Olen ollut aika väsynyt viime aikoina, enkä ole oikein jaksanut käydä täälläkään. Töitä on ollut paljon ja ajatukset pyörivät niin tässä alkaneessa hoidossa, ettei oikein muuta pysty taas ajattelemaan. Viime viikon loppuna sain oikein kunnon itkukohtauksen, ihan yleisesti kaikesta tästä. :'( Onneksi ihana mieheni osasi lohduttaa ja rauhoitella minua niin että kyllä tässä nyt jo taas alkaa ihan hyvä mieli olla. Nyt kun tulin konelle ja luin teidän kirjoituksianne, tajusin taas kuinka paljon myös täältä voikaan ammentaa tukea, voimaa ja uskoa itselle. Onneksi olette olemassa!!! Kiitos teille kaikille!
Ihmeelliset vatsakivut, mistä aikaisemmin kirjoittelin, menivät nekin sitten onneksi ohitse ja tätikin tuli viimein, tosin vähän normaalikierrosta poiketen, myöhään. Pääsin pistämään Puregonia sunnuntaina ja ensimmäinen ultra on tulevana perjantaina. Jännittää kaikki ja olen nyttenkin aika herkistyneessä mielentilassa, varmaan osittain johtuen Puregonista.
Toivon kaikille tsemppimieltä ja voimaa jaksaa uskoa omaan pikkuiseen nyytiin!
Niin ja tietenkin kaikille uusille tervetulotoivotukset!!! :wave:
Ihmeelliset vatsakivut, mistä aikaisemmin kirjoittelin, menivät nekin sitten onneksi ohitse ja tätikin tuli viimein, tosin vähän normaalikierrosta poiketen, myöhään. Pääsin pistämään Puregonia sunnuntaina ja ensimmäinen ultra on tulevana perjantaina. Jännittää kaikki ja olen nyttenkin aika herkistyneessä mielentilassa, varmaan osittain johtuen Puregonista.
Toivon kaikille tsemppimieltä ja voimaa jaksaa uskoa omaan pikkuiseen nyytiin!
Niin ja tietenkin kaikille uusille tervetulotoivotukset!!! :wave: