Totta! Eikä voi todellakaan ajatella että voi voi! rekkakuskia tai vetirinkuljettajaa, jää suuret traumat. Mitä siitä! Jos ei jaksa niin ei jaksa. Kun eöämässä ei oikeasti ole enää mitään toivoa!mä en voi sietää noin itsekeskeisiä ihmisiä :x
Miten voit kenellekään mennä väittämään että asiat ei voi olla huonommin ku sulla.. sähän et sitä voi todellakaan tietää.
Terkut toiselta uskovaiselta, joka kans kaipaa parempaan paikkaan.Totta puhut toi nainen on sekaisin ku seinäkello. Itsellä tuli vielä 18vuotiaanakin sellaisia ns. Kohtauksia että menin yhtäkkiä keskellä päivää vuoteeseeni itkemään pää tyynyä vasten ja itkin, että miksi minulla ei ole äitiä, joka kysyisi edes yhden kerran minun elämäni aikana, tulisi viereeni laskisi käden olkapäälle ja kysyisi, mitä sulle kuuluu, vieläkin meinaa alkaa kyyneleet vuotamaan. Olen ajatellut itsemurhaa edelliset 5vuotta,mutta vahvan uskonnollisen kasvatuksen saaneena pelkään niin paljon helvettiä eli kadotusta niin en uskalla tehdä. Mutta sanon kuitenkin että kuolema on minulle voitto. Iäisyyteen kaipaan, ei ollut onni ja rauha tääl, ei ilo, eikä yksimielisyys,vain tuska mieltä kalvoi ja ahdistus ruumiin, myös sydämen suru pois kuljetti, ah kaipas autuutta iäistä, ei sitä löytänyt, vain tuska jälkeen jäin. Tollasta löpinää tuli ku itseensä vähän avas, mutta kannattaa miettiä tekeekö niitä lapsia, jos ei viitsi hoitaa. Henkinen väkivalta sattuu paljon enemmän kuin fyysinen väkivalta.
niin tekeejotku oikeesti kattelee näitä jotka suunnittelee
Mikis sitten mainitsitMä tiedän hyvän, tehokkaan ja kivuttoman keinon, mutta koska en ketään kannusta tekemään mitään itselleen, jätän kertomatta!
Tajuatteko te ollenkaan että tommonen temppu voi pilata sen junan kuljettajan elämän?
Mun setäni oli rekkakuski, kunnes joku valopää päätti tehdä itsarin ajamalla rekan nuppiin. Saikin toki ittensä hengiltä, mun setä ei vaan enää ikinä enää ajanu metriäkään kun jäi niin kauhee syyllisyys siitä oisko hän sittenkin saanu väistettyä vaikka mettään. Ja tältä tyypiltä jäi jäähyväiskirje jossa kerto mitä aiko tehä, joten sikäli ei epäselvyyksiä.
Se junakuskikin on ihminen, joka saattaa koko loppuelämänsä miettiä oisko hän ehtiny pysäyttää jos ois nähny teiät hetkee aiemmin.
Mites nyt asiat on?Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.
Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.
En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.
Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.
Ei se kyllä estä sitä, joka haluaa mennä. Valitettavasti.Oli kyl tosi hyvä, katoin just, ei tee paljoo enää itsemurhaa mieli tehdä, tai oikeastaan ei yhtään. Ja nauroin alusta loppuun asti. Jotenki koomista kattoo DDD näin itsekin syvissä itsemurha-ajatuksissa käyneenä. Ei voinu ollu nauramatta, kiitos!
Herkästi traumatisoituneet ovat liian kilttejä ja herkkiä pärjääkseen maailmassa. Se ei välttämättä ole mielenterveys, joka pettää. Vaan huono itsetunto. Ei osata elää itteä varten, vaan läheisiä. Ja silloin ei paljon kiinnosta, mitä läheiset ajattelee, jos lähden.
