jonkun moka joka saa sinut...?

ja vielä lisää tuli mieleen:
Isoäitini on kova päästämään usein ihan huomaamattaan sellasia suht hiljaisia pieruja kun touhuaa.
Kerran istuttiin keittiössä hänen laittaessaan ruokaa kun kuului pieni ääni: piiiiuhh.

Tyttö 4v: Äiti, täällä on hiiri!
Tyttö 2v: Missä, äiti, missä?

Molemmat kurkkimaan pöydän alle ja minä yritin taas pitää pokkaa.

AHAHAHAHAHAHAAAA! ihan hullua. Minä täällä hirnun niin että henki pihisee

 

No ei tää enää niin hirveesti naurata mutta aikasemmin kyllä... :ashamed:
Ei oo kauaakaan kun olin baarissa ja siellä joku nainen pyyhälsi koko paikan läpi lattiaa viistavä pitkä vessapaperipätkä takamuksesta roikkuen. Kaikki vaan katselivat eikä kukaan mennyt sanomaan, pitihän se mun sitten mennä. Oli aika noloa naista kuten arvata saattaa. Mä en edes tajua miten se on onnistunut saamaan puoli rullaa paperia jäämään housuihin kiinni.

 

Kysyin joskus teininä ystävältäni, että tiedätkö miten pidetään hullua jännityksessä. Hän vastasi: "en tiedä, kerro!". Minä sanoin, että kerron huomenna. Ystävälleni ei mennyt jakeluun ja alkoi kärttää, että "ei kun kerro nyt!" Yritin selittää, että se on siis sellainen vitsi, että pidetään hullua jännityksessä kertomalla vasta huomenna. Ystäväni: "joo joo, mutta mulle voit sanoa nyt"

Toisen ystäväni äiti oli kaupassa katsonut, että "Irmelihän" siellä kaivoi leipää alahyllyltä perä pystyssä. Oli läimäyttänyt oikein voimalla takapuoleen ja sanonut: "Mitä Irmeli!" Nainen oli noussut ja olikin joku aivan vieras. Ystäväni äiti oli liuennut pikaseen paikalta.

Isälläni on vissiin lievä lukihäiriö. Olin teininä kesätöissä kaupassa, jossa hän on myymälänjohtajana (suhteilla juu..). Harva se päivä isä kirjoitti virheitä hyllynreunaetiketteihin. Kaupassa myytiin esim. jolukinkkua, roilerin kipireisiä, sukahousuja, lanpaanpotkaa, kotlerimakkaraa jne. Me myyjät sit hihitellen tehtiin uusia etikettejä

 

Kaveri bussista poistuessaan pähkäili, että sanooko kuskille "kiitos" vai "heippa". Hihkaisi sitten kuuluvasti "HEIKKI".

 

Kaveri bussista poistuessaan pähkäili, että sanooko kuskille "kiitos" vai "heippa". Hihkaisi sitten kuuluvasti "HEIKKI".

apua! oli lentää kahvit pitkin näyttöö...

 

pakko oli nostaa

 

Kysyin joskus teininä ystävältäni, että tiedätkö miten pidetään hullua jännityksessä. Hän vastasi: "en tiedä, kerro!". Minä sanoin, että kerron huomenna. Ystävälleni ei mennyt jakeluun ja alkoi kärttää, että "ei kun kerro nyt!" Yritin selittää, että se on siis sellainen vitsi, että pidetään hullua jännityksessä kertomalla vasta huomenna. Ystäväni: "joo joo, mutta mulle voit sanoa nyt"

Toisen ystäväni äiti oli kaupassa katsonut, että "Irmelihän" siellä kaivoi leipää alahyllyltä perä pystyssä. Oli läimäyttänyt oikein voimalla takapuoleen ja sanonut: "Mitä Irmeli!" Nainen oli noussut ja olikin joku aivan vieras. Ystäväni äiti oli liuennut pikaseen paikalta.

