Ilmoitus lastensuojeluun

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Pohditaanpa hetki. Olisko kouluampujat jättäneet tekonsa tekemättä, jos olisivat saaneet pikkulapsena enemmän tukistuksia ja luunappeja? Vai olisko runsaampi halaaminen ja sylissä pito ehkä sittenkin auttanut enemmän? *vetäytyy kammioonsa pohtimaan tätä vaikeaa pulmaa*

Siis mistä te oikeasti tämän tiedätte. Vai ovatko aivonne kenties kukkahatun sisällä, jossa on hyvä pohdiskella?

No eikös lastenkasvatus ole sitten aihe, jota sietääkin pohdiskella ja huolella? Musta vaan on niin kornia vetää joku kouluampuminen tähän mukaan, joten on ehkä hyvä muistuttaa vanhasta viisaudesta "väkivalta synnyttää väkivaltaa". Vai menikö se sittenkin "väkivalta synnyttää rauhaa ja onnellisuutta"?

 

ja siis mä en näeä sitä hyvänä kasvatuksena mutta aina välillä ok jos ei muu auta. enkä näe sitä traumatisoivana asiana. tottakai puhuminen on parempi mutta aina se ei riitä.

onko muuten sekin pahoinpitely kun ottaa kiinni huutavaa ja riehuvaa lasta? siitäkin voi jäädä mustelmaa.

Niin en mäkään sit edes loppujen lopulta tiedä mihin kastiin kuulun... Ikinä en ole lyönyt, antanut luunappia tms. Mutta tukasta kiinni pitäen olen omaan huoneeseen taluttanut, kun meno äitynyt liian villiksi ja komennot kaikuneet kuuroille korville.

 

Tämä on vaan mennyt nykypäivänä siihen että kouluissa uskalleta enää edes puuttua lasten komentamiseen kun opettajat/koulu pelkää saavansa haasteen käräjille..
Oppilaat saavat haistatella ja tehdä mitä lystää.

 

Enkä siis tarkoita sitä, että kaikki lapset kasvaa kieroon jotka ovat saaneet ruumiillista kuritusta..vaan tarkoitan sitä, että ei pidä opettaa lapsia siihen että väkivalta on ratkaisumalli jos puhe ei auta!

peesi

 

järkyttävää. Meistä jokainen olisi huostaanotettu, tai ainakin 90%, jos tuota olisi entisaikaan tehty muutaman selkäsaunan takia. Miksi nykyään pitäisi olla täydellinen, yhtäkään hermon menetystä ei sallita?
(ja ei, en kannata väkivaltaa, en ole lyönyt lapsiani, vaikka väsynyt olenkin, mutta minulla 2 tyttöä, jotka uskovat ainakin joskus ja suurimman osan aikaa)

Ei lastensuojelu tarkoita pelkästään huostaanottoa! Mistä sä ton tähän vedit? Ap oli pyytänyt apua, lastensuojelulla saattaa hyvinkin olla tarjota jotain tukea tai neuvoa! Mun mielestä järjetöntä täällä lietsoa pelkoa tuollaisilla jutuilla.

Kyllä huostaanotto on ollut viime aikoina lähes ainoa apu, joita perheille on tarjottu, tai ainakin kovin yleinen. Raha raha raha. firmojen taskuihin, kuntien kontolta lapset pois valtion elätettäväksi.

Käsittääkseni meidän tapauksessa ei huostaanotosta vielä puhuta, mutta rajulta tuntuu silmätikuksikin joutuminen. Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että rehellisesti myönsin virheeni ja olin valmis parantamaan tapani. Ymmärrän kyllä, että olemme tehneet väärin ja kadun tekojani. Mietin välillä aivan paniikissa, että onko ne muutamat läppäisyt tosiaankin aiheuttaneet pysyvää henkistä haittaa. Silti pohjimmiltani uskon, että syy on muualla. Kukaan vaan ei tiedä missä.

Itsenäisesti alunperin otin yhteyttä perhenuvolaan, jotta saisimme apua lapsellemme, jolla oli selvästi paha olla. Ajattelin todellakin lapseni parasta, koska oirehti kovasti...

