Tuttu tunne tuo lapsen kysely sisaruksesta... Kovasti olen onnellinen että on edes se yksi mutta lapsen "yksinäisyys" ottaa myös välillä koville.Näköjään useilla siis tulossa punktio viikolle 8, Päivän paisteessa myös tuo viikko tähtäimessä. Sinulta voikin sitten kysellä paniikkipäissään, kun sinulla tietoa on enemmän. Olet varmaankin jo kertonut mutta kysynpä silti; onko sinulla ollut päivää paria ennen punktiota kuinka tuskainen olo, onnistuuko töissäkäynti tai kauppa- yms. asioiden hoitaminen normaalisti? Entä teillä muilla kokeneemmilla? Vai pitääkö varautua hidastamaan tahtia jo ennen punktiota?
Minulla on ilmennyt uusi ahdistuksen aihe liittyen tähän hedelmättömyyden kokemukseen. Esikoinen on aloittanut itkemään lohduttomasti sitä että hänellä ei ole siskoa eikä veljeä ja joutuu olemaan ja leikkimään aina vain yksin. Ja kyselee että miksi, miksi hänellä ei ole mutta muilla on sisarus (ja tämä pitää täysin paikkaansa tuttavapiirissä). Tämä on lapselta ihan rehellistä tilitystä, eikä sitä "minäkin tahdon, minäkin tahdon". Kyllä viiltää sydämeen selittää että oltaisiin haluttu sinulle sisko tai veli mutta ei vain olla saatu. Ja että emme tiedä miksi. Siitäkös itku sitten vain yltyy, ja tämä on jokapäiväistä. En tiedä enää mitä vastata kun oma oleminenkin on hankalaa - lopputuloksena itkee lattialla huutoitkua lohduttomasti sekä äiti että lapsi.
Tiedän että teillä joilla ei ole lapsia, on tilanne vielä tuskallisempi ja teille on vielä enemmän tosi kyseessä. Tahdoin vain kertoa että tällainen murheellinen sivujuonne on kun lapsi kokee yksinäisyyttä ja vikahan on... tässä tapauksessa yksistään minun. Tai kuten papereissa lukee, "female factor only". Koeta sitten selvitä senkin syyllisyyden kanssa.
Toisaalta olen ajatelut asian myös näin, että hän on oikein onnekas koska on saanut 100% huomion tähän asti vanhemmiltaan.