Isompaa pesuetta haaveilevat 15

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mirkku32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heipat
Avaan uudenvuoden ketjuun:))
Rauhallisesti sujui meillä uusivuosi...tätikin tuli täsmällisesti eilenillalla meidän kanssa paukuttelemaan:) ehdin häätää sen ennen gynereissua joka sattuukin sopivasti kp12, eli saa samalla katsoa tuon alakerran tilan ultralla, tapahtuuko siellä mitä...kp12 pitäs olla siellä jo kasvanut munispallero niin että sen hyvin erottaa...jos jotain on kasvaakseen???
 
Tulimpa toivottamaan hyvää tätä vuotta!

Meidän pesueella vesirokko... keskimmäinen jo rupi-asteella, esikko kuume&vesikello-asteella ja vauva-reppana vesikello-asteella (vielä ilman kuumetta).

vilkutukset kaikille!

Terkuin ÄssÄ + pilkullinen pesue
 
Hyvää uutta vuotta kaikille myös täältä :}
Kotosalla oltiin koko porukalla, miehenkin muksut viipyivät useamman päivän.

Ässä, loistava apu meillä vesirokkoon oli apteekista ilman reseptiä saatava mentoli-risiiniöljy. Sitä kun sivelee iholle, niin kutina helpottuu.
Muuten, olin aika ihmeissäni kun aikoinaan lääkäri määräsi (hyvin pienille) lapsille ataraxia vesirokon kutinaan. Samaa lääkettä syödään mm. ahdistukseen, unihäiriöihin yms. ja olen sitä itsekin syönyt 16-kesäisenä omaan vesirokkooni ja olin ihan seis monta päivää. Jäi lääke hakematta :/

Huoh, meidän perheenlisäys-rintamalle ei mitään uutta..alunperinhän sopimus ukon kanssa oli että alkuvuodesta. Nyt kun otin jouluna miehen kanssa puheeksi, mies oli sitä mieltä että elokuun 17. kuulostaa hyvältä ( hääpäivä on 16. ). En sanonut mitään, olin niin pettynyt. Ukko kun nukahti niin tuli piiiiitkä itku :(

Viime lauantaina soittelin pitkästä aikaa entiselle naapurilleni, jolla on myös uusperhe. Heille oli 2kk sitten syntynyt perheen 7. lapsi! Sitten itkinkin jo myötäonnesta. On vähän herkässä tätä nykyä..

Mutta, arki on alkanut ja kaipa tässä pitäisi jotakin pakertaa.

Tekikö kukaan uudenvuoden lupauksia?
 
Voivoi, Ohdakkeenkukka..älä välitä;
mä kyllä uulen, että se ukko vaan sanoi niin,
eikäs ajatellu sen enempiä asiaa....otat vaan uusix puheet niin kauan ,
että taipuu ajatukseen vauvasta ;o)
( nii-i.helppohan se on sanoo, meikäläisen-e-he.)

Uusivuosi vastaanotettu ja juhlittu naapuripesueen kanssa.
Ihan rauhallisissa merkeissä, parit raketit käytiin ajoissa ammuskelemassa.

Naapurin 2 v.tyttö nukkui meidän tytön sängyssä,
ja kun kotiin lähtivät ( piti lähteä, kun heidän 5 v.poika ei suostunut jäämään enää, kauhea R I I V I Ö koko kakara muutenkin )
niin piti meidän ukkeli nukkuvaa tyttöä
sylissä kun vanhemmat puki kenkiä jalkaan...se katsoi niin ihanasti
kaipuu silmänurkissaan sitä suloista pikku enkeliä, että....
mulla siitä taas toivo heräsi, että josko meillekin vielä vauva joskus saataisiin...

Lupauksista; ei varsinaisesti olla mitään luvattu,
mutta ukko sanoi, että nyt aletaan käymään lenkillä vuoropäivinä;
toinen on aina lasten kanssa ja toinen lenkkeilee.
Että joskus päästäis pallomasuistamme eroon....
Hienoa.ehkä me ( ukko siis ) päästäänkin, katotaan sitten ensvuoden vaihteessa tulokset...

