Inseminaatio 2012

Ihanaa käydä täällä lueskelemassa teidän tarinoita! Kiva myös Jypy että poikkesit kertomassa kuulumiset. Olen niin onnellinen puolestasi Varmaan ihan uskomaton olo vielä itselläsikin

Olen mietiskellyt aikanaan paljonkin samoja kuin Luru ja Tunafish kirjoitteli. Oon ollut joskus hyvinkin ahdistunut ajatuksesta, että en ehkä koskaan onnistu saamaan lasta. Kaikki "järeämmät" keinot on toki vielä käyttämättä, mutta faktahan on että kaikki vaan ei onnistu koskaan. Nämä inssit oon kuitenkin onnistunut pysyttelemään yllättävän positiivisella mielellä. Epäonnistumiset on masentaneet pariksi päiväksi, mutta jotenkin sitä sitten on onnistunut keräilemään itsensä. Olen vaan todennut, että mulle itselleni (ja parisuhteelle...) on niin paljon terveellisempää, että yrittää huononakin hetkenä pitää ajatuksen kaikessa siinä, mikä kuitenkin on hyvin. Sitä on paljon, ja tulee olemaan vaikkei omaa biologista lasta tulisikaan. Adoptio tosin ei meillä ole vaihtoehto, mutta miehen lapset ilahduttaa olemassaolollaan minuakin

Noista järeämmistä keinoista.... meillähän on nyt lähete julkiselle ivf:iä ajatellen. Tavallaan oon jo hyvinkin asennoitunut niihin ja odotan, mutta joku henkinen kynnys siihen sittenkin liittyy. Tuntuu, että sitten ei ole enää keinoja käytettävissä.... lopullinen "tuomio" tuntuu siis jotenkin olevan sitten lähempänä. Onneks on varmasti muutama kuukausi aikaa sulatella ajatusta poliaikaa odotellessa. Ja sillävälin ehtii mukavasti tehdä vielä pari-kolme inssiä

 

Juliet ja muut. samoja tunteita täällä myös käyty läpi ja luettu plogeja,vaikka mulla on ollut tähän asti kaikki ok,niin tuntuu että onyhtää tasapainoa. Mullakin inssi parin päivän päästä. Mullakin oli verikokeet ok ja sain kyllä noi piikit ja luget kuulemma tukilääkkeeksi. Niinhän ja ollaan edelleen selittämättömiä. Meillä on toi hiljaa toivotut,tilasin sen simpukan sivuilta.

 

Onpas tänne ehditty kirjottelemaan ahkerasti!

Mulla ei mitään uutta, tänään pregnyl ja pe inssi. Nyt kans rupee mietityttämään tuo pregnylin laitto jo tänään, kun pistän sen 36 h ennen inssiä mutta eilen varuiksi pupuiltiin että onpahan siellä jo muutama siittiö odottamassa kaiken varalta

Minulla kans vähän huonot fiilikset tällä hetkellä, kun kaveri (joka siis sai maanantaina haalean viivan raskaustestiin) testasi tänään vahvan positiivisen. Olen niin kateellinen ja vaikka hekin yrittivät melkein puoli vuotta niin silti se tuntui käyvän helposti.. Jostain syystä täällä keskustelussa plussanneille en ole niin kateellinen, koska he ovat olleet samassa tilanteessa meidän kanssamme.. kaverillekin sanoin vain, että mun on nyt sitte pakko tulla raskaaksi heti tästä ekasta inssistä niin saadaan yhdessä kulkea mahat pystyssä! Ja jos totta puhutaan, niin tulen rytinällä alas kuvitelmistani, jos eka inssi ei onnistu...

 

mullakin tunteet samalla tasolla kuin monella muulla teistä. Ajattelen, että mitä jos en pystykkään antamaan miehelle sitä kauan kaivattua lasta.. molemmilla lähipiirissä paukkuu plussatuulia, muille paitsi meille :headwall:
mekin ollaan selittämättömiä, ja mies koittaa joka kuukausi olla mulle se tuki ja turva, peittäen samalla omat tunteensa.. olen yrittäny kysyä ja pyytää kertomaan omistaan etten aina vain itse surkuttele. Hän se vain jaksaa uskoa ja toivoa, vaikka nämä reilut kaks vuotta ei ole tuottanu tulosta.. Pelottaa eniten, miten mies reagoi sitten siihen, jos mie en voikkaan raskautua, vaikka molemmilla pitäis olla kaikki kunnossa (tutkimusten mukaan).. itse siihen kuitenkin joka kuukausi valmistautuu enemmän ja enemmän jollakin tasolla..

 

Toiveissa86 ja muut asiaa pohdiskelleet; mä vähän luulen, ettei kenenkään meidän miehet kuitenkaan ole meidän kanssa siksi, että oltaisiin niille vain potentiaalisia perillisen synnyttäjiä :heart: Tokihan on niitäkin ihmisiä joille oma lapsi on niin tärkeä, että tarvittaessa vaikka on valmis vaihtamaan kumppania tuon tavoitteen takia. Suurimmalla osalla varmaan kuitenkaan ei. Me ollaan miehen kanssa paljonkin suunniteltu elämää siltä varalta, että lasta ei tule. Mun mielestä nekin on kuitenkin ihan kivoja visioita ja uskon että me pysytään yhdessä vaikka vaille yhteistä lasta jäätäisiinkin. Tietysti asiaa helpottaa se, että meistä vain minä olisin täysin lapseton- välttyisin kantamasta sitä taakkaa, että mahdollisesti "mun vuoksi" mieskin jäisi kokonaan ilman lasta.

 

Hyvää ilta kaikki , ihanaa lukee teidän kaikki keromassa, olin ollut samassa tilassa, joskus tuntui epätodellista ja joskus muistan että olin aivaan maassa ehkä uskonut ennää mitään..3 inssin jalkeen sanoin että noh ivf sitten pitäs mennä..ja kaikki on jo suunitteltu, lääkäri on tehnyt jo kaava ja jopa reseptit niihen hoitoihin.. ja pelotti aivaan kauheasti mutta mitä sittenkin tapahtui ihme tuli ja ei tarvikaan käydä lapi näihin hoitoihin..eli joskus kun pelkää ja usko on loppussa niin pamahtakin se suurin ylättys elämässä..toivon vaan että pikuinen nyt pyssy matkassa lopuun asti ja kaikki hyvin..
kaikille piinaillijoille ja inssi menejoille toivon teille paljon paljon onnea!!!uin joka päivää tässä palstalla <3
älkää luovutakaa meille se jokainen ylättys tule.jos ei nyt heti niin varmasti myöhemin halaukset kaikille.

 

Noihin parisuhdepohdintoihin... Meillähän tilanne on päinvastoin, eli lapsettomuduen syy on täysin miehessä. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut, että vaihtaisin miestä tuon takia. Tietysti minulla on siinä mielessä eri tilanne, että yksi lapsi jo on.

Toisaalta olen kyllä ajatellut niin päin, että jos aiemmin sairastamani sairaus, estää meiltä pääsyn ivf-hoitoon eikä kolmella julkisen tarjoamalla inssillä tulosta saada niin annan miehen valita haluaako hän jatkaa minun kanssani vai etsiä jonkun "terveen" naisen, jonka kanssa ivf-hoitoon pääsee ja lapsen saanti mahdollisuudet paranevat.
Miehellä on kuitenkin vain nuo kymmenen ampullia spermaa, eikä sitä koskaan tule lisää ja jos me ei ivf.ään päästä niin aika heikolta näyttää hänen lapsensaanti mahdollisuutensa

Miehellä on kova vauvakuume ja hänestä tulisi erittäin hyvä isä. En halua, että minun takiani häneltä jäisi isyys kokematta. Toisaalta mieheni on minun lapselleni hyvin läheinen ja oikeastaan ainut isä...

