"Joku aamu sitten katselin aamuteeveen lähetystä, missä pari asiantuntijaa pohti sitä, miksi syntyvyys Suomessa on niin alhainen"

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Nyt valehtelet ihan suoraan. Lopeta keskustelu, jos ei kiinnosta jatkaa. Sinähän siis et ole missään vaiheessa vastannut korjataksesi yhtään mitään. Vastauksesi ovat tuota uikuttamista vääristelystä, johon minä puolestani olen sitten ihan oikeasti vastannutkin ja yrittänyt pitää keskustelun etenevänä. Mutta nyt heitän pallon sinulle. Ole hyvä ja oikaise nyt sitten oikeasti ja kerro miten sanomaasi on vääristelty?
Lue koko ketju alusta loppuun ja keskity lukemaasi. Se että pärähdät nyt siellä, ei auta sinua itseäsi lainkaan.
 
Ei saa suuria tunteita aikaan enkä koe hankilökohtaisena loukkauksena. Pidän vain ajatuksiasi täysin naurettavina. Se että nostat kehonhallinnan ja mahdolliset kaatumiset niin tärkeäksi osaksi ihmisen elämää, että niitä varten pitää lapsena käydä ohjatussa valmennuksessa ilmeisesti vuosikausia on... kertakaikkisen älytöntä. Se ei loukkaa minua, vaan se huvittaa minua. Tälläkin hetkellä hymyilen tätä kirjoittaessani.

Minun mielestäni keskivertoihminen kohtaa kaatumisia, seinää päin kävelemisiä ja pyörän stongan yli lentämisiä niin vähän elämässään, että niihin valmistautuminen on täysin triviaali asia. Jos se todella huolettaa, kannattaa pitää kävellessäkin kypärää päässä. Vanhuksille myydään lonkansuojahousuja, joissa on pehmikkeet sopivissa kohdissa kaatumisen varalta. Heille se tulee tarpeeseen ja ne hankitaan siinä vaiheessa kun tasapaino alkaa heittää tai lihasheikkous on edennyt niin pitkälle, että kaatuminen alkaa ihan oikeasti olla osa elämää. Harvempi sellaisia housuja käyttää parikymppisenä ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sattuisi kaatumaan ja juuri sillä hetkellä olisi vaikka reppu selässä estämässä ukemin oikeaoppisen suorittamisen.
Minusta ketjussa on puhuttu muistakin urheilun eduista. Ehkä ne ovat menneet sinulta ohi, tai en ole osannut painottaa riittävästi niin itsestäänselviä asioita.

(Ja siis miksi ihmeessä reppu estäisi ukeemin oikeanlaisen suorittamisen? )

Olen ehkä itse törmännyt vetämässäni liikuntaryhmässä (ei tosiaan kilpaurheilua vaan höntsää) niin moneen lapseen, jotka eivät osaa kuperkeikkaa, kykene kyykkykävelemään, heittää palloa, osaa tai jaksa juosta, jaksa tehdä vatsalihaksia, osaa kävellä varpaillaan ym. Se on surullinen näky. Myönnän, että omalta osaltani liikunnallisuuden painottaminen on aika korkealla kaiken näkemäni jälkeen. On käsittämätöntä miten heikossa kunnossa lapset ja nuoret ovat. Se on pelottavaa.

En ollut itse aktiiviurheilija lapsena. Niihin aikoihin se ei ollut yleistä. Omana aikanani kuitenkin painettiin aamusta iltaan metsässä kiipeilemässä ja juoksemassa, fillaroimassa, luistelemassa, pelaamassa kirkonrottaa ym. Pihalla tosiaan oltiin ja liikuttiin kaikki liikenevä vapaa- aika.
Nyt vanhemmat kiikuttavat lapsensa kerran viikossa sisäleikkipuistoon tunniksi vetämään jäähilesokerijuomaa ja laskemaan liukumäkeä ja kuvittelevat sen olevan riittävä määrä liikuntaa, kun tuli ihan hikikin.