Mutta. Ajattele kerrankin elämässä itseäsi. Hanki itsellesi apua. Mene terapiaan. Psykologille. Terveyskeskukseen tai johonkin. Läheisille ei tarvitse kertoa mitään. Kukaan ei saa olla liian riippuvainen läheisistään. Läheisten ei tarvitse tietää mitään. Pääasia että itse tietää. Pääasia että itse hakee apua.
Elämä kyllä kääntää sen jälkeen paremmatkin puolensa esiin, vaikkei sitä uskoiskaan. Aurinko PAISTAA risukasaankin, ihan oikeasti! Ja se paiste tuntuu sitä lämpimämmältä, mitä syvemmältä kasasta on noussut ylös! Se on uskomaton kokemus ja uskomaton tunne. Suosittelen lämpimästi! On ihanaa, jos on saanut kerrankin autettua ITSEÄ! Sen sijaan, että auttaisi aina muita.
Eli elämän ohjat omiin käsiin sen verran, että huolehtii joskus itsestäänkin, positiivisesti. Ja tämä ei pelkästään aloittajalle (missä onkaan), vaan ihan kaikille itsemurhaa suunnitteleville.
Terveisin: Lapsesta asti itsemurhaa suunnitellut, kaksi vuotta terapiaa takana ja elämä on alkanut hymyilemään ennen 30 ikävuotta!!
itse yritin köydellä eipä onnistunu kun eipä se rasvaamatta kiristy nyt mietin että glykooli vai pakokaasuHei,
minäkin olen harkinnut itsemurhaa. Ja harkitsen sitä vieläkin. Oma syyni on se, että maailman tappiin asti rakastamani kumppani jätti minut todella yllättäen. Oli pettänyt useasti aivan viime metreillä. Esitti silti rakastavansa minua.
Tästä shokista en ole palautunut, enkä usko, että palaudun koskaan. Lukemani perusteella, tämän kaltaiset shokkitilanteet voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa. Olen menettänyt itsearvostukseni, vaikeaa kuvitella olevansa hyvä tai haluttava ihminen, kun tulee näin kohdelluksi. Tämä tunne arvottomuudesta, vaikuttaa pysyvältä, vaikken sitä haluaisi.
Elämästäni on hävinnyt ilo, en ole ollut aidosti onnellinen nyt pitkään aikaan. Hymyni on teeskenneltyä.
Nyt alan olemaan niin väsynyt ja ahdistunut, etten koe jaksavani enää. Olisi mieluisinta, kun tätä tuskaa ei enää olisi. Tekisin itsemurhan itseäni varten. Ongelma on juuri tuossa tavassa toteuttaa se. Haluaisin nopeasti ja varmasti pois. Lisäksi tärkeää olisi se, että itsemurhan toteuttaminen olisi vain hetkellisen päätöksen päässä. Ideaalitapa olisi liipasimen vetäminen, asetta vaan ei ole. Tosin sellaisen voisi ehkä rakentaa itse. Tarvitsisi vain olla riittävän varmaksi rakennettu vekotin.
Mä lähden nytMiten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.
Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.
En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.
Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.
mun lasteni isä päätyi juuri junan alle 4 kk sitten.ja sinne jäi. kipu on niin kova että ajattelen päivittäin että menen perässä. olen kuin vankilassa, en voi mennä, en voi tehdä sitä pienilleni. ;(
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin
Joo..mä näin telkkarissa ohjelman jossa jolu tyttö oli hypänny junan alle ja se oli selvinny mut....siltä jouduttiin amputoitiin molemmat jalat :/ että en suosittele.mä tiedän kyllä tapauksen, jossa nainen hyppäsi junan alle ja selvisi siitä. molemmat jalat hän menetti, käyttää nyt jalkaproteeseja. toinen jalka meni hieman polven yläpuolelta ja toinen hieman alapuolelta. ei ollut kyllä hyvä ratkaisu
sekään. vieläkin on pahasti mielenterveysongelmia mutta alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa mennä parempaan päin vuosien hoidon jälkeen.