Toivon nyt kovasti, että sairauteni ei hoitoon pääsyyn vaikuttaisi ja etenkin sitä, ettei se ole uusinut (tuossa tapauksessa ivf-hoitoon ei todennäköisesti päästä).
Ensi lääkärikäynnillä nämä asiat selviävät ja olenkin nyt aikamoisen jännittynyt. Jännitän tätä asiaa oikeastaan enemmän kuin itse inssiä ja siihen liittyviä pistelyitä sun muita.

 

Täällähän on ollut vilkasta keskustelua, hienoa!

Kiitos kommenteista tilanteeseemme, Scarleth, Luru ja Juliet!

Puhuin tänään puhelimessa oman lääkärin kanssa jatkosta, ja sen jälkeen miehen kanssa. Olen suhtautunut vähän negatiivisesti IVF:ään, ja olen nyt yrittänyt selvittää itselleni, että miksi. Yksi syy on Scarlethinkin mainitsema lopullisen tuomion pelko - jotenkin inssin epäonnistuminen ei ehkä tunnu niin pahalta, kun on järeämpiä keinoja vielä takataskussa. Toinen on se, että PCO-potilaana mietin, olisiko munasolujen laatu riittävän hyvä IVF:ssä, ja IVF:n riskit, lähinnä hyperstimulaatio, mietityttävät vähän. Rahanmeno on ollut myös huolenaihe, mutta se ei enää ole kovin merkitsevä, ei se IVF sen enempää maksa kuin noin kolme inssiä, eli jos onnistumistodennäköisyys on parempi, voisi olla kustannustehokasta valita IVF. Kuitenkin yksi ehkä vähän naiivi huoli mietityttää kovasti. Meille on toiveissa iltatähti (ensimmäinen ja ainoa yhteinen lapsi), eli perheeseen viimeinen vauva. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että saisimme lapsen IVF:llä, ja pakkaseen jäisi alkioita, niin musta tuntuisi tosi pahalta heittää ne "roskikseen" tai siis miten ne tuhotaankaan. Ja vielä vaikeampi ajatus olisi luovuttaa omia alkioita muiden käyttöön. Senkin takia houkuttaa vielä yrittää inseminaatiolla, jossa tällaista ongelmaa ei muodostu.

Lääkäri oli sitä mieltä, että viime inseminaation positiivisena käynyt raskaustesti on hyvä merkki, ja tämä hoito voisi hyvinkin auttaa meitä, ja että jos itse pidämme inseminaatiota hyvänä vaihtoehtona, niitä voitaisiin tehdä vielä ainakin yksi. Jos ei niillä tärppää, niin sitten IVF:ään. Tämä kuulosti meidän mielestä todella hyvältä.

Päätimme siis tehdä yhden tai kaksi inseminaatioyritystä vielä. Kun oikean munatorven aukiolo on epäselvää, toivottaisiin tietysti, että follikkeli kasvaisi vasemmalle puolelle. Aiotaan taas stimuloida Menopurilla, ja jos follikkeli onnistuu kasvamaan vasemmalle, tehdään inseminaatio. Jos oikealle, vain irrotus ja ajoitettu yhdyntä.

Jos seuraavat kuukautiset alkavat riittävän ajoissa, eli noin tammikuun loppuun mennessä, inseminaatioyritys voitaisiin tehdä vielä helmikuun aikana. Jos tämä meneillään oleva kierto venyy pidemmäksi, meidän helmikuinen lomamatka osuu juuri kriittiseen kohtaan, ja joudumme jättämään helmikuun hoidon väliin. Muutenhan meille ei tule jonotuksia tai odotuksia, kun yksityisellä käydään. Kääntöpuolena toki kustannukset.

Täällähän on kohta hurjan paljon piinailijoita. Luruko pääsee ensimmäisenä testaamaan tässä ketjussa? Voi kun täräyttäisit heti plussajunan liikkeelle!

Aurinkoa79, Karkki ja Tunafish tervetuloa! Kiva, että Aurinkoa79:n stimulaatio onnistui, ja pääsette piinaviikoille. Samoin Peikko89 ja karkki ilmeisesti samassa aikataulussa?