 

Olisikohan tässä syy siihen, etteivät ihmiset kovin hanakasti omin päin hae apua ongelmiinsa : asioi esim. perheneuvoloissa, tai puhu kasvatuksellisista pattitilanteista vaikka lastenneuvolassa? Meinaan se, että jos jokaiseen pieneenkin "ylilyöntiin", nippaisuun ja tms puututaan noin kovalla kouralla, se voinee karsia apua tarvitsevia pois mahdollisen avun piiristä? Joo, laki velvoittaa ilmoittamaan, mutta.... Kääntyyköhän tämä "tiukan ilmiannon velvollisuus-laki" jossain kohtaa itseään vastaan. Ruumiillinen kuritus ei ole se paras/oikea tie, mutta on OLEMASSA SÄVYEROJA.... Eikä karjuminen lapselle tuota niitä traumoja sitten, jos PIENI läppäisy tuottaa? Saisi AIKA monesta perheestä sitten ilmoituksen tehdä.... Ei ole pian Suomessa montaa "täydellistä, lapsensa ansaitsevaa" perhettä... MINUSTA ON HIENOA; kun osaa ja uskaltaa hakea apua ja asioida esim. perheneuvolassa, ja vieläpä kertoa ns. erheistään vaikkapa kasvatuksen suhteen, ja omasta riittämättömyydestään. SIIHEN PITÄÄ ammatti-ihmisten kanssa hakea uudet toimintamallit ja keinot selvitä, ja esim. psykologien pitää tukea vanhemmuutta, eikä olla haukkana virheitä metsästämässä ja niistä "sakottamassa". ERI ASIA todelliset väärinkäytökset lapsia kohtaan, mutta nämä ihmiset harvemmin vapaaehtoisesti edes yrittää asioida psykologien ja muiden perhenla:n työntekijöiden kanssa. Pitää penkoa niitä asioita, missä oikeasti on penkomisen tarvetta.... Kaikkeen niitä resursseja riittääkin, mutta silti tämä maa pursuaa oikeitakin murhenäytelmiä, joissa pääosaa esittävät vastentahtoisesti lapset. Missä "sossut" silloin luuraa?

 

ja siis mä en näeä sitä hyvänä kasvatuksena mutta aina välillä ok jos ei muu auta. enkä näe sitä traumatisoivana asiana. tottakai puhuminen on parempi mutta aina se ei riitä.

onko muuten sekin pahoinpitely kun ottaa kiinni huutavaa ja riehuvaa lasta? siitäkin voi jäädä mustelmaa.

Niin en mäkään sit edes loppujen lopulta tiedä mihin kastiin kuulun... Ikinä en ole lyönyt, antanut luunappia tms. Mutta tukasta kiinni pitäen olen omaan huoneeseen taluttanut, kun meno äitynyt liian villiksi ja komennot kaikuneet kuuroille korville.

mut voi tulla tuomitsemaan tuosta asiasta kans,olen tukasta napannut kiinni esim 3 vuotiasta kun suoraan lähtenyt auto tielle juoksemaan ja auto tulossa suoraa kohti.siinä nappasin likkaa tukasta ja huusin että varmaan kuuli koko tienoo.ja noita on useita tollasia missä on otettu kiinni siittä mistä saadaan ja en ole vaarallisen tapauksen jälkeen ääntä säästelly.

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Pohditaanpa hetki. Olisko kouluampujat jättäneet tekonsa tekemättä, jos olisivat saaneet pikkulapsena enemmän tukistuksia ja luunappeja? Vai olisko runsaampi halaaminen ja sylissä pito ehkä sittenkin auttanut enemmän? *vetäytyy kammioonsa pohtimaan tätä vaikeaa pulmaa*

Siis mistä te oikeasti tämän tiedätte. Vai ovatko aivonne kenties kukkahatun sisällä, jossa on hyvä pohdiskella?

No eikös lastenkasvatus ole sitten aihe, jota sietääkin pohdiskella ja huolella? Musta vaan on niin kornia vetää joku kouluampuminen tähän mukaan, joten on ehkä hyvä muistuttaa vanhasta viisaudesta "väkivalta synnyttää väkivaltaa". Vai menikö se sittenkin "väkivalta synnyttää rauhaa ja onnellisuutta"?

