Iltapuhdetta!Talvi vaan pitää otteessaan. Ihan mukavia lukemia on mittari näyttänyt! Eilen aamulla luulin näkeväni harhoja kun mittari näytti sisä ja ulkolämmöksi 21 astetta. Kaksi samaa lukemaa samassa mittarissa. Sattuuhan tuota. Diogenes, minkä rotuinen tuo kiireinen koiranpentu on. Niin hauskasti kerroit sen touhuista. Meidän karvakorva tulee pian 11vuotiaaksi. Kultaisen noutajan ja australian paimenkoiran sekoitus. Lempeä tassukka. Nyt ei oikein kirjoitus onnistu. Teksti hyppii ylös ja alas vähän väliä, vaikken tee muuta kuin näppäilen. Jatketaanpa toiste.
Kylähenkilö? Asiasta taisi olla puhetta aiemmin tässä ketjussa. Kieli muuttuu ja sanat siistiytyvät.Ehtoota. Hyvin hiljaista täällä. Kylähenkilöt on jossain. Kevättä pukkaa. Perjantai-iltana ulkoilutin kameraa auringon laskiessa. Ennen sitä pääsin ihailemaan joutsenpariskunnan puuhia. Menivät niin samaan tahtiin. Kesää kohti. Luonto tuntuu vielä tärkeämmältä nyt kun ei voi oikein mennä minnekään. Metsä ja kalliot ottaa vastaan aina.
Mie oisin hyvä kisaamaan ittepäisyydestä sonnin kanssa. Ja parempi puolisko päihittäis ne loputkin.Terveeks taas!
Kellokeskiviikko. Joissain paikoin oli tapana juuri pääsiäisviikon keskiviikkona panna eläimille kellot kaulaan. Toisaalla taas oli tapana täyttää ne jauhoilla ja suoloilla, jotka sitten uloslaskun yhteydessä syötettiin eläimille. Siis kelloihin, lehmien ja lampaiden, liittyi kovin tiiviisti tämä päivä.
Kas kummaa, kun eivät nuo kellonvekslauksen kannattajat ole määränneet tätä päivää siksi siirtopäiväksi.
No, eihän sitä kaikkea voi huomata, viisaatkaan.
Mutta mitäpä muita nimiä oli ennen tämän viikon päivillä ja mistä ne olivat nimensä saaneet, kuka muistaa?
Lämpimät ja aurinkoiset päivät vain jatkuvat. Tosin viikonvaihteen tienoilla pitäisi heitellä vettä ja räntääkin, mutta siihen asti nautitaan kauniista varhaiskeväästä.
Katselin tänään laidunkierroksen aikana, miten leppä alkaa kukia. Se tietää taas yhtä troppia lisää astman oireitten torjuntaan.
Mutta jos ei nyt ajatella tuota, oli tuo kukkiva lepänlatvus heleänsinistä taivasta vasten varsin kaunis näky. Pitkinä riippuvat, ruskeakeltaisina auringossa loistavat norkot taustanaan pohjaton kevättaivaan sini, kuinkahan monelta sellainenkin näky jää näkemättä.
Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla vallan ilmaiset, tuhahtaa tietysti joku, mutta siinähän sitten tuhisee.
Se on vain niin pikkujutuista rakentuvaa tämä meikäläisen onni ja tyytyväisyys.
Meni tässä jokunen vuosikymmen, etten juurikaan ehtinyt moisiin kiinnittää huomiota, ja ne olivat kiireen ja väsymyksen, lopulta lähes täyden uupumisen vuosikymmeniä.
Mutta ei ajatella nyt sellaisia.
Tänään oli valmistelemassa vieroituskarsinaa Corman laitumelle. Siellä oli hyvin rauhallinen ja lähes unelias meininki. Kun lopulta sain parille itsepäisemmälle selitettyä, että ne ovat tähän karsinaan hiukan jo yli-ikäisiä ja -kokoisia, jäivät ne uteliaina töllistelemään puuhiani.
