Isät ei halua tavata lapsiaan...

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

 

[nöppönen]

Mutta ymmärrätkö sinä sitä, että jos isä ei pysty sopeutua tyttöjen maailmaan, on lähivanhempana parempi ollakin äiti, joka siihen kykenee? Jos ei tyttöjen maailmaan ole kyennyt sopeutua jo lapsen ollessa pieni, voi sitä olla 12vuotiaana aika myöhäistä hakea. Eli noissa tilanteissa on oletusarvoisesti äiti parempi lähivanhemmaksi. (oletus, ettei ole mitään isompaa ja radikaalimpaa asioita vielä taustalla).

Ja äitikö pystyy sopeutumaan poikien maailmaan. Tähän minä sanon että "kanan jalat". Tiedän monta äitiä jotka kuvittelevat niin. Tietysti pojat ovat yksilöitä. Mutta nykyajan feministissä maailmassa suurimmalle osalle pojista tukahdutetaan sellainen normaali rajojen kokeilu. Toisinaanhan niissä rajojen kokeiluissa saattaa sitten vähän kopsahtaa mutta... Muistelen kun itse aikanaan koulusta suksilla kotiin tullessa laskettiin mäkeä niin jyrkästä kohdasta kapeikosta puiden välistä että tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan. Tosin myönnetään että itseäkin hirvittää että "tuostako sitä tuli laskettua". Mutta sellainen kuuluu pojille ja nykyajan systeemi vie sen pojilta. Turha sitten ihmetellä kun pojat turhautuvat ja tekevät kaikenlaista. Isät sallivat paljon enemmän tuollaista rajojen kokeilua kun ovat sitä itsekin tehneet kuin äidit.

eli mä en pysty eläytymään tyttäreni maailmaan kun olen ollut rämäpää pienenä? meillä poika rakastaan rymyämistä.. painimista ja kiipeilyä. kaikkea vähän jännää ja vähän pelottavaa. ja kyllä me niitä yhdessä touhutaan.. toki mä en voi kiivetä joka puuhun perässä. metsälle mä en ole poikaa toki voinut viedä kun ei ole itsellä lupia, mutta papan mukana on sitten kulkenut.. kuten minäkin pienenä. toki multa sujuu ne barbileikitkin.

 

[PipariSuu]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

Ja silloinko isä voi sinusta ihan oikeutetusti hyljätä tyttönsä kokonaan?

 

[nöppönen]

jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

Mutta toisaalta? Sinähän veit lapset isältään? Häneltä ei varmaan henki lähtenyt? Miksi sinulta olisi?

vein lapset? meillä mies otti ja käveli ulos ovesta ihan uuteen elämään. ex ei missään vaiheessa ole ilmoittanut että olisi ollut kiinnostunut olemaan lasten lähihuoltaja. häneltä ei mennyt koti alta eikä ystäväpiirikään hajonnut. vain minä poistuin hänen elämästään.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

Ja silloinko isä voi sinusta ihan oikeutetusti hyljätä tyttönsä kokonaan?

Ei mutta jos on esimerkiksi poika ja tyttö niin lapset voisi ihan oikeasti "jakaa". Kuten tuttavapiirissäni tehtiin kun katsot viestejäni taaksepäin. Mutta tämähän ei äideille yleensä sovi kun eihän sisaruksia voi erottaa toisistaan. Tässäkin kohtaa äidit onneksi ajattelevat lastensa etua pyyteettömästi.

 

[PipariSuu]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

Ja silloinko isä voi sinusta ihan oikeutetusti hyljätä tyttönsä kokonaan?

Ei mutta jos on esimerkiksi poika ja tyttö niin lapset voisi ihan oikeasti "jakaa". Kuten tuttavapiirissäni tehtiin kun katsot viestejäni taaksepäin. Mutta tämähän ei äideille yleensä sovi kun eihän sisaruksia voi erottaa toisistaan. Tässäkin kohtaa äidit onneksi ajattelevat lastensa etua pyyteettömästi.