Iteasiassa yritin tässä lainata vielä lisäksi tähän perään heitettyä kommenttia, jossa todettiin, että tuo jälkimmäinen olisi ollut parempi. Mulle ainakin iski silmään yksi väkivallan ehdoton vastustaja (mamma), joka veti nuo kouluampumiset tähän, ja kyllä, ne minustakin ovat korni veto. Mutta kyllä sinäkin aika vahvasti vihjaat, että kouluampumisia olisi voitu ehkäistä jollain väkivallattomalla kasvatuksella. Tiedätkö edes, minkälaisen kasvatuksen nämä saivat?

 

ja siis mä en näeä sitä hyvänä kasvatuksena mutta aina välillä ok jos ei muu auta. enkä näe sitä traumatisoivana asiana. tottakai puhuminen on parempi mutta aina se ei riitä.

onko muuten sekin pahoinpitely kun ottaa kiinni huutavaa ja riehuvaa lasta? siitäkin voi jäädä mustelmaa.

Ja mustelmahan se olikin merkki siitä että onko juttu pahoinpitelyä vai ei...huoh..

 

aivan oikein että menitte sinne ja pääsette tai joudutte kuulusteluihin, se on rikos ja sillä selvä...turha tulla tänne ulisemaan jos ei ymmärrä mikä on väärin ja mikä ei, huh,huh..

En puolustele mitenkään ap:n toimintaa, mutta maksatko sinä telkkariluvan?

Vähä tuota eri kastiin taas menee tämä juttu

No ei sikäli, että molemmissa on kyse lain kirjaimellisesta noudattamisesta.

Niin eli pahoinpitely ei ole oikein siis,eikä se että jätetään laskut maksamatta.

 

ja siis mä en näeä sitä hyvänä kasvatuksena mutta aina välillä ok jos ei muu auta. enkä näe sitä traumatisoivana asiana. tottakai puhuminen on parempi mutta aina se ei riitä.

onko muuten sekin pahoinpitely kun ottaa kiinni huutavaa ja riehuvaa lasta? siitäkin voi jäädä mustelmaa.

Niin en mäkään sit edes loppujen lopulta tiedä mihin kastiin kuulun... Ikinä en ole lyönyt, antanut luunappia tms. Mutta tukasta kiinni pitäen olen omaan huoneeseen taluttanut, kun meno äitynyt liian villiksi ja komennot kaikuneet kuuroille korville.

mut voi tulla tuomitsemaan tuosta asiasta kans,olen tukasta napannut kiinni esim 3 vuotiasta kun suoraan lähtenyt auto tielle juoksemaan ja auto tulossa suoraa kohti.siinä nappasin likkaa tukasta ja huusin että varmaan kuuli koko tienoo.ja noita on useita tollasia missä on otettu kiinni siittä mistä saadaan ja en ole vaarallisen tapauksen jälkeen ääntä säästelly.

veikkaan että aika moni on taluttanu kädestäkin. onko se rajojen sisäpuolella..? siis kysyn näiltä nolla linjalla olevilta.

saako koksaa ikinä lapseen riita tilanteessa? pitääkö lapset kasvattaa pumpulissa?

 

kuinka lujaa saa lyödä ja mihin: koskaan ei saa lyödä, ei hiljaa, eikä lujaa
saako siihen käyttää esinettä: koskaan ei saa lyödä, ei hiljaa eikä lujaa, eikä millään esineellä
minkä ikäiselle lapselle kuritus aloitetaan: tukkapöllyä voi antaa lapselle kun hän itse tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin ja tekee väärin tahallisesti
ja kuinka vanhalle lopetetaan: kyllä se varhaisteini jo tietää missä menee oikean ja väärän raja, ja jos ei muuten uskota siinä vaiheessa on jo muut keinot käytössä, annan nyt esimerkin siitäkin, eli aresti

antoiko tämä vastauksen sinun mietteisiin?
mielestäni jos äiti tai isä joutuu miettimään omassa päässään kuinka lujaa saa lyödä ja saako lyödä esineellä, silloin vanhemmalla ei ole kaikki kunnossa.
ja tukkapöllyllä tarkoitan tukistamista ja myöskin luunapilalla voi kurittaa, ja se tarkoittaa suomeksi nippaamista jos et tiennyt, ei esineellä lyömistä.

