Imettaminen ei minun juttu :-(

Onko täällä muita jotka ovat todenneet ettei imettäminen olekkaan ihanaa? Olen imettänyt nyt 2 viikkoa ja taidan vaihtaa korvikkeeseen, koska minusta vain tuntuu, ettei tämä imettäminen ole minun juttu. En osaa sanoa mikä siinä tökkii, mutta joku.

No, et ole kokenut vielä tarpeeksi. Kaksi viikkoa oli minullakin todella tuskaista touhua molempien lasteni kanssa. Esikoisen kanssa kaksi kuukautta, itseasiassa. Silti en mistään ole niin kiitollinen kuin siitä, että jaksoin yrittää. Imetin molempia yli vuoden. Se vaiva todella palkitsee: Kiva oli havaita kesällä rannalla muiden äitien kanssa, miten oli helppoa vetää vaan bikiniliivi sivuun ja tissi suuhun. Säilyy maito tuoreena, on sopivan lämpöistä ja erittäin paljon terveellisempää ja ravitsevampaa lapselle kuin korvikemaito. Siinä rauhassa puun alla istuskellen ja imettäen seurasin, kun kaksi kaveria hösäsivät pullojaan, miettivät missä maidon voisi lämmittää, onko pullo puhdas, missä tutit ja muut värkit ja kauanko avattu maito säilyy. Ja vielä maksaa siitä! Vapaaehtoisesti. Hymyilytti.

Juuri luin kaksi 2000-luvun väitöstä liittyen äidinmaidon edullisiin ominaisuuksiin vauvan ravintona korvikkeeseen verrattuna. Lehmänmaitoproteiinin erittäin haitallinen vaikutus vastasyntyneen (alle 3kk) suolistonukan kehittymiselle, diabetesriskin moninkertaistumisesta on nyt tutkimustulosta, tiamiinia ei ole synteettisessä muodossa olemassakaan ja äidinmaito sisältää tätä lapsen aivojen ja muun keskushermoston kehittymiselle erittäin olennaista ainetta. Imetys vähentää rintasyöpäriskiä, voimistaa äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä ja vaikka mitä. Tässä vain ne asiat, jotka nyt hätäseen muistan ulkoa. Turha väittää, että tämä on propagandaa, koska tieteellistä näyttöä on ollut jo vuosia aiheesta.

Minulle nämä näytöt riittivät motivaation ylläpitämiseen. Miksi en tarjoaisi lapselleni parasta, jos se ei ole mahdotonta?

Anteeksi muttei tuokaan houkuttele minua yhtään jatkamaan, se mikä sinusta on ihanaa ei ole kaikista, ei imettäminen bikineissä, ei mikään. Eikä ihanaksi muutu vaikka kuika jankkaisit propagandaa rintamaidon eduista Korvikemaidollakin kasvaa, sitä ei vaan saa mainostaa mutta kyllä se ihan juotavaa on Kun ei omani ole yhtään allergiaoireita saaneet sen enempää eikä vähempää kuin kenenään muunkaan tuttavan lapset. Onneksi nykyään nainen voi valita suomessakin kuinka toimii, moni ei halua kärsiä 2 kuukautta jos ei ole pakko, senkin ajan voi käyttää mm. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipumiseen eikä vetää itseään syvemmälle masennukseen. Minä kun olen siitä hyvästä valmis maksamaan ne korvikkeet ja pesemään pullot ja lämmittämäänkin. Imetyksen aikana hormonitaso oli niin epänormaali, että sen vuoksi olin maassa kuten myös hormonikierukan aikaan. Että näin meillä. Terveisin nykyään onnellinen äiti myös.

 

vauvalle olen joutunut antamaan myös lisämaitoa, koska aluksi paino vain putosi. ja kun sanotaan, että lapsi osaa itse säädellä ravinnon määrän niin ainakin tämä on ollut valehtelematta tississä kiinni nyt viimeiset 24h.