Ja antaas olla, juuri kun sain aidan suljetuksi, kuului takaani jonkinlainen tuhahdus. Joo, yksi hyväkäs oli pistänyt itsensä aidan alitse sisään, tai sitten en ollut sitä muuten vain huomannut.
Eipä tuossa muu auttanut kuin avata aita uudestaan ja johdatella lusmuilija ulos.
Katselin siinä työskennellessäni samalla hiukan sivusilmällä niitä tämän kevään vieroitettavia. Melko tuhdissa kunnossa olevaa porukkaa, noiden kanssa ei voimat riitä. Siinä pitää käyttää ihan jotakin muuta, jos nuo jötkäleet aikoo saada kiinni ja kesytetyiksi.
Näyttää siltä, että se suuri rodeo on joskus alkuviikon päivinä, tuskin saan kaiken valmiiksi viikonloppuun mennessä, kuten olin ajatellut.
Viime keväänähän epäonnistuin yhden sonnivasikan kiinniotossa ja kävelin sen perässä hiukan yli kahdeksan tuntia lakkaamatta. Viimeisellä tunnilla kummankin meno oli ajoittain jo melkoista kompurointia. Kolme päivää kauemmin Riku sai nauttia vapaudestaan, mutta meni se viisaaskin lopulta vipuun.
Tänä keväänä en enää moiseen ryhdy. Joita ei ensimmäisenä päivänä saada kiinni, saadaan myöhemmin, ei se jokunen päivä siinä loppujen lopuksi mitään merkitse.
Ihan mielenkiintoista. Millä taktiikalla koettaisit? Olisi hyvä saada vinkkejä.Mie oisin hyvä kisaamaan ittepäisyydestä sonnin kanssa. Ja parempi puolisko päihittäis ne loputkin.
Asiasta ei ole mulla ihan kauheesti kokemusta, että asiantunteva vastaukseni voi kuulostaa jännältä. Mutta sitähän se elämä on.Ihan mielenkiintoista. Millä taktiikalla koettaisit? Olisi hyvä saada vinkkejä.
Uudet lähestymistavat vanhoihuin juttuihin ovat aina tervetulleita.
Vai sellaisia metteitä.Asiasta ei ole mulla ihan kauheesti kokemusta, että asiantunteva vastaukseni voi kuulostaa jännältä. Mutta sitähän se elämä on.
1. Kuulostaa siltä, kuin nämä rakkaat lemmikit suorastaan haraisivat vastaan. Onnistuuko käänteinen psykologia: hähää, etpäs meekkään tonne toiselle laitumelle.. Ehei onnistu! Siellä tietenkin pitäisi olla jotain vihreämpää aidan toisella puolen, mikä kiinnostaisi kovasti. Onko sellaista asiaa olemassa?
2. Siinä vaiheessa, jos vapaus maistuu ja ollaan lenkillä: kun ensimmäinen pieni levähdys/pysähdys/epävarmuuden hetki koittaa, niin reippaasti vain usutus jatkamaan! Hei, älä ny vielä laiskottele, matkaahan on jäljellä vaiks ja kuin, hopihopi!
Teen tuon meidän katin kanssa joskus niin, kun se tulee puskeen aamulla, että otan sen kainaloon ja silitän oikein kunnolla. Se kyllästyy aika äkkiä ja lähtee tekeen omiaan. Ruokaa se haluais, mut me pidetään syöntiaika tiukasti kympin jälkeen, ettei tartte viikonloppuisin herätä ennen kukonlaulua.
Koirien (ja tän katin) kanssa teen joskus niin, että heittäydyn tyhmäksi, jolloin ne alkaa opettaan minua, tai kyllästyy. Oi ne näyttää ihanilta, kun niiden ilme kysyy, et onks toi tyyppi ny ihan viisas
Mut nämä on tietenkin lemmikkejä ja niiden motiivit ja ajatukset toiminnee eri tavalla.
