Tunnistan tuttuja ajatuksia risukasa sinun mietteistä ja sydämeni oikein rutistuu surusta sinun puolestasi niitä ajatellessa.
Kirjoitin ennen esikoista, hoitojen aikana blogia, jonne kaadoin aikalailla sen ahdistukseni. Nyt sitä lukiessa muistan niin elävästi sen kaiken.
En todellakaan halua sinne mustuuteen enää. Sinne katkeruuteen ja suoranaiseen vihaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kykeneviä saamaan lapsia.
Minä pakenin raskaanaolevia ystäviä blogiin, jonne sain sitten katkeruuteni vuodattaa. Ja se kyllä auttoi omalla tavallaan.
Blogi päättyi melko vähäisen kirjoituksen jälkeen sitten lopulta kuitenkin siihen plussaan.
Jos vanhat ajatukseni kiinnostaa, niin ne löytynee vielä faithlessfuture.blogspot.fi
Sinulle toivon hyviä asioita, uskoa ja valoa päiviin. Ja toivon, että lopulta kuitenkin se plussa piirtyy sinne testiin.
Sinä olet niin ansainnut sen :heart:
Voimia katkeruuden keskelle.
Mandala olen huomannut myös, että raskausuutiset tulee sellaisina aaltoina ja joskus sitä saa ihan urakalla piilotella facebookista väkeä, kun ei vaan jaksa.
Ja ihan samanlaisia raskauksia minunkin tuttavapiiristä löytyy, etten voi kuin ihmetellä mitä ihmiset ajattelevat.
Toisaalta, eipä sitä tiedä mitä kenenkäkin elämä on.. mutta jotenkin tuntuu, että ..
Noh. Katkerana täältä huutelen, että "älkää nyt hyvät ihmiset jatkuvaan niitä vauvoja pukatko, kun edellisetkin on hoitamatta".
Huhhuh.
Omassa navassa on hiljaista. Ovulaatio tuskin on tulossa, mut olen sitä "huviksi" tikutellut sen lisäksi, että mittaan aamulämpöjä. Aamulämmöillä saa sit varmisteltua, jos se sattuu tapahtumaan se ovis.
Mut tuskin.
Harmittaa, kun taitaa sittenkin siirtyä passi syksylle.
Pakko myöntää, että vaikka olen siis valmis elämään asian kanssa, että lapsia ei välttämättä tule sen enempää, niin haluaisin silti tämän vaiheen edes kohtuullisessa ajassa ohitse elämässä. Sitä asiaa ei voi hyväksyä ennen kuin tämä tie on käyty loppuun.
Kauhuskenaarioksi on noussut se ajatus, jossa seuraava hoito päästään tekemään vasta vuoden päästä, kun passit vaan venyy ja venyy.
Ei auta kuin toivoa parasta.
Kirjoitin ennen esikoista, hoitojen aikana blogia, jonne kaadoin aikalailla sen ahdistukseni. Nyt sitä lukiessa muistan niin elävästi sen kaiken.
En todellakaan halua sinne mustuuteen enää. Sinne katkeruuteen ja suoranaiseen vihaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kykeneviä saamaan lapsia.
Minä pakenin raskaanaolevia ystäviä blogiin, jonne sain sitten katkeruuteni vuodattaa. Ja se kyllä auttoi omalla tavallaan.
Blogi päättyi melko vähäisen kirjoituksen jälkeen sitten lopulta kuitenkin siihen plussaan.
Jos vanhat ajatukseni kiinnostaa, niin ne löytynee vielä faithlessfuture.blogspot.fi
Sinulle toivon hyviä asioita, uskoa ja valoa päiviin. Ja toivon, että lopulta kuitenkin se plussa piirtyy sinne testiin.
Sinä olet niin ansainnut sen :heart:
Voimia katkeruuden keskelle.
Mandala olen huomannut myös, että raskausuutiset tulee sellaisina aaltoina ja joskus sitä saa ihan urakalla piilotella facebookista väkeä, kun ei vaan jaksa.
Ja ihan samanlaisia raskauksia minunkin tuttavapiiristä löytyy, etten voi kuin ihmetellä mitä ihmiset ajattelevat.
Toisaalta, eipä sitä tiedä mitä kenenkäkin elämä on.. mutta jotenkin tuntuu, että ..
Noh. Katkerana täältä huutelen, että "älkää nyt hyvät ihmiset jatkuvaan niitä vauvoja pukatko, kun edellisetkin on hoitamatta".
Huhhuh.
Omassa navassa on hiljaista. Ovulaatio tuskin on tulossa, mut olen sitä "huviksi" tikutellut sen lisäksi, että mittaan aamulämpöjä. Aamulämmöillä saa sit varmisteltua, jos se sattuu tapahtumaan se ovis.
Mut tuskin.
Harmittaa, kun taitaa sittenkin siirtyä passi syksylle.
Pakko myöntää, että vaikka olen siis valmis elämään asian kanssa, että lapsia ei välttämättä tule sen enempää, niin haluaisin silti tämän vaiheen edes kohtuullisessa ajassa ohitse elämässä. Sitä asiaa ei voi hyväksyä ennen kuin tämä tie on käyty loppuun.
Kauhuskenaarioksi on noussut se ajatus, jossa seuraava hoito päästään tekemään vasta vuoden päästä, kun passit vaan venyy ja venyy.
Ei auta kuin toivoa parasta.
