Ilmoitus lastensuojeluun

Kysyn vaan täällä että kuinka monella teistä "tuomion" antavista aikuisista ovat kohdanneet raivoavan ja kiukkuavan ja äärimmäisen agressiivisen lapsen ? Kyse ei siis ole vain tavallisesta kiukusta vaan aivan jostain muusta ???

Kuka teistä on joutunnut pelkäämään oman taikka muun perheenjäsenen turvallisuuden puolesta siksi että oma lapsi käyttäytyy agresiivisesti ???

Kuka teistä on kohdannut lapsensa joka on valmis vaikka tappamaan sinut tain jonkun muun aikuisen vain siksi kun on niin vihainen ???

Kuka teistä on joutunut suojelemaan pikku sisartaan veljeään vastaan ja asettannut itsensä alttiiksi veitseniskulle ????

Kuka teistä on valmis elämään tälläistä elämää ???

Kuka teistä on valmis tuomitsemaan muita ???

Minä en ainakaan tuomitse ap:tä sillä jos millään tavalla voin niin tukeni ja myötätuntoni annan hänelle ja hänen perheelle. Olen onnellinen siitä että hän on rehellisesti sanonnut mitä on tapahtunnut ja ottaa apua vastaan sillä rehellisyys on tärkeätä jotta koko perhe saa apua ja he pystyvät vielä elämään "normaalia" tasapainosta elämää...

 

Sä olet ymmärtänyt tuon arestipenkin aivan väärin. Lasta kiinni pitämällä annat hänelle huomiota, josta hän saa voimaa raivoamiseensa entistä enemmän. Kyllä lapsen voi arestipenkkiin palauttaa ilman ronskeja otteitakin. Kiinni ei pidetä siellä ollessa koskaan, eikä edes katsota sinne päin...

Mä olen sellainen huono vanhempi... en kertakaikkiaan ymmärrä, miten lapsen saa pysymään siellä arestissa. Jos tulee koko ajan pois, mitä sille sitten pitää tehdä?

 

Tästä kuritushysteriasta tulee mieleen South Parkin jakso, jossa lapset keksivät alkaa syyttää vanhempiaan hyväksikäytöstä ja lopulta pikkukaupungin kaikki aikuiset on pidätetty...

 

Mun on nyt pakko kertoa tässä kohtaa yks juttu. Mulla on kaveri, jolla on kaksi lasta. Ensimmäinen on aina ollut helppo tapaus, kuin pieni enkeli. Tämä kaveri piti äitejä, jotka jollain tapaa kurittivat lapsiaan heikkoina, laiskoina jne. Mut sit tuli nro kakkonen ja tämä poika olikin ihan eri maata kuin ensimmäinen. Poika ei tottele mitään. Menee pää kolmantena jalkana pisin seiniä. Kaveri on syönyt kaikki sanansa. Nuoremmalle kun ei vaan puhuminen, jäähypenkki jne auta! Mun mielestä se on käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät tajua, että KAIKKI LAPSET OVAT ERILAISIA! En hyväksy lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, mutta jos ne "normaalit" keinot lapsen kasvatukseen eivät tuota tulosta niin pitääkö se lapsi jättää kasvattamatta? Ja ihan totta, kaikille ei toimi ne samat kasvatusmenetelmät. Turha tulla väittämään vastaan, että MINÄ TIEDÄN, kun toisten lapsia et voi tuntea.

 

Olit rehellinen ja sanoit niinkuin asia on. Kukaan tuskin tuomitsee sinua sillä tavalla kuin itse teet. Lastensuojelu ilmoitus on pakko tehdä jotta lastensuojelun työntekijät tietävät että on olemassa perhe X joka tarvitsee apua. Ilman ilmoitusta he eivät voi auttaa.

Muistan kun meille aikoinaan vaan sanottiin että tedään meistä ilmoitus lastensuojeluun En ymmärtännyt miksi koska haimme apua. Mutta sitten löytyi ihminen joka osasi selittää meille että miksi näin on tehtävä.

Voimia ap:lle ja ota avut vastaan jotka saatte... Ja muista kukaan ei sinun rakkauttasi lastesi kohtaa epäile. Minä en ainakaan sillä tietdän kuinka raskasta voikaan olla lapsen kanssa joka tarvitsee apua psykologisella saralla :hug:

Kirjoititpa nätisti ap:lle,tähän on helppo yhtyä!! =)


Asiasta leppäkerttuun:Tässä ketjussa on taas se meille äideille niin tuttu kahtiajako asiassa kuin asiassa Eihän tässä ketjussa kukaan puolustanut väkivaltaa lasta kohtaan vaan suurinosa kirjoitti etteivät itsekkään käytä väkivaltaa tmv. mutta kuitenkin YMMÄRTÄVÄT jos äiti väsyy niin ettei enää jaksa käyttää muita keinoja ja ymmärsivät ap:n tunteen kun rehellisesti hakee apua ja kuulee syytöksiä samalla kun ne äidit jotka ovat olevinaan maailman parhaita kasvattajia hakkaavat lapsiaan mennen tullen neljän seinän sisällä.Eli ap:n tapauksessa ei se rehellisyys oikeen kannattanut vaikka sitä aina toitotetaan!

Lapset ovat niin erilaisia kuten äiditkin ja määkin oon väkivaltaa vastaan kasvatuksessa,koska itteeni on hakattu