Liikunta ja urheilu on kokonaisvaltaista hyvinvointia ja minusta perustarve. Se tukee jaksamista, selviytymistä, itsensä ylittämistä, fyysistä hyvinvointia, mielenterveyttä, itseluottamusta ym. Meillä se nyt sattuu olemaan kilpaurheilua. Muilla se voi olla jotain muuta, kunhan liikkuu ja voi hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Eikö miehillä ole sama tilanne? Toiset valitsee tinderistä parhaat päältä ja jotkut ovat pakotettuja kelpuuttamaan ne, mitä jää. Puolin ja toisin. Kyse ei ole sukupuolesta, vaan tietynlaisesta hierarkiasta.
Sensijaan, jos kurkottelet oman tasosi ulkopuolelta kumppania, voi tilanne tuntua toivottomalle.
Kukaan täyspäinen ei mene karjamarkkinoille johonkin tinderiin. Ihan sairas koko se ajatusmaailma, että yritetään löytää muka täydellinen omia vaatimuksia vastaava ihminen sieltä, sitten kun/jos aletaan olemaan yhdessä, paljastuu se karu arki ja myös se, että se "mahtava" tindersaalis onkin ihan tavallinen ihminen omine omituisine tapoineen. Ja monessa tapauksessa olikin vain lämpimikseen kehunut itseään tinderissä, että antaisi itsestään mahdollisimman hyvän kuvan.
 
Kukaan täyspäinen ei mene karjamarkkinoille johonkin tinderiin. Ihan sairas koko se ajatusmaailma, että yritetään löytää muka täydellinen omia vaatimuksia vastaava ihminen sieltä, sitten kun/jos aletaan olemaan yhdessä, paljastuu se karu arki ja myös se, että se "mahtava" tindersaalis onkin ihan tavallinen ihminen omine omituisine tapoineen. Ja monessa tapauksessa olikin vain lämpimikseen kehunut itseään tinderissä, että antaisi itsestään mahdollisimman hyvän kuvan.
En tosiaan tiedä miten ihmiset nykyään pariutuu tai etsii kumppaneita. Minusta se on toisaaltaan yhdentekevää miten se kumppani löytyy, jos sellaisen haluaa. Toivottavasti kukin löytää itselleen parhaan mahdollisen.
 
vierailija
Minusta ketjussa on puhuttu muistakin urheilun eduista. Ehkä ne ovat menneet sinulta ohi, tai en ole osannut painottaa riittävästi niin itsestäänselviä asioita.

(Ja siis miksi ihmeessä reppu estäisi ukeemin oikeanlaisen suorittamisen? )

Olen ehkä itse törmännyt vetämässäni liikuntaryhmässä (ei tosiaan kilpaurheilua vaan höntsää) niin moneen lapseen, jotka eivät osaa kuperkeikkaa, kykene kyykkykävelemään, heittää palloa, osaa tai jaksa juosta, jaksa tehdä vatsalihaksia, osaa kävellä varpaillaan ym. Se on surullinen näky. Myönnän, että omalta osaltani liikunnallisuuden painottaminen on aika korkealla kaiken näkemäni jälkeen. On käsittämätöntä miten heikossa kunnossa lapset ja nuoret ovat. Se on pelottavaa.

En ollut itse aktiiviurheilija lapsena. Niihin aikoihin se ei ollut yleistä. Omana aikanani kuitenkin painettiin aamusta iltaan metsässä kiipeilemässä ja juoksemassa, fillaroimassa, luistelemassa, pelaamassa kirkonrottaa ym. Pihalla tosiaan oltiin ja liikuttiin kaikki liikenevä vapaa- aika.
Nyt vanhemmat kiikuttavat lapsensa kerran viikossa sisäleikkipuistoon tunniksi vetämään jäähilesokerijuomaa ja laskemaan liukumäkeä ja kuvittelevat sen olevan riittävä määrä liikuntaa, kun tuli ihan hikikin.