Onko lapsien jakaminen sinusta LAPSIEN ETU?

Haetko nyt aikuisten etua vai lapsien etua?

*muoks* ja luuletko, että isä, joka hylkää kokonaan toisen lapsensa (eli ei haluaisi tavata sitä ollenkaan), katsoisi oikeasti lapsiensa etua?

Jos isä ei katso lapsensa etua, niin miten sellainen voisi olla "parempi" vanhempi?

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

Mutta toisaalta? Sinähän veit lapset isältään? Häneltä ei varmaan henki lähtenyt? Miksi sinulta olisi?

vein lapset? meillä mies otti ja käveli ulos ovesta ihan uuteen elämään. ex ei missään vaiheessa ole ilmoittanut että olisi ollut kiinnostunut olemaan lasten lähihuoltaja. häneltä ei mennyt koti alta eikä ystäväpiirikään hajonnut. vain minä poistuin hänen elämästään.

Okei, okei. Ei ehkä sopinut teidän tilanteeseenne. Mutta yritäs nyt nähdä se vähän isompi kuvio? Jos jokainen mies menettäisi henkensä jolta menee lapset erossa niin maan väkiluku vähenisi melkoista vauhtia. Miksi äitien suhteen tilanne on toinen?

 

[Keittiönoita]

Mutta se vaan on siinä, että tuota lähihuoltajuutta ei pysty kahdelle antamaan...

Mää tunnen tyypin, jonka äiti muutti ihan isän vierelle (talo oli 50m päässä) ja silti isä päätti, ettei lapsi saa tulla aina heillä käymään vaan pitää soittaa ja sopia tuloaika. Eli lapsi ei saanut silloinkaan olla isällään kuin kotonaan, vaikka olisi voinut jokapäivä siellä käydä. Olisi voinut olla vaatekaappi, harrastuksiin viemistä, mutta kun uusi akka tuli taloon, mikään ei kiinnostanut. Jopa lapsen huoneen muutti vierashuoneeksi, vaikka toisia lapsia sillä ei ollut.

'
Fiksu isä ei ota sellaista akkaa, jonka laittaa lastaan ylemmäksi. Tai jonka antaa edes määräillä. Fiksu isä ja fiksu äiti pitää aina lapsensa ykkössijalla elämässään. Muut ihmissuhteet tulevat vasta sen jälkeen. Kylmä esimerkki: en ikimaailmassa laskisi tota junnua isänsä kanssa Itämerelle, jos exä veneen upotessa pelastaisi ennemmin avovaimonsa kuin junnun. Mutta tiedän, että exä mieluummin kuolee itse kuin antaa poikansa vahingoittua.

Mulla ja exällä on junnun suhteen aika hyvinkin jaettu lähihuoltajuus. Me kyllä - kuten viranomaisetkin - kutsumme sitä yhteishuoltajuudeksi. Ja mut saa Kauppatorilla julkisestihirttää, jos tämä mun tapani olla yhteishuoltaja on ollut jollain tavalla junnulle vahingollinen.

Mä tiedän - ihan omasta kokemuksestani -. että eron jälkeen se exä on yks saatanan paskasika, jolla ei ole aivoja, ei tunteita eikä mitään muutakaan.Se aivoton, tunteerton paskasika on kuitenkin lapsen isä. Lapsella on oikeus siihen isään. Ja meidän äitien - vihastamme huolimatta - ensimmäinen tehtävä on huolehtia siitä, että lapsella se isä on. Mitä useammin, sen parempi. Mieluiten joka päivä.

 

[PipariSuu]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

Ja silloinko isä voi sinusta ihan oikeutetusti hyljätä tyttönsä kokonaan?

