Isät ei halua tavata lapsiaan...

[Keittiönoita]

Se, miksi usein oikeudessa katsotaan äiti paremmin soveltuvaksi lähivanhemmaksi, johtuu siitä, että USEAMMIN äiti on se, johon lapsi on enemmän kiintynyt ja joka on kantanut lapsesta hoitovastuun. On myös tapauksia jossa isä on parempi ja on myös tapauksia jossa oikeus on näin todennut.

Mistä päästäänkin siihen, että vanhempainvapaa pitäisi lakisääteisesti puolittaa eikä sallia naisille pitää koko vapaata. Äideille puolet, isille puolet. Ei armoa asian suhteen. Suurimmassa osassa perheitä isä käy töissä ja äiti on lasten kanssa kotona. Tämä asetelma pitäisi saada muutettua. Äidit töihin ja isät kotiin. Luultavasti vaikuttaisi fertiili-ikäisten naisten työllistymiseen, palkkaan ja moneen muuhunkin asiaan.

 

[Just joo]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
Siis millainen teillä on normaalin parisuhteen ja tasa-arvoisen ihmissuhteen malli?

Kyllä se kuulkaa niin on, että jos vanhemmilla on järki päässä ja lapset molemmille jo lähtökohtaisesti yhtä tärkeitä niin ei siinä silloin tarvita mitään lakeja isien kotiin jäämiselle sun muuta. Aikuisen ihmisen pitäis ihan itse tehdä ne päätöksensä omien arvojensa pohjalta. Ja jos omat lapset ei oo arvoasteikossa ykkösenä, ei siihen millään lakiasetuksilla sun muilla saada muutosta aikaan!!

 

[Keittiönoita]

mä luulen että osa vaan ei viitsi yrittääkään. meillä on ollut keskustelu yhteydet ollut alusta asti huonot.. oli ilmeisesti jo avioliitossa ja mies vetosi siihen ettei häntä ole opetettu puhumaan. asiat hoidetaan tekstiviestein, pahimmassa välissä ei edes siten vaan jokaikinen asia kulki lastenvalvojan välityksellä. ex ei halua puhua.. ei kasvotusten, ei puhelimessa. hankala silloin on mitään sopia. ehkä mä olen tämän asian suhteen tyhmä kun en saa exää puhumaan.. en silloin, en nyt.

Et sä tyhmä ole :hug: :hug: Ja kun mä puhuin "fiksuista" vanhemmista, tarkoitin molempia. Eihän se tietty onnistu, jos toinen on valmis sopimaan ja toinen ei. Ällistyttävän usein erotilasnteissa kuitenkin lasten asiota mietittäessä jyllää nimenomaan vanhempein tunteet. Ei haluta, annetaan periksi, en minä, en ainakaan näillä ehdoin, mulla on oikeus, vitut sulla mitään oikeuksia ole, saatanan lehmä, helvetin mulkku.

Meillä olisi aikoinaan ihan varmasti ollut aivan järjetön taistelu junnusta ja on hyvinkin mahdollista, että exä olisi luovuttanut jo heti alkuunsa. 10 vuotta se koitti taistella tyttärestään. Turhaan. Mitä sille siitä tytöstä jäi? Kauppakeskuksessa piiloon menevä nuori nainen, jonka olisi pitänyt maksaa isältään lainaamansa rahat jo kuukausi sitten?

Lapsen hyvinvointi vaatii molempien vanhempien osallistumista lapsen elämään, ei lastenvalvojaa. Mutta on ihan ymmärrettävää, että vanhemmat ajattelevat mieluummin itseään kuin lastaan. Ja silloin tarvitaan väliin lastenvalvoja, joka määrittää paljonko iskälle ja paljonko äiskälle ja millä ehdoin. Paljonko lapselle...siitä ei yksikään aikuinen ole yleensä kiinnostunut.

 

[PipariSuu]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
Siis millainen teillä on normaalin parisuhteen ja tasa-arvoisen ihmissuhteen malli?