 

täytyy yrittää lähteä nukkumaan, jos huomenna olisi parempi päivä

 

eli mun rinnatkin on aivan väärin muodostuneet imetystä varten pitäisi varmaan olla riipputissit, jotta tämä imetys onnistuisi

Riippareillä on tosiaan paljon helpompaa, vauva kainaloon, tissi suuhun ja yölläkin uneen takaisin alle minuutissa. (siis äiti)

Mutta se on jokaisen oma juttu, haluaako imettää. itse tykkäsin, mut sitten vaan tissit kuivui niin, ettei enää riittänyt. Varsinkin tuo nukutusvaikutus oli ihana, meinasin aina itsekin nukahtaa. Myös läheisyydestä pidin, mutta sitä sain kyllä aivan yhtä hyvin pullolla syöttäessäni.

 

Mä kun sanoin esikon kohdalla että imetys ei oo mun juttu..Niin terkka sanoi mulle että ei niin, se on vauvan juttu...
Mut ei onnistunu ei. Se voi olla kamalaa kun se ei onnaa... 2 viimisen lapsen kohdalla oon huomannu että se on ihanaa kun se sujuu.

Turhaa sterssiä repiä imetyksestä...Nauti vauvastas ja anna muiden stressata!

 

Minä yritin hiki hatussa saada vauvaa imemään, mutta ei millään. Hirveä huuto aina. Pyysin neuvolastakin apua mutta sanoivat vaan että anna korviketta.
Harmitti kauheesti kun imetys ei onnistunut.

Paljon helpompaa se olisi ollut kuin jatkuva pullojen pesu ja steriolointi, nouseminen yöllä monia kertoja maidon lämmitykseen, raskauskiloja jäi kiitettävästi(imetyshän polttaa reippasti kaloreita), hirveä väsymys(imetys nukuttaa sekä äitiä että vauvaa) yms.
Pumppasin omaa maitoani 4 kk että vauva saisi edes jotain hyötyä. Tosin lopussa oma maitoni oli aika vähissä.

Kukin tehkööt mitä haluaa, mutta PALJON helpomalla pääse kun imettää. Myös rahallisesti.

 

yöt just stressaa eniten, kuten jo aikaisemmin kirjoitin niin makuulta imettäminen ei onnitus ja mun täytyy istua. istu siinä sitten parin tunnein välein imettämässä pari tuntia kerralla. kyllä syö naista.

 

imetys oli alkuun todella hankalaa. Olin ekojen parin-muutaman viikon ajan aivan varma, ettei siitä tule yhtään mitään. Mutta se oikeasti ajan kanssa alkoi sujumaan ja helpotti.

Mutta tunnistan myös tuon sinun kuvaileman kuvottavan olon. Mulle alkoi tulemaan se muksun ollessa noin 8kk ikäinen. Imettäminen alkoi tuntumaan vaan jotenkin kauhean ärsyttävältä ja tuli sellainen fyysisestikin huono olo. Viimeiset pari kuukautta olikin sitten itelle todella hankalaa aikaa, kun neitiä vieroitin. Vajaa vuoden ikäiseksi sitten lopulta osittain imetyksellä mentiin ja nyt on jo kokonaan oltu ilman rintaa.

Mutta tuon loppuajan tuntemukseni perusteella olen valmis allekirjoittamaan sen, ettei imetys välttämättä todellakaan ole kaikkien juttu. Jos mulla olis sellainen olo ollu koko ajan imettäessä, niin en varmaan olis pystyny sitä kauaa jatkamaan. Kun se aivan alun vaikeus oli ihan erilaista! Se oli enemmän sitä, ettei imemisen ote ollu hyvä, nännit kipeyty, maitoa pakkautui rintoihin tai ei tullu tarpeeks tms tms. Tuo loppuajan tunne taas oli sellaista jotain... tosi outoa ja syvää, jota on edes vaikea kuvailla.