Ei mutta jos on esimerkiksi poika ja tyttö niin lapset voisi ihan oikeasti "jakaa". Kuten tuttavapiirissäni tehtiin kun katsot viestejäni taaksepäin. Mutta tämähän ei äideille yleensä sovi kun eihän sisaruksia voi erottaa toisistaan. Tässäkin kohtaa äidit onneksi ajattelevat lastensa etua pyyteettömästi.

Onko lapsien jakaminen sinusta LAPSIEN ETU?

Haetko nyt aikuisten etua vai lapsien etua?

*muoks* ja luuletko, että isä, joka hylkää kokonaan toisen lapsensa (eli ei haluaisi tavata sitä ollenkaan), katsoisi oikeasti lapsiensa etua?

Jos isä ei katso lapsensa etua, niin miten sellainen voisi olla "parempi" vanhempi?

Minusta nimenomaa tuollainen hylkääminen näyttää ihmisen todellisen luonteen. Ja jos on kykenevä hylkäämään lapsensa sen tähden, että "pitsinnypläys" ei kiinnosta, ei kyllä kykene aikuisen oikeasti olemaan sille toisella lapselleenkaan se "parempi vanhempi".

Entäpä jos poika muuttuisi toisenlaiseksi? Tulisi esim. homomaiseksi ja kenties homoksi, kiinnostuisi pitsinnypläyksestä, eikä mikään lätkämatsi kiinnosta? Onko ok, sitten, että isä heittää lapsen takaisin äidilleen kun ei vaan "ymmärrä" toisen ajatuksia?

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti..

Sinun pointtisi. Minun pointtini taas oli että moni poika saattaisi tulla paremmin toimeen isänsä kanssa.

Ja silloinko isä voi sinusta ihan oikeutetusti hyljätä tyttönsä kokonaan?

Ei mutta jos on esimerkiksi poika ja tyttö niin lapset voisi ihan oikeasti "jakaa". Kuten tuttavapiirissäni tehtiin kun katsot viestejäni taaksepäin. Mutta tämähän ei äideille yleensä sovi kun eihän sisaruksia voi erottaa toisistaan. Tässäkin kohtaa äidit onneksi ajattelevat lastensa etua pyyteettömästi.

Onko lapsien jakaminen sinusta LAPSIEN ETU?

Haetko nyt aikuisten etua vai lapsien etua?

*muoks* ja luuletko, että isä, joka hylkää kokonaan toisen lapsensa (eli ei haluaisi tavata sitä ollenkaan), katsoisi oikeasti lapsiensa etua?

Jos isä ei katso lapsensa etua, niin miten sellainen voisi olla "parempi" vanhempi?

Tässä taas paistaa takaa se ajatus että "Lasten etu on että sisarukset ovat yhdessä äidin luona, isä väistyköön". Se on aina se oletus kun naisten kanssa erotilanteesta keskustelee. Ei nähdä että mikään muu mahdollinen ratkaisumalli voisi olla myös lasten etu. Viittaan tässä myös siihen pitkään viestiin jonka kirjoitin eronneesta tuttavastani. Jossa minun mielestäni kaikkien muiden paitsi äidin etu olisi ollut että isä olisi saanut lapset. Varsinkin taloudellisesti. Tietysti suurin menettäjä taloudellisesti nykytilanteeseen olisi ollut äiti.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Minusta nimenomaa tuollainen hylkääminen näyttää ihmisen todellisen luonteen. Ja jos on kykenevä hylkäämään lapsensa sen tähden, että "pitsinnypläys" ei kiinnosta, ei kyllä kykene aikuisen oikeasti olemaan sille toisella lapselleenkaan se "parempi vanhempi".

Entäpä jos poika muuttuisi toisenlaiseksi? Tulisi esim. homomaiseksi ja kenties homoksi, kiinnostuisi pitsinnypläyksestä, eikä mikään lätkämatsi kiinnosta? Onko ok, sitten, että isä heittää lapsen takaisin äidilleen kun ei vaan "ymmärrä" toisen ajatuksia?