Oot sä semmonen lehmäkuiskaaja.Vai sellaisia metteitä.
Näitten kanssa pitää aina muistaa, että ovat hyvin tiukasti laumahierarkisia elukoita.
Ja se, että niillä on olemassa lauma, jossa ne ovat jollakin tasolla.
Nämä kaksi asiaa tekevät koulutuksesta todella mielenkiintoista ja haastavaakin.
Tosin minulla oli jo alkuelämäni ajalta kokemuksia nautojen sielunelämästä ja käsittelystä.
Silti astuimme täysin pimeään kahdeksan vuotta sitten, kun ensimmäiset haikkuvasikat hankimme.
Ajan mittaan meille on selvinnyt muutamia perusasioita näiden käsittelystä ja koulutuksesta.
Ensiksikin, kun vasikka otetaan kiinni, sen mielestä on kyse elämästä ja kuolemasta, ei se ymmärrä, miksi se ei yhtäkkiä pääsekään kuleksimaan vapaasti, kuten sen lähes ensimmäisen vuotensa. Sitä kouluttamaan ryhtyvän ihmisen on tämä hyväksyttävä ja toimittava sen pohjalta.
Toiseksi, koulutuksen tarkoituksena on molemminpuolisen luottamuksen saavuttaminen. Opetettavalle eläimelle on saatava menemään perille, että kouluttaja ei ole vaarallinen, mutta hän on kyseisen eläimen laumassa ylin auktoriteetti. Ja lisäksi se, että kiinni joutuminen tarkoittaa juuri sitä, että menot on nyt menty. Ehdottomasti.
Kolmanneksi, eläimen on opittava jo parin ensi vuorokauden aikana syömään ja juomaan asiasta. Nimenomaan kytkettynä ollessaan. Lisäksi sen on totuttava käsittelyyn.
Neljänneksi, tämän kaiken on tapahduttava eläimen näkövinkkelistä katsoen vapaaehtoisesti. Minkäänlaista väkivaltaa ei pidä käyttää sen jälkeen, kun eläin on saatu omalle koulutuspaikalleen.
Eläimen omaa tahtoa ei myöskään saa murtaa. Koulutuksen tarkoitus ei ole kesy ja hyvinkäyttäytyvä eläin, vailla omaa tahtoa. Sellainen joutuisi laumassa heti siksi viimeiseksi ja se ei ole hyvä asia.
Viidenneksi, koulutus on onnistunut tarpeeksi hyvin, jos aikuisen eläimen saa melko helposti otetuksi kiinni. Kiinni jouduttuaan se kokeilee, ehkä kerran, ehkä kaksi kiinnityksensä pitävyyttä. Kun se todella huomaa olevansa kiinni, se seuraa melko säyseästi mukana. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että se seuraisi mielellään, vaan sitä, että se seuraa sen verran vapaaehtoisesti, ettei vahingoitu siirron aikana. Se käyttäytyy rauhallisesti mahdollisen hoidon tai muun käsittelyn aikana.
Kudenneksi, uteliaisuus ja ahneus ovat luontaisia ominaisuuksia, joita hyväksikäyttäen on helpoin ja varmin edetä koulutuksessa. Nämä ominaisuudet seuraavat loppuun asti ja niitä on paras käyttää eläimen kaikissa elämänvaiheissa, missä vain yhteistyötä tarvitaan.
Seitsemänneksi, kun on puhe aikuisista eläimistä, on syytä muistaa, että haikulla pakoreviiri on suurin piirtein kymmenen metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuon lähemmäksi se ei päästä outoa ihmistä, ellei sitten uteliaisuuttaan tule tekemään tuttavuutta.