 

Ajatellaampas asiaa..puhe ei auta lapsen kanssa mutta karjaisemalla saat lapsukaisen ruotuun..kuin myös väkivallalla lasta kohtaan.. Hmm...nyt sitten kun mietitään, mihin lapsi opetetaan siihen,että jos tulee jotain sanaharkkaa tms niin huudetaanko vastaan vai käydäänkö pahimmassa tapauksessa kimppuun? Kummasta on tulevaisuutta ajatellen enemmän haittaa...

 

ja siis mä en näeä sitä hyvänä kasvatuksena mutta aina välillä ok jos ei muu auta. enkä näe sitä traumatisoivana asiana. tottakai puhuminen on parempi mutta aina se ei riitä.

onko muuten sekin pahoinpitely kun ottaa kiinni huutavaa ja riehuvaa lasta? siitäkin voi jäädä mustelmaa.

Ja mustelmahan se olikin merkki siitä että onko juttu pahoinpitelyä vai ei...huoh..

kyse oli siitä missä kulkee raja... :headwall:
saako lapseen koskea riitatilanteessa?

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Kuria pitää olla,mutta kyllä väkivalta toista kohtaan aiheuttaa paljonkin pahaa.
Joskus seuraukset huomataan vasta aikuisiällä.

No mut onko tullut mieleen, että kaikki lapset ei oo samanlaisia kuin teidän Juuso-Jalmari? Vaikka Juuso-Jalmarille auttaisi "järjen puhuminen" kurina niin kaikille se ei vaan toimi näin. Ja sit kun näiden tällaisten lasten äidit toitottaa täällä, miten puhuminen ratkaisee kaiken niin sit tapahtuu tulevaisuudessa kauheita... Mutku ei osata avata niitä omia silmiä. Just nää ruumiillisen kurituksen vastustajat on näitä "ei minun lapseni" -äitejä.

No mutta se marja-terttu siellä voipi aivan rauhassa soittaa itselleen apua jos on päästänyt tilanteen niin pahaksi ettei enää mikään muu auta kuin lapsen pahoinpitely.
Tuo sun yleistäminen särähtaa aiak pahasti korvaan.
Olenko jossain vaiheessa väittänyt ettei minun lapseni sitä ja tätä,en ole en.
En pidä itseäni niin tyhmänä,että luulisin lapseni olevan täydellinen sitten joskus.En ole väittänyt etteikö minun lapseni voisi tehdä tyhmyyksiä.

No enhän minäkään sanonut, että "pahoinpitelen" lastani. Mutta tiedän lapsia, joille tämä "pahoinpitely" olisi tarpeen. Kaikki lapsia kun ei voi kasvattaa saman kaavan mukaan. Ne lapset on erilaisia niin kasvatusmenetelmätkin on erilaisia. Siksipä mun mielestä hyvä äiti jättää kasvatusneuvot/ohjeet sun muut sivuun ja kasvattaa oman lapsensa siten, mitä se oman lapsen kasvatus vaatii.

Ja sä meinaat, että metodien valinta riippuu siitä lapsesta ainoastaan, eikä vanhemman tarvitse miettiä omaa osuuttaan ongelmassa? Vanhemman käytökselläkö ei ole mitään merkitystä siihen, miten lapsi käyttäytyy? Vuorovaikutus ei ole yksisuuntaista.

 

Ajatellaampas asiaa..puhe ei auta lapsen kanssa mutta karjaisemalla saat lapsukaisen ruotuun..kuin myös väkivallalla lasta kohtaan.. Hmm...nyt sitten kun mietitään, mihin lapsi opetetaan siihen,että jos tulee jotain sanaharkkaa tms niin huudetaanko vastaan vai käydäänkö pahimmassa tapauksessa kimppuun? Kummasta on tulevaisuutta ajatellen enemmän haittaa...

No jos pohtii, niin voi olla siitä huutamisesta. Koska jos lapsi oppii kotona huutamiseen perustuvan keskustelukulttuurin, hän voi käyttää sitä vielä aikuisenakin, osin ehkä tiedostamattaan. Mutta fyysinen kurinpito ei tule niin helposti vastaan käytännön elämän tilanteissa, sitä on helpompi hallita kun tietää ettei se ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

 

Tämä on vaan mennyt nykypäivänä siihen että kouluissa uskalleta enää edes puuttua lasten komentamiseen kun opettajat/koulu pelkää saavansa haasteen käräjille..
Oppilaat saavat haistatella ja tehdä mitä lystää.