Nyt te sekotatte kaksi asiaa. Mitä minä ajattelen ja mitä minä ymmärrän tai voin hyväksyä. Itse haluaisin tietysti molemmat lapseni enkä kumpaakaan voisi hylätä. Mutta ymmärrän sellaisia miehiä joille tytön kasvattaminen tuntuu liian pelottavalta. Ja tuota homofobiaa on turha lietsoa?

 

[PipariSuu]

Tässä taas paistaa takaa se ajatus että "Lasten etu on että sisarukset ovat yhdessä äidin luona, isä väistyköön". Se on aina se oletus kun naisten kanssa erotilanteesta keskustelee. Ei nähdä että mikään muu mahdollinen ratkaisumalli voisi olla myös lasten etu. Viittaan tässä myös siihen pitkään viestiin jonka kirjoitin eronneesta tuttavastani. Jossa minun mielestäni kaikkien muiden paitsi äidin etu olisi ollut että isä olisi saanut lapset. Varsinkin taloudellisesti. Tietysti suurin menettäjä taloudellisesti nykytilanteeseen olisi ollut äiti.

Olet sinänsä harvinainen, että taidat olla melkein ainokaisia, jotka ajattelee, ettei sisaruksilla ole toisilleen merkitystä. Sisarukset vaan eroon, ehdottomasti. Varmaan kaksosienkin olisi hyvä "jakaa" vaan että olisi tasapuolista vanhempien kesken. Eli viis, oikeasti lapsen ajatuksista ja tunteista, kunhan isi ja äiti saisi "lapsia" tasapuolisesti...

Jopa lastenkodissa yms. nähdään sisaruksien erottaminen isona asiana. Ai, mutta miehen logiikkalla, miehen etu meneekin lapsien edun eteen. Viis muista.

 

[nöppönen]

jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

Mutta toisaalta? Sinähän veit lapset isältään? Häneltä ei varmaan henki lähtenyt? Miksi sinulta olisi?

vein lapset? meillä mies otti ja käveli ulos ovesta ihan uuteen elämään. ex ei missään vaiheessa ole ilmoittanut että olisi ollut kiinnostunut olemaan lasten lähihuoltaja. häneltä ei mennyt koti alta eikä ystäväpiirikään hajonnut. vain minä poistuin hänen elämästään.

Okei, okei. Ei ehkä sopinut teidän tilanteeseenne. Mutta yritäs nyt nähdä se vähän isompi kuvio? Jos jokainen mies menettäisi henkensä jolta menee lapset erossa niin maan väkiluku vähenisi melkoista vauhtia. Miksi äitien suhteen tilanne on toinen?

kuinka moni eronneista miehistä olisi valmis sitten alkamaan lähivanhemmaksi.. siitähän se on kiinni. kaikkia eroja ei voi mitenkään niputtaa yhtään ja sanoa miten moni on "menettänyt" lapsensa. koska se menetyskin on suhteellista. kyllä mä luulen että monelta on se henki lähtenytkin kun ei kestä sitä tilannetta.

 

[PipariSuu]

Minusta nimenomaa tuollainen hylkääminen näyttää ihmisen todellisen luonteen. Ja jos on kykenevä hylkäämään lapsensa sen tähden, että "pitsinnypläys" ei kiinnosta, ei kyllä kykene aikuisen oikeasti olemaan sille toisella lapselleenkaan se "parempi vanhempi".

Entäpä jos poika muuttuisi toisenlaiseksi? Tulisi esim. homomaiseksi ja kenties homoksi, kiinnostuisi pitsinnypläyksestä, eikä mikään lätkämatsi kiinnosta? Onko ok, sitten, että isä heittää lapsen takaisin äidilleen kun ei vaan "ymmärrä" toisen ajatuksia?