 

että noita imetysasentoja kyllä pystyy treenaamaan. Ite en kanssa saanu pitkältään imetystä onnistumaan aluksi millään ja istualtaan mulla aina jumittu selkä ja hartiat aivan kauhean kipeäksi, vaikka miten koetin rentona olla. Mutta kun viimein saatiin makuultaan ruokailu onnistumaan, niin sitten yötkin helpottui. Ja oli todella ihanaa, kun oli keino, jolla aivan takuuvarmasti sai neidin rauhoittumaan ja nukahtamaan

 

Siinä rauhassa puun alla istuskellen ja imettäen seurasin, kun kaksi kaveria hösäsivät pullojaan, miettivät missä maidon voisi lämmittää, onko pullo puhdas, missä tutit ja muut värkit ja kauanko avattu maito säilyy. Ja vielä maksaa siitä! Vapaaehtoisesti. Hymyilytti.

Ja kaikkihan ei todellakaan vapaaehtoisesti ole imettämättä. Miksi hymyilytti?

 

Istualtaan imettäminen onnistuu melko hyvin, mutta makuulla se on yhtä tuskaa. Mun rinnat on niin pienet ja pyöreät sekä nänni niin matala, että vauva täytyy ottaa aivan iholle kiinni, jotta pysyy rinnassa kiinni. vähän jos liikahtaa niin heti putoaa.

Sama täällä joten meillä molemmat saivat jo heti sairaalassa korviketta, en vain saanut imetystä luonnistumaan ja ei muuten ees tullutkaan sopivaa määrää maitoa noille jättiläisille =)

Eli korvikkeille vaan jos siltä tuntuu... :hug:

 

Istualtaan imettäminen onnistuu melko hyvin, mutta makuulla se on yhtä tuskaa. Mun rinnat on niin pienet ja pyöreät sekä nänni niin matala, että vauva täytyy ottaa aivan iholle kiinni, jotta pysyy rinnassa kiinni. vähän jos liikahtaa niin heti putoaa.

Noin meilläkin oli alussa enkä kokenut imettämistä ollenkaan "omaksi jutukseni". Imettäminen oli kamalaa ja erittäin työlästä, mutta ajan kanssa vauva kasvoi alkoi saamaan paremmin ja paremmin otetta rinnasta.

Ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen imettäminen alkoi onnistumaan ilman ponnisteluja, kipuja ja turhautumista. Olen erittäin tyytyväinen että jaksoin sinnitellä imetyksen kanssa. Loppujen lopuksi aloitin kiinteät vauvalla vasta kuuden kuukauden iässä ja edelleen imetän kun vauva on nyt 9kk.

Olen hyvin hankalan alun jälkeen nauttinut imettämisestä ja kokenut sen helpoksi ja vaivattomaksi tavaksi ruokkia lasta.

 

Mä olen kahta imettänyt, eikä kumpikaan "urakka" onnistunu. Jos vielä tuun vauvoja saamaan, aion pyytää maidonnousua estävän lääkityksen. En todellakaan lähde siihen rumbaan enää koskaan.

 

yöt just stressaa eniten, kuten jo aikaisemmin kirjoitin niin makuulta imettäminen ei onnitus ja mun täytyy istua. istu siinä sitten parin tunnein välein imettämässä pari tuntia kerralla. kyllä syö naista.

Kyllä se syö naista, mutta se imetys alkaa sujumaan myös makuulla. Minäkin luulin ettemme koskaan saa onnistumaan makuulla imettämistä ja olin aivan kypsä öisin istualtaan imettämiseen...mutta kyllä vain se alkoi sitten makuullakin sujumaan. Helpomminhan se sitten käy, kun saatte ajan myötä makuulla imettämisen onnistumaan ja saatte molemmat siinä pötkötellä kuin nousta ylös pesemään ja lämmittelemään pulloja ja korvikkeiden kanssa läträämään.

