Alkuperäinen kirjoittaja hämmästynyt äiti;30495611:
Näin anoppi-ikäisen sukupolven äitinä ja mahdollisesti tulevana anoppina olen hämmästynyt osasta vastauksista. Oletteko te naiset naimisissa äitinne vai puolisonne kanssa? Miksi vaaditte joustoa ja ymmärrystä miehiltänne, mutta ette äideiltänne? Myös me äidit olemme aikuisia ihmisiä ja kykenemme kestämään sen, että aikuiset lapsemme eivät ehkä vietä kanssamme joulua. Yksin oleminen myös mahdollistaa erilaisia joulunviettotapoja.
Itse olen viettänyt lasteni kanssa heidän lapsuutensa joulut perhejouluina. Aikuisina he ovat toki tervetulleita meille tai ottamaan minut/meidät kylään, mutta toivon, että he eivät tee sitä oman perheensä hyvinvoinnin ja joulurauhan kustannuksella.
Juuri näin minäkin ajattelen. Lapsemme ovat 36 vee, 32 vee, 27 vee ja 24 vee. Kahdella vanhimmalla on myös lapsia. Vanhempani ovat yli 80-vuotiaita.
En koskaan tahtoisi olla pilaamassa kenenkään joulua, enkä ainakaan vävyni tai miniäni joulua. Minun jouluani ei todellakaan pilaa se, etten jota kuta lasta näe juuri jouluaattona. Ehkä voisin jotenkin sietää vaikka koko joulunpyhätkin näkemättä jotain lastani, jos vain tiedän että se lapsi on onnellinen. Haluan että lapseni elävät omaa elämäänsä, rakastavat omiansa, elävät ja nauttivat.
Ja tämä ei ole mikään semmoinen juttu että mullahan ei nyt ole väliä. On mulla väliä. Mutta en ole mikään muumio joka nostetaan kaapista ja pistetään kaappiin. Minulla on ystäviä, kiinnostuksen kohteita ja rakkaitakin monella taholla. Ainoa mitä lapsiltani välillä kovasti toivoisin, olisi että kertoisivat vähän etukäteen suunnitelmistaan... eikä tulisi niin että hei nyt me tultiin ja kas nyt mentiinkin jo.
Mutta kaikkein isoin toive lapsilleni on vain, että onnellinen perhe-elämä heidän oman ihan ikioman perheen kesken... sitä toivon ja toivotan.