Yksin kotona piiiiitkästä aikaa...mitähän sitä tekis ??




 
Heipsulista!

Hyvää uutta vuotta kaikille isoille pesueille!
Täälläkin alkoi arki jo ihan kunnolla, kun isot lähtivät kouluun ja isäntä töihin.

Olikin melkoinen hulabaloo tämä loma. Joulun ja uuden vuoden välissä oli siis ne ristiäisetkin. Tällä kertaa selvittiin pohjoisen vieraista kahdella yöllä, kun anoppi oli vain miehen veljen&vaimon kyydillä käymässä. Appiukko oli flunssassa, joten ei tullut viikon visiittiä tällä kertaa. Iso huokaus :-)
Ristiäiset meni tosi kivasti ja tyttö sai nimen. Sitä en siis täällä paljasta, mutta Kata löytää tuon nimen heinäkuisten-05 suljetuilta sivuilta :-)

Oliko tällä porukalla kiinnostusta tuohon suljetun osaston perustamiseen myös vai muistanko väärin?

Ristiäispäivänä eli viime lauantaina olin ihan varma, että menkat alkaa. Vatsaa jomotteli ja turvotti aikas kovasti. Jomottelut jatkui tuon päivän jälkeenkin, mutta ei ole menkkoja kuulunut. Ihan omituista. Kaikkien muiden synnytysten jälkeen on mennyt 9-12kk ensimmäisiin menkkoihin. En millään usko, että hormonitoiminta olisi käynnistymässä nyt jo. Jotain nippailuja on munasarjojen tienoilla ollut ja yllättävän kosteata alapäässä ;-) Kumitta on touhutta, mutta nyt otettiin vielä varmuuden vuoksi kumit käyttöön. Ihan pakko ei olisi vielä raskaaksi tulla :-) Enkä siihen tosiaan uskokaan! En siis vielä haaveile kovin vahvasti, mutta ensi viikolla kaikki voi olla taas toisin ;-)

Voi harmi Ohdakkeenkukka, että miehesi noin pitkittää vauvahankkeita. Mutta kannattaa tosiaan ottaa uudelleen puheeksi, jospa hän ei tosissaan tarkoittanut kuitenkaan.

Nyt valokuvien kimppuun...

Tehis
 
Ihana pikkuprinsessa!! Ja nimi...Ihanasti rimma isoveikan nimeen ja löytyi se nimi litanjastakin jota ootinkin!!=)
Nätti nimi,nätille tytölle.
En saanut sinne kirjoitettua,en tiiä mikä banni mulla sinne...Kone ei lähetä kai ne taas jotain ihme juttuja.Koitan aktivoituu,älä viskaa mua pihalle!!!=)

Nyt mentävä,pikkuprinssi on tuossa niin mahtipontinen että!!!=)
Uhoa täys ja murisee....
komentaa oikein.Voiko noin pieni komentaa???(7 kk)
 
Täällä meitä nostelen, ettei vallan kadota pallolta kaikki....
Papu taitaa olla reissussa ihan ulkomailla, jos oikein muistan
( dalmatialainen...vaimikäsenytolikaan...? )

Meillä on ukko saanu sellaisia pupuilu-puuskia, että oksat pois !
( mitähän vitamiineja mahtaa syödä salaa...;o)
Ja mun laskelmien mukaan just sopivina päivinä,
että ans kattoo nyt sitte....
vaikka uskaltaakos sitä toivoakaan ?
Ois se aika alkupaukaus tälle vuodelle, hih !

 
Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.

Pieni tyttäremme syntyi viime yönä klo 1:25 raskausviikolla 22+3. Painoi vain 254 grammaa, napanuorasta löytyi rakennevika joka oli aiheuttanut menehtymisen jo paria viikkoa aiemmin.

