Alkuperäinen kirjoittaja Just joo:
Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
!
Vastaan vain tähän. Mä seurasin sivusta - monen vuoden ajan - exäni taistelua tyttärestään. Jos mulla olisi aikoinaan ollut sama tilanne oman tyttäreni kohdalla, luultavasti olisin lopulta tappanut itseni. Kyllä mun exä yritti. Se yritti niin paljon, että vieläkin mulla meinaa nousta kyyneleet silmiin. Mäkin yritin. Yhdessä exän rinnalla. Mutta auttoiko se mitään? Ei.
Mulle on yks hailee, miten muut isät ja äidit eron jälkeen kohtelee omia lapsiaan ja millä tavoin oikeasti mahdollistaa ne etävanhemman tapaamiset. Tuntemistani yksinhuoltajista 95% asettaa tapaamisille jotain ehtoja. Mutta mulle ihan yks hailee, eipä ole mun lapsestani kyse. Omalle lapselleni haluan kuitenkin antaa sekä isän että äidin. Paljon olen näiden 17 vuoden aikana sen eteen joutunut nöyrtymään ja antamaan periksi, mutta päivääkään en kadu. Mun ei tarvitse kuin katsoa tuota poikaa ja tiedän, että en kadu. Mun exä on jo vuosia aika ajoin sanonut, miten kiitollinen on ollut mun antamasta mahdollisuudesta. Mä kun olisin lain mukaan ollut oikeutettu tekemään junnun ja exän elämästä vaikka helvetin.
Mun mielestä aikuisten välisiä ihmissuhdesotkuja ja tunteita ei saisi koskaan sotkea lasta koskeviin asioihin. Syytön se lapsi siihen on, että faija on mulkku ja mutsi lehmä. Voisi olla hyvä, jos eroperheiden lapset otettaisiin aina huostaan ja palautettaisiin vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhemmat osoittavat kykynsä toimia yhteisymmärryksessä lapsen parhaaksi.