Isälläni on vissiin lievä lukihäiriö. Olin teininä kesätöissä kaupassa, jossa hän on myymälänjohtajana (suhteilla juu..). Harva se päivä isä kirjoitti virheitä hyllynreunaetiketteihin. Kaupassa myytiin esim. jolukinkkua, roilerin kipireisiä, sukahousuja, lanpaanpotkaa, kotlerimakkaraa jne. Me myyjät sit hihitellen tehtiin uusia etikettejä

Oi, melkein tasan vuorokausi tän kirjoittamisen jälkeen synnytin kultamuruni <3

 

en tiiä oonko kertonu (ainakaan parilla viimesellä sivulla oo näköjään )
mutta mun rakas avokkini meni ostamaan kiskalle "kaks lordia"

tupakkaa tai nuuskaa sen piti oikeesti ostaa.

 

Olimme miehen kanssa alkossa ja minä tutkailin viini hyllyä hyvin intensiivisesti. Kysyin "mieheltäni" että ollaanko me maistettu tätä viiniä aikaisemmin ja näytin pulloa itse sen etikettiä tuijottaen. Vastaukseksi tuli että "En mä vaan tiiä...?" No rupesin sitten siinä selittämään että tää on tän ja tän maalaista ja tässä on tällaisia ominaisuuksia... Lähennyin "miestäni", minulla kun on aina tapana kyhnyttää kyljessä. Siis lähentelin kunnolla, nojasin ja nostin käteni pepulle... Nosti katsettani antaakseni pusun... EI HELVATTA!!! Eihän se ollut mun mies ollenkaan!!!! Siis vähän tuli kiire oikean miehen kainaloon ja olin kyllä niin punainen , että en koskaan ennen ole ollut. Varmaan se mies ajatteli, että mikä ihmeen muija toi on kun käy ihan iholle ja juttelee... Oli siinä omalla miehellä naurussa pidättelemistä, se retku oli seurannut tilannetta vähän kauempaa ja nauranut partaansa!!!!

 

kaverit olivat tulossa töistä pitkän työpäivän jälkeen kimppa kyydillä ja olivat alakaneet siinä sitten arvuuttelemaan radiosta tulevia kappaleita,että kuka ne oikein esittää..toinen kavereistani oli arvaillut silloin tällöin ja aina ihan päin mäntyä...
toinen kaveri oli jo jossain vaiheessa unohtanut koko arvuuttelun ajettuaan n 100 kilsaa,eikä kumpikaa ollut sanonut sanaakaan..
Radiosta alkoi soida aikuinen nainen..
Toinen kaveri säpsähti ja huusi:"tän mä tiedän,Kaija Koo!!"

 

pelattiin joskus isosiskon ja sen kavereiden kaa korttia ja häviäjä joutu aina juomaan litran vettä..
joku kolme tuntii meni ihan hyvin..
Harmi vaan et mun sisko ei oo hyvä kortti peleissä..
Meni sit vessaan ja tuli kohta naama punasena nauraen sieltä ulos ja sanoi"tuli huti"
Kaikki on sillai et mitä hittoa..siis se oli paskonut seinille ja kattoon miten se on mahdollista!?!??

 

joskus oltiin kavereiden kanssa ottamassa kuppia ja siellä oli sitten juoksumatto..
mä päätin mennä pikku maistissa kuntoilee..
kaverit lisäs ja lisäs vauhtia...
mä sanoin vaan,ettei tunnu missään
Noo jonkun ajan päästä matto oli niin kovalla kun sen saa ja mä roikun siinä "kahvasta pidelle..maha osuu mattoon koko ajan..lopuksi päästin irti ja lensin kaappia päin
Tuloksena kuntoilusta palanut maha ja isot kuhmut päässä

 

Jatkaa lukemista huomenna sivulta 7

 

merks*

 

Tästä ei oo kun muutama kk kun kaveri kero oottavansa vauvaa,että on 4.kuulla. Mä sitten iloissani kiljahin että ajatella,sulla on niin iso maha että luulisi pidemmälläkin olevan! (ei oltu nähty puoleen vuoteen ). Kaveri katto mua kulmat rutussa ja sano ettei se vielä edes näy, siks kukaan ei tiiä.
Että mua nolotti!