Totta täysin.Kohta ollaan amerikan mallissa aseet koulussa.

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Kuria pitää olla,mutta kyllä väkivalta toista kohtaan aiheuttaa paljonkin pahaa.
Joskus seuraukset huomataan vasta aikuisiällä.

No mut onko tullut mieleen, että kaikki lapset ei oo samanlaisia kuin teidän Juuso-Jalmari? Vaikka Juuso-Jalmarille auttaisi "järjen puhuminen" kurina niin kaikille se ei vaan toimi näin. Ja sit kun näiden tällaisten lasten äidit toitottaa täällä, miten puhuminen ratkaisee kaiken niin sit tapahtuu tulevaisuudessa kauheita... Mutku ei osata avata niitä omia silmiä. Just nää ruumiillisen kurituksen vastustajat on näitä "ei minun lapseni" -äitejä.

No mutta se marja-terttu siellä voipi aivan rauhassa soittaa itselleen apua jos on päästänyt tilanteen niin pahaksi ettei enää mikään muu auta kuin lapsen pahoinpitely.
Tuo sun yleistäminen särähtaa aiak pahasti korvaan.
Olenko jossain vaiheessa väittänyt ettei minun lapseni sitä ja tätä,en ole en.
En pidä itseäni niin tyhmänä,että luulisin lapseni olevan täydellinen sitten joskus.En ole väittänyt etteikö minun lapseni voisi tehdä tyhmyyksiä.

No enhän minäkään sanonut, että "pahoinpitelen" lastani. Mutta tiedän lapsia, joille tämä "pahoinpitely" olisi tarpeen. Kaikki lapsia kun ei voi kasvattaa saman kaavan mukaan. Ne lapset on erilaisia niin kasvatusmenetelmätkin on erilaisia. Siksipä mun mielestä hyvä äiti jättää kasvatusneuvot/ohjeet sun muut sivuun ja kasvattaa oman lapsensa siten, mitä se oman lapsen kasvatus vaatii.

Ja sä meinaat, että metodien valinta riippuu siitä lapsesta ainoastaan, eikä vanhemman tarvitse miettiä omaa osuuttaan ongelmassa? Vanhemman käytökselläkö ei ole mitään merkitystä siihen, miten lapsi käyttäytyy? Vuorovaikutus ei ole yksisuuntaista.

No miten sä selität sitten kaksi saman perheen lasta, jotka on täysin erilaisia?

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Pohditaanpa hetki. Olisko kouluampujat jättäneet tekonsa tekemättä, jos olisivat saaneet pikkulapsena enemmän tukistuksia ja luunappeja? Vai olisko runsaampi halaaminen ja sylissä pito ehkä sittenkin auttanut enemmän? *vetäytyy kammioonsa pohtimaan tätä vaikeaa pulmaa*

Siis mistä te oikeasti tämän tiedätte. Vai ovatko aivonne kenties kukkahatun sisällä, jossa on hyvä pohdiskella?

No eikös lastenkasvatus ole sitten aihe, jota sietääkin pohdiskella ja huolella? Musta vaan on niin kornia vetää joku kouluampuminen tähän mukaan, joten on ehkä hyvä muistuttaa vanhasta viisaudesta "väkivalta synnyttää väkivaltaa". Vai menikö se sittenkin "väkivalta synnyttää rauhaa ja onnellisuutta"?

Iteasiassa yritin tässä lainata vielä lisäksi tähän perään heitettyä kommenttia, jossa todettiin, että tuo jälkimmäinen olisi ollut parempi. Mulle ainakin iski silmään yksi väkivallan ehdoton vastustaja (mamma), joka veti nuo kouluampumiset tähän, ja kyllä, ne minustakin ovat korni veto. Mutta kyllä sinäkin aika vahvasti vihjaat, että kouluampumisia olisi voitu ehkäistä jollain väkivallattomalla kasvatuksella. Tiedätkö edes, minkälaisen kasvatuksen nämä saivat?

No en tietenkään tiedä. Yleisellä tasolla asiaa pohdinkin. Voit toki halutessasi olla vapaasti eri mieltä kanssani tuosta väkivalta synnyttää väkivaltaa -jutusta, joka oli juttuni pointti. Mä kyllä uskon siihen.