Karkki, mulla on ollut tukena inseminaation jälkeen Lugesteron aamuin illoin. Toisen inseminaation jälkeen tiputteluvuoto alkoi jo 11 dpo, ja kolmannessa inssissä annostusta lisättiin kahteen lugepallukkaan aamuin illoin.

Luru, mulle on annettu Pregnylin pistosajaksi 38 h tai 36 h ennen inseminaatiota. Kierron päivä on määrittynyt follikkelien kasvun mukaan ja ollut kierron 13.-15. päivä (ilta-aikaan). Aurinkoa79, mulla oli viimeksi vähän samoja pelkoja, että munasolu karkaa ennen aikojaan, päätellen limoista ja tuntemuksista. Mutta follikkeli oli inseminaation aikaan juuri puhkeamassa, eli ajoitus oli oikein hyvä. Toivottavasti samoin sulla ja pelkosi on turha.

Amalia Armas, kp 5 on kai aika tavallinen pistosten aloitusajankohta, eli lienet siis turvallisilla vesillä kierron alkuajankohdan suhteen!

Oi, Jypyllä oli ihania kuulumisia! Onnittelut! Sykkeen näkymisen jälkeen on muistaakseni yli 95% todennäköisyys saada elävä lapsi kotiin

Oletko mirdav sinä menossa alkuraskauden ultraan? Milloin?

Olen yrittänyt olla tauolla nyt kun on hoidoissa taukokierto, mutta kyllä nämä jutut niin paljon mielessä pyörivät, etten malta pysyä täältä pois.

/edit mökkelöhän oli IVF:ään menossa - jännää, ja seurailen kuulumisiasi!

 

no niin, taas on tullut monta viestiä parin tunnin aikana, ihanaa!

Minäkin haluan sen verran kommentoida parisuhdepohdintoja, että meillä ei niitä ole oikeastaan vielä pohdittu.. luulen, että koska olemme vielä niin nuoria, meillä on hyvin aikaa yrittää lasta yhdessä. Ehkä kymmenen vuoden päästä voi olla eri asia, mutta tällä hetkellä en usko lapsettomuuden erottavan meitä.

onko teille tullut jotain oireita puregonista? Minä olen ollut kauhean vihainen nyt nämä pari pistospäivää, enkä yleensä sitä ole ovulaation aikoihin Naureskelinkin miehelle, ettei tarvi ottaa mua tosissaan

Musta tuntuu että käyn täällä nykyään paljon useammin kuin facebookissa

 

Ääh, harmittaa! Nyt kun KERRANKIN oikein odotan menkkoja alkavaksi (jotta seuraava inssi olisi mahdollisimman pian) niin eihän niitä näy eikä kuulu, prkl. Nyt ne sitten arvatenkin alkaa viikonloppuna, joka tarkoittaa sitä, että seuraava oviskin osuu viikonloppuun ja TAAS jää inssi tekemättä Edelliset inssit on tehty kp 13 ja kp 14, joten niiden menkkojen olis syytä alkaa tänään tai ihan viimeistään huomenna!! Yritin eilen urheilla, sekstailla ym kikkakuutoset mikä saattas saada hanat aukeamaan, mutta ei Lämpökin on koholla mikä valitettavasti viittaa siihen etteivät ala ainakaan vielä tänään, kun yleensä mulla lämpö tipahtaa noin vuorokautta ennen kuin vuotaminen alkaa. Voi ketun kettu.

Sorry äskeinen itsekeskeinen vuodatus Albus, jos yksi inssi vielä ennen mahdollista ivf:ää tuntuu hyvältä, niin tehkää ihmeessä sitten niin. Musta tuntuu, ettei nämä asiat ole ihan kuukaudesta tai kahdesta kiinni. Jos lääkärin mielestä toivoa on, niin eiköhän siihen sitten voi luottaa. Mä alan tavallaan itse olla valmis ivf:iin vaikka heti, mutta päätettiin hyödyntää mahdollisuus tehdä ne julkisella, joka vähän aiheuttaa viivettä. Toisaalta, eihän ihmiset luomustikaan useinkaan raskaudu parissa-kolmessa kuukaudessa, joten ehkä insseillekin pitää vaan antaa aikaa

 

Scarleth, et nyt varmaankaan toivo tätä kommenttia, mutta... olitko ajatellut tehdä raskaustestiä?