Nyt te sekotatte kaksi asiaa. Mitä minä ajattelen ja mitä minä ymmärrän tai voin hyväksyä. Itse haluaisin tietysti molemmat lapseni enkä kumpaakaan voisi hylätä. Mutta ymmärrän sellaisia miehiä joille tytön kasvattaminen tuntuu liian pelottavalta. Ja tuota homofobiaa on turha lietsoa?

Ymmärrätkö sää ollenkaan mitä ajan takaa?

Jos yhden lapsen hylkää koska ei ymmärrä sen ajatuksia, niin mikä takaa ettei hylkäisi sitä poikaansakaan, jos ilmenee, ettei ymmärrä sitäkään esim. 5v päästä?

Ja tuokin. Jos miehestä tuntuu joku pelottavalta, niin mihin katoaa LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?

 

[nöppönen]

Lapsella on oikeus siihen isään. Ja meidän äitien - vihastamme huolimatta - ensimmäinen tehtävä on huolehtia siitä, että lapsella se isä on. Mitä useammin, sen parempi. Mieluiten joka päivä.

aivan. yksin siihen ei vaan pysty. sen lapsen isänkin on sitä haluttava. toki tässäkin on poikkeuksia.. aina sitä isää ei voi antaa lapsen tavata vaikka onkin isä. tai äiti.

 

[PipariSuu]

Lapsella on oikeus siihen isään. Ja meidän äitien - vihastamme huolimatta - ensimmäinen tehtävä on huolehtia siitä, että lapsella se isä on. Mitä useammin, sen parempi. Mieluiten joka päivä.

aivan. yksin siihen ei vaan pysty. sen lapsen isänkin on sitä haluttava. toki tässäkin on poikkeuksia.. aina sitä isää ei voi antaa lapsen tavata vaikka onkin isä. tai äiti.

Näinhän se on. Vaikka äiti onkin ÄITI, ei se kykene millään vastaamaan myös siitä, että isä sitten satavarmaan tulee sovittuihin tapaamisiin tai mihinkään muuhunkaan. Äiti kykenee vastaamaan vain omasta puolestaan. Isin vastuulla on hänen puoli.

 

[Keittiönoita]

Entäpä jos poika muuttuisi toisenlaiseksi? Tulisi esim. homomaiseksi ja kenties homoksi, kiinnostuisi pitsinnypläyksestä, eikä mikään lätkämatsi kiinnosta? Onko ok, sitten, että isä heittää lapsen takaisin äidilleen kun ei vaan "ymmärrä" toisen ajatuksia?

Meillä olisi ok. Ihan jo alusta alkaen exä on ollut isä ja mies, minä äiti ja nainen. Kun junnu haluaa laittaa tryffelipastaa, se haluaa tehdä sen mun kanssani ja mun ohjeillani. Kun sillä softausrynkystä hajoaa piippu, se pyytää avukseen isänsä eikä minua. Harmittava takaisku oli, kun junnu huomasi tarvitsevansa partakoneen. Isänsä känä meni vastaajaan, joten junnu soitti mulle. Mäkin kaupassa soitin exälle, koska vidustako minä tiedän partakoneista yhtään mitään. Ainokainen leukahaiveneni lähtee ihan pinsetilläkin.

Mulla ja exällä on hyvinkin selkeä roolijako. Mä en yritäkään olla isä ja mies eikä exä yritäkään olla äiti ja nainen. Toistaiseksi toiminut erittäin hyvin, mutta vielähän tässä on vajaa vuosi junnun täysi-ikäisyyteen.

 

[PipariSuu]

Entäpä jos poika muuttuisi toisenlaiseksi? Tulisi esim. homomaiseksi ja kenties homoksi, kiinnostuisi pitsinnypläyksestä, eikä mikään lätkämatsi kiinnosta? Onko ok, sitten, että isä heittää lapsen takaisin äidilleen kun ei vaan "ymmärrä" toisen ajatuksia?

