Minusta ketjussa on puhuttu muistakin urheilun eduista. Ehkä ne ovat menneet sinulta ohi, tai en ole osannut painottaa riittävästi niin itsestäänselviä asioita.
(Ja siis miksi ihmeessä reppu estäisi ukeemin oikeanlaisen suorittamisen? )
Olen ehkä itse törmännyt vetämässäni liikuntaryhmässä (ei tosiaan kilpaurheilua vaan höntsää) niin moneen lapseen, jotka eivät osaa kuperkeikkaa, kykene kyykkykävelemään, heittää palloa, osaa tai jaksa juosta, jaksa tehdä vatsalihaksia, osaa kävellä varpaillaan ym. Se on surullinen näky. Myönnän, että omalta osaltani liikunnallisuuden painottaminen on aika korkealla kaiken näkemäni jälkeen. On käsittämätöntä miten heikossa kunnossa lapset ja nuoret ovat. Se on pelottavaa.
En ollut itse aktiiviurheilija lapsena. Niihin aikoihin se ei ollut yleistä. Omana aikanani kuitenkin painettiin aamusta iltaan metsässä kiipeilemässä ja juoksemassa, fillaroimassa, luistelemassa, pelaamassa kirkonrottaa ym. Pihalla tosiaan oltiin ja liikuttiin kaikki liikenevä vapaa- aika.
Nyt vanhemmat kiikuttavat lapsensa kerran viikossa sisäleikkipuistoon tunniksi vetämään jäähilesokerijuomaa ja laskemaan liukumäkeä ja kuvittelevat sen olevan riittävä määrä liikuntaa, kun tuli ihan hikikin.
Liikunta ja urheilu on kokonaisvaltaista hyvinvointia ja minusta perustarve. Se tukee jaksamista, selviytymistä, itsensä ylittämistä, fyysistä hyvinvointia, mielenterveyttä, itseluottamusta ym. Meillä se nyt sattuu olemaan kilpaurheilua. Muilla se voi olla jotain muuta, kunhan liikkuu ja voi hyvin.