Inseminaatio 2011

Scarleth: Täältäkin isot onnittelut rutistuksen kera!! Niin toivon että kaikki menee hyvin ja se pienen pieni toukka pysyy kyydissä

Voi kun tää plussajuna ottais meidät kaikki kyytiin....

Itse olen nyt pp5 (kp19), enkä oikein osaa sanoa näistä tuntemuksista mitään. Välil nippailee ja nappailee mutta sitä samaa on muulloinkin. Rinnat on yhä hellänä, lugea menee 2 kpl /pvä. Näillä mennään ja odotellaan...

Peikko89 : Ei kai sillä yhdyntäajalla nyt niin hirmuisen suurta merkitystä ole, jos tasaisesti on yhdynnässä, niin siellähän ne siittiöt sitten on odottelemassa.

Varmasti parit joilla on lapsia, eivät ihan tosta noin vaan pysty lähtee harrastaa seksiä, väkisinkin se menee nukkumaanmenoaikaan. Mutta ne kellä ei ole muita huollettavana, niin en kyllä ihan ymmärrä että se asia jätetään ns.viimeiseksi päivän aikataululistalla. Meillä ainakin lasta halutaan epätoivoisesti 24/7, ja aikaa seksiin löytyy vaikka heti töistä tullessamme.

 

Luru, ymmärrän kyllä pointtisi. Olemme kuitenkin mieheni kanssa sen verran nuoria ja yritysaikaa on niin paljon jäljellä, että vaikka kovasti haluammekin lapsen, meillä ei ole ikämme puolesta vielä mikään kiire sen hankkimiseen. Totta puhuen minusta on tehnyt hyvää, että olemme joutuneet yrittämään lasta tämän yli vuoden, koska se vain vahvistaa sitä, että todella haluamme lapsen. Olen saanut kaiken yleensä heti, joten tämä tekee minulle hyvää. Onhan minulla niitä epätoivon hetkiä, että miksei meitä jo onnista, mutta vielä osaamme suhtautua rauhallisesti, emmekä anna asian vallata elämäämme. En tiedä ymmärrättekö mitä yritän sanoa..

En minäkään kyllä ihan ymmärrä, miksi lasta ruvetaan yrittämään vasta yli kolmekymppisenä, mikä on estänyt aiemmin? Minulle on ollut kuitenkin selvää aina, että se lapsi ei välttämättä heti tule, kun sen tilaa....

 

Ehkäpä se on estänyt lapsen yrittämistä, ettei ollut sopivaa isäehdokasta lähettyvillä

Jostakin muka-tutkimuksesta joskus luin, että mies olisi parhaassa vedossa hedelmöityksen kannalta aamulla, koska hormonitaso on parantunut yön aikana. En tietenkään nyt löydä ko. tutkimusta, mutta jotenkin tuntuu, että ainakin länsimaissa suurin osa lapsista on saanut alkunsa yön pimeinä tunteina, joten kukapa noita uskoo.

 

No se on ymmärrettävää joo..

 

Niin, no tää elämä ei aina oo niin yksinkertaista kuin sen nuorena kuvittelee. Miten heittelee kullakin. Sitten kun on asettunut aloilleen ja vierelle löytynyt vihdoin se toinen pitkä pysyvä suhde, missä kaikki on mahdollista, niin sit tuleekin tämän kaltaisia esteitä kuin lapsettomuus. Toivon todellakin että nyt onnistuttais koska kello käy... Johan tätä on yritetty v.2008 lähtien

Heh, onkohan siinä tutkimuksessa otettu kantaa siihen että miten alkoholi vaikuttaa siittiöihin, kun ei tulis muute ihan mieleen herätä aamuvarhaisella rakastelemaan ellei just satu sieltä baarista tulemaan... Vai ajatellaankoha siinä nuoria pareja, jotka omassa huoneessaan hengaa ja kyhnää toistensa kanssa, niin hehän ovat myös potentiaalista anivarhain yhtyvää kansaa

 

Pikaviesti tältä suunnalta: myös täällä runsasta vuotoa jo vuorokauden verran, ja raskausoireet tuntuu hävinneen... Ultrassa tosin edelleen hiukka kasvanut mötikkä, mutta epäilen tuulimunaa, kun hormoniarvot ei oo kovin korkeet ja plussaki oli varsin haalee sillon aikanaan... Tiistaina uus ultra ja verikoe, ellei tilanne pahene ennen sitä

 

Voi Solsolet, toivotaan parasta!!:hug:
Mulla näyttää vuoto oikeestaan loppuneen ja rinnat on kyllä yhä oireilevat, siis sen verran mitä ovat olleetkaan. Mutta eipä näistä nyt mitään voi päätellä. Minä pääsen piinasta jo huomenna, yritä sä jaksaa tiistaihin asti.