 

viime viikolla. Päivä oli mennyt hienosti vaikka vähän oli kiire, palvelin paria asiakasta jotka olivat istuneet pöytäätn. Unohdin heidän kohdallaan ihan kaiken.. Aperitiivit, leivät, vedet, ruuat, laskun jne (kävin siis varmaan neljä kertaa tarkistamassa, että mitä pitikään tuoda).. Ja kun lopuksi olin pöydästä bloggaamassa lautasia aika pirun hämilläni niin käännyin ympäri ja törmäsin tosi lujaa tolppaan joka kannatteli terassin katosta.. Siis voi luoja kuinka sattui naamaan, lautaset tippui kädestä ja silloin onnistuin jotenkin kätenikin siihen lyömään.. Repesin ihan kamalaan nauruun ja hipsin nopeasti koko terassin läpi keittiöön hekottamaan ja itkemään ku se sattui niin kovasti.. Koko terassi oli täynnä ihmisiä..

 

Pakko merkata että ketju löytyy vielä myöhemmin kun on paremmin aikaa lukea tää läpi. Aivan mahtavat naurut tälle aamulle

 

nää on niin hyviä!!!
Meille tuli joskus aikanaan systerin saksalainen kirjeenvaihtoystävä kylään. Sattuipa siinä olemaan sitten tietty sisko, minä, äiti ja mummokin oli paikalla. Sisko sitten sujuvalla englannilla toivottaa tervetulleeks ja minä myös. Mutta mutsi ei sitten osaakkaan englanniks muuta kun: "hello, hello, fuck you!!!". Oli muuten sillä ulkomaan tulijalla aika jännä ilme!! Sitten mummo sanoo vielä perään, että kysy siltä oliko sen pappa polttamassa lappia... Voi *elvetti... Ei kyllä kysytty

 

Entisellä ukolla oli auto jota oli tarkoitus tuunata ja sen se oli näköinenkin....pinnassa 4 eri maalia ja muutenkin epäilyttävä olemukseltaan tuo auto. No lähdettiin iltasella ajelemaan ja ukolla oli vyölaukku josta sojotti jakari ja ruuvimeisseli yms autoa kun joutui aina joskus korjaamaan tienpäällä, no ukko tokas että hän kävesee jossain puskassa pissillä, näin sitten tapahtui ja taas matka jatkui. No auton olemus tietty kiinnosti myös poliiseja...Ja tottakai meidän kohdalle osui partio joka meidät pysäytti ja poliisi tutkaili ukon olemusta ja toinen poliisi tuli taskulampulla katsomaan mun puolelle minua ..No sitten vilkaisin ukkoa ja huomasin että sillä oli viirut auki ja se vyölaukku, plus vielä se auton olemus ....olis kiva tietää mitä ne poliisit on ajatellut :ashamed:

 

Keväällä kävi hauska juttu. Kännykkäni soi, ja mä katon et vanhimmaiseni sieltä soittaa. Vastaan siihen sanomalla että, Moi kultsi! Jolloin vastapuolelta kuuluu: ööö, täälä ei nyt olekkan kultsi, vaan Vaajakummun ala-asteen opettaja Sejase. Hivenen mua alko kyllä naurattaa! Tyttäreni oli tiputtanu kännykkänsä jonnekkin käytävälle, mistä tää ope oli sen löytäny, ja sit soittanu isille =)

Ja joskus taannoin meinasi sattua myöskin tapahtuma icepower-voiteen kanssa. Oltiin vaimon kanssa aikalailla jo "herkässä" tilassa ja minä ainakin aikapaljon nauttineena, ja ajattelimme, josko livautettaisiin sinne toisellekkin puolelle. Aloin sit hamuaa yöpöydänlaatikosta liukkarituubia ja roiskasinkin sitä satsin kouraani, ja onneks jo siinä vaiheessa huomasin, et ei tää saatana tainnukkaan mitään liukkaria ollakkaan!!! |O :kieh:

 

Pakko merkata tää ketju ku ei kerralla voi kaikkia lukea, huippuja

 