 

Ajatellaampas asiaa..puhe ei auta lapsen kanssa mutta karjaisemalla saat lapsukaisen ruotuun..kuin myös väkivallalla lasta kohtaan.. Hmm...nyt sitten kun mietitään, mihin lapsi opetetaan siihen,että jos tulee jotain sanaharkkaa tms niin huudetaanko vastaan vai käydäänkö pahimmassa tapauksessa kimppuun? Kummasta on tulevaisuutta ajatellen enemmän haittaa...

Voi luoja mitä jeesustelua...

 

Ajatellaampas asiaa..puhe ei auta lapsen kanssa mutta karjaisemalla saat lapsukaisen ruotuun..kuin myös väkivallalla lasta kohtaan.. Hmm...nyt sitten kun mietitään, mihin lapsi opetetaan siihen,että jos tulee jotain sanaharkkaa tms niin huudetaanko vastaan vai käydäänkö pahimmassa tapauksessa kimppuun? Kummasta on tulevaisuutta ajatellen enemmän haittaa...

No jos pohtii, niin voi olla siitä huutamisesta. Koska jos lapsi oppii kotona huutamiseen perustuvan keskustelukulttuurin, hän voi käyttää sitä vielä aikuisenakin, osin ehkä tiedostamattaan. Mutta fyysinen kurinpito ei tule niin helposti vastaan käytännön elämän tilanteissa, sitä on helpompi hallita kun tietää ettei se ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

Ei voi enää ku nauraa
Ystäväni tuossa mietti nelisen vuotta sitten että mitehän häneltä onnistuu lapsen kasvatus,tai ne tilanteet missä hermot meinaa mennä.Tai ne hetket kun lapsi ei tottele.
Pelkäsi niin paljon sitä että antaa lapselleen selkään kurittamis tarkoituksessa,ja remmiä pyllylle,tukkapöllyjä...vain sen vuoksi että on itse niitä lapsena saanut.
Onneksi hän oli se sukupolvi joka sai tuon kierteen katkaistua.
Teininä tuo tyttö kyllä hakkasi kylillä ihan surutta ihmisiä,jos joku asia ei mennyt hänen pillinsä mukaan,tai joku teki häntä kohtaan väärin(siis hänen mielestään).Oli kuulemma helppoa tehdä niin kun kotona ei koskaan puhuttu/huudettu asioista vaan turvauduttiin väkivaltaan.

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Pohditaanpa hetki. Olisko kouluampujat jättäneet tekonsa tekemättä, jos olisivat saaneet pikkulapsena enemmän tukistuksia ja luunappeja? Vai olisko runsaampi halaaminen ja sylissä pito ehkä sittenkin auttanut enemmän? *vetäytyy kammioonsa pohtimaan tätä vaikeaa pulmaa*

Voi sentään kun asiat oliskin näin mustavalkoisia niin me kaikki osaisimme toimia "oikein". Minäkin olen halannut lapsiani ja halaan yhä jopa esikoistamme joka on jo kohta 16-vuotias. Kuopuksemme oli kuin taivaan enkeli aina 3-ikävuoteen asti, kunnes jotain muuttui enkä meinannut uskoa että luonne voi muuttua niin totaalisesti, mutta niin vain kävi. Nimittäin pojalla ilmeni erityisen voimakas oma tahto! Sitä päätä oli vaikea kääntää, sehän alkoi mennä niin...siitä arvokkaasta puhumisesta huolimatta...että poika alkoi hutkia veljiään ja jopa meitä Mikään puhe ei enää auttanut, eikä tämä pieni mahtava ihminen voinut satuttaa muita. Meillä on kolme lasta ja voin vannoa että tässä perheessä puhutaan ihan älyttömästi vieläkin kaikista asioista, niin hyvistä kuin pahoistakin, mutta kun se ei aina mene perille. Ja jos tämä pieni "tyranni" käy aina vaan toisten päälle, jatkatko näissä tilanteissa yhä RAUHALLISTA puhettasi, etkä sorru edes HUUTAMISEEN??? Tätä pidän suoranaisena ihmeenä jos hermosi todella kestäisi vuodesta toiseen tätä! MUTTA, jos olet tällainen superihminen niin toivotan sinut kernaasti meille kylään opettamaan meitä Lycka till! Siinä on nimittäin haastetta kerrakseen kun meidän kuopuksen temperamenttiin yrität kauniilla puheella vaikuttaa. En sano etteikö se tehoisi joskus, eikä hän meihin kajoa, mutta veljiinsä kylläkin, siihen ei keinot riitä. Meillä jokainen on yrittänyt tälle vesselille puhua kauniisti, mutta olen todella iloinen jos sinulla on meillä jokin ihmeellinen poppaskonsti! Tässä tapauksessa ei auta kuin kasvaminen sosiaaliseksi mukavaksi pojaksi, ja siitä fiksuksi aikuiseksi, mutta ilman tämän kaverin pysäyttämistä iskuilta ei vältytä! Tarkoitan että jos hänelle todella vain puhuu kun hän yrittää satuttaa veljeään, on se jo myöhäistä, kyllä minä mieluummin suojelen isoveljeä pysäyttämällä kaverin kuin että juoksen vierellä juttelemassa kun hän juoksee kumauttamaan toista B)

