IVF/ICSI-hoidoissa oleville/sinne joutuville

Tervehdys kaikille!

Kiva löytää vertaistukiryhmä, kun tässä ekaan ICSI:iin ollaan yksityisellä menossa. Eilen aloitin Menopur pistokset ja perjantaina eka ultra missä tsekataan et homma toimii kuten pitäs. Jännittää ihan törkeesti se keräys, et onko se kuinka kivulias ja toki jännittää myös se et saadaanko aikaiseksi alkioita edes yhtä...

Meitä ei enää huolita julkiselle kun itsellä ikää 41v. ja meillä entuudestaan molemmilla entisistä elämistä muksuja. Nyt ei vaan vuoden yrityksen jälkeen oo yhteistä onnistuttu alulle saamaan. Yksityisellä puolella tosin rahat riittää tasan tähän yhteen hoitoon, niin senkii puolesta jännittää että mitäs jos ei tärppääkään. Toki saadaan olla onnellisia että molemmilla on jo muksuja, mutta itsestä jotenkin tuntuu että ollaanko kokonainen perhe ilman sitä yhteistä...

Tsemppiä kaikille yrityksen eri vaiheisiin ja toivotaan että kaikilla olis pian iloisia uutisia kerrottavana

 

Sinne plompsahti solumassat ja limakalvot vessasta alas, eli kp1 täällä tänään ja takki tyhjä.

Lähetettiin Tyksiin tiedustelu jonoista ja miten asiassa edetään. Yksityiselle ei vaan ole vara vaikka miten yritettäs.

Ikävä kuulla @Nato jaksamista Onko teillä pitkä yritys takana?

 

Ikävä kuulla @Nato jaksamista Onko teillä pitkä yritys takana?

Ikävä kuulla @Nato jaksamista Onko teillä pitkä yritys takana?

Helmi-21, tervetuloa joukkoon! Moni pelkää punktiota, myös minä mukaanlukien pelkäsin niin paljon, että pyysin aikoinaan (2016) pumppaamaan hoitajan minut täyteen lääkettä. Toimenpide ei kuitenkaan ollut kivulias, epämiellyttävä kylläkin kun mulla on munasarjat kietoutuneet kohdun taakse, niin joutui kaivelemaan ja toista puolta ei saatu edes tyhjennettyä ja siitä tuli hyperi.
Eli punktion jälkeen olin todella kipeä vasta, kesti pari vuorokautta.

Me ollaan siis hoidoissa oltu aika kauan. Yksi yhteinen lapsi ollaan saatu ja toista lasta olemme aktiivisesti nyt vuoden yrittäneet tuloksetta. Monta mutkaa takana.

 

Helmi-21, tervetuloa joukkoon! Moni pelkää punktiota, myös minä mukaanlukien pelkäsin niin paljon, että pyysin aikoinaan (2016) pumppaamaan hoitajan minut täyteen lääkettä. Toimenpide ei kuitenkaan ollut kivulias, epämiellyttävä kylläkin kun mulla on munasarjat kietoutuneet kohdun taakse, niin joutui kaivelemaan ja toista puolta ei saatu edes tyhjennettyä ja siitä tuli hyperi.
Eli punktion jälkeen olin todella kipeä vasta, kesti pari vuorokautta.

Me ollaan siis hoidoissa oltu aika kauan. Yksi yhteinen lapsi ollaan saatu ja toista lasta olemme aktiivisesti nyt vuoden yrittäneet tuloksetta. Monta mutkaa takana.

@Nato pyysitkö aikanaan kohdunkaulan puudutusta? Mahtaako siitä olla apua kipuun?

 

Tervehdys kaikille!

Kiva löytää vertaistukiryhmä, kun tässä ekaan ICSI:iin ollaan yksityisellä menossa. Eilen aloitin Menopur pistokset ja perjantaina eka ultra missä tsekataan et homma toimii kuten pitäs. Jännittää ihan törkeesti se keräys, et onko se kuinka kivulias ja toki jännittää myös se et saadaanko aikaiseksi alkioita edes yhtä...