Se merkirtsee myös sitä, että kun outoa eläintä lähestyy, on aina katsottava, että sillä on vapaa ja esteetön pakomahdollisuus. Vaikka nämä ovatkin leppoisia ja rauhaa rakastavia otuksia, ne ovat kuitenkin saaliseläimiä, ja ahtaalle joutuessaan ne pakenevat siitä, mistä pääsevät. Eivätkä jää ihmettelemään, josko siinä joku jää jalkoihin tai mahdollisesti sarviin.
Juuri tällaisten juttujen vuoksi pyrimme videoimaan mahdollisimman paljon eläimiämme ja varsinkin niitten käsittelyä. Myöhemmin voi sitten katsella, mitä on korjattavaa ja mikä muutenkin toisin.
Mennänpä noihin ehdotuksiisi.
Ykköskohta ei todellakaan onnistu, kuten jo itsekin totesit. Mutta samalla osuit kyllä oikeaan tuossa aidan toisella puolella olevalla vihreydellä. Asiassa vain on sellainen mutka, että tätä "vihreyttä" ei huomata juurikaan kuononpäätä kauempaa. Siksi "koukutamme" vasikat johonkin tiettyyn "herkkuun" , jota sitten tarjoillaan sopivin väliajoin siirron aikana. Eli aasi ja aasin porkkana.
Kakkonen ei oikein sovi näille. Jos eläintä viedään taluttamalla, on taluttajan aina kuljettava talutettavan edellä. Päinvastainen järjestys johtaa lyhyeen, mutta taluttajalle tappiolliseen juoksukiplailuun. Tietysti voidaan pitää pikku taukoja, mutta ne eivät saa kestää niin pitkään, että eläin ehtisi huomata, että se itse on pysähdyksen aiheuttanut. Lähtökäskyn pitää olla napakka nykäisy, että se tulee otetuksi vakavissaan. Jos niin käy, että eläin menee ohi ja lähtee juosuun, pitää ensimmäisen nykäyksen sattua juuri siihen hetkeen, kun takajalat ovat irronneet loikkaan. Silloin eläimen tasapaino menee ja se tipahtaa kesken loikan, useinmiten polvilleen, ja ennenkuin se on selvinnyt taas jaloilleen on mentävä sen ohi ja matka jatkuu.
Rapsuttelut eivät kuulu kuljetustilanteisiin, paitsi ehkä aluksi ja lopuksi.
Jos annat eläimen ymmärtää, että olet tyhmä, et tule saamaan siitä ikinä yliotetta. Sinun on oltava aina ja joka tilanteessa se lauman ylin auktoriteetti, jopa lauman todellisen johtajan, sonninkin on toteltava sinua.
Tällaisilla eväillä kun lähdet, niin tulet kyllä juttuun näitten karvanaamojen kanssa.
Tulipas tästä piiitkä sepustus, pinnat sille, joka jaksoi loppuun asti.
Miksi ihmeessä juoksit 8h perässä, jos niin ei saa tehdä?Vai sellaisia metteitä.
Näitten kanssa pitää aina muistaa, että ovat hyvin tiukasti laumahierarkisia elukoita.
Ja se, että niillä on olemassa lauma, jossa ne ovat jollakin tasolla.
Nämä kaksi asiaa tekevät koulutuksesta todella mielenkiintoista ja haastavaakin.
Tosin minulla oli jo alkuelämäni ajalta kokemuksia nautojen sielunelämästä ja käsittelystä.
Silti astuimme täysin pimeään kahdeksan vuotta sitten, kun ensimmäiset haikkuvasikat hankimme.
Ajan mittaan meille on selvinnyt muutamia perusasioita näiden käsittelystä ja koulutuksesta.
Ensiksikin, kun vasikka otetaan kiinni, sen mielestä on kyse elämästä ja kuolemasta, ei se ymmärrä, miksi se ei yhtäkkiä pääsekään kuleksimaan vapaasti, kuten sen lähes ensimmäisen vuotensa. Sitä kouluttamaan ryhtyvän ihmisen on tämä hyväksyttävä ja toimittava sen pohjalta.