Liikunta ja urheilu on kokonaisvaltaista hyvinvointia ja minusta perustarve. Se tukee jaksamista, selviytymistä, itsensä ylittämistä, fyysistä hyvinvointia, mielenterveyttä, itseluottamusta ym. Meillä se nyt sattuu olemaan kilpaurheilua. Muilla se voi olla jotain muuta, kunhan liikkuu ja voi hyvin.
Voin yhtyä kaikkeen yllä kirjoittamaasi. Se mistä olemme olleet eri mieltä on se, että sinä nostit nimenomaan ohjatun kilpaurheilun välttämättömäksi lastesi hyvinvoinnin kannalta. Ja sitten perustelit sitä sillä, että lapset eivät opi kehonhallintaa itsestään leikkimällä, pelaamalla ja kiipeilemällä puissa, vaan heille on se seurassa opetettava. Ja tässä asiassa olen siis eri mieltä kahdessa kohtaa:

1.) Lapset oppivat normaalin kehonhallinnan ihan vaan leikkimällä, pelaamalla, kiipeilemällä ja remuamalla. Se että telinevoimistelijan tai cheerleaderin kehonhallinta on paremmalla tasolla ei ole mitenkään normaaliin elämään vaikuttava asia.

2.) Ihmisen elämä keskimäärin on sellaista, että sillä ei ole mitään merkitystä miten hyvin osaa kaatua pyörän stongan yli. Keskimäärin ihmiselle tulee noita tilanteita hyvin harvoin eteen ja silloinkin kun tulee, edes se MM-mitalisti judoka ei välttämättä siitä ilman sairaalareissua selviä kun liukastuu jäisillä portailla. Se että nostit tuon argumentiksi on mielestäni käsittämätöntä.
 
Voin yhtyä kaikkeen yllä kirjoittamaasi. Se mistä olemme olleet eri mieltä on se, että sinä nostit nimenomaan ohjatun kilpaurheilun välttämättömäksi lastesi hyvinvoinnin kannalta. Ja sitten perustelit sitä sillä, että lapset eivät opi kehonhallintaa itsestään leikkimällä, pelaamalla ja kiipeilemällä puissa, vaan heille on se seurassa opetettava. Ja tässä asiassa olen siis eri mieltä kahdessa kohtaa:

1.) Lapset oppivat normaalin kehonhallinnan ihan vaan leikkimällä, pelaamalla, kiipeilemällä ja remuamalla. Se että telinevoimistelijan tai cheerleaderin kehonhallinta on paremmalla tasolla ei ole mitenkään normaaliin elämään vaikuttava asia.

2.) Ihmisen elämä keskimäärin on sellaista, että sillä ei ole mitään merkitystä miten hyvin osaa kaatua pyörän stongan yli. Keskimäärin ihmiselle tulee noita tilanteita hyvin harvoin eteen ja silloinkin kun tulee, edes se MM-mitalisti judoka ei välttämättä siitä ilman sairaalareissua selviä kun liukastuu jäisillä portailla. Se että nostit tuon argumentiksi on mielestäni käsittämätöntä.
Väärin. Sanoin, että haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuden kilpaurheiluun, koska he haluavat sitä.

Sen lisäksi sanoin, että he oppivat harrastuksensa parissa sellaista kehonhallintaa, jota ei normileikeissä opi. Ja edelleen allekirjoitan väitteeni.

Keskimäärin ihmisen elämä on juuri sitä, että osaat hallita vartalosi ja hyödyt siitä, että osaat kaatua. Ihan jokainen hyötyy sellaisesta taidosta. Se on kuin ruotsin kieli, ei sitä ole pakko osata, mutta siitä voi yllättäen olla siurta hyötyä. Ja keskimäärin mitä enemmän liikkuu, sen enemmän tarvitsee kehonhallintaa. Mitä enemmän hengaa saaristossa, sen useammin tarvitsee ruotsia.