 

Tuohon ikäkeskusteluun pistän lusikkani soppaan. Itse en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni lapsia alle 30-vuotiaana. Silloinen miehenikin oli samaa mieltä. Meistä oli kiva reissata, bailata ja mennä vapaina kun taivaan linnut (jatkuvaa valintojen tekemistähän tämä elämä on). Yhtäkkiä huomattiin että ollaan kasvettu aikuisiksi ja halutaan elämältä ihan eri asioita joten erohan siitä lopulta tuli. Sitten elämään tuli mies jonka luulin olevan elämäni rakkaus. Perustettiin perhe ja kaiken piti olla hyvin, mutta ei ollutkaan. Pari vuotta sitten tuli ero ja siinä rytäkässä elämääni käveli uusi mies. Uusioperhe-elämää eletään, minä ja mieheni sekä kaksi lasta mun edellisestä liitosta. Yhteinen lapsi haaveissa, mutta kun sitä ei näy ei kuulu. Tutkitusti kummassakaan ei vikaa ja lääkärin mukaan ikäisekseni olen vielä erittäin hedelmällinen... Että arvaa kuinka monesti ollaan nykyisen mieheni kanssa sanottu ääneen että olisinpa tavannut sinut jo kauan kauan sitten... Mutta elämä ei mene aina niinkuin itse toivoo. Nurkan takaa voi vastaan tulla lapsettomuus, ero, sairaus tai jopa kuolema. Kaikki asiat on jonkun korkeimman kädessä, niin ne hyvät kuin pahatkin asiat.

Eräs koulukaverini sai ekan lapsensa 16-vuotiaana ja toinen 17-vuotiaana. Tuntuu ihan kauhealta ajatus että tässä iässä olisin jo mummo! Miettikää, laivareissulla päiväkännit vetävä mummo! Mulle tulee mummosta mieleen tukisukkia käyttävä harmaatukkainen tantta. Semmoseks en haluu koskaan tulla, enkä aikanakaan nuorena. Onneks ei oo vielä sitä pelkoa kun omat lapset on vielä niin pieniä ettei ne hetkeen ala lisääntyä

 

Jypy, minulla taas on ihan erilainen mielipide En minäkään kyllä alle 20 v. olisi alkanu lasta tekemään, mutta haluaisin ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 25 v. Luulen, että mielipiteeni johtuu nuorena sikiävästä suvustani, eli äiti on tehnyt kolme lasta ikövuosien 19-23 välillä ja äidin vanhemmat ovat myös tehneet nuorina, ja olen aina tykännyt siitä, että isovanhemmat ovat niin nuoria ja jaksavat meidän kanssa mennä ja tehdä asioita, minulla ei siis ihan samanlainen mummo-kuva ole, kuin Jypyllä Lisäksi olen omista vanhemmista huomannut, että nyt kun me kaikki lapset ollaan jo täys-ikäisiä he saavat yhtälailla mennä ja tulla ja tehdä, kuten te alle kolmekymppisenä, ja heillä on ehkä paremmin siihen nykyään varaa kuin olisi ollut nuorempana. Kaikki tekevät oman valintansa, eikä sekään aina onnistu, jos ei ole miestä rinnalla..

 

Täytyy käydä kertomassa kuulumisia välillä. Oireita on edelleen..... näiden tissien kans oon niiiiiin naimisissa, on tosi kipeet. Onko teillä muilla ollu noiden clomien jälkeen erityisen kipeet rinnat? Ja onko se kipuilu alkanu heti oviksen jälkeen ja kestäny menkkoihin asti? Kun mulla ei oo ollu siitä oviksesta vaan nyt n. 4pv tosi kipeet, suihkussa oleminenkin sattuu. :/ No sitten lämpö on koholla (36,8-37,1), tosin oon kyl kipeenäkin nyt mutta tähän jatkuvaan mykoplasma tautiin ei oo ennen liittyny lämpöilyä vaikka jo 4kk olen vähän väliä kipeenä ollu. En tiiä sitten, pää räjähtää. Huomenna teen kyllä testin ja piste. Mitäs muille kuuluu??