Meitä ei enää huolita julkiselle kun itsellä ikää 41v. ja meillä entuudestaan molemmilla entisistä elämistä muksuja. Nyt ei vaan vuoden yrityksen jälkeen oo yhteistä onnistuttu alulle saamaan. Yksityisellä puolella tosin rahat riittää tasan tähän yhteen hoitoon, niin senkii puolesta jännittää että mitäs jos ei tärppääkään. Toki saadaan olla onnellisia että molemmilla on jo muksuja, mutta itsestä jotenkin tuntuu että ollaanko kokonainen perhe ilman sitä yhteistä...

Tsemppiä kaikille yrityksen eri vaiheisiin ja toivotaan että kaikilla olis pian iloisia uutisia kerrottavana

Mulla ihan hyvät kokemukset punktiosta, viisi niitä tehty. Eihän se mitään nautintoa ole mutta mulla ainakin oli ihan hetkessä ohi. Lääkkeillä saa kivut hyvin pois ja pumpataan lisää, jos haluaa. Koko ajan siinä hoitaja vieressä kysyy, tarviiko lisää kipulääkettä. Puudutus laitetaan minun käsittääkseni aina ja rauhottaviakin saa. Mä en ole koskaan rauhoittavia ottanut mutta kannattaa toki ottaa, jos vähääkään pelottaa. Itse tykkään, ettei pää ole sitten koko päivää sekaisin. Tsemppiä kasvatelluun!

 

@Nato pyysitkö aikanaan kohdunkaulan puudutusta? Mahtaako siitä olla apua kipuun?

En pyytänyt enkä usko että se auttaisikaan. Niinkuin totesin niin itse punktio ei sattunut ja otin rauhottavat ja kaikki mitä tarjottiin. Kipu tuli siitä hyperistä, kun ei saanut tyhjennettyä turvonneita follikkeleita, eli munasarjat huusi hoosiannaa ja daavidin poikaa toimenpiteen jälkeen. Esimerkiksi pissalla käynti sattui aivan hemmetisti, ihankuin alipaineella ois jotenkin munasarjoja vedetty pois. Otin lääkettä maksimimäärät ja vettä piti juoda niin paljon kuin pystyy. Näin tein ja parin vrk:n päästä kipu oli muisto vain.
Mä olen aika kipuherkkä - luulisin ainakin ja siksi koen aika vahvasti noi asiat vaikka toisille se ois peruskauraa. Eli jos minä sen kestin niin kestät varmasti sinäkin ja kaikki tässä hoitoketjussa kirjottaville, sillä meille kaikille tuo punktio on tehty ja tosiaan osalle jo useita kertoja.
Me pudottiin semmoseen kaninkoloon ja siksi hoidot ovat viivästyneet.
Tsemppiä!

 

Jaahans....taas sitä tullaan korkealta ja kovaa alas. Eilen oli kaikki hyvin ja hcg 391 eli tosi hyvä ja tänään sitten alkoi vuoto. En kestä....ihan samantyyppistä kuin viimeksi kun tuli km. Ei auta kuin laittaa viestiä taas hoitoyksikköön, varmaan uusi verikoe loppuviikosta.

@Nato ikävä juttu . Mä olen ainakin Tyksin hoitoihin ollut tyytyväinen. Siellä on kiva äppi jonka kautta voi kommunikoida hoitajien kanssa.

@Helmi-21: tervetuloa joukkoon. Ei se punktio nyt mikään maailman kivoin juttu ole mutta kyllä siitä selviää.Mulla ei tullut hyperiä mutta olin kyllä jotenkin heikossa kunnossa pari viikkoa, sen verran kova rasitus elimistölle. Kävin siis ihan töissä jne mutta paljon muuta ei jaksanut.

 

Kiitokset vastauksista, ehkäpä minäkin siis punktiosta hengissä selviän Itsellä on tosi korkee kipukynnys, mut kaikki gynekologiset toimenpiteet on mulle henkisesti myrkkyä. Saiko teillä olla miehet mukana toimenpiteessä?

@Jeppis83 Jaksamista Itsellä aikanaan entisessä elämässä koettuna kaksi keskenmenoa, niin ovat henkisesti raskaita. Mikäs teillä olikaan tilanne... Ootteko kauan yrittäneet/olleet hoidoissa? Tuun nyt vasta ryhmään niin en kaikkee oo taaksepäin lukenut

 

IMG 20210210 095314

IMG 20210210 095314

aijaa.com

Kuulumisia täältä pp 11. Monet itkut jo itketty ja toivo täysin heitetty mutta ihme haamuilua tänään. 3 testiä ja kaikissa samaa, näkyy myös kuivuneena. Mp?