Kyllä se kuulkaa niin on, että jos vanhemmilla on järki päässä ja lapset molemmille jo lähtökohtaisesti yhtä tärkeitä niin ei siinä silloin tarvita mitään lakeja isien kotiin jäämiselle sun muuta. Aikuisen ihmisen pitäis ihan itse tehdä ne päätöksensä omien arvojensa pohjalta. Ja jos omat lapset ei oo arvoasteikossa ykkösenä, ei siihen millään lakiasetuksilla sun muilla saada muutosta aikaan!!

Asiaa.

Oikeasti monet miehet ei todellakaan ole tuollaisia tossuja, jotka luovuttaa jo heti ennenkuin mitään päätöksiä on tehtykään (kuten ilmeisesti ap, vaikkei ole edes eronnut).

Ja näitä seitsemänvuoden selibaatin viestejä lukiessani, en usko, että tuo 7v selibaatti on ainoa ongelma suhteessa. Senverran katkeraa tekstiä tulee naisista ja äideistä ja jopa ymmärrys siihen, miksei tyttölapsen kanssa isä viettäisi ollenkaan aikaa "pitsinnypläys" paikassa. Kyllä mun mies vaan tyttölapsen kanssa leikkii autoilla, hurjia nostoleikkejä, pulkkailua yms ja menee jopa nukeilla leikkimään lapsen kanssa.

Eipä tarvi miettiä miksi _molemmat_ lapset jää äidille, jos isä ajattelee, että viettäisi vain aikaa pojan kanssa, eikä edes yritä luoda mitään kontaktia tyttöönsä. Ei tarvi tuollaisissa tapauksissa miettiäkään kumpi olisi lähivanhempana parempi.

 

[vieras]

Mä tunnen paljon eronneita isiä, mutta vain yhden, joka ei ole juuri lastaan tavannut (mieluummin vetää viinaa). Oma mieheni tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu pitkähkön välimatkan takia, mutta hänenkin tapauksessaan se oli lasten äiti, joka yritti alussa estää isää saamasta lapsia.

 

[Keittiönoita]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
!

Vastaan vain tähän. Mä seurasin sivusta - monen vuoden ajan - exäni taistelua tyttärestään. Jos mulla olisi aikoinaan ollut sama tilanne oman tyttäreni kohdalla, luultavasti olisin lopulta tappanut itseni. Kyllä mun exä yritti. Se yritti niin paljon, että vieläkin mulla meinaa nousta kyyneleet silmiin. Mäkin yritin. Yhdessä exän rinnalla. Mutta auttoiko se mitään? Ei.

Mulle on yks hailee, miten muut isät ja äidit eron jälkeen kohtelee omia lapsiaan ja millä tavoin oikeasti mahdollistaa ne etävanhemman tapaamiset. Tuntemistani yksinhuoltajista 95% asettaa tapaamisille jotain ehtoja. Mutta mulle ihan yks hailee, eipä ole mun lapsestani kyse. Omalle lapselleni haluan kuitenkin antaa sekä isän että äidin. Paljon olen näiden 17 vuoden aikana sen eteen joutunut nöyrtymään ja antamaan periksi, mutta päivääkään en kadu. Mun ei tarvitse kuin katsoa tuota poikaa ja tiedän, että en kadu. Mun exä on jo vuosia aika ajoin sanonut, miten kiitollinen on ollut mun antamasta mahdollisuudesta. Mä kun olisin lain mukaan ollut oikeutettu tekemään junnun ja exän elämästä vaikka helvetin.

Mun mielestä aikuisten välisiä ihmissuhdesotkuja ja tunteita ei saisi koskaan sotkea lasta koskeviin asioihin. Syytön se lapsi siihen on, että faija on mulkku ja mutsi lehmä. Voisi olla hyvä, jos eroperheiden lapset otettaisiin aina huostaan ja palautettaisiin vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhemmat osoittavat kykynsä toimia yhteisymmärryksessä lapsen parhaaksi.