Toiseksi, koulutuksen tarkoituksena on molemminpuolisen luottamuksen saavuttaminen. Opetettavalle eläimelle on saatava menemään perille, että kouluttaja ei ole vaarallinen, mutta hän on kyseisen eläimen laumassa ylin auktoriteetti. Ja lisäksi se, että kiinni joutuminen tarkoittaa juuri sitä, että menot on nyt menty. Ehdottomasti.
Kolmanneksi, eläimen on opittava jo parin ensi vuorokauden aikana syömään ja juomaan asiasta. Nimenomaan kytkettynä ollessaan. Lisäksi sen on totuttava käsittelyyn.
Neljänneksi, tämän kaiken on tapahduttava eläimen näkövinkkelistä katsoen vapaaehtoisesti. Minkäänlaista väkivaltaa ei pidä käyttää sen jälkeen, kun eläin on saatu omalle koulutuspaikalleen.
Eläimen omaa tahtoa ei myöskään saa murtaa. Koulutuksen tarkoitus ei ole kesy ja hyvinkäyttäytyvä eläin, vailla omaa tahtoa. Sellainen joutuisi laumassa heti siksi viimeiseksi ja se ei ole hyvä asia.
Viidenneksi, koulutus on onnistunut tarpeeksi hyvin, jos aikuisen eläimen saa melko helposti otetuksi kiinni. Kiinni jouduttuaan se kokeilee, ehkä kerran, ehkä kaksi kiinnityksensä pitävyyttä. Kun se todella huomaa olevansa kiinni, se seuraa melko säyseästi mukana. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että se seuraisi mielellään, vaan sitä, että se seuraa sen verran vapaaehtoisesti, ettei vahingoitu siirron aikana. Se käyttäytyy rauhallisesti mahdollisen hoidon tai muun käsittelyn aikana.
Kudenneksi, uteliaisuus ja ahneus ovat luontaisia ominaisuuksia, joita hyväksikäyttäen on helpoin ja varmin edetä koulutuksessa. Nämä ominaisuudet seuraavat loppuun asti ja niitä on paras käyttää eläimen kaikissa elämänvaiheissa, missä vain yhteistyötä tarvitaan.
Seitsemänneksi, kun on puhe aikuisista eläimistä, on syytä muistaa, että haikulla pakoreviiri on suurin piirtein kymmenen metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuon lähemmäksi se ei päästä outoa ihmistä, ellei sitten uteliaisuuttaan tule tekemään tuttavuutta.
Se merkirtsee myös sitä, että kun outoa eläintä lähestyy, on aina katsottava, että sillä on vapaa ja esteetön pakomahdollisuus. Vaikka nämä ovatkin leppoisia ja rauhaa rakastavia otuksia, ne ovat kuitenkin saaliseläimiä, ja ahtaalle joutuessaan ne pakenevat siitä, mistä pääsevät. Eivätkä jää ihmettelemään, josko siinä joku jää jalkoihin tai mahdollisesti sarviin.
Juuri tällaisten juttujen vuoksi pyrimme videoimaan mahdollisimman paljon eläimiämme ja varsinkin niitten käsittelyä. Myöhemmin voi sitten katsella, mitä on korjattavaa ja mikä muutenkin toisin.
Mennänpä noihin ehdotuksiisi.
Ykköskohta ei todellakaan onnistu, kuten jo itsekin totesit. Mutta samalla osuit kyllä oikeaan tuossa aidan toisella puolella olevalla vihreydellä. Asiassa vain on sellainen mutka, että tätä "vihreyttä" ei huomata juurikaan kuononpäätä kauempaa. Siksi "koukutamme" vasikat johonkin tiettyyn "herkkuun" , jota sitten tarjoillaan sopivin väliajoin siirron aikana. Eli aasi ja aasin porkkana.