 

IMG 20210210 095314

IMG 20210210 095314

aijaa.com

Kuulumisia täältä pp 11. Monet itkut jo itketty ja toivo täysin heitetty mutta ihme haamuilua tänään. 3 testiä ja kaikissa samaa, näkyy myös kuivuneena. Mp?

MammaMimosa minä sanoisin, että valitettavasti viivanpaikka. Sain ihan samanlaisia PC:n testeihin, sellaisia "ihankun ois", mutta saattaa hävitä käännellessä ja millon mitenkin. Lisäks oli vaikeaa arvioida oliko pinkkiä vai ei. Tein noita testejä varmaan nimittäin 15kpl nyt näissä siirroissa ja tolta ne näytti. Seuraavana päivänä viiva häviää kokonaan ja päivänvalossa näkee, että se on viivanpaikka, siin on semmoset hahlot ihan.

Tosi harmi, tiedän tunteen. Ja mua harmittaa miksi PC:tkin on menny tommoseks säikyttelytesteiksi. Vaikka kyllähän jos haamu on niin sen erottaa kuitekin selvästi ja pinkkinä. Mutta tällaisille himotestaajille, kääntelijöille ja vääntelijöille jotka toivoo vauvaa niiiiin kovasti, tollaiset testit on myrkkyä

 

Moi!
Saanko kysellä teiltä täällä? Tänään oli siis ICSI:n ensimmäinen istutuskerta, yksi solu oli päässyt jatkoon. Olin tietenkin tunnekuohussa, enkä muistanut kysyä asiaa. Milloin toi tarttuu kiinni suurinpiirein?

 

Mites muuten muilla on ajoittunut tuo keräyspäivä... eli mille kierron päivälle?

 

@Nato Ärsyttää nämä testit kyllä. Siis tuokin viiva näkyy kuivuneessa testissä täysin selvänä toisena viivana, ilman kikkailuja tai kallisteluita. Mutta onko siinä väriä... Ennen nämä oli mun luottotestejä mutta ei enää. Mistä korvaaja PC-testeille? Kellään suositella?

 

Kiitokset vastauksista, ehkäpä minäkin siis punktiosta hengissä selviän Itsellä on tosi korkee kipukynnys, mut kaikki gynekologiset toimenpiteet on mulle henkisesti myrkkyä. Saiko teillä olla miehet mukana toimenpiteessä?

@Jeppis83 Jaksamista Itsellä aikanaan entisessä elämässä koettuna kaksi keskenmenoa, niin ovat henkisesti raskaita. Mikäs teillä olikaan tilanne... Ootteko kauan yrittäneet/olleet hoidoissa? Tuun nyt vasta ryhmään niin en kaikkee oo taaksepäin lukenut

Ei ollut mies huoneessa. En tiedä johtuiko koronasta. Itse en kaipaa mitään tukihenkilöitä joten mulle sopi hyvin että olin siellä ”yksin”.
Meillä monta vuotta yritystä takana. Yksi 8v lapsi ennestään. Ensikäynti oli viime toukokuussa, marraskuussa alkoi varsinaiset hoidot. Tää oli toinen siirto, molemmat kiinnittyi mutta kesken mennyt heti alkumetreillä.

 

@Nato Ärsyttää nämä testit kyllä. Siis tuokin viiva näkyy kuivuneessa testissä täysin selvänä toisena viivana, ilman kikkailuja tai kallisteluita. Mutta onko siinä väriä... Ennen nämä oli mun luottotestejä mutta ei enää. Mistä korvaaja PC-testeille? Kellään suositella?

Itse tykkään clear bluen testeistä. Erityisesti digeistä. Jos on himotestaaja niin sit tietty tulee kalliiksi
Mä kyllä näen tossa jotain vaalean punaista mutta osta joku toinen testi huomiseksi. Älä osta rfsu:n testiä.

 

IMG 20210210 095314

IMG 20210210 095314

aijaa.com

Kuulumisia täältä pp 11. Monet itkut jo itketty ja toivo täysin heitetty mutta ihme haamuilua tänään. 3 testiä ja kaikissa samaa, näkyy myös kuivuneena. Mp?

Tulos on ihan puhdas negatiivinen. Sorry, mutta näin on. Viivan paikka näyttää viivan paikan, ei se ole haamu. Testaa vasta testipäivänä. Nämä testit ovat luotettavia.