 

Ihan terveet ja ihanat lähes kokonaan korvikelapset on mullakin :heart:

 

kolme viikkoa imetin kahta aikaisempaa lasta ja viimesellä viikolla saivat korviketta lisäksi.mulla piti tuttipullon päätä käyttää apuna koska on niin painavat rinnat ja matalat rinnanpäät ettei edes rintakumilla saanut otetta.se rupes tympiin ettei maitoa ollut tarpeeksi ja se kumien vekslaaminen väsytti.ja jotenkin vaivaantunut olo oli kun vieraita oli ja akat tulee yrittään pällistellä imetystä niin työnsin vaan tuttia suuhun ja ootin et vieraat lähtee.
nyt tätä en uutta tulokasta imettänyt niinkään pitkään ja helpompaa on.vaipan vaihdan yöllä ja pullo lämpiää perään
ja isommat lapset ei ole olleet sen sairaampia kuin muutkaan vaikka korviketta sai

 

terveitä ja ihania lapsia on ja tuttelilla kasvaneet kaikki 6 ,koska ei ollut myöskään mun juttu tuo imetys.älä syyllistä itseäsi!!Olet paras äiti lapsellesi!!

 

Joku sanoi, että "kaikki eivät ole vapaaehtoisesti imettämättä." Ihmetteli, miksi minua hymyilytti. No, nämä ystävättäreni olivat, koska luulivat pääsevänsä helpommalla. Toisten lastensa kohdalla molemmat näkivät hiukan enemmän vaivaa, ja imettivät pitkään. Kannatti kuulemma.

Ja sitten plaah... En jaksa jankuttaa noita imetyksen eduista. Lähes kaikki väestötason epidemiologinen tutkimus perustuu otoksiin, jotka ovat yleistettävissä koskemaan koko väestöä. Rintamaidon etuja suhteessa korvikkeeseen on Suomessa tutkittu vuosikymmeniä, mutta viimeisen 10 vuoden aikana on julkaistu runsaasti yhteenvetoja näistä seurantatutkimuksista sekä mm. lasten diabetestutkimuksesta. Tulokset ovat kiistattomia.

Sama pätee kaikkeen valinnaiseen käyttäytymiseen yksilön kohdalla. Voithan väittää, että "Olen syönyt koko elämäni sianlihaa ja paistettuja munia, suolaa ja voita sekä juonut viinaa ja polttanut tupakkaa. Silti olen pian 80-vuotias." Totta, voihan se olla mahdollista. (Tuntuu typerältä selittää tätä, uskon että ymmärrät vaikka tekeydyt tyhmäksi?)

Kuitenkin monityydyttyneiden rasvojen sekä suolan käytön yhteys sydän- ja verisuonitauteihin on kiistaton, samoin kuin tupakoinnin osuusu keuhkosyövän altisteena. Näin myös raskaudenaikainen tupakointi altistaa lapsen astmalle, allergioille ja poikalapset myöhemmin hedelmättömyydelle, alhaiselle syntymäpainolle ja siitä johtuviin moniin sairauksiin (mm. kohonnut diabetes- sekä sydän- ja verisuonitautiriski alle 2,5-kiloisina syntyneillä lapsilla jne.) Rintamaidon myönteiset ominaisuudet ja ravintoarvo sekä äidin terveyttä edistävä vaikutus (mm. rintasyövän sekä kohdunkaulan syövän riskit alenevat imetyksen myötä) ovat kiistatta todistetut.

Silti jokainen rasvankäyttäjä ei sairastu sydäntautiin, kaikki tupakoitsijat eivät kuole keuhkosyöpään, ja jokaisella korvikeruokitulla lapsella ei esiinny niitä puutos- tai sairausoireita, joita rintamaidon on todettu paremmin ehkäisevän. Eivät kaikki alkoholia raskausaikanaan käyttävät naiset saa FAS-lapsia, mutta silti on ilmiselvää, että on väärin ryypätä raskausaikana. ja niin edelleen.

Kyse on tilastoista ja todennäköisyydestä. Mitä tulee perinataalikauteen ja lapsivuodeaikaan sekä lapsen ensimmäisen elinvuoden ravitsemukseen, voidaan siis todeta lukuisien tutkimusten valossa, että:
Lapsesi todennäköisesti syntyy terveempänä, voi paremmin sekä välttyy tietyiltä myöhemmällä iällä ilmaantuvilta kroonisilta sairauksilta ja jopa infektioilta mikäli hän saa ainoana ravintonaan rintamaitoa vähintään ensimmäiset kolme elinkuukauttaan.

Yritin mahdollisimman objektiivisesti nyt sitten kertoa nämä asiat, joten ei ole tarkoitukseni syyllistää ketään.

 

Minäkään en ketään rupea syyllistämään mutta jotenkin pistää kiehumaan se kun ihmiset lopettaa imettämisen sen takia että ei nyt huvita imettää.Se ei todellakaan VOI OLLA niin vastenmielistä etteikö sitä vois tehdä muutaman ekan kuukauden. Ja ymmärrän kyllä heidät joilla se imetys ei onnistu.

Minä vihasin imetystä esikoisen synnyttyä.Ekat kolme viikkoa oli ihan perseestä!Mutta sen jälkeen helpottui.Kannattaa ainakin kokeilla kuukausi ennenkuin heittää hanskat tiskiin. Äidit luovuttaa ihan liian helposti ja siirtyy korvikkeeseen.

 

Minäkään en ketään rupea syyllistämään mutta jotenkin pistää kiehumaan se kun ihmiset lopettaa imettämisen sen takia että ei nyt huvita imettää.Se ei todellakaan VOI OLLA niin vastenmielistä etteikö sitä vois tehdä muutaman ekan kuukauden. Ja ymmärrän kyllä heidät joilla se imetys ei onnistu.

Minä vihasin imetystä esikoisen synnyttyä.Ekat kolme viikkoa oli ihan perseestä!Mutta sen jälkeen helpottui.Kannattaa ainakin kokeilla kuukausi ennenkuin heittää hanskat tiskiin. Äidit luovuttaa ihan liian helposti ja siirtyy korvikkeeseen.

On olemassa syitä, jolloin ei voi imettää. Kuten esim. tietyt masennuslääkitykset.
Itseäni tympii se, että äidit hokevat maidon vain yhtäkkiä loppuneen. Niin, tottahan se loppuu, jos kaksiviikkoisen vauvan kanssa ei jaksa valvoa, ja sanoo miehelle: Nukun nyt, anna korviketta. ja kas... Se uni maistuu niin makealle, ja viikon kuluttua kun univelka on hiukan korjaantunut, on aivan turhaa enää sitä tissiä esiin kaivaa. Ja sitten sanotaan, että "vauva ei vaan enää huolinut rintaa!"
Hiukan tietysti karrikoin, mutta jokaiselle imettäjällt tulee niitä kausia, kun lapsi kasvaa nopeammassa tahdissa ja silloin myös maidontuotanto on koetuksella. Tuntuu, että vauva söisi vartin välein. Niin kävi minullekin, ja tiedän lähes kaikille imettäneille niin käyneen. Siihen on helppo hermostua ja ajatella, että maito ei vaan riitä. Sitten taas turvaudutaan korvikkeeseen. Ja kuinka helppoa se onkaan alkuun, vauva nukkuukin yhtäkkiä tunteja putkeen ja rintamaidon erityskin sopivasti siinä samalla laantuu....
Tällöin pitää todella jaksaa imettää vartin välein. Ei sitä kauaa kestä! Suurimmassa osassa tapauksia maidoneritys lisääntyy vauvan tarpeisiin sopivaksi. Muuta keinoa siihen ei vaan ole kuin se, että imettää, imettää ja imettää. Tosiasia on se, että alle kahdella prosentilla terveistä naisista rintamaito loppuu kokonaan alle puolessa vuodessa täysaikaisen lapsen synnytyksestä vaikka imetystä ylläpidettäisiin. Jostakin syystä vaan tuntuu, että hiukan enemmän kuin kaksi prosenttia imetykseen tympääntyneistä äideistä selittää silmät kirkkaina, että juuri niin muka olisi käynyt. Ehkä onkin, mutta se on seurausta korvikkeeseen siirtymisestä eikä siitä, että maito olisi sitkeistä imetysyrityksistä huolimatta todella loppunut.