 

No murheeksihan tämä kääntyi eli hcg-arvo oli laskenut, kyseessä siis varhainen keskenmeno tai biokemiallinen raskaus tms. Harmittaa, mutta olin jo viikonlopun mittaan sen sulatellut, että näin siinä käy. Vuotoa oli siinä määrin, että ei siellä mikään olisi voinut kiinni pysyä. Nyt odottelen klinikalta tuomiota, joudummeko seuraavaa yritystä odottamaan yhden kierron, vai voisiko seuraavaan lähteä heti.

Jade, nuo sun rintatuntemukset kuulostaa lupaavilta!! Jännäilen täällä sun kanssa. Tulehan sitten kertomaan testitulos heti huomenna

Ikäasiaan voin lisätä omana mielipiteenäni, että elämä ei tosiaankaan mene siten kuin parikymppisenä tai vielä 25-vuotiaanakin kuvittelee. Ei ainakaan minulla ole mennyt. Eli vuosien varrelle mahtuu mm. avioero ensimmäisestä puolisosta - enpä minäkään esim. silloin naimisiin mennessäni ajatellut, että vielä 35-vuotiaana olen ilman lasta. No eron jälkeen tietysti kesti aikansa, ennenkuin löytyi sopiva kumppani lapsen isäksi. Eli mitään suunniteltua lapsenteon lykkäämistä en ole harrastanut, elämä vaan on suunnitelmistani huolimatta mennyt näin. Loppuviimeksi sen kulkua pystyy niin kovin vähän itse ohjaamaan, vaikka nuorempana muuta kuvitteli

 

Voi Scarleth :hug: Ikävä kuulla

Tosiaan elämä ei mene niinkuin itse toivoo ja suunnittelee. Kun vuosi sitten mieheni kanssa aloitimme tämän "projektin" niin ajattelin että vuosi sitten isänpäivänä olisin saanut miehen kanssa juhlistaa tulevaa isyyttä. Mutta niin ei käynyt ja niin meni tämänkin vuoden isänpäivä ohi...

Esikoisen odotusaikana sain myös huomata että synnytystä ei kannata kauheasti miettiä ja suunnitella etukäteen. Olin näet itse ajatellu että voisin kokeilla synnytysjakkaraa ja ammetta ja vaikka mitä. No, neiti tuli niin rytinällä ulos että kaikki jäi kokeilematta ja sama toistui nuoremman kanssa. Eli tätäkään tapahtumaa ei itse voi oikein käsikirjoittaa.

Itse olin ajatellut että viimeinen takaraja synnyttämiselle on ennenkuin mittariin pärähtää 38 v, mutta mutta... No, nyt olen heittänyt hanskat tiskiin ja nautin näistä mun kahdesta ed. liiton lapsesta. Ja lapset nauttii vara-isästä joka on lapsille jopa rakkaampi kuin oma biologinen isä (isäpuoli on niin kauhea sana että ollaan sovittu että sitä ei meillä käytetä).

 

Kiitos halista Jypy, sitä tarvittiin. Mutta hei, mieli onkin yllättävän positiivinen; uusi yritys alkaa heti, ekat clomit jo heitin huiviin eli ei tarvi viettää mitään tappavan turhauttavaa odottelukuukautta tässä välissä, jei! Ja nythän se aika sitten meneekin jo nopeesti, eli jos kaikki menee nappiin, seuraava inssi on jo ens viikolla.

Joo tosiaan, jos ei muuta niin luonnetta ja kärsivällisyyttä tämä yrittäminen, epäonnistuminen ja uuden toivon rakentaminen kyllä opettaa. Täytyy vaan jaksaa uskoa siihen tilastofaktaan, että suurin osa lapsettomista pareista joskus jollain keinolla saa lapsen....