 

[vieras]

onneksi poikkeuksiakin on. meillä isä tapaa poikaansa joka viikko.

 

[nöppönen]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
!

Vastaan vain tähän. Mä seurasin sivusta - monen vuoden ajan - exäni taistelua tyttärestään. Jos mulla olisi aikoinaan ollut sama tilanne oman tyttäreni kohdalla, luultavasti olisin lopulta tappanut itseni. Kyllä mun exä yritti. Se yritti niin paljon, että vieläkin mulla meinaa nousta kyyneleet silmiin. Mäkin yritin. Yhdessä exän rinnalla. Mutta auttoiko se mitään? Ei.

Mulle on yks hailee, miten muut isät ja äidit eron jälkeen kohtelee omia lapsiaan ja millä tavoin oikeasti mahdollistaa ne etävanhemman tapaamiset. Tuntemistani yksinhuoltajista 95% asettaa tapaamisille jotain ehtoja. Mutta mulle ihan yks hailee, eipä ole mun lapsestani kyse. Omalle lapselleni haluan kuitenkin antaa sekä isän että äidin. Paljon olen näiden 17 vuoden aikana sen eteen joutunut nöyrtymään ja antamaan periksi, mutta päivääkään en kadu. Mun ei tarvitse kuin katsoa tuota poikaa ja tiedän, että en kadu. Mun exä on jo vuosia aika ajoin sanonut, miten kiitollinen on ollut mun antamasta mahdollisuudesta. Mä kun olisin lain mukaan ollut oikeutettu tekemään junnun ja exän elämästä vaikka helvetin.

Mun mielestä aikuisten välisiä ihmissuhdesotkuja ja tunteita ei saisi koskaan sotkea lasta koskeviin asioihin. Syytön se lapsi siihen on, että faija on mulkku ja mutsi lehmä. Voisi olla hyvä, jos eroperheiden lapset otettaisiin aina huostaan ja palautettaisiin vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhemmat osoittavat kykynsä toimia yhteisymmärryksessä lapsen parhaaksi.

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

 

[PipariSuu]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
!

Vastaan vain tähän. Mä seurasin sivusta - monen vuoden ajan - exäni taistelua tyttärestään. Jos mulla olisi aikoinaan ollut sama tilanne oman tyttäreni kohdalla, luultavasti olisin lopulta tappanut itseni. Kyllä mun exä yritti. Se yritti niin paljon, että vieläkin mulla meinaa nousta kyyneleet silmiin. Mäkin yritin. Yhdessä exän rinnalla. Mutta auttoiko se mitään? Ei.

En tiedä taustaa, mitä nyt hieman tässä olet kertonut. Tuli vain mieleen, että ehkä exäs mukiloitti tuon tytön äidinkin niin pahasti ja vielä lapsen silmien alla, että äiti koki, ettei sen läsnäolo tule olemaan hyvä tytölle. Ja tyttö muistaa sen vielä tänäpäivänäkin, eikä siksi pysty ikinä isäänsä arvostaan/kunnioittamaan. Ehkä exäs ei ole kertonut kaikkia kiemuroita edellisestä liitostaan sulle... Ehkä exäs kohtelee tyttöjä erilailla kuin poikia ja siksi voi olla hyvä isä pojalleen, mutta ei tytölleen. Toki tuo sun exäs lapsen äiti voi olla semmoinen lehmä mitä kuvailet, mutta aina asiat ei ole niin yksiselitteisiä kuin ne toisen silmissä ovat.

 

[PipariSuu]

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

Niin tuossa tulee juuri tämä aikuisten etu ja tämä, "ei tuolle toisellekaan kun ei mullekaan"-ajatus. Unohdetaan vallan lapsen etu aikuisten riitaisten sotkujen takia.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Miksi tässä ketjussa automaattisesti mm. aloittaja ja Keittiönoita olettavat että miehet on tossukoita jotka ei ymmärrä tehdä mitään jollei niitä puolustella?
Siis millainen teillä on normaalin parisuhteen ja tasa-arvoisen ihmissuhteen malli?