Meillä olisi ok. Ihan jo alusta alkaen exä on ollut isä ja mies, minä äiti ja nainen. Kun junnu haluaa laittaa tryffelipastaa, se haluaa tehdä sen mun kanssani ja mun ohjeillani. Kun sillä softausrynkystä hajoaa piippu, se pyytää avukseen isänsä eikä minua. Harmittava takaisku oli, kun junnu huomasi tarvitsevansa partakoneen. Isänsä känä meni vastaajaan, joten junnu soitti mulle. Mäkin kaupassa soitin exälle, koska vidustako minä tiedän partakoneista yhtään mitään. Ainokainen leukahaiveneni lähtee ihan pinsetilläkin.

Mulla ja exällä on hyvinkin selkeä roolijako. Mä en yritäkään olla isä ja mies eikä exä yritäkään olla äiti ja nainen. Toistaiseksi toiminut erittäin hyvin, mutta vielähän tässä on vajaa vuosi junnun täysi-ikäisyyteen.

Mutta teillä isä ei ole hylännyt toista sen takia kun "ei vaan ymmärrä toista". Eli asia on sinänsä eri.

Ei varmaan tuollaiset toissukupuoleen kohdistuvat hylkäämiset kai ( ? ) ole kovin yleisiä...

Sitä ihmettelen suuresti, että tuollaisen toissukupuolen kohdistuvan hylkäämisen hyväksyisi ja jopa ymmärtäisi.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Ymmärrätkö sää ollenkaan mitä ajan takaa?

En varmaan mutta ei olisi ensimäinen kerta...

Ja tuokin. Jos miehestä tuntuu joku pelottavalta, niin mihin katoaa LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?

Miesten oltava täydellisiä ja koskaan ei saisi tuntea olevansa epävarma vanhempana tai kasvattajana? Se on vaikeaa pystyä samaan mihin kaikki äidit pystyvät...

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Mulla ja exällä on hyvinkin selkeä roolijako. Mä en yritäkään olla isä ja mies eikä exä yritäkään olla äiti ja nainen. Toistaiseksi toiminut erittäin hyvin, mutta vielähän tässä on vajaa vuosi junnun täysi-ikäisyyteen.

Näinhän sen pitäisi olla siinä ydinperheessäkin. Ja eron jälkeenkin...

 

[PipariSuu]

Ja tuokin. Jos miehestä tuntuu joku pelottavalta, niin mihin katoaa LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?

Miesten oltava täydellisiä ja koskaan ei saisi tuntea olevansa epävarma vanhempana tai kasvattajana? Se on vaikeaa pystyä samaan mihin kaikki äidit pystyvät...

Etkö itse huomaa, että ajat sitä asennetta, että jos isä on epävarma, hylkääminen on ihan ok juttu? Silloin voi "lapsen oikeuden" unohtaa.

Ja tuostakin rivienvälistä hieman saa viitettä, että sisimmissäsi taidat ajatella, että miehet ei vaan oikeasti kykenisi näkemään todellisesti lapsien oikeutta -kuten äidit.

Kyllä äiditkin varmaan tuntevat olonsa epävarmaksi vanhempana ja kasvattajana, mutta eivät he yleisesti siltikään unohda lapsen oikeuksia (ja toki näitä muitakin tapauksia on)

 

[Just joo]

Ymmärrätkö sää ollenkaan mitä ajan takaa?

En varmaan mutta ei olisi ensimäinen kerta...

Ja tuokin. Jos miehestä tuntuu joku pelottavalta, niin mihin katoaa LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?

Miesten oltava täydellisiä ja koskaan ei saisi tuntea olevansa epävarma vanhempana tai kasvattajana? Se on vaikeaa pystyä samaan mihin kaikki äidit pystyvät...