 

@Nato Ärsyttää nämä testit kyllä. Siis tuokin viiva näkyy kuivuneessa testissä täysin selvänä toisena viivana, ilman kikkailuja tai kallisteluita. Mutta onko siinä väriä... Ennen nämä oli mun luottotestejä mutta ei enää. Mistä korvaaja PC-testeille? Kellään suositella?

I know. Mulla oli sama, pidin PC:tä yhtenä parhaasta halppistestinä. Ja joo, onhan se tavallaan sitä vieläkin, pitää vaan näköjään asennoitua, et siihen tulee nykyään viivanpaikka. RFSU:n testeihin en koskekkaan ihan just siks että ne ei todellakaan ole himotestaajan testejä. Niillä saa sykkeen kaakkoon ihan vaikka koiran pissasta.

Kriisiä pukkaa!

Tuota tuota. Miehen kanssa oli ihan helv*etillinen riita aamulla. Hän huusi suutuspäissään, "kerran tästä ei tule mitään ja se vie SUN mielenterveyden niin olkoot koko paska!"

Minä menin ihan lukkoon. Siis - miehestä johtuva lapsettomuus. Olen yrittänyt omalla toimillani extrata hedelmällisyyttä kaikilla vitamiineilla. Olen se, joka on soitellut klinikoille. Olen se, joka on taistellut tuulimyllyjä vastaan silloinkin, kun ne huutaa takasin että "ette te sitä lasta saa IKINÄ", olen se, joka on jättänyt käytännössä kaiken pahaa tekevän (sokeri, hiilihydraatit, nikotiini, alkoholi) pois tottakai.

Olen yrittänyt saada meitä eteenpäin hoidoissa. Olen tehnyt kaikkeni, että nyt kuluvana vuonna olisimme päässeet siirtoihin enemmän, kuin 2 kertaa. Olen yrittänyt säästää rahaa. Olen jättänyt kaiken "hauskan" mistä minä pidän, eli suurimpana rakkautena irtokarkit ja sitten satunnaisen tupakoinnin ja alkoholin käytön. Kaiken.

Ja edelleen, minä olen meistä se "terve". Eli sen, jonka ei periaatteessa tarvitsis jättää sokeria ym pois, mutta totta helkkarissa olen halunnut sen meidän takia tehdä - kaiken maksimoidakseni!
Samaan aikaan mies tupakoi aina kun saa siihen mahdollisuuden, on siis oikeasti riippuvainen siitä paskasta. Ei ole jättänyt sokereita ym paskaa pois, eikä oikeastaan ole ottanut selvää mistään mitään.
Ottaa vaan sen, mikä vastaan tulee.

Minä otin selvää eri hoitopaikoista, MammaMimosa vinkkasi maksuhommeleista ja monta muuta asiaa. Siis minusta tuntuu siltä, että olen yrittänyt 110% tehdä asian eteen töitä, samalla kuin se toinen osapuoli on vain "nönnönnöö joo joo"- meiningillä.

Mutta nyt se sattui ihan hemmetin pahasti. Eli vuosi aktiivista yritystä takana ja alunperin vuodesta 2016 ja nyt kun kaikki 7 alkiota ollaan menetetty niin hän toteaa, että "kerran se käy SUN mielenterveydelle niin lopetetaan koko paska".

Siis mitä!? Siis ihan aktuaalista mitä vi**ua?! Mitä, miten siis mitä!! Tässäkö tämä oli?

 

Tulos on ihan puhdas negatiivinen. Sorry, mutta näin on. Viivan paikka näyttää viivan paikan, ei se ole haamu. Testaa vasta testipäivänä. Nämä testit ovat luotettavia.

Kiitos neuvoista vieras, mutta eiköhän täällä jokainen tiedä nämä jutut. Jokainen tällä palstalla on melkonen ekspertti näissä asioissa, ja jokainen saa testata milloin haluaa. Reunaehdot on kaikilla tiedossa, kuten testien viivanpaikat. Tässähän on kyse siitä, onko tuo haamu VAI viivanpaikka. Ja sitä on todella kiva pohdiskella muiden palstailijoiden kanssa. Pidä ajatukset jatkossa ominasi, turha tulla tänne besserwisseröimään Kiitos!