Kyse ei myöskään ollut mistään tavoitteellisesta mm- tason urheilusta, vaan harrastuksesta, jossa kilpaillaan.

Elämä keskimäärin on sellaista, että kaikesta osaamisesta on hyötyä, vaikka varmaan ilmankin pärjäisi.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Väärin. Sanoin, että haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuden kilpaurheiluun, koska he haluavat sitä.
Eihän tästä ollut kyse. Kyse oli siitä, että sinä olet nostanut seurassa harrastamisen ja kilpaurheilun sellaiseen arvoon, joka ei niille kuulu. Minähän jo alkuun totesin, että teet tästä henkilökohtaista. Emme me puhu sinun lapsistasi tai sinun valinnoistasi. Puhumme siitä onko nykyvanhemmilla liian kova vaatimustaso asioista, jotka pitää olla hanskassa ennen lasten hankkimista ja onko kallis harrastaminen välttämätöntä lasten hyvinvoinnille.

Tässä keskustelussa sinä olet ensin kiistänyt, että vanhemmilla olisi liian kova vaatimustaso. Kalliit harrastukset ovat mielestäsi hyvinvointia ja perustarpeita, tosin tätä tarkensit myöhemmin. Sitten olet perustellut seurassa harrastamisen välttämättömyyttä kehonhallinnalla, joka ehkäisee vammoja kun ihmiset lentelevät stongan yli. Näin tämä keskustelu on edennyt. Pyysit aikaisemmin minua lukemaan aikaisemmat viestit ja minä pyydän nyt samaa sinulta, jos on epäselvää mistä on kyse.
 
Eihän tästä ollut kyse. Kyse oli siitä, että sinä olet nostanut seurassa harrastamisen ja kilpaurheilun sellaiseen arvoon, joka ei niille kuulu. Minähän jo alkuun totesin, että teet tästä henkilökohtaista. Emme me puhu sinun lapsistasi tai sinun valinnoistasi. Puhumme siitä onko nykyvanhemmilla liian kova vaatimustaso asioista, jotka pitää olla hanskassa ennen lasten hankkimista ja onko kallis harrastaminen välttämätöntä lasten hyvinvoinnille.

Tässä keskustelussa sinä olet ensin kiistänyt, että vanhemmilla olisi liian kova vaatimustaso. Kalliit harrastukset ovat mielestäsi hyvinvointia ja perustarpeita, tosin tätä tarkensit myöhemmin. Sitten olet perustellut seurassa harrastamisen välttämättömyyttä kehonhallinnalla, joka ehkäisee vammoja kun ihmiset lentelevät stongan yli. Näin tämä keskustelu on edennyt. Pyysit aikaisemmin minua lukemaan aikaisemmat viestit ja minä pyydän nyt samaa sinulta, jos on epäselvää mistä on kyse.
Pahoittelut. En tiennyt, ettei keskusteluun saa vastata kertomalla omasta henk. Koht. Näkemyksistään ja kokemuksistaan, vaan pitää keskittyä arvuuttelemaan miksi joku muu edellyttää tiettyjä juttuja ennen lasten hankintaa.

Ilmeisesti et myöskään ole lukenut keskustelua uudelleen, koska otat esiin toistuvasti omia väärinkäsityksiäsi, jotka ovat useaan otteeseen korjattu.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Pahoittelut. En tiennyt, ettei keskusteluun saa vastata kertomalla omasta henk. Koht. Näkemyksistään ja kokemuksistaan, vaan pitää keskittyä arvuuttelemaan miksi joku muu edellyttää tiettyjä juttuja ennen lasten hankintaa.

Ilmeisesti et myöskään ole lukenut keskustelua uudelleen, koska otat esiin toistuvasti omia väärinkäsityksiäsi, jotka ovat useaan otteeseen korjattu.
Pointti on siinä, että sinun lastesi halut toimivat perusteena ainoastaan sinun lastesi kohdalla. Mutta kun me emme keskustele sinun lapsistasi.

