Ja tulipa mieleen omakin moka:
Äitini oli mukana kaupassa ja oltiin sitten jo kassalla, äiti mun edellä.
Jotain äiti siinä jutteli ja mä sitten huomautin että maksa nyt ne ostoksesikin, johon äiti vaan että joo-o, kyllä maksan ja jatkoi juttelua.
Minä uudestaan että mene nyt jo eteenpäin, maksamaan, ja äiti taas että joojoo ja katsoi mua kummallisesti.
Mua alkoi jo vähän hermostuttaa että mikä hemmetti sitä vaivaa ja jankkasin koko ajan että maksa nyt ne ostoksesi! Mee nyt maksamaan.
Äidilläkin petti jo hermot ja sanoi mulle vihaisesti että OLE hiljaa, ja katsoi mua sen näköisesti että pimahtiko tuo..
Minä vielä viimeisen kerran ärjäsin hiljaa, ihan ymmälläni, että aiotko maksaa vai et, mikä sua vaivaa????
Äiti yhtä ymmällään, että ole nyt oikeasti hiljaa, ei nyt ole mun vuoro, mikä SUA vaivaa!
Mä luulin että oli jo sen vuoro, enkä ollenkaan nähnyt sen edellä olevaa miestä joka seisoi kassalla kortti valmiina kädessä. En voinut käsittää miksi se vaan seisoo siinä ja höpöttää mulle kun pitäis jo kaivaa laukkua ja kukkaroa. Antoi vaan myyjän odottaa.
Pikkusen nolotti kun kaikki ympärillä olevat varmasti kuulivat ja luulivat varmaan myös että mulla pimeni. Oli kiva odottaa vielä kauan vuoroaan...