 

@Nato Mä kommentoin täältä taustalta, kun vielä seuraan välillä. Meillähän oli siis se tilanne, että jäljellä on vielä 1 alkio, joka on samaa laatua kuin mun syyskuussa tehty pas, josta oli vaan iso pettymys eli tuulimuna. Usko meillä molemmilla on ollut nolla tuohon alkioon. Aluksi mietittiin, että sitä ei tosiaan tulla enää siirtämään, koska molemmilla on voimakas väsymys ja pettymys hoitoihin. Meillä on siis yksi lapsi tuoresiirrosta v 2016 syntynyt. Nato eikö teilläkin ole yksi lapsi jo? Meillä siis mies vastusti jo viime vuonna hoidon jatkamista, siksi, että motivaatio hänellä on vähissä, koska hänelle riittää hyvin yksi lapsi. Kuitenkin sain taivuteltua tuohon siirtoon viime syksynä, josta tuli sitten vain tuulimuna, joka oli tosi iso pettymys myös miehelle sitten, koska oli ehtinyt jo alkaa ajatella, että toinen sitten tuleekin. Tässä hiljattain me käytiin keskustelu siitä, että jaksammeko yrittää viimeistä alkiota, vai emme. Mies sanoi: koitetaan vielä kerran. Jolloin mä sitten ajattelin, että jos mies näin sanoo ja mä en joudu taivuttamaan, niin olkoon, kokeillaan. Sitte sovin jo klinikan kanssa käytännöt. Sit yhtenä iltana mies alkoi tuskailemaan, että ei hän ehkä kestä, että ahdistus siirrosta tulee hänelle, ja kokee ettei jaksa enää vauva-aikaa (on jo 45 v). Totesin siihen, että eihän sitä ole pakko tehdä, jos ei halua. Keskustelu jäi tuohon. NO, miten kävikään, mies tulkitsi että asiasta ei tarvi keskustella enempää -mä tulkitsin niin, että se oli joku ohimenevä ahdistus ja hain lääkkeet apteekista ja varasin nollaultran, mun mielessä vain välkkyi tuo "kokeillaan nyt vielä kerran". Sitte edellisenä iltana sanoin että mulla on huomenna se nollaultra, johon mies oli ihan että mitä ihmettä, mehän sovittiin ettei hoitoa enää tehdä. Kyllä saatiin koko ilta sitten keskustella omasta kommunikaatiostamme. Että summa summarum. Nollaultra peruttiin. Tällaista se kommunikointi joskus on. Meillä mies ei vain halua enää toista lasta. Hänelle riittää yksi lapsi, hän ei jaksa näitä prosesseja, jotka tähän liittyy. Hän on myös sanonut, että jos se lapsi tulisi ihan vain luonnostaan (mikä teoriassa on mahdollista, muttei käytännössä näytä olevan meidän kohdalla), se olisi "fine", mutta hän ei vain halua lasta niin paljon, koska meillä on jo yksi, että jaksaisi nähdä tämän kaiken vaivan mikä tähän liittyy.

Anteeksi, kun kirjoitin näin pitkästi. Mutta nämä asiat on tosi hankalia. Mä myös itse olen niin väsynyt hoitoihin, enkä usko, että jäljellä oleva alkio enää toimii ja endokin tuntuu koko ajan pahenevan, mietin myös samaa mitä mies, etten vaan tiedä enää jaksanko valvoa öitä vauvan kanssa. Itsekin just 40 v, ja tosiaan miehen jaksaminen vauvan kanssa mietityttää liikaa, hän on selvästi sanonut, että haluaisi jo omassa iässään keskittyä muuhun. Olen päättänyt sitä kunnioittaa, ja tehnyt luopumisprosessia, se on vielä kesken, ottaa sen ajan minkä ottaa. Aloitin e-pillerit, ettei enää luomuraskauteenkaan ole mahdollisuutta. Olisin jatkanut kyllä vielä ilman niitä, mutta tuulimunan jälkeen mun kierto on vaan lyhentynyt ollen nyt vaan 21 päivää ja vuoto on tosi voimakasta. En kestä enää sitä, että kolmen viikon välein vuodan tolkuttomat määrät verta ja vedän rautaa kaksin käsin purkista. Jos menkat tulisi kerran neljässä viikossa, sen kestäis, mutta nyt riittää. On mentävä eteenpäin. On pakko. En myöskään jaksa enää sitä, että joka kuukausi elätän toivoa luomuraskaudesta ja teen testejä vaikka kuinka paljon, tihrustan viivanpaikkoja. Ei,nyt riittää.