 

Voi Scarleth, olen niin kovin pahoillani että teidän kohdalla nyt kävi näin En voi edes kuvitella miltä tuntuu kun ilo pitkään toivotusta raskaudesta kääntyykin suunnattomaksi suruksi ennen kuin se kunnolla on edes päässyt alkuun! Voimia ja toivottavasti pääsette pian seuraavaan yritykseen :hug:

Minäkin voisin lyhyesti ottaa kantaa tuohon ikäasiaan, taidan edustaa aikalailla "keski-ikää" näissä hommissa Itse olen aina halunnut saada lapset nuorena, ensimmäisen lapsen "takaraja" oli pitkään 24. Sitten täytin 24 eikä elämäntilanne tuntunut vieläkään täysin sopivalta, vaikka olin ollut avopuolisoni kanssa yhdessä siihen mennessä 7 vuotta. Halusin nauttia nuoruudestani, olla kavereiden kanssa, matkustella, hoitaa opiskelut loppuun jne. Halusin myös yhä enemmän varmistua siitä, että lapsi syntyy turvalliseen ja vakaaseen elämäntilanteeseen, koska näin läheltä monen nuorena perustetun perheen hajoamisen ja esimerkiksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa painimisen. Monet ystävistäni ovat ehdottomasti sitä mieltä, että eivät halua lapsia ennen kuin kolmikymppisinä ja toisaalta ymmärrän heitä. Itse yritän nyt asennoitua siihen, että minusta tulee "keski-ikäinen" eikä nuori äiti. En aio menettää toivoa, vaikka ensimmäiset hoidot eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Äiti minusta tulee aikaisintaan 27 vuotiaana, mutta siihenkin on vielä pitkä matka. Toisaalta vaikka asiat olisivat näennäisesti kuinka hyvin tahansa, voi ikäviä yllätyksiä tulla oli elämäntilanne- tai parisuhde kuinka hyvä ja otollinen tahansa. Uskon, että toisille sopii äitiys nuorempana ja toisille vanhempana, eikä siihen aina voi edes vaikuttaa, jos sopiva kumppani ei ole vielä kävellyt vastaan Itse olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että maltoin odottaa asian kanssa. Tosin nyt saisi jo kuulua! grr

muoks: pääsettekin suoraan tositoimiin, onnea!

 

Kiitokset mökkelöllekin! Olette kyllä ihania kaikki täällä *pus* Mukavaa, kun voi avautua johonkin eikä tarvitse selitellä mikä tässä niin vaikeaa on. Joo, se, että asiat lähti taas saman tien etenemään kohti uutta yritystä, saa mutkin pitämään katseen vaan kohti tulevaisuutta. Jos tässä hirveesti joutuisi odottelemaan, ehtisi myös märehtiä epäonnistumista paljon enemmän. Tässä oon kokenut yksityis- ja julkisen puolen toimivan eri tavalla eli nyt yksityisellä kaikki tuntuu tapahtuvan nopeammin. Ja henkilökunnalla on aikaa jutella, tukea ja vastata rauhassa kysymyksiin. Aina voi soittaa, ja aina saa jonkun meidän asiamme tuntevan ihmisen langan päähän. Yllättävän nopeasti pääsin tämän kierroksen tuottamasta pettymyksestä yli, vaikka kyllähän tässä vielä tulee aika helposti itku silmään kun joku sanoo tai kirjoittaa jotain empaattista. Mutta siis eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Mä en muuten tunne itseäni vieläkään "vanhaksi" äidiksi, vaikka olenkin jo 35 Toki tiedän, että aika alkaa olla vähiin päin, mutta vaikka nuorena kuvittelin saavani lapset ajoissa, ei musta nyt tästä tilanteesta katsoen tunnukaan lainkaan harmilliselta, että näin pitkään on mennyt. Lapsen kasvattaminen esim. edellisessä suhteessani olisi ollut täysi katastrofi, joten melkeinpä ajattelen, että ONNI ettei silloin tärpännyt. Kamala ajatus, mutta totta.

 

scarleth, voimia täältäkin ja kiva uutinen, että saatte heti jatkaa, odottelu on rasittavaa..

Minäkin taas tuohon ikäasiaan kommentoin, että itse olen oikeastaan haaveillut lapsista jo 18 vuotta täytettyäni, mutta tiesin ettei se ole hyvä aika ollenkaan, koska en tiennyt edes menenkö opiskelemaan vai mitä tapahtuu. Sitten pari vuotta oli sellainen tilanne, että minä olisin jo halunnut yrittää, mutta mieheni ei vielä halunnut. Nyt me kuitenkin olemme naimisissa, meillä on talo, mieheni on vakituisessa työssä, minä teen pätkätöitä ja etsin vielä kunnon työpaikkaa, mutta meillä on elämä kunnossa, olemme vain iältämme vielä nuoria. Monilla tämä tilanne vain tulee myöhemmin, olen onnellinen enkä kaipaa mitään menemisiä kavereiden kanssa, matkustelua tms, koska en ole koskaan harrastanut sellaista juurikaan. Enpä kyllä ole ikinä poissulkenut sitä, ettemme olisikaan aina yhdessä, mutta siltä minusta tuntuu ja sitä minä haluan. Saatan tietenkin olla teidän tilanteessakin joskus kymmenen vuoden päästä, ken tietää. Toivon kuitenkin, että minulla olisi jo ainakin kaksi lasta siihen mennessä.

 

Haleja Scarlethille ja iso peukku seuraavaan yritykseen. Eikö sitä sanota, että keskenmenon jälkeen elimistö on erittäin vastaanottavainen uudelle yritykselle?

Ikä ja lapset -asiasta muistan, kun sanoin nykyiselle siipalleni heti suhteen alkuvaiheessa, etten halua lapsia ollenkaan. En ole erityisen lapsirakas vieläkään, mutta niin sitä vaan iän myötä muuttuu ja viisastuu. Hoitojen alussa piti oikein ihmetellä ääneen, miten minä haluan lasta niin kovasti, että napsin vapaaehtoisesti pään sekoittavia hormoneja.

ON. Reippaan lenkin jälkeen alavatsaa kipristeli, ja pikkuhousunsuojassa oli pienen pieni tippa kirkasta verta (5+2). Nyt kolme tuntia myöhemmin ei vuotoja, mutta edelleen vatsaa juilii. Ärsyttää, että vaikka hoitojen aikana sairaalaan pääsee aina, kun on jotain tuntemuksia, nyt plussan jälkeen pitää vaan "olla rauhassa ja odottaa". Aivan yhtä hyvä neuvo kuin hoitojenaikainen "älä stressaa"...

 

Voimia myös täältä Scarlethille. Lippu niin korkeelle kuin mahdollista, vaan... Valoisia ajatuksia täältä päin.

Mulla on kolmas (ja ehkä vika) inssi tänään, ainakin möllykkä oli tällä kertaa niin sanotusti hyvällä puolen. Tää palsta on kyllä todella hyvä vertaistuki, ihan eri puhua näitä "asiantuntijoille" kuin lähipiirille, jotka ei ymmärrettävästi voi olla perillä ihan jokaisesta erikoistermistä.

 

On tää elämä niin kummallista.... osa kärsii lapsettomuudesta kakskymppisenä, osa kolmekymppisenä jne. Itse tulin kolmenkympin rajapyykin ylitettyäni kolme kertaa raskaaksi melkein pelkästä ajatuksesta (eka kerta laakista -> varhainen keskenmeno, toinen kerta toka yrittämällä ja kolmas kerta taas eka yrittämällä). Nyt toinen puoliso, kummassakaan ei vikaa mutta silti ei tärppää

No, tämä aamu alkoi ihan päin persettä! Miespuolinen työkaveri tuli töihin isyysvapailta ja ilmoitti heti että vaimo on taas raskaana... Siis perkele! Teki mieli heittää sitä äijää teekupilla päähän! Tuli jo niin ilkeitä ajatuksia päähän ettei mitään rajaa.... Eniten vituttaa toi että samantien kun testi näyttää plussaa niin huudellaan asiasta koko maailmalle! Itse opin aikanaan siitä keskenmenosta että heti ei kannata asiasta alkaa huudella. Nyt on niinku taas niin k***ä otsassa ettei mitään rajaa!!!

 

Ai niin, tattia otsaan nostattaa myös miehen sisko. Mies ilmoitti hänelle (ainut joka tietää tästä asiasta) että meitä ei onnistanut ja tää oli tässä. No, tämä miehen sisko siihen että voittehan te jatkaa yrittämistä luomusti!!!!!!! Siis WTF?!?!? Luomusti!?!?! Jos yli vuos on painittu tän asian kanssa eikä kolme inssiä auttanut asiaa niin miten v***ssa yhtäkkiä vois onnistua luomusti?!?!! Onneks ei sanonu tota mulle :vampire:

 

Kiitos Syys77 Yritän ajatella, että kun kerran tulin nyt raskaaksi heti ekasta inssistä, tulen toistekin. Vaikka eihän se aina silti noin mene, valitettavasti. Nyt olen kuitenkin päättänyt pitää negatiiviset ajatukset poissa Tsemppiä sinulle tämänpäiväiseen, sitten on taas jännät ajat. Päivät menee loppuviimeksi niin nopeasti, vaikka aina tuo piinailuaika tuntuukin tavallaan ikuisuudelta.