Näin se elämä heittelee... Vielä viime viikolla miehen kanssa puhuimme että enempää ei sitten meille hankita eikä edes haaveilla mutta jopas se eilen muutti mielensä, heti pitäis vaan seuraavaa laittaa alulle... Mä en kyllä enää taida uskaltaa enkä jaksaa, ikäerokin pienimmän kanssa tulisi jo liian suureksi että niistä olisi kavereiksi jne jne... Mutta tiedän mistä teidät löytää jos joskus muutan vielä mieleni... Plussatuulia teille kovasti!!!
 
Voi, Tiiti :o( !!

Sanat ei mitenkään riitä kertomaan tämänhetkisistä tunteistani....
Tiedät, että täysillä ollaan eletty mukana plussaamisesta alkaen....
Varmaan ihan jokainen meistä yhtyy surunvalitteluihin,
muuta en nyt tähän osaa sanoa.

Tunnen vain puolestanne pohjatonta tyhjyyttä


Vain aika saa surun väistymään
ja ehkä vielä "tavataan" täällä.
 
VOi hyvä ystävä...
Voimia Surun keskelle,itkuhan tässä pääsi teidän puolesta.

En osaa kuvitellakaan miten pahalta voi teistä tuntua.Lähetän ison voimahalauksen täältä ja sytytän kynttilän pienen tyttösi muistoksi.

 
Itkun laannuttua haluaisin teille lähettää runonpätkän,
värssyn, joka sopii aiheeseen nyt juuri:

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
 
Miten kaunis runo!!! Kyyneleet vaan virtaa, olen aivan otettu täällä joka paikassa saamastani tuesta ja myötätunnosta, kiitos siitä teille!! Ja eihän sitä tosiaan tiedä vaikka joskus vielä täällä tapaisimme...
 
Ja Titti,käythän täällä kirjottelemassa suurperheiden jutuista sillä en koe että täällä olis pakko haaveilla..Mä oon täällä ollut ainakin ihan teidän kaikkien vuoksi,kuulumisia sun muita vaihtamassa.
Iloissa ja suruissa ollaan kaikki mukana..
Ja se suljettu palsta olis tosi kiva.
MÄ tykkäisin ainakin...

Ihana oli tuo runo...Aina yhtä koskettava.



 
Nii, kai täällä voisi haaveilla vaikka ei mitään konkreettista sen eteen tekis... Vauvan kyl mielellään ottaisin mut nyt tuntuu etten jaksa enää yhtään raskautta, tämäkin oli niin kivulias ja vaikea ja lopputulos huonoin mahdollinen... Noo, aika näyttää mitä tuleman pitää...
 
Heippa täältä taas!!

Elämä alkaa jo voittaa! Mulla on vähän huono omatunto sanoessani että voin aika loistavasti!! Mutta nyt vasta huomaan kuinka huono olo mulla on ollut koko syksyn. Fyysisesti sekä henkisesti. Mä oon ollut todella huonossa kunnossa, masentunut, vihainen, ja kaiken kaikkiaan tosi väsynyt. Nytpä sen vasta huomaa kun elämä alkaa tuntua taas hyvältä, nyt jo. Niin että kaipa se pikkuinen on voinut koko ajan huonosti mun sisällä ja vaikuttanut kaikkeen.

En tiiä vaikuttaako raskaushormonit vielä mussa vai mikä on mutta vauvakuume on taas valtava!! On tää kumma tauti, siihen ei kyl mitkään järjen äänet vaikuta. Mut mietin jo milloin mahtaisi voida taas aloittaa touhut ja milloin olisi hyvä aika vauvan syntyä... Hooh... Täytyy pistää vielä hormonien piikkiin, mietitään asiaa tosissaan kuukauden päästä jälkitarkastuksen jälkeen. Mut on tää hullua... ; )
 
Mukava kuulla, että Tittillä jo elämä voittaa. Voihan tuossa olla perääkin, että vauvan huono vointi vaikutti sinuunkin. Onko sulla muut raskaudet olleet hankalia?
Kovasti voimia ja toivotaan, että suunta pysyy nyt samana :-)

Jokos Papu kohta reissusta kotiutuu?

