Olen nyt ollut 1,5v. sinkkuna. Ajattelin että annan itselleni aikaa suhteen jälkeen toipua kunnolla ja rakennan oman elämäni palikat ensin hyvään malliin ennen kuin alan mitään suhdejuttuja miettiä. Tällä tarkotan sitä että tulen toimeen itsekseni ja viihdyn yksin ja itseni kanssa ja tietysti myös lapseni kanssa.
No homma on nyt niin että tulen toimeen, viihdyn ja elämä on kerrassaan mainiota. Vähän liiankin mainiota. Onko mies edes kannattava? Nyt ei tarvi tapella siivoamisesta, joulunvietosta, omasta ajasta, rahasta, eikä mistään. Aika mukavasti on asiat. Toki joskus miettii, että olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa tehdä ruokaa ja kattoa leffaa, muutakin kuin Joulupukkia ja noitarumpua tms. Mutta mutta... Onko se sen väärti? Siis mies ja parisuhde? Kuinka suurella todennäköisyydellä homma enimmäkseen toimii? Etenkin kun itse olen tottunut olemaan ja pärjäämään yksinäni?
Kannattaako edes miettiä mitään suhdetta tätä taustaa vasten? Kokemuksia?
En mä tuosta miehestä mihinkään ole luopumassa, mutta jos mulla ei sitä olisi, niin luulen että paras vaihtoehto olisi löytää sellainen, jonka kanssa joutuu tekemään mahdollisimman vähän kompromisseja. Vaikka sit niin, että molemmilla on omat asunnot.