Kakkonen ei oikein sovi näille. Jos eläintä viedään taluttamalla, on taluttajan aina kuljettava talutettavan edellä. Päinvastainen järjestys johtaa lyhyeen, mutta taluttajalle tappiolliseen juoksukiplailuun. Tietysti voidaan pitää pikku taukoja, mutta ne eivät saa kestää niin pitkään, että eläin ehtisi huomata, että se itse on pysähdyksen aiheuttanut. Lähtökäskyn pitää olla napakka nykäisy, että se tulee otetuksi vakavissaan. Jos niin käy, että eläin menee ohi ja lähtee juosuun, pitää ensimmäisen nykäyksen sattua juuri siihen hetkeen, kun takajalat ovat irronneet loikkaan. Silloin eläimen tasapaino menee ja se tipahtaa kesken loikan, useinmiten polvilleen, ja ennenkuin se on selvinnyt taas jaloilleen on mentävä sen ohi ja matka jatkuu.
Rapsuttelut eivät kuulu kuljetustilanteisiin, paitsi ehkä aluksi ja lopuksi.
Jos annat eläimen ymmärtää, että olet tyhmä, et tule saamaan siitä ikinä yliotetta. Sinun on oltava aina ja joka tilanteessa se lauman ylin auktoriteetti, jopa lauman todellisen johtajan, sonninkin on toteltava sinua.
Tällaisilla eväillä kun lähdet, niin tulet kyllä juttuun näitten karvanaamojen kanssa.
Tulipas tästä piiitkä sepustus, pinnat sille, joka jaksoi loppuun asti.
En voi sanoa olevani mikään lehmäkuiskaaja. Mutta kyllä nämä ihan opetettavissa ovat. Ei tietystiihan mihin vain, mutta tietyt asiat ne kyllä oppivat.Oot sä semmonen lehmäkuiskaaja.
Emmä tiennykään että kantturoita voi kouluttaa. "Paikka, istu..."
En juossut, vaan kävelin. Eli idea oli se, että vasikka juoksi koko ajan, pitkiäkin lenkkejä. Minä seurasin kävellen ja oijoin mutkat, joten vasikka juoksi ainakin kymmenkertaisen matkan minuun verraten. Ideana oli saada se väsymään ja tekemään se viimeinen virhe, jolloin se olisi ollut helppo napata kiinni. Oma kuntoni lopahti kahdekasaan tuntiin. Vasikka pysyi vielä jotenkin jaloillaan ja pystyi etenemäänkin.Miksi ihmeessä juoksit 8h perässä, jos niin ei saa tehdä?
Itse en ole "ottanut" auktoriteettia, se vaan on. Eläin ei ehkä määrää auktoriteettia pomon älykkyyden mukaan, vrt. duunarit ja pomot, on parempi mennä yhteen suuntaan ja tehdä parhaansa, vaikka pomo ei tiedä mistään mitään.
Tarkoitin enemmän, että joskus eläin (ja mä oon tekemisissä kisdojen ja koirien kans) leikkii tyhmää saadakseen haluamansa pl. stressireaktio tietyissä asioissa. Esim. Meidän kissalla oli side kaulan ja tassujen ympärillä, kun oli ihottumaa. Sehän ei kävele silloin, vaan "halvaantuu". No, suostuttelin sitä lempinamien avulla ja kävelihän se metrin, tai pari. Ihan sydäntä särki laittaa nukkuun, kun ei tiennyt, kuinka se traumatisoituu yön aikana. NOH, sitten yöllä kuulin, kun se veti kämppää ympäri. Varmasti tuli veskihätä tjs. Aamulla ei taas liikkunut. Ovela kaveri. Leikin kuitenkin tyhmää, enkä muka tajunnut, että se odotteli nameja. On noita muitakin esimerkkejä. Ja riippuu tietenkin eläimen älykkyydestä, ja eläimen muusta luonteesta kannattaako leikkiä tyhmää. Koirien ja kissojen opetuksessa se onnistuu tietyissä tilanteissa. Kun tarttee saada se eläin toimimaan, ja sen pitää silloin tietää, mikä on goali tai ymmärtää, että siinä seistään maailman tappiin asti, jos homma ei toimi.