Sulla on oikeasti joku täysin kummallinen pakkomielle sukupuolistaa aivan kaikki.
Etkö sä käsitä, että nyt ei ole kyse isästä tai äidistä, vaan VANHEMPANA olemisesta. Se on täysin sukupuoleton käsite.
Ja kyllä vaan mun käsittääkseni on aivan selkeä oletus, että VANHEMPI PYRKII keinolla millä hyvänsä YMMÄRTÄMÄÄN omaa lastaan ja lapsen piirteitä, persoonaa, käytöstä jne. Aivan yks hailee mikä sukupuoli on kyseessä.

Epävarmuuden tunteminen on aivan eri asia, kuin hylätä joku lapsistaan sen takia että ei nyt oikein ymmärrä.

 

[huokaus]

Tuntemistani yksinhuoltajista 95% asettaa tapaamisille jotain ehtoja.

Peesi tähän. Tosin prosenttiluku ei ole ihan noin korkea mutta about 75% joka tapauksessa. Tosin useimmin miehen puolelta kuultuna.

myös ne "ehtojen asettelukerrat" jos joskus ei voikkaan tehdä exän mielen mukaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, tahdosta huolimatta. Heti olet hankala ehtojen asettelija....

Mä olen kuuden vuoden aikana YHDEN KERRAN sanonut, kun exä yllättäen edellisenä iltana kymmenen aikaan soitti, että " moi, mä tulen hakeen huomenna lapset " sanoin, ettei se nyt kyllä onnistu, sillä olimme lähdössä sinä viikonloppuna (oli kesä) Särkänniemeen lasten kanssa. No, kun sanoin tosiaan ettei hän voi hakea silloin lapsia, hän huusi mulle puhelimessa että " v..ttu että sä oot hankala, hanki oma elämä !!! "

Siis ? Tarina on tosi, y h d e n k e r r a n kuuden vuoden aikana....

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Ymmärrätkö sää ollenkaan mitä ajan takaa?

En varmaan mutta ei olisi ensimäinen kerta...

Ja tuokin. Jos miehestä tuntuu joku pelottavalta, niin mihin katoaa LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?

Miesten oltava täydellisiä ja koskaan ei saisi tuntea olevansa epävarma vanhempana tai kasvattajana? Se on vaikeaa pystyä samaan mihin kaikki äidit pystyvät...


Sulla on oikeasti joku täysin kummallinen pakkomielle sukupuolistaa aivan kaikki.
Etkö sä käsitä, että nyt ei ole kyse isästä tai äidistä, vaan VANHEMPANA olemisesta. Se on täysin sukupuoleton käsite.
Ja kyllä vaan mun käsittääkseni on aivan selkeä oletus, että VANHEMPI PYRKII keinolla millä hyvänsä YMMÄRTÄMÄÄN omaa lastaan ja lapsen piirteitä, persoonaa, käytöstä jne. Aivan yks hailee mikä sukupuoli on kyseessä.

Epävarmuuden tunteminen on aivan eri asia, kuin hylätä joku lapsistaan sen takia että ei nyt oikein ymmärrä.

Missaatte edelleen pointin... Eli koko tämä juttu on täällä ihan vain ja ainoastaan sen takia että MINÄ henkilökohtaisesti en haluaisi luopua kummastakaan lapsestani (sattuvat olemaan tyttö ja poika) mahdollisen eron sattuessa vaan haluaisin lasten lähihuoltajuuden. Jonka luulen olevan kovasti vaikeaa nykyoletuksella jossa sukupuoliroolit kummasti suosivat äitiä lähihuoltajaksi. Tämä on ihan naisten tekemissä tutkimuksissa viime aikoina todettu, ajatus ei ole minun pienetä aivottomasta päästäni lähtöisin. Se että minä voin ymmärtää sellaista miestä joka tuntee itsensä epävarmaksi tytön kanssa ei tarkoita että minä niin tekisin.

 

[but why ?]

jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

Mutta toisaalta? Sinähän veit lapset isältään? Häneltä ei varmaan henki lähtenyt? Miksi sinulta olisi?