Kyllä se kuulkaa niin on, että jos vanhemmilla on järki päässä ja lapset molemmille jo lähtökohtaisesti yhtä tärkeitä niin ei siinä silloin tarvita mitään lakeja isien kotiin jäämiselle sun muuta. Aikuisen ihmisen pitäis ihan itse tehdä ne päätöksensä omien arvojensa pohjalta. Ja jos omat lapset ei oo arvoasteikossa ykkösenä, ei siihen millään lakiasetuksilla sun muilla saada muutosta aikaan!!

Se, miksi usein oikeudessa katsotaan äiti paremmin soveltuvaksi lähivanhemmaksi, johtuu siitä, että USEAMMIN äiti on se, johon lapsi on enemmän kiintynyt ja joka on kantanut lapsesta hoitovastuun. On myös tapauksia jossa isä on parempi ja on myös tapauksia jossa oikeus on näin todennut.

Vastataas näihin molempiin saman tien, sivuaa asiaa. Keittiönoidasta en tiedä mutta minusta lasten lähivanhemmuutta sovittaessa tasa-arvo ei kyllä toteudu. Osittain siksi että miehet antavat lian helposti periksi eivätkä rupea riitelemään ja kasvattamaan eroriitoja kun tietävät olevansa heikoilla. Ja kun oikein kovasti ensin riitelee ja riidan päätteeksi 90% todennäköisyydellä "häviää" lähivanhemmuuden ja tietää joutuvansa etäisänä lähivanhemman armoille lastaan nähdäkseen niin siinä ehkä vähän miettii asioita eri tavalla. Vaikka joku miten sanoo että "siinä punnitaan kaikki ja sukupuolella ei ole mitään merkitystä". Niin kyllä se vaan niin on että valitettavan usein se oletusarvo äidin paremmuudesta lähihuoltajana yhä on olemassa. Tietysti en tiedä mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut jne. Mutta tuttavapiirissäni on eronnut isä jonka kanssa olemme samaan hoitopaikkaan, harrastuksiin, kouluun jne lapsiamme kuskanneet ainakin 5 vuotta. Sovittukin keskenämme aina välillä että jos toinen ei ehdi niin toinen hoitaa. Ja pikavisiitillä aina ovensuussa jne piipahtaessani niin ainakin omiin havaintoihini perustuen voisin sanoa että hoitanut lapsiaan vähintään yhtä paljon kuin vaimonsa. No, sitten tuli ero. Syystä en sen enempää, sattuhan näitä. Ositukset ja lapset ja kaikki. No, kaveri olisi pystynyt lunastamaan puolet omakotitalosta ja jatkamaan lasten kanssa siinä ja ehdotti vaimolleen että hän saa lasten lähihuoltajuuden ja vaimon ei tarvitse maksaa yhtään elatusmaksuja, hän huolehtii kaiken. Ja palkkaa sen verran että olisi siihen taloudellisesti pystynytkin ja en yhtään epäile kykyään hoitaa lapsensa. No, tämähän ei vaimolle sopinut. Hän halusi lasten huoltajuuden ja isot elatusmaksut, itsellään ei juurikaan tuloja ole. Talo siis myyntiin, omat asunnot molemmille ja isälle isot elatusmaksut. Ja tämä meni läpi, äitiä suositeltiin lähivanhemmaksi ja järjestely toteutui. Missä kohtaa toteutui lasten etu? Äidin etu kylläkin, mies maksaa edelleen myös vaimon elämistä ("eihän lasten kanssa missään kerrostalokaksiossa voi asua") eli vaimon etu toteutui kyllä. Mies taloudellisesti aika tiukoilla kun suostui suoraan sanottuna hävyttömän suuriin elatusmaksuihin sen jälkeen kun vaimo oli saanut lähihuoltajuuden. Päinvastaisessa tapauksessa miehellä menisi taloudellisesti paljon paremmin, lapset olisivat edelleen saaneet asua vanhassa omakotitalossaan jne jne. Ainoa häviäjä olisi ollut vaimo, varsinkin taloudellisesti. Mutta että tällaisiakin tapauksia? Mutta lasten etu toteutui?