Meillä kissa kehrää, kun siltä leikkaa kynnet ja se antaa lääkäreitten tutkia ja pistää rokotteita mukisematta. Siitä on tullut ihmettelyäkin. Lääkäri pistää ja toinen vaan möllöttää. Se istuu ja tulee tykö käskystä. Ja pussaa pyynnöstä. (Kissoja ei käsketä, kuten koiraa). Ja just kielsin sitä syömästä mun lautaselta ja se totteli. JES! Ollaan taas lähempänä kunnon kasvatusta. Ei toi mikään enkeli ole. Tekee se koiruuksia. Mut hyvällä pohjalla ollaan.
Mut tosi kiva kuulla myös näistä sun maatilaeläimistä!
Se "halvaantuminen" on fyysinen reaktio. Enemmän vaisto, kuin päätös. Kissoilla ja koirilla sen voi opettaa pois.. Muuten niille ei sais ollenkaan vaatteita päälle. On se yks lammaslaji, jota ei voi opettaa pois, mut en muista, mikä laji se oli."Itse en ole "ottanut" auktoriteettia, se vaan on. Eläin ei ehkä määrää auktoriteettia pomon älykkyyden mukaan, vrt. duunarit ja pomot, on parempi mennä yhteen suuntaan ja tehdä parhaansa, vaikka pomo ei tiedä mistään mitään.
Tarkoitin enemmän, että joskus eläin (ja mä oon tekemisissä kisdojen ja koirien kans) leikkii tyhmää saadakseen haluamansa pl. stressireaktio tietyissä asioissa. Esim. Meidän kissalla oli side kaulan ja tassujen ympärillä, kun oli ihottumaa. Sehän ei kävele silloin, vaan "halvaantuu". No, suostuttelin sitä lempinamien avulla ja kävelihän se metrin, tai pari. Ihan sydäntä särki laittaa nukkuun, kun ei tiennyt, kuinka se traumatisoituu yön aikana. NOH, sitten yöllä kuulin, kun se veti kämppää ympäri. Varmasti tuli veskihätä tjs. Aamulla ei taas liikkunut. Ovela kaveri. Leikin kuitenkin tyhmää, enkä muka tajunnut, että se odotteli nameja. On noita muitakin esimerkkejä. Ja riippuu tietenkin eläimen älykkyydestä, ja eläimen muusta luonteesta kannattaako leikkiä tyhmää. Koirien ja kissojen opetuksessa se onnistuu tietyissä tilanteissa. Kun tarttee saada se eläin toimimaan, ja sen pitää silloin tietää, mikä on goali tai ymmärtää, että siinä seistään maailman tappiin asti, jos homma ei toimi."
Tässä itseasiassa kuvailit juuri sinun ja kissan välistä auktoriteettiaseman etsintää.
Kissa on aika vaikea opetettava.
Sehän yritti ottasa määräävän aseman "halvaantumalla". Pehmitit oman määräysvaltasi ilmaisua houkuttelemalla sitä ja se suostui hiukan. Mutta kun tilanne oli ohi ja kissa kuvitteli olevansa taas omien kulkujensa määrääjä, sen liikkumisessa ei ollut mitään vikaa.
Laittaessasi kissalle siteet, tai jos et itse niitä laittanutkaan, osoitit kissalle, kuka sen hyvinvoinnista määrää. Toisin sanoen, otit vastuun teidän keskenäisistä komentosuhteistanne = otit selvän auktoriteettiaseman ja kissalle jäi vaihtoehdoksi olla se, joka totteli ja tyytyi asemaansa.
Näin sen pitää eläimien kanssa mennäkin, ihan kaikkien turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi.