Hei! Ajattelin nyt vihdoin johonkin kirjoitella, kun välillä tuntuu niin vaikeelta, ku ei voi oikein kellekään puhua.. Eli taustatietoja ensin: Eli minä ja mieheni olemme molemmat 22v. ja avioliitossa. Olemme lasta yrittäneet 9/2010 asti eli reilun vuoden. hakeuduin yksityiselle ennen lastenteon suunnittelua jo puuttuvien menkkojen takia, koska lopetin pillerit, eikä menkkoja kuulunut yli puoleen vuoteen. Siihen vaivaan sain terolutit ja mulla todettiin olevan pco:n kaltaiset munasarjat. Sain myös metforemin, jota syön edelleen. Sitten kun päätimme ruveta yrittämään esikoista, varasin suoraan ajan yksityiselle ja saimme heti puoleksi vuodeksi clomit. Ne ei kuitenkaan auttaneet, joten kesän tauon jälkeen hakeuduimme julkiselle puolelle hoitoihin. nyt olemme siinä pisteessä, että ensi kierrosta otetaan vielä jotain verikokeita ja sen jälkeen seuraavasta kierrosta aloitetaan inssit. Miehessä ei mitään vikaa, minulla munasarjat jo paremmat kuin vuosi sitten. Minulle on myös tehty aukiolotutkimus, toinen oli auki ja toinen oli vähän epäselvä, ei saatu näkyviin nesteellä..
Nyt on ihan luomukiertoja ollut jo kolme, neljäs menossa. Mulla kierto on jotain 40 pv:n luokkaa eli aika pitkä.. ovis ilmeisesti ollut tällä viikolla, kun ma näkyi folli 17 mm, kovasti on yritetty, mutta eipä juuri toivoa ole, kun ei tähänkään mennes ole mitään tapahtunu.. Nyt suuntaan toivoni inssiin. ärsyttää vaan, ku kesäksi pystyin unohtamaan koko lapsihaaveet ja nyt kun on lääkärissä käyty ja tehty kunnon suunnitelma, kaikki mietteet tuli takaisin. ei vaan jaksais odottaa, tuntuu niin epäreilulta..
onnea teille jo plussanneille, minä en ikinä ole plussaa testistä saanut, toivottavasti se joskus sieltä vielä tikkuun pärähtää!