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

ymmärrys siihen, miksei tyttölapsen kanssa isä viettäisi ollenkaan aikaa "pitsinnypläys" paikassa. Kyllä mun mies vaan tyttölapsen kanssa leikkii autoilla, hurjia nostoleikkejä, pulkkailua yms ja menee jopa nukeilla leikkimään lapsen kanssa.

Piparisuu: ihan vaan tiedoksesi. Noin minäkin teen oman tyttäreni kanssa. Mutta ymmärrän kyllä hyvin miehiä joilla saattaa olla vaikeuksia omien tyttäriensä kanssa, sopeutua tyttöjen maailmaan.

 

[PipariSuu]

ymmärrys siihen, miksei tyttölapsen kanssa isä viettäisi ollenkaan aikaa "pitsinnypläys" paikassa. Kyllä mun mies vaan tyttölapsen kanssa leikkii autoilla, hurjia nostoleikkejä, pulkkailua yms ja menee jopa nukeilla leikkimään lapsen kanssa.

Piparisuu: ihan vaan tiedoksesi. Noin minäkin teen oman tyttäreni kanssa. Mutta ymmärrän kyllä hyvin miehiä joilla saattaa olla vaikeuksia omien tyttäriensä kanssa, sopeutua tyttöjen maailmaan.

Mutta ymmärrätkö sinä sitä, että jos isä ei pysty sopeutua tyttöjen maailmaan, on lähivanhempana parempi ollakin äiti, joka siihen kykenee? Jos ei tyttöjen maailmaan ole kyennyt sopeutua jo lapsen ollessa pieni, voi sitä olla 12vuotiaana aika myöhäistä hakea. Eli noissa tilanteissa on oletusarvoisesti äiti parempi lähivanhemmaksi. (oletus, ettei ole mitään isompaa ja radikaalimpaa asioita vielä taustalla).

 

[Keittiönoita]

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Mä kannatan tuota huostaanottoa. Olen vuosien varrella nähnyt niin monta kertaa ihan lähipiirissäkin, millaiseksi pelleilyksi koko lasten elämä menee, kun äiti vetää itään ja isä vetää länteen. Luulisin, että jos lapsi huostaanotettaisiin, vanhemmat paljon nopeammin muistaisivat, että kappas vaan, meillähän on vielä se yhteinen lapsikin, jonka elämästä tässä nyt oikeasti on kyse.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Tuntemistani yksinhuoltajista 95% asettaa tapaamisille jotain ehtoja.

Peesi tähän. Tosin prosenttiluku ei ole ihan noin korkea mutta about 75% joka tapauksessa. Tosin useimmin miehen puolelta kuultuna.

 

[??]

Voisi olla hyvä, jos eroperheiden lapset otettaisiin aina huostaan ja palautettaisiin vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhemmat osoittavat kykynsä toimia yhteisymmärryksessä lapsen parhaaksi.

Mitenkä sitten toimitaan niissä tilanteissa, kun toinen vanhemmista tahallaan hankaloittaa kaikkea mahdollista, ja jolle lapset on vain pelinappuloita leikissä nimeltä "tee eksäsi elämästä helvettiä"? Syytön kai se toinen vanhempi siihen on, jos toinen on idiootti.

 

[PipariSuu]

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Mä kannatan tuota huostaanottoa. Olen vuosien varrella nähnyt niin monta kertaa ihan lähipiirissäkin, millaiseksi pelleilyksi koko lasten elämä menee, kun äiti vetää itään ja isä vetää länteen. Luulisin, että jos lapsi huostaanotettaisiin, vanhemmat paljon nopeammin muistaisivat, että kappas vaan, meillähän on vielä se yhteinen lapsikin, jonka elämästä tässä nyt oikeasti on kyse.