Mites Kata, jos me treffaittais vähän keväämmällä? Näillä keleillä ei viitsi lähteä pienten kanssa ajelemaan niin kauas, jollei ihan pakko ole. Jos siis paikka on vielä sama, mihin aiemmin suunniteltiin.

Taisin aiemmin oudoista nippailuista ym. jo kertoakin ja totisinta totta se taitaa olla tuo hormonitoiminnan käynnistyminen. Eilen ja tänään on pientä tuhruttelua ollut ja alavatsa aivan sellainen kuin hanat just kohta aukeis. Sitä siis odotellessa. Nimittäin jos nää merkit oiskin plussaa (mikä on siis mahdollista), niin laskettu aika ois jo syyskuussa, iso huoh :-D Menkkoja siis kovasti odottelen... Aina ennen menny 9-12kk synnytyksestä ja nyt vasta 2,5kk. Neiti niin pieniruokainen ja harvakseltaan syövä, että siitä ilmeisesti johtuu...
Jos nyt ei plussaa sentään paukahda, niin täällä otetaan kiltisti vielä hetkeksi kumit käyttöön. En ajatellu tänä vuonna taas synnyttää :-)

Mutta plussapuhureita niitä toivoville!!!!!!! :-)

Tehis
 
Joo,Tehis-totta puhut.
Aika jännää,näin pian alkais sulla jo mensut.No,jospa se luonto päättää teidän puolesta sen viidennen!!!=)

Mulla tosiaan kierukka ja tä on hyvä.POis en anna..Ukkeli on tuossa jo sitä sanonut kiskovansa pois,kai mun täytyy se käskeä tänne palstailemaan kuumeissaan!!
Ei vaan ,kyllä kuumetta aina on,mutta välillä muutakin kuin lapsia.

Mies on edelleen Miskan kanssa yöt,eikä vaan lopeta sen haaveiluja.On se outolintu.No,poju nukkuu pääsääntöisesti hyvin.
Pulauttelee edelleen niin kaameesti että mulla to lääkäri katotaan mitä mieltä on,jospa onkin maitoallergiaa.Menee aina kirjvaks kun maitoa pullosta kiskoo ja tuo pulauttelu.
Ikää tulee kuitenkin jo seuraavaks 8 kk niin ei ole ihan normia.

Muuten on ihan ok ja hyväntuulinen,ehkä oireilee vaan miedosti.Taikka sitte on refluksia vaan...

KAtotaan!!
 
Tänään piristävä lenkki työkaverin kanssa,
ihanaa kun on niin paljon lunta ja joka paikassa on valoisaa =o} !!!

Oon yrittäny nyt lenkkeillä, siis kävellä ainaskin puoli tuntia päivittäin -
painon pudotus ianakin 10 kilolla ois tervetullutta, kun ukkokin jo manailee,
että näytän kokoajan ku oisin raskaana.....

No, en ole viittinyt tosiaankaan tehdä massupömpsälle mitään,
kun ajattelin, että vielä se massunahka piukeana pallona saan kulkea kerran...
Nyt sille on tehtävä vaan jotain, kun rahaa ei ole uusia vaatteitakaan hommata ja vanhoihin en mahdu - samoissa römpsissä olen kuleskellu jo kuukausia,
löysissä kotivaatteissa kun ei täällä tarvii miettiä, mitä päällä on.
Lapsille kelpaan näinkii....( ja joskus ukollekin, hih ! )
Ihmisten ilmoille kun menee, niin aina iskee se paniikki : " IIIK...mitämäpaanpäälle..."

