Sorkke nyt kaikki, te ootta liian aktiivisia, mä en kerkee ajatuksella lukeen kaikkia teidän juttuja
)).
Sisarusten ikäeroista oli kait jotain vääntöä...?
Meillä noi kolme ekaa tuli erittäin suunnitellulla aikataulualla, ihme että suunnitelma edes piti. Yleensä kun se näissä vauva-asioissa on just se joka ei pidä. Nooh, tää neljäs panikin pakan ihan sevo.
Mä oisin halunnu ikäeroa edellisen kans rapiat kaks vuotta, mutta tää antoi odottaa itseään jostain syystä. Meni kierrot sun muut hukkaan, ja nappejakin ehdin siinä välissä napsia, kunne päätin että nyt saa riittää, kun ei onnaa niin ei onnaa.
Omana painolastina oli myös nuo kakkosen ongelmat, joita tuossa taannoin jo sivusin. Olin henkisesti aivan riekaleina, vaikka kukaan ulkopuolinen ei varmasti mitään huomannu, niinkuin ei useinkaan mun tiloista. Olin valmis heittään kaiken menemään, talot sun muut, tuntui että vain tuo kakkonen merkkaa jotain. Vaikka siis tietty kaikki lapset on rakkaita mulle enemään kuin oma elämä, mut sen kans oli vaan niin paljo kaikkea, mikä ei kuitenkaan sitte ollutkaan "juuri mitään".... sekavaa, sorry.
Kunnes sitten plussa lävähti kehiin, ja homma on nyt tää. Eli ikäeroa tulee reilut 4v. Musta toi aiempi ikäero oli hyvä, lapsista oli paljon seuraa toisilleen, mutta äidille aika oli todella rankkaa kun kolme vaippahousua pyöri jaloissa. Silti kaipaan sitä aikaa aivan sikana!
Mulla on kaks veljeä, isoja. Toinen 2.5v mua vanhempi, toinen 5v. Vanhimman kans ihan ok välit, ja satunnaisesti soitellaan. En koe kauheaa läheisyyttä tän kans, johtuneeko teini-iässä saamastani "turpa-juhlista" hänen suunnaltaan kännissä
(.
Nuorempi isoveli on erittäin rakas, en osaa sanoa miksi. Aina on mun puolia pitänyt, usein saanut turpiin mun takia, pienenä otti viereen nukkuun kun näin painajaisia jne. Siis aivan ihana, ja samalla hän saa minut raivoihini. Voiko lunkimmin elämää ottavampaa ihmistä olla olemassa, jolla esim. moraali on toisinaan täysin tuntematon sana, ja muutkin toiminnat joskus erittäin kyseenalaisia. Silti.
BTW; mun kakkonen ja toi mun nuorempi veli, ovat jotenkin hyvin samankaltaisia. Kaksosia molemmat. En tajua. Joskus kun kakkosta katselen, näen veljeni piirteitä aivan mahdottomasti. Ja sitä paitsi, ulkonäöllisesti tää kakkonen kuulemma näyttää eniten mun tuolen suvun näöltä, musta taas siinä on samoja kasvonpiirteitä mun veljen kans. Ja molemmilla samankaltaisia juttuja luonteen kanssa. Toisaalta rakastettavia piirteitä mutta toisaalta saa mut raivoihini. En osaa sanoa. Vaikutan varmaan hullulta
)))))
Ja vaikka koskaan, koskaan en lapsiani mihinkään järjestykseen laita, niin jostain kumman syystä tää kakkonen on jotenkin erityinen minulle. Itselleni selittelen juuri noiden luonteenpiirteiden vaikutuksesta, tai siitä että vauva-aika oli todella rankka vaikean koliikin ja muiden vaivojen takia, mutta en tiedä sitten...
Apua. Nyt pakko mennä laittaan ruokaa. Heippa.
). Ja illalla myös närästi vaikken iltapalaa syönytkään vaan join lasin mehua.