Kuvittelitko sää sitten, että etävanhempi saa tulla ja mennä ihan miten haluaa ja lähivanhempi sopii omia menojaan aina ikuisesti vain tuon etävanhemman pillin mukaan? (ja etävanhempi voi vielä soittaa 2h ennen hakemista, että sorppa, nyt ei sovikaan, huomenna sitten)

Ja tuosta viimeisesti lauseestasi, niin ne jotka eivät todellisuudessa lapsistaan välitä, eivät paljoa välitä onko lapsi huostassa vai itselläänkään, ellei sit nimenomaa halua sitä itselleen pelinappulaksi. Ja silloinkin pelinappulana lapsi huostaan enemmin vaan kuin sille exälleen. Eli lapsen oikeus ja lapsen halut unohtuvat ihan täysin. Äääshouleille vanhemmille tuollainen huostaanotto on hyvä keino saada aidosti välittävä vanhempi vaikka mihin mutkalle.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Peesi tähän. Vahva peesi. Tätä eivät naiset meinaa ymmärtää, he kun voivat laskea 90% varmuudella saavansa lähihuoltajuuden. Että ne ovat juri ne pienet arjen asiat, vaatteiden valinta kaapista, hoitoon vienti, harrastukset jne, telkkäariohjelmat jne jne kaikki arkeen liittyvä joissa se suhde lapsiin tulee. Sitä on h e l e v e t i n vaikea saada aikaiseksi kahtena päivän joka toinen viikonloppu kun lapste tulevat isän kotiin vieraina vierailulle. Olen muutaman kaverin yritystä läheltä seurannut ja voin kertoa että vaikeaa se on...

 

[PipariSuu]

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Peesi tähän. Vahva peesi. Tätä eivät naiset meinaa ymmärtää, he kun voivat laskea 90% varmuudella saavansa lähihuoltajuuden. Että ne ovat juri ne pienet arjen asiat, vaatteiden valinta kaapista, hoitoon vienti, harrastukset jne, telkkäariohjelmat jne jne kaikki arkeen liittyvä joissa se suhde lapsiin tulee. Sitä on h e l e v e t i n vaikea saada aikaiseksi kahtena päivän joka toinen viikonloppu kun lapste tulevat isän kotiin vieraina vierailulle. Olen muutaman kaverin yritystä läheltä seurannut ja voin kertoa että vaikeaa se on...

Mutta se vaan on siinä, että tuota lähihuoltajuutta ei pysty kahdelle antamaan...

Mää tunnen tyypin, jonka äiti muutti ihan isän vierelle (talo oli 50m päässä) ja silti isä päätti, ettei lapsi saa tulla aina heillä käymään vaan pitää soittaa ja sopia tuloaika. Eli lapsi ei saanut silloinkaan olla isällään kuin kotonaan, vaikka olisi voinut jokapäivä siellä käydä. Olisi voinut olla vaatekaappi, harrastuksiin viemistä, mutta kun uusi akka tuli taloon, mikään ei kiinnostanut. Jopa lapsen huoneen muutti vierashuoneeksi, vaikka toisia lapsia sillä ei ollut.

 

[Keittiönoita]

Mitenkä sitten toimitaan niissä tilanteissa, kun toinen vanhemmista tahallaan hankaloittaa kaikkea mahdollista, ja jolle lapset on vain pelinappuloita leikissä nimeltä "tee eksäsi elämästä helvettiä"? Syytön kai se toinen vanhempi siihen on, jos toinen on idiootti.