Et ole kertaakaan korjannut näitä väittämiäsi väärinkäsityksiä, vaikka niistä jatkuvasti jauhat. Keskustelu on koko ajan toistanut samaa kaavaa, jossa sinä väistelet. Mutta ei se mitään. Mennään eteenpäin ja palataan takaisin aiheeseen. Esitän yksinkertaiset kysymykset ja sinä vastaat, niin sen jälkeen tiedämme molemmat mistä me olemme keskustelemassa.

1.) Ohjattu harrastaminen seuroissa mielletään nykyään sosiaalisesti välttämättömäksi osaksi lapsuutta ja tämä voi luoda kynnyksen lasten hankkimiselle. Kyllä vai ei?

2.) Ohjattu harrastaminen seurassa on välttämätöntä lasten hyvinvoinnille. Kyllä vai ei?
 
  • Haha
Reactions: Lispetti
Pointti on siinä, että sinun lastesi halut toimivat perusteena ainoastaan sinun lastesi kohdalla. Mutta kun me emme keskustele sinun lapsistasi.

Et ole kertaakaan korjannut näitä väittämiäsi väärinkäsityksiä, vaikka niistä jatkuvasti jauhat. Keskustelu on koko ajan toistanut samaa kaavaa, jossa sinä väistelet. Mutta ei se mitään. Mennään eteenpäin ja palataan takaisin aiheeseen. Esitän yksinkertaiset kysymykset ja sinä vastaat, niin sen jälkeen tiedämme molemmat mistä me olemme keskustelemassa.

1.) Ohjattu harrastaminen seuroissa mielletään nykyään sosiaalisesti välttämättömäksi osaksi lapsuutta ja tämä voi luoda kynnyksen lasten hankkimiselle. Kyllä vai ei?

2.) Ohjattu harrastaminen seurassa on välttämätöntä lasten hyvinvoinnille. Kyllä vai ei?
1. En usko harrastusten olevan kynnyskysymys lasten hankinnalle.

2. Riippuu lapsesta. Välttämätöntä ei ehkä, mutta eduksi kenelle tahansa.

Aivan, kuten olen koko ajan sanonut.
Ja edelleen, voin vain puhua omien lasteni tarpeista, en muiden. Hienoa, jos sinä voit.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
1. En usko harrastusten olevan kynnyskysymys lasten hankinnalle.

2. Riippuu lapsesta. Välttämätöntä ei ehkä, mutta eduksi kenelle tahansa.

Aivan, kuten olen koko ajan sanonut.
Ja edelleen, voin vain puhua omien lasteni tarpeista, en muiden. Hienoa, jos sinä voit.
Kysymys kuului: Ohjattu harrastaminen seuroissa mielletään nykyään sosiaalisesti välttämättömäksi osaksi lapsuutta ja tämä voi luoda kynnyksen lasten hankkimiselle. Kyllä vai ei?
 
  • Haha
Reactions: Lispetti
vierailija
Vastasin jo varsin selkeästi. Joten edelleen, en usko sen olevan kynnyskysymys.

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?
Huoh. Et vastannut selkeästi, vaan vastasit epäselvästi. Kysymyshän on kyllä/ei-mallia, mutta ymmärrän että kun siinä on kaksi eri oletusta, siihen voi joutua myös sanallisesti vastaamaan. Et kuitenkaan ottanut mitenkään kantaa ensimmäiseen eli onko vanhemmilla sosiaalista painetta viedä lapsia ohjattuihin harrastuksiin.

Ja toisaalta kysymyksessä ei sanottu asian muodostuvan kynnyskysymykseksi, vaan että se voi luoda kynnyksen. Kynnyskysymys on ehdoton, mutta kynnys on vain kynnys. En tarkoittanut sitä, että harrastusten hinta olisi ratkaisevan tärkeä asia, joka päättäisi tehdäänkö lapsia vai ei.
 