Vaikka taas haaveet on korkealla ( kp 26 menossa ) niin luulen, että täti vierailee piakkoin , rinnat on nin piukeina ja kipeinä ollu jo 3 päivää.
( kävin taas salaa-HYI MUA ! - luuraamassa raskauslaskuria;
l.a. ois 19.9, jos nyt plussaisin...
hedelmöityspäivä ainaskin osuis ihan nappiin, me pupuiltiin peräti 3 päivää putkeen just siinä välipäivinä...)
En ole ottanu edes mitään hermosärkylääkkeitä pian 2 kuukauteen-
panadolia vaan.
ÄäääÄäh !
Estäkää mua taas hulluilemasta.........!!!

IHANAA, kun Tittikin jo piristyy ;o)
juu, älä tunne mitään huonoa omatuntoa pirteydestäsi,
näin oli asian tarkoitus mennä, eiks niin.
Kukaan ei voi sille mitään.

Tehiksen asiaan;
mulla alkoi poikien saamisen jälkeen menkat 4 kk:n päästä,
tytön syntymästä meni alle 3 kk.
Että niin ne voi mennä nopeesti hormonihommat, kuka noista selvän ottaa ?

Kata;
me saatiin toiselle pojalle aikanaan jotain lääkenestettä,
jonka tehtävänä oli vahvistaa kurkunpään jotain lihaksia,
ettei pulauttele niin kauhiasti....
poika oli ahne ( on vieläkin ! ) ja kirjavaksi meni aina, kun söi.
Suunympärys oli aina ihan sininen syönnin jälkeen,
ja pian sitä tuli reiluina plumpsuina ylös.
Muistaakseni oli 7-8 kk vanha, kun sai sitä lääkettä.
3 kuukauden käyttö tehosi.

Tässä terveiset täältä. Jokohan se Papu pian palailis ?
 
Moiks!! Kylläpä tässä suurperheessä on omat ilonsa ja surunsa!! Esim tämä tietsikalle pääsy rauhassa (!!) on kyllä ison työn takana... Aina on joku selän takana urkkimassa että mitä sä nyt teet...

Joops, mukavaa iltaa vietetty, miehen tyttö (17 v) opetti mun tyttäriä (10 ja 8 v) leipomaan, niillä oli tosi kivaa! Oli oikein hauska kuunnella niiden juttuja. Ja pienimmäinen aina kävi napsimassa taikinaa kun kerkis... ; )

Kyl tää on rikkaus, suurperhe!! Täytyy olla todella onnellinen näistä, kolme tervettä lasta ja kolme ihan mukavaa avioliiton myötä kaupan päälle, mitäpä sitä muuta vois enää toivoa.. No ehkä yhden pienen nyytin vielä tuohon tissille inisemään... ; ) Siitä tulikin mieleeni että täälläkin taitaa olla keskenmenon kokeneita, voisitteko hieman valaista kun en oikein tiedä jatkosta. Eli onko jotain suosituksia milloin voi oikeasti jatkaa haaveilua eli onko karenssia (tietysti jälkitarkastus) mut siis mikä on yleinen käytäntö km:n jälkeen?? Mä en ihan oikeasti tiedä meinataanko vielä haaveksia yhdestä pienestä ihan tosissaan mut jos, niin miten edetään??

Taidetaan lähteä nyt nukkumaan, huomenna jos pitäis siivouspäivän kun kerran tuota saikkua nyt sit on... Ihan outoa miten nyt tuota energiaa riittää kun neljä kuukautta vaan maannut!!

Nii, Tehikselle vielä sen verran että ei kuunapäivänä voi verrata tätä viimeisintä raskautta edellisiin, näin hankalaa oloa en ikänä ole kokenut aiemmin. Siksi varmaan pahat aavistukset oli alusta asti tästä eikä lopputulos yllättänyt. Mutta etteenpäin sano mummo lumihangessa, sitähän on luvattu tänne etelään enää huomiseksi niin nautitaan huomenna vielä siitä ja elämästä!!
 

Similar threads

Yhteistyössä