Sattuipa kaupassa... Edessäni kassalla oli hieman iäkkäämpi rouva ja lateli erittäin hitaasti ostoksia kassalle, koko kärryllinen täynnä tavaraa. Siinä tavaroitaan nostellessa "vitsaili" myyjälle että mitäs jos ei ookaan rahat mukana tai ei olekaan tarpeeks rahaa, mitäs sit teette? Myyjä sanoi että tavarat jää kauppaan ja sit saa tavarat kun on maksanut. Ja mummo vaan hihittelee siinä että niinkö ilkeitä olisitte? No, tuli maksun aika.. Mummo ottaa pienen pienen pussukkansa esille ja kaivelee kolikoita, 5 senttii, riittääkö? ja kauhee hihitys päälle. toinen 5 senttinen ja koko ajan kyselee et riittääkö jo?! mummo oli kuin hidastetussa elokuvassa kun kaiveli niitä senttejään pussista ja sitten hups, eipä ookaan enempää rahaa kuin vajaa 10e kolikoina. Mummo selvästi järkyttyy ja sanoo et nytpä kävikin niin että hänellä ei ole rahaa oikeasti mukana, mitäs tehdään, ei oo korttiakaan mukana että vois maksaa sillä tai käydä nostaa rahaa. no, aletaan latomaan ostoksia sit kassan kautta pois. Summa ois ollu jotain 50e ja hän siinä sit mietti mitä otetaan pois ja mitä jätetään, lopulta pääsi pienten ostostensa kanssa lähtemään kassalta ja tuli minun vuoroni. jonoa kerkes kertymään aika kivasti vaikka kaupassa kaksi kassaa onkin

 

Olimme miehen kanssa alkossa ja minä tutkailin viini hyllyä hyvin intensiivisesti. Kysyin "mieheltäni" että ollaanko me maistettu tätä viiniä aikaisemmin ja näytin pulloa itse sen etikettiä tuijottaen. Vastaukseksi tuli että "En mä vaan tiiä...?" No rupesin sitten siinä selittämään että tää on tän ja tän maalaista ja tässä on tällaisia ominaisuuksia... Lähennyin "miestäni", minulla kun on aina tapana kyhnyttää kyljessä. Siis lähentelin kunnolla, nojasin ja nostin käteni pepulle... Nosti katsettani antaakseni pusun... EI HELVATTA!!! Eihän se ollut mun mies ollenkaan!!!! Siis vähän tuli kiire oikean miehen kainaloon ja olin kyllä niin punainen , että en koskaan ennen ole ollut. Varmaan se mies ajatteli, että mikä ihmeen muija toi on kun käy ihan iholle ja juttelee... Oli siinä omalla miehellä naurussa pidättelemistä, se retku oli seurannut tilannetta vähän kauempaa ja nauranut partaansa!!!!

 

Tänä kesänä tapahtunutta...

Oltiin menossa mökille ja pysähdyttiin yhdellä huoltsikalla kahville. Mä sitten kävin hakemassa Take Away sufeet, maksoin normisti ja kannoin ne autolle. Ihmettelin vaan, että onpa pirun kuumaa, ihan näpit meinas palaa.

No autolla sitten ukko huomas, etten mä ollut ollenkaan maitoa niihin laittanu (kun me ei juoda mustana ollenkaan)... Menin sitten takasin, tuumin vaan, että mölöt unohtu, ja meinasin kuumaa vettä lisätä. Pannu kädessä seisoin pöljänä, olin vaan että hetko nyt - kunnes hokasin asian. Kassa katso hieman pitkään. Sain sitten kuitenkin laitettua oikeet aineet mukeihin. Sen siitä saa kun nukkuu vaan pari tuntia, kun olis pitkä matka ajettava.

 

Silloin kun tää tapahtu niin kukaan ei nauranu, nyt voi jo hymyillä. Olin 16-vuotias ja innolla muuttamassa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jännitys ja odotus oli kova. Vihdoin lähtöpäivä koitti, pakettiautomme lastattiin täyteen tavaraa ja matka reilun 200 km:n päähän alkoi. Koko perhe oli mukana kun ensimmäinen lintu lähtisi pesästä niin sanotusti. Lopulta oltiin perillä ja etsittiin tuo opinahjo, jossa opinnot alkaisi ja asuntolapaikka myös olisi. Ihmeteltiin kun näytti niin hiljaiselta, missä kaikki muut ovat... Kokeiltiin ovia...lukossa. Siinä vaiheessa kaivetaan tuo kutsukirje esiin ja tarkistetaan päivämäärä... Hupsista! Ollaankin kaksi viikkoa liian aikaisin... Kahden viikon päästä tämä innokas opiskelija matkustaakin sitten junalla...