Kerroin nyt tämän siksi, että tietyllä tavalla meilläkin yritykset loppui siihen, että mies ei vain enää halua/jaksa. Itse en halua /jaksa myöskään, tarvitsisin jaksamiseen enemmän miehen tukea, mutta kun sitä ei ole, en jaksa itse viedä läpi. Onneksi on edes tuo yksi lapsi elämämme ilona!

 

I know. Mulla oli sama, pidin PC:tä yhtenä parhaasta halppistestinä. Ja joo, onhan se tavallaan sitä vieläkin, pitää vaan näköjään asennoitua, et siihen tulee nykyään viivanpaikka. RFSU:n testeihin en koskekkaan ihan just siks että ne ei todellakaan ole himotestaajan testejä. Niillä saa sykkeen kaakkoon ihan vaikka koiran pissasta.

Kriisiä pukkaa!

Tuota tuota. Miehen kanssa oli ihan helv*etillinen riita aamulla. Hän huusi suutuspäissään, "kerran tästä ei tule mitään ja se vie SUN mielenterveyden niin olkoot koko paska!"

Minä menin ihan lukkoon. Siis - miehestä johtuva lapsettomuus. Olen yrittänyt omalla toimillani extrata hedelmällisyyttä kaikilla vitamiineilla. Olen se, joka on soitellut klinikoille. Olen se, joka on taistellut tuulimyllyjä vastaan silloinkin, kun ne huutaa takasin että "ette te sitä lasta saa IKINÄ", olen se, joka on jättänyt käytännössä kaiken pahaa tekevän (sokeri, hiilihydraatit, nikotiini, alkoholi) pois tottakai.

Olen yrittänyt saada meitä eteenpäin hoidoissa. Olen tehnyt kaikkeni, että nyt kuluvana vuonna olisimme päässeet siirtoihin enemmän, kuin 2 kertaa. Olen yrittänyt säästää rahaa. Olen jättänyt kaiken "hauskan" mistä minä pidän, eli suurimpana rakkautena irtokarkit ja sitten satunnaisen tupakoinnin ja alkoholin käytön. Kaiken.

Ja edelleen, minä olen meistä se "terve". Eli sen, jonka ei periaatteessa tarvitsis jättää sokeria ym pois, mutta totta helkkarissa olen halunnut sen meidän takia tehdä - kaiken maksimoidakseni!
Samaan aikaan mies tupakoi aina kun saa siihen mahdollisuuden, on siis oikeasti riippuvainen siitä paskasta. Ei ole jättänyt sokereita ym paskaa pois, eikä oikeastaan ole ottanut selvää mistään mitään.
Ottaa vaan sen, mikä vastaan tulee.

Minä otin selvää eri hoitopaikoista, MammaMimosa vinkkasi maksuhommeleista ja monta muuta asiaa. Siis minusta tuntuu siltä, että olen yrittänyt 110% tehdä asian eteen töitä, samalla kuin se toinen osapuoli on vain "nönnönnöö joo joo"- meiningillä.

Mutta nyt se sattui ihan hemmetin pahasti. Eli vuosi aktiivista yritystä takana ja alunperin vuodesta 2016 ja nyt kun kaikki 7 alkiota ollaan menetetty niin hän toteaa, että "kerran se käy SUN mielenterveydelle niin lopetetaan koko paska".

Siis mitä!? Siis ihan aktuaalista mitä vi**ua?! Mitä, miten siis mitä!! Tässäkö tämä oli?