En todellakaan lähtisi vertaamaan tällaista juttua koulusurmaamisiin, koska varmasti joka toisessa suomalaisperheessä on lapsi joka on agressiivisempi luonteeltaan kuin sen toisen perheen lapsi. Oikeesti, jos asia olisi NÄIN mustavalkoinen, olisi meillä kaikilla niin lokoisat oltavat ja että sussiunatkoon Kaikkihan meistä toimisi noin, tai varmasti suurin osa yrittää sitä puhumista ensin, eihän tässä kukaan NIIN tyhmä ole. Anteeksi pieni ironia viestissäni, mutten voinut välttääkään sitä tuodessani esiin oman kokemukseni kolmen poikalapsen äitinä.

 

Olisikohan tässä syy siihen, etteivät ihmiset kovin hanakasti omin päin hae apua ongelmiinsa : asioi esim. perheneuvoloissa, tai puhu kasvatuksellisista pattitilanteista vaikka lastenneuvolassa? Meinaan se, että jos jokaiseen pieneenkin "ylilyöntiin", nippaisuun ja tms puututaan noin kovalla kouralla, se voinee karsia apua tarvitsevia pois mahdollisen avun piiristä? Joo, laki velvoittaa ilmoittamaan, mutta.... Kääntyyköhän tämä "tiukan ilmiannon velvollisuus-laki" jossain kohtaa itseään vastaan. Ruumiillinen kuritus ei ole se paras/oikea tie, mutta on OLEMASSA SÄVYEROJA.... Eikä karjuminen lapselle tuota niitä traumoja sitten, jos PIENI läppäisy tuottaa? Saisi AIKA monesta perheestä sitten ilmoituksen tehdä.... Ei ole pian Suomessa montaa "täydellistä, lapsensa ansaitsevaa" perhettä... MINUSTA ON HIENOA; kun osaa ja uskaltaa hakea apua ja asioida esim. perheneuvolassa, ja vieläpä kertoa ns. erheistään vaikkapa kasvatuksen suhteen, ja omasta riittämättömyydestään. SIIHEN PITÄÄ ammatti-ihmisten kanssa hakea uudet toimintamallit ja keinot selvitä, ja esim. psykologien pitää tukea vanhemmuutta, eikä olla haukkana virheitä metsästämässä ja niistä "sakottamassa". ERI ASIA todelliset väärinkäytökset lapsia kohtaan, mutta nämä ihmiset harvemmin vapaaehtoisesti edes yrittää asioida psykologien ja muiden perhenla:n työntekijöiden kanssa. Pitää penkoa niitä asioita, missä oikeasti on penkomisen tarvetta.... Kaikkeen niitä resursseja riittääkin, mutta silti tämä maa pursuaa oikeitakin murhenäytelmiä, joissa pääosaa esittävät vastentahtoisesti lapset. Missä "sossut" silloin luuraa?

Juuri näin. Perhe, joka myöntää virheensä ja itse hakee apua, asetetaan jo ennestään vaikeassa ja ehkä raskaassa tilanteessa suurennuslasin alle, ja aletaan etsimällä etsiä virheitä. Kuka hakee enää apua mihinkään? Sitten tapahtuu murhenäytelmiä, kun ei jakseta.

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Kuria pitää olla,mutta kyllä väkivalta toista kohtaan aiheuttaa paljonkin pahaa.
Joskus seuraukset huomataan vasta aikuisiällä.