 

Albus, joo en toivo tuota kommenttia! Tässä ehtii vielä mopo lähteä käsistä, just kun olen niin hyvin onnistunut pitämään kaikki toiveet nollassa Olen kyllä IHAN varma, että ne menkat sieltä tulla tupsahtaa kyllä, mutta joku nyt sitten venyttää kiertoa vaikka yleensä ne on clomikierroissa alkaneet niin säntillisesti dpo 14 paikkeilla. Toisaalta, jos testaisi sen negan niin sittenhän ne varmaan alkais saman tien, pitää ehkä sittenkin harkita...

 

Albus, kiitos.

Peikko89 kysyit Puregonin oireista. On niitä ollut ja sitä hormonit teettää.

Mulla alko oviksen tikuttelu tänään pp31/11. Mitenkäs muilla?

 

Albus Mulla menee inssi lähipäiville nyt jännäilen ovista,ei kauaan enää mene,että kaippa samassa ketjussa ollaan.

 

Scarleth meilläki tällä hetkellä samatyylinen ongelma.. pientä tiputtelua on ollut nyt 6pvä, mutta varsinaisesta vuodosta saati kivuista (mitkä on aina järjettömät) ei ole tietoa.. vaikea aloittaa clomeja kun ei ole varsinaista 1.vuotopäivää vielä tiedossa.. Kiva jos tässä kierrossa ei tämän takia inseminaatio onnistu

 

Moikka Tulin tänne myös kun tuolla edellisessä olin mukana Elikkäs taustoista vähän Oon ite 23 v ja mieheni 25 v yritystä meillä takana kolme vuotta.En ole yhtään haamuakaan saanut ikinä testiin.. Oon syöny 6 kiertoa Clomeja ja mulle tehtiin 18.11 eka inssi joka ei tuottanut tulosta. nyt oon joulukuun ja tämän kuun aatellu pitää taukoa jos ens kierrossa sitten uuteen inssiin nro.2 mennään

 

Nyt naiset ette usko tätä. Aamuisen avautumiseni jälkeen sorruin sitten testaamaan.

Ja plussasin

Clearbluen viikkonäytöllinen digitesti sanoo "Raskaana, Gravid, 1-2". No iltapäivällä oli pakko vielä mennä apteekkiin hakemaan perinteinen testi, ja plussa sekin on. Hento viiva vielä, mutta kuitenkin oikea viiva, eikä mikään haamu

Voitte uskoa, ettei ole hämmästyksellä rajaa. Nyt, hoidottomassa välikierrossa, me jotka oltiin niin varmoja, että mitään mahdollisuuksia luomuraskauteen meillä ei ole. (No, ei tämäkään täysi luomuplus ole, clomit ja pregnyl kuitenkin oli käytössä).

Ainakaan vielä ei näy mitään vuotoja tm. keskenmenon oireita, joten iloitsen jo pelkästä plussan näkemisestä testissä, kävipä tässä sitten mitä vaan.

Huh-huh..... =) :heart:

 

Sylin täydeltä onnea, Scarleth!!!

 

Ihanaa, Scarleth!!! Liityt siis Mirdavin, Jypyn ja muiden seuraksi plussajunaan!!! Upeaa!!! Muutenkin ihanasti on vilkastunut lista, tervetuloa uusille ja tsemppiä konkareille. Täällä odotellaan tätiä ihan lähipäivinä tulevaksi, jotta päästään takaisin insseihin. Uusille tiedoksi takana yritystä 8/2006 alkaen, laparoskopia - luomu+ ja km vko 6 ja hoitojen aloitus 2008, 6. inssillä tärppi 2009 ja esikoinen 2010, kakkosen inssit 6/2011 kunnes + 5:stä inssistä ja km vko 6 ja nyt sitten 2 välikiertoa. Luovuttajan simpoilla mennään ja kaksi inssiä on luvattu vielä ennen ivf:ään siirtymistä. Tarkoituksena on tehdä muutama ivf yksityisellä julkiselle jonottaessa (jono täällä 4 vuotta, joista vasta yks mennyt, ja jonosta otetaan pois 4-kymppiset). Niin ja siis ikää nyt 37 ja Espanjassa asutaan.