@Nato voi ei Onhan nää asiat toooosi raskaita juttuja, etenkin henkisesti. Ymmärrän kyllä sun fiilikset just nyt, meiltä voisin kuvitella mieheltä ihan samaa tekstiä suusta jos yritystä takana ja ei tuo toivottua tulosta. Meillä syytä molemmissa mut miehen heikentynyt spermanlaatu johtaa siihen et ainut vaihtoehto on icsi. Mutta siiiis ihan varmasti nää hoidot ja kaikki siihen liittyvä ahdistaa ja luo henkistä painetta myös miehille ja kun molemmat osapuolet on henkisesti loppu niin voin uskoa et monessa suhteessa päästetään sit suusta sammakoita jotka loukkaa toista. Mitäs jos annat pölyn laskeutua ja otat asian puheeksi, että mitä oikeesti teette. Josko mieskään ei oikeesti oo vielä valmis luovuttaa, vaikka sen ääneen ikävästi sanoikin. Jaksamista

 

@Nato, tiedän tunteen, mutta voi olla että se mies ihan oikeasti ajattelee just niinku sanoo. Sua. Että ei halua että sulta menee mielenterveys. Oma mies on sanonut tässä 2,5 vuoden aikana pari kertaa samaa, ja sit mullakin meinaa aina nousta siitä tuohtumus.

Mutta tiedän, että ainakin mun mies oikeasti tarkoittaa just sitä - haluaa kyllä lapsen, mutta ei vaadi mua kestämään kaikkea tätä, jos musta alla tuntua, että en vaan kestä.

Se oma kiukku mulla ainakin tulee siitä, että "no turhaanko tän kaiken oon lusinu, jos ukko onkin heti luovuttamassa?!" Mutta sitten taas toisaalta, onhan se niinkin, että ei uhkapeliäkään järjellä ajatellen kannata loputtomiin jatkaa vain siksi, että on jo hävinnyt paljon rahaa. Mennyt mikä mennyt, se minkä voi pelastaa on se mitä on jäljellä - oli se sitten raha, tai mielenrauha tässä tapauksessa.

Toisin sanoen, ei mulla teille mitään ratkaisua ole, mutta et ole yksin näiden juttujen kanssa Ja tolleen miehet saattaa ajatella, ihan rakkaudesta vaimoonkin.

 

Onpas täällä kivasti porukkaa kirjoittelemassa! Työt pitäny niin kiireisenä etten ole kerenny lukemaan.

onnitteluja plussanneille ja muille tsemppiä!

onhan tämä raskas tie kuljettavaksi, kaikenlaisia tunteita sitä käy läpi. Minä olin aluksi sitä mieltä että tästä asiasta en puhu kenenkään muun kuin oman miehen kans. Mutta kyllä olen kantapään kautta oppinut että kannataa asiasta puhua vaikka sitten sen ihan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Kävin ite edellisen hoitokierroksen aikana juttelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa joka on näihin asioihin perehtyny, onneksi siitä sanottiin silloin ensimmäisellä käynnillä.
lisäksi olen jutellut asiasta yhden läheisen ystäväni kanssa joka on myös hoidot käyny läpi.

sitten omaan napaan: Uusi kierto alkanu ja soittelin klinikalle ja varattiin ultra. Tänään sitten alan pistelemään ovaleapia ja tiistaina sitten ultraan.

 

Ja sitten kysymys!
Rupesin nyt tarkemmin kattelemaan paketteja mitkä apteekista hain viime viikolla. Onko teillä ollut Ovaleap käytössä? Katoin ettei tuossa tullut kuin lääke ampulli ja kynän piikkejä mutta ei sitä kynää?! Jätin kyllä soittopyynnön klinikalle asiasta mutta meinaa iskeä paniikki

 

Ja sitten kysymys!
Rupesin nyt tarkemmin kattelemaan paketteja mitkä apteekista hain viime viikolla. Onko teillä ollut Ovaleap käytössä? Katoin ettei tuossa tullut kuin lääke ampulli ja kynän piikkejä mutta ei sitä kynää?! Jätin kyllä soittopyynnön klinikalle asiasta mutta meinaa iskeä paniikki

En tiedä mitään asiasta, mutta luulisin että apteekista osaavat sanoa millaisen kynän siihen tarvitsee eikä välineisiin varmaankaan reseptiä tarvita. Mutta onpa hassua, etteivät apteekissa kysyneet onko sulla kynää!

 

En tiedä mitään asiasta, mutta luulisin että apteekista osaavat sanoa millaisen kynän siihen tarvitsee eikä välineisiin varmaankaan reseptiä tarvita. Mutta onpa hassua, etteivät apteekissa kysyneet onko sulla kynää!

Pikaisella googlauksella saa kyllä sen käsityksen, että tarvitaan joku erityinen Ovaleap Pen, mutta siitä taas ei löydy suomeksi oikein mitään ja englanniksikin käyttöohjeita. Toivottavasti klinikalta vastataan pian!