  • Haha
Reactions: Lispetti
Huoh. Et vastannut selkeästi, vaan vastasit epäselvästi. Kysymyshän on kyllä/ei-mallia, mutta ymmärrän että kun siinä on kaksi eri oletusta, siihen voi joutua myös sanallisesti vastaamaan. Et kuitenkaan ottanut mitenkään kantaa ensimmäiseen eli onko vanhemmilla sosiaalista painetta viedä lapsia ohjattuihin harrastuksiin.

Ja toisaalta kysymyksessä ei sanottu asian muodostuvan kynnyskysymykseksi, vaan että se voi luoda kynnyksen. Kynnyskysymys on ehdoton, mutta kynnys on vain kynnys. En tarkoittanut sitä, että harrastusten hinta olisi ratkaisevan tärkeä asia, joka päättäisi tehdäänkö lapsia vai ei.
Hilpeää! En ole aikoihin ollut huvittuneempi keskustelusta kuin nyt.
Kiitokset tästä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Minusta alkaa tosiaan vaikuttaa sille, että sinulla on vaikeuksia ymmärtää mitä sinulle on sanottu.
Suurin osa meistä tulee elämänsä aikana lentämään fillarin tangon yli, kaatumaan, kompastumaan ja koheltamaan monin eri tavoin. Se, että 10 vuotta telinevoimistelua, judoa tai vaikka painia harrastanut osaa takuulla hoitaa alastulon paremmin, kuin pihalla hippaa leikkinyt kaveri, ei edes ole mielipidekysymys, vaan fakta. Jos muuta väität, sinun on oltava tyhmä kuin pussillinen kiviä tai ihminen, joka ei tosiaan tiedä kehonhallinnasta mitään.
En kertaakaan sanonut, ettäkö lapset, jotka eivät harrasta mitään, kävelevät päin seiniä, mutta sinä päätit vääntää sanomiseni sellaiseksi. Surkea ja nolo yritys.

Sinä edelleen jatkat toisen sanojen vääristelyä... Mutta sitähän se on, kun ei pärjää argumentoinnissa.
Minä en ole koskaan harrastanut mitään urheilua seurassa, sen sijaan olen leikkinyt metsässä ja pihalla ja uinut luonnonvedisissä ja uimahallissa. Tämä oli 70-80-luvuilla tavallista. Kilpaurheilua harrastavissa muistan monia aika ylimielisiä tyyppejä, osalla oli myös vaikeat vanhemmat. Tosin muistan kivojakin urheilijoita ja niitä, jotka urheilivat omasta halusta eikä vanhempien vieminä.

Aikuisena olen kävellyt, pyöräillyt, uinut, retkeillyt, mutta en koskaan harrastanut mitään joukkuepelejä. Ainoa kerta kun olen joutunut ensiapuun ja saanut pari tikkiä oli työtapaturma, joka johtui tekniikasta ja jota en olisi voinut estää. Muuten olen tapaturmien puolesta pärjännyt koko elämän laastarilla, toisin kuin urheilun harrastajat. Urheilija ei tervettä päivää näe. En myöskään tupakoi, nuuskaa, juo viinaa sammumiseen tai ui kilpaa lähisaareen toisin kuin joukkueurheilijat tapaavat tehdä. :)
 
Minä en ole koskaan harrastanut mitään urheilua seurassa, sen sijaan olen leikkinyt metsässä ja pihalla ja uinut luonnonvedisissä ja uimahallissa. Tämä oli 70-80-luvuilla tavallista. Kilpaurheilua harrastavissa muistan monia aika ylimielisiä tyyppejä, osalla oli myös vaikeat vanhemmat. Tosin muistan kivojakin urheilijoita ja niitä, jotka urheilivat omasta halusta eikä vanhempien vieminä.