Clomiina, onhan kaikki hyvin? Nuo pikkuvuodot käsittääkseni on NIIIIIIN tavallisia, että tuskin tuo oikeasti tarkoittaa mitään ikävää.
Kuulun muuten myöskin siihen joukkoon, jolle lapsen haluaminen ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvä juttu. Useastikin vuosien varrella olen miettinyt, että elämä voisi olla paljon mukavampaa lman lapsia. Ja tässä sitä ollaan.... no, ehkä se auttaa sitten asennoitumaan, jos niin käy ettei hoidoillakaan lasta tule.

 

Kuulumisia täältä suunnalta, negaahan se näytti. PRKL. Ei auta kun odottaa menkkoja ja aloittaa sama rumba uudelleen. Oireet on edelleen samat, lämpö koholla ja rinnat arat. Hmm... tässä mä istun 20cm vehe otsassa kun ottaa vaan niin aivostoon. Jypy: Mulla vähän sama laulu, ennen olen jääny odottaa miltei ajatuksesta ja nyt uuden miehen kanssa ei mitään tietoa. Kyllä monesti mietityttää että mikä tän syvempi tarkoitus voi olla kun nyt vihdoin on ihminen jonka kanssa on kaikki hyvin ja tosiaan sen yhteisen haluais. Kaveripiirissä on joo näitä vauvauutisia aika paljon, joskin mukavaa että pari ystävää jotka tästä tietää on mukana oikealla tavalla eikä jakamassa näitä "viisaita neuvoja" kuten sulla. Jeps mut mä alan siivoomaan tän mun kenkutuksen nyt veks, muu ei auta.

 

Solsolet voi ei!!!halauksia ja tsempiä uuden yrityksen..
Scarlet miten verikoe on menyt??
mökkelö enpa ollut raskaana vaikka kovasti lääkäri siitä mieltä vuodon perustella.. noh olen nyt syömässä 3 kertaa päivässä primolutia koska lääkäri halua että kuukautiset alkaa vastaa myöhemmin kun pitäis, jos liimakalvo näytä hyvältä ultrassa 13.12.. niin IVF olisi toinen viikko tammikuussa.
Luru73 miten voit??ja kaikki muut?
tuolla ivf palstalla on myös entiset inssilaist ja jos joku muista jag77 niin hän tärpäs insimaisella ivf..niin jos inssi ei tärpäs niin kyllä jollain tavoin onnistumme...
jypy parasta toivon sinulle...
halauksia kaikkille..ja pluuuuuusssa tännekin

 

Pahoittelut negasta Jade84, jos se nyt kuitenkin vielä plussaksi muuttuisi... Ei pidä heittää kirvestä kaivoon ennen kun hanat aukee, tosin tiedän tasan tarkkaa miltä se ainainen negan testaaminen tuntuu
Toivottavasti Solsoletin ultrassa mötikkä oli kasvanut eikä tänne suotaisi toista epäonnea näin lyhyen ajan sisään.. Pysyt nyt vaan siellä plussajunan kyydissä niin kauan kun toisin todistetaan!
Me mennään Mirdav sitten näillä näkymin samaa tahtia (jos nämä inssit nyt ei meidän kohdalla tuota tulosta, miltä se nyt enemmän ja enemmän näyttää). IVF-suunnittelut olis tarkotus alottaa jo ennen joulua ja sitten vaan uuteen vuoteen reseptit kourassa ja eka IVF heti tammikuussa. Että perästä tullaan
Ja Jypylle vielä ekstrahali ja voimia :hug: Tänne voi aina purkaa vitutusta!

 

Hei taasen lyhykäisesti! Ikävä kyllä plussajuna heitti salamatkustajan kyydistä viikonlopun kuluessa :'( Huomenna taas omien lääkäreiden juttusille, niin katsotaan, miten jatketaan, mutta ainakin 1-2 välikuukautta on edessä kun veressä vielä raskaushormonin jäänteitä ja vuoto jatkuu normimenkkojen tapaan... Tsemppiä ja parempaa onnea piinaajille ja inssiin/IVF:ään menijöille!