Jos mulla olisi vastaus tuohon, olisin luultavasti ollut viime eduskuntavaaleissa jo ehdokkaana =) Mutta musta lähtökohdan pitää olla se, että vanhemmat ensin tappelee omat tappelunsa ja kun jompaa kumpaa alkaa ne lapsetkin kiinnostamaan, niin sitten lähdetään selkeästi lapsen edusta. Ei äidin eikä isän edusta, kuten nykyisin yleensä tapahtuu. Ulkopuolinen taho on yleensä parempi katsomaan asioita lapsen kannalta kuin äiti tai isä, jolla omat tunteet vaikuttaa asiaan. Jos ulkoppuolinen taho toteaa, että toinen vanhemmista tekee vain kiusaa eikä ole aikeissakaan välittää lapsestaan, niin silloin musta yhteiskunnalla pitäisi olla oikeus poistaa tällainen huoltajuus.

 

[Annu]

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Peesi tähän. Vahva peesi. Tätä eivät naiset meinaa ymmärtää, he kun voivat laskea 90% varmuudella saavansa lähihuoltajuuden. Että ne ovat juri ne pienet arjen asiat, vaatteiden valinta kaapista, hoitoon vienti, harrastukset jne, telkkäariohjelmat jne jne kaikki arkeen liittyvä joissa se suhde lapsiin tulee. Sitä on h e l e v e t i n vaikea saada aikaiseksi kahtena päivän joka toinen viikonloppu kun lapste tulevat isän kotiin vieraina vierailulle. Olen muutaman kaverin yritystä läheltä seurannut ja voin kertoa että vaikeaa se on...

Mistä se tulee tuo, että joka toinen vkonloppu on lapset isällään? Onko se joku automaatiomäärä? Eikö se ole sovittavissa? Vanhemmat sopii keskenään? Tuntuis kyllä ihan kammottavalta ajatukselta, että omaa pientään näkisi vain joka toinen viikonloppu. Ja jos meille ero tulis, niin kyllä tuo määrä olisi ihan liian vähän miehelleni ja pojalleni. MOlemmat niin tärkeitä toisilleen. Ja oletan toki, että lapsi jäisi minulle...

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Mutta ymmärrätkö sinä sitä, että jos isä ei pysty sopeutua tyttöjen maailmaan, on lähivanhempana parempi ollakin äiti, joka siihen kykenee? Jos ei tyttöjen maailmaan ole kyennyt sopeutua jo lapsen ollessa pieni, voi sitä olla 12vuotiaana aika myöhäistä hakea. Eli noissa tilanteissa on oletusarvoisesti äiti parempi lähivanhemmaksi. (oletus, ettei ole mitään isompaa ja radikaalimpaa asioita vielä taustalla).

Ja äitikö pystyy sopeutumaan poikien maailmaan. Tähän minä sanon että "kanan jalat". Tiedän monta äitiä jotka kuvittelevat niin. Tietysti pojat ovat yksilöitä. Mutta nykyajan feministissä maailmassa suurimmalle osalle pojista tukahdutetaan sellainen normaali rajojen kokeilu. Toisinaanhan niissä rajojen kokeiluissa saattaa sitten vähän kopsahtaa mutta... Muistelen kun itse aikanaan koulusta suksilla kotiin tullessa laskettiin mäkeä niin jyrkästä kohdasta kapeikosta puiden välistä että tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan. Tosin myönnetään että itseäkin hirvittää että "tuostako sitä tuli laskettua". Mutta sellainen kuuluu pojille ja nykyajan systeemi vie sen pojilta. Turha sitten ihmetellä kun pojat turhautuvat ja tekevät kaikenlaista. Isät sallivat paljon enemmän tuollaista rajojen kokeilua kun ovat sitä itsekin tehneet kuin äidit.

 

[nöppönen]

mitä ehtoja tapaamisiin sä tarkoitat? sitäkö että etävanhempi tapaa lasta tiettyinä päivinä tai jotain? ja mä en kyllä ole sitä mieltä että huostaanotto lapsille aina eron yhteydessä.. aika karmaisevaa se taitaisi olla lapsille kaiken muun lisäksi että olisi erossa kummastakin vanhemmasta. pelkkä erokin kun on iso muutos.