Aikuisena olen kävellyt, pyöräillyt, uinut, retkeillyt, mutta en koskaan harrastanut mitään joukkuepelejä. Ainoa kerta kun olen joutunut ensiapuun ja saanut pari tikkiä oli työtapaturma, joka johtui tekniikasta ja jota en olisi voinut estää. Muuten olen tapaturmien puolesta pärjännyt koko elämän laastarilla, toisin kuin urheilun harrastajat. Urheilija ei tervettä päivää näe. En myöskään tupakoi, nuuskaa, juo viinaa sammumiseen tai ui kilpaa lähisaareen toisin kuin joukkueurheilijat tapaavat tehdä.
Juu, tekevälle sattuu. Vaivat on urheilijalla vähän erilaisia kuin urheilemattomalla. Terveitä päiviä taitaa kuitenkin olla melko paljon. Ei kannata takertua hölmöihin sananlaskuihin.

Uskallan väittää, että hyvä luusto ja lihaskunto tukee terveyttä enemmän kuin niiden hankkimisesta on haittaa. Niiden hankkiminen vaatii melko rajuakin väsytystä ja harjoitusta. Pohja rakennetaan lapsena.

Osa porukasta on tietysti voittanut geenilotossa, mutta suurin osa ei.
 
vierailija
Muuten olen tapaturmien puolesta pärjännyt koko elämän laastarilla, toisin kuin urheilun harrastajat. Urheilija ei tervettä päivää näe.
Tämän voin kyllä entisenä urheilijana vahvistaa. Lukuisten leikkausten seurauksena on nyt niin pahat nivelrikot, että ensimmäinen tekonivel on tulossa. Leikkausta tosin yritetään viivästyttää nuoren iän takia vielä vähän. En tosiaankaan kadu urheilua, mutta ilman sitä pystyisin varmaan vielä juoksemaan.
 
Tämän voin kyllä entisenä urheilijana vahvistaa. Lukuisten leikkausten seurauksena on nyt niin pahat nivelrikot, että ensimmäinen tekonivel on tulossa. Leikkausta tosin yritetään viivästyttää nuoren iän takia vielä vähän. En tosiaankaan kadu urheilua, mutta ilman sitä pystyisin varmaan vielä juoksemaan.
Mielenkiintoista. En ole ennen kuullut, että leikkaukset aiheuttavat nivelrikkoa. Miten tämä tarkalleenottaen on tapahtunut?

Olen luullut, että nivelrikko johtuu siitä, että rusto tohoutuu nopeammin kuin elimistö pystyy korjaamaan sitä, eikä perimmäsitä syytä tähän varsinaisesti tiedetä.

Olet varmasti tehnyt paljon lihasvoima, liikkuvuus ja lihasvenytysharjoituksia. Onko näistä ollut sinulle apua? Oletko saanut tens hoitoa tai akupunktiota kipuihin?
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Mielenkiintoista. En ole ennen kuullut, että leikkaukset aiheuttavat nivelrikkoa. Miten tämä tarkalleenottaen on tapahtunut?

Olen luullut, että nivelrikko johtuu siitä, että rusto tohoutuu nopeammin kuin elimistö pystyy korjaamaan sitä, eikä perimmäsitä syytä tähän varsinaisesti tiedetä.

Olet varmasti tehnyt paljon lihasvoima, liikkuvuus ja lihasvenytysharjoituksia. Onko näistä ollut sinulle apua? Oletko saanut tens hoitoa tai akupunktiota kipuihin?
Nivelrikko helposti alkaa siitä kun nivelessä jotain hajoaa. Olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa, että lukuisien vammojen seurauksena. Tosin eihän se polvinivel sitä tiedä, että se aikaisempi vaurio oli tapaturma ja sitten se seuraava vaurio olikin suunniteltu korjaava operaatio. Joka tapauksessa polvivamman seurauksena nivelrikon todennäköisyys suunnilleen viisinkertaistuu ja kun vammoja on useita, nivelrikko on aika lailla automaattinen seuraus.

Kipulääkkeillä ja jumpalla tässä on menty, mutta nyt on työkyky alkanut mennä, niin tekonivel on seuraava askel.
 

Yhteistyössä