Nyt en enää jaksa tätä ketjua.

 

Ei se imetys munkaan juttuni ollut (esikoinen vajaa kuukausi imetystä, tyty ja kuopus n. 3kk), vaikka imetyksen puolestapuhuja olenkin - kummallista eikö vaan =)

 

Miten voi kerrankin olla tällanen ketju päässyt näin pitkälle ilman riitelyä?

Anteeks nyt kun pilaan ilon. Mutta nimenomaan tota en ymmärrä. "ei vaan oo mun juttu" EI ole mikään peruste lopettaa imetystä. Niinku Viiviliina sano imetys on vauvan juttu, ei mitään sellasta mistä äidin tulis saada hupia.

Ja juu juu, kaikilta se ei onnistu. Ei siinä mitään. Mutta kahden viikon yrityksen jälkeen ei kannata vielä luovuttaa vaan hakea apua vaikka neuvolan kautta. Se että maito ei vaan riitä tms. on ihan eri asia kuin se että äiti vaan kyllästyy hommaan 2kk kuluttua.

 

Ei ollut munkaan juttu :x Koskaan en siitä pitänyt, mut pakosta yritin kun heti leimataan huonoksi äidiksi jos et lastas imetä. Kaikki vaan ei ota huomioon sitä et jokaiselle se ei ole niin helppoa ja kivutonta.

 

No mie imetin 6,5 kk ja osittain annoin myös korviketta eli täysimetyksellä vauva ei ollut missään vaiheessa. En nähnyt omalla kohdallani yhtäkään syytä täysimettää lasta. Mielestäni on täysin jokaisen oma asia, imettääkö vai ei ja kuinka pitkään, jos imettää. Nykyään vaan aivopestään joka tuutista äitejä imettämään mahdollisimman pitkään ja näin luodaan mielestäni vaan turhia suorituspaineita jo ennestään stressaantuneille äideille. Oma poika on kohta 3 v. ja terveenä ollut (joitain päiväkotilaisen flunssia lukuunottamatta), joten ainakaan meillä ei näytä tilanteesta olleen mitään haittaa pojan vastustuskyvylle. Joten jokainen toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla ja jättäkää kaikenlainen painostus omaan arvoonsa!

 

Muistan ensimmäiset pari viikkoa ajatelleeni, että eihän tästä tule mitään ja että tämmöstäkö tämä imettäminen sitten on. Ilman rintakumia hommasta ei tullut mitään ja vauva oli niin hätäinen, että laittoi suutaan kiinni jo ennen kun kunnon imemisotetta sai. Siitä se sitten ajan kanssa alkoi sujumaan. Että ottaa päähän kun sellaiset ihmiset joilla sitä maitoa on sattunut riittämään alkavat selittää, että se on omasta päästä kiinni ja oma vika jos maitoa ei tule sitä puolta vuotta vähintään...no näin mulla ainakin kävi. Maito loppui kolmen kuukauden päästä synnytyksestä kun vauva alkoi nukkumaan yönsä ilman heräilyjä, sitä ennen jo alkoi vähenemään huomattavasti. Kai mun sitten olisi pitänyt lapsi väkisin herättää yöllä syömään tai käydä pumppaamassa keskellä yötä, että maitoa varmasti jatkossakin tulisi. Imettäminen on tärkeää lapselle, mutta niin on myös hyvinvoiva äiti joka jaksaa lapsensa hoitaa myös hyvin...se on kuitenkin lapsen kannalta tärkeintä.