Just niitä tapaamisia. Etävanhempi on kuin Aku Ankka, Pako tai CSI, joka tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Siinä ajassa sitten pitää tehdä asioita, joilla ehtii lyhyessä ajassa huolehtia tästä vanhemman tärkeimmästä ihmissuhteesta. Me lähivanhemmat luomme sitä suhdetta ihan vaan makaamalla torstai-iltaisin sipsipüssi ja suklaalevy kädessä kotisohvallamme lasten leikkiessä sohvan vieressä.

Mä kannatan tuota huostaanottoa. Olen vuosien varrella nähnyt niin monta kertaa ihan lähipiirissäkin, millaiseksi pelleilyksi koko lasten elämä menee, kun äiti vetää itään ja isä vetää länteen. Luulisin, että jos lapsi huostaanotettaisiin, vanhemmat paljon nopeammin muistaisivat, että kappas vaan, meillähän on vielä se yhteinen lapsikin, jonka elämästä tässä nyt oikeasti on kyse.

kuinkas se teillä on sitten käytännössä toiminut.. eli oletko sä koskaan voinut sopia mitään etukäteen vaan olette elänyt sen mukaan miten lapsen isä on tullut lapsia tapaamaan? jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

jos lapset olis multa vielä viety silloin kun iso osa elämästä mureni niin henki multa olis lähtenyt.. aika kohtuuton ajatus mielestäni. niin vanhemille kuin lapsillekin.

Mutta toisaalta? Sinähän veit lapset isältään? Häneltä ei varmaan henki lähtenyt? Miksi sinulta olisi?

 

[PipariSuu]

Mutta ymmärrätkö sinä sitä, että jos isä ei pysty sopeutua tyttöjen maailmaan, on lähivanhempana parempi ollakin äiti, joka siihen kykenee? Jos ei tyttöjen maailmaan ole kyennyt sopeutua jo lapsen ollessa pieni, voi sitä olla 12vuotiaana aika myöhäistä hakea. Eli noissa tilanteissa on oletusarvoisesti äiti parempi lähivanhemmaksi. (oletus, ettei ole mitään isompaa ja radikaalimpaa asioita vielä taustalla).

Ja äitikö pystyy sopeutumaan poikien maailmaan. Tähän minä sanon että "kanan jalat". Tiedän monta äitiä jotka kuvittelevat niin. Tietysti pojat ovat yksilöitä. Mutta nykyajan feministissä maailmassa suurimmalle osalle pojista tukahdutetaan sellainen normaali rajojen kokeilu. Toisinaanhan niissä rajojen kokeiluissa saattaa sitten vähän kopsahtaa mutta... Muistelen kun itse aikanaan koulusta suksilla kotiin tullessa laskettiin mäkeä niin jyrkästä kohdasta kapeikosta puiden välistä että tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan. Tosin myönnetään että itseäkin hirvittää että "tuostako sitä tuli laskettua". Mutta sellainen kuuluu pojille ja nykyajan systeemi vie sen pojilta. Turha sitten ihmetellä kun pojat turhautuvat ja tekevät kaikenlaista. Isät sallivat paljon enemmän tuollaista rajojen kokeilua kun ovat sitä itsekin tehneet kuin äidit.

No kyllä pystyy ja vaikkei pystyisikään, niin harvapa sitä lastaan sen tähden hylkää ja juuri tuossa hylkäämisessä on juuri toi pointti.. Ihme ajatusta sulla, että vain pojat kokeilisivat rajoja ja tytöt ei kokeilisi ollenkaan yms. Et taida itse huomata ollenkaan, että juuri sun ajatusmaailma tuo tämän nais-mies maailman. Ja kyllä juuri nimenomaa noista kokeiluista on hyvä varottaa lapsia, ettei sitten tipu päälleen rotkolta alas, kun ei sitä ite tajunnut. Se on nimenomaa vanhempien hommaa ja vastuuta.

"Jos ei ymmärrä ajatusten juoksua = ei halua tavatakaan" <- Tuo on juuri se "väärä ajatus".