Täällä inssi takana. Yksi munasolu oli vielä paikallaan, toinen oli joko irronnut tai muuten vaan kadonnut. Epäilen, että irronnut, koska ovulaatio-oireet oli tosiaan kovin voimakkaana jo keskiviikkona. Mitään tietoa ei ole miltä limakalvo näytti tai kuinka iso se yksi jäljellä ollut rakkula oli, koska lääkäri ei näistä puhunut. Mutta inssi saatiin tehtyä, mikä oli iloinen yllätys
Huonommat uutiset oli sitten ne, että miehen sperma ei ollutkaan enää mitään huippulaatua. Alkusyksyn tutkimuksissa se oli vielä erinomaista, mutta nyt vain juuri raja-arvot ylittävää niin että sillä kuitenkin kannatti inssi tehdä. Ehkäpä tämä diagnoosin saamisen aiheuttama kriisi on stressannut miestäkin sen verran, että tavaran laatu on päässyt heikentymään.
Hyvä uutinen on myös se, että jos tästä kierrosta ei natsaa, niin pääsen uusiin verikokeisiin. Eli FSH- ja AMH-arvoni halutaan testata uudelleen, koska lääkärin mukaan munasarjojeni ultrakuvat eivät vastaa hormoniarvojani (siis arvojen mukaan munasarjojen pitäisi olla hiipuneet, mutta ultran mukaan näin ei ole - onneksi!). Tämä on hyvä juttu, koska itseänikin kovasti kiinnostaa, mikä hormoniarvojen tilanne on nyt. Olen mm. lopettanut tupakoinnin (vaikuttaa FSH:hon), käynyt akupunktiossa, toki stressannutkin ihan valtavasti (nostaa FSH:ta) yms. millä voisi olla vaikutusta arvoihin. Ainakin tuo FSH kuulemma vaihtelee kierrosta toiseen normaalistikin. Yksityisellä puolella lääkäri kertoi, että joillakin naisilla FSH lähtee nopeaan nousuun ja edessä on ennenaikaiset vaihdevuodet, myös tämän takia haluaisin siis nähdä miten omalleni on käynyt.
Mutta paremmalla mielellä. Nyt on sellainen fiilis, että sen olen tehnyt mitä voin, nyt se on vähän niinku "herran haltuun".
Miten Peikon inssi meni?