 

Scarleth isot onnittelut ja halit myös täältä.

 

Kiitokset plussaonntteluista! Ihanaa että olette olemassa, kun eihän tätä kenellekään muulle voi tässä vaiheessa vielä kertoa, miehen lisäksi. Nyt sitten vaan odotellaan ja pelätään päivä kerrallaan keskenmenoa ainakin ultraan saakka Aika tuli varattua saman tien, kun soittelin klinikalle ja ilmoitin, että tällä näkymää ei ollakaan tulossa suunniteltuun seuraavaan inssiin.
Jälkikäteen ajatellen oon ehkä vähän aavistanut jotain, mutta kaikenkaikkiaan "oireita" on ollut paljon vähemmän kuin monessa niistä kierroista, joissa en oo ollut raskaana Lähinnä rinnat on olleet erikoiset, ja sitten olen palellut iltaisin ihan hitosti. Joo ja muutaman viime yön rampannut vessassa.

 

onneksi olkoon scarleth!! Ihanaa ku teillä onnistu <3

 

Täältäkin pikaiset onnittelut Scarlethille näin kännykän välityksellä!! Toivotaan että pieni pysyy tällä kertaa mukana!

 

Ihanaa, Scarleth. suuren suuret onnittelut täältäkin!

Täällä vähän masentunut mieliala, koska olen aikalailla satavarma, että ovis oli ja meni ja huominen inssi on myöhässä . Eilen oli niin selkeät ovulaatio-oireet ja tänään ei enää merkkiäkään niistä Harmittaa tosi paljon! Eikä me tajuttu edes ottaa varman päälle ja yrittää kotikonstein, vaikka vielä tiistaina olis varmaan voinut. Pahus, tylsä aloitus hoidoille.

No mutta, huomenna klinikalle kuitenkin ja ehkäpä tässä ollaan viisaampia sitten seuraavalla kertaa. Nyt on kuitenkin välikierto edessä eli seuraava yritys menee sitten jonnekin keväälle.

Hitsi, oikein tunsin kuinka alavatsaa turvotti ja pakotti, mutta minkäänlaista yritystä ei sitten tähän kiertoon ilmeisesti tule.

Niin ja siitä itkuherkkyydestä, mä oon itkenyt viime syksynä enemmän kuin siihenastisessa elämässäni yhteensä ja edelleen silmät kostuu ja liikutun tosi herkästi. Ja siis myös ihan ilman mitään hormonilääkityksiä... Toisaalta pidän siitä, että on kosketus tunteisiin ja asiat TUNTUU joltain, toisaalta joskus on vähän rasittavaa yrittää suurennella silmiä ja välttää kyyneleiden tuloa.

Tällaista tämä on, ylä- ja alamäkeä.

 

Niinpä, aurinkoa79, ylä- ja alamäkeä tosissaan. Asiat tuntuu loppuviimeksi olevan niin älyttömän pienestä sattumasta kiinni. Tiedän omastakin kokemuksesta, miten paljon mahdollinen missattu hoito harmittaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että sun ovistuntemuksesi olisi ollut vaan ennakko-oireilua, ja inssi ehtisi kuitenkin ajallaan.

Mäkin kyllä huomasin, että nää hoidot ja hormonit on jonkin verran ehkä herkistäneet. Tosin sitä tuntuu tekevän ikäkin. Mäkin olen kokenut sen useimmiten ihan hyvänä asiana, että pystyy tuntemaan myös surulliset / haikeat tunteet - ja usein on tullut itkettyä ilostakin kyllä.