No mut onko tullut mieleen, että kaikki lapset ei oo samanlaisia kuin teidän Juuso-Jalmari? Vaikka Juuso-Jalmarille auttaisi "järjen puhuminen" kurina niin kaikille se ei vaan toimi näin. Ja sit kun näiden tällaisten lasten äidit toitottaa täällä, miten puhuminen ratkaisee kaiken niin sit tapahtuu tulevaisuudessa kauheita... Mutku ei osata avata niitä omia silmiä. Just nää ruumiillisen kurituksen vastustajat on näitä "ei minun lapseni" -äitejä.

No mutta se marja-terttu siellä voipi aivan rauhassa soittaa itselleen apua jos on päästänyt tilanteen niin pahaksi ettei enää mikään muu auta kuin lapsen pahoinpitely.
Tuo sun yleistäminen särähtaa aiak pahasti korvaan.
Olenko jossain vaiheessa väittänyt ettei minun lapseni sitä ja tätä,en ole en.
En pidä itseäni niin tyhmänä,että luulisin lapseni olevan täydellinen sitten joskus.En ole väittänyt etteikö minun lapseni voisi tehdä tyhmyyksiä.

No enhän minäkään sanonut, että "pahoinpitelen" lastani. Mutta tiedän lapsia, joille tämä "pahoinpitely" olisi tarpeen. Kaikki lapsia kun ei voi kasvattaa saman kaavan mukaan. Ne lapset on erilaisia niin kasvatusmenetelmätkin on erilaisia. Siksipä mun mielestä hyvä äiti jättää kasvatusneuvot/ohjeet sun muut sivuun ja kasvattaa oman lapsensa siten, mitä se oman lapsen kasvatus vaatii.

Ja sä meinaat, että metodien valinta riippuu siitä lapsesta ainoastaan, eikä vanhemman tarvitse miettiä omaa osuuttaan ongelmassa? Vanhemman käytökselläkö ei ole mitään merkitystä siihen, miten lapsi käyttäytyy? Vuorovaikutus ei ole yksisuuntaista.

No miten sä selität sitten kaksi saman perheen lasta, jotka on täysin erilaisia?

No lapset nyt vaan on erilaisia.Mikäs kysymys se tuollainen oli.
Jos sinä et pärjää sen toisen lapsen kanssa,niin kannattaa hakea teille jotain apua.

 

kuinka lujaa saa lyödä ja mihin: koskaan ei saa lyödä, ei hiljaa, eikä lujaa
saako siihen käyttää esinettä: koskaan ei saa lyödä, ei hiljaa eikä lujaa, eikä millään esineellä
minkä ikäiselle lapselle kuritus aloitetaan: tukkapöllyä voi antaa lapselle kun hän itse tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin ja tekee väärin tahallisesti
ja kuinka vanhalle lopetetaan: kyllä se varhaisteini jo tietää missä menee oikean ja väärän raja, ja jos ei muuten uskota siinä vaiheessa on jo muut keinot käytössä, annan nyt esimerkin siitäkin, eli aresti

antoiko tämä vastauksen sinun mietteisiin?
mielestäni jos äiti tai isä joutuu miettimään omassa päässään kuinka lujaa saa lyödä ja saako lyödä esineellä, silloin vanhemmalla ei ole kaikki kunnossa.
ja tukkapöllyllä tarkoitan tukistamista ja myöskin luunapilalla voi kurittaa, ja se tarkoittaa suomeksi nippaamista jos et tiennyt, ei esineellä lyömistä.

Ja miten ihmeellä perustelet, että risulla ripsauttaminen tai pieni läppäisy takapuolelle on kielletty, mutta tukistaminen tai luunappi sallittu? Nekin kun voi tehdä monella eri volyymilla. Ja ihan varmasti sattuu yhtä paljon, niin henkisesti, kuin fyysisestikin!
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että normaalin aikuisen ei tarvitse miettiä, milloin, ja millä voimalla kuritus on sallittua. Normaali vanhempi kurittaa lastaan silloin, kun on pakko, ja silloinkin mahdollisimman vähän. Ensin voi kokeilla nurkassa seisottamista. Tosin, joidenkin mielestä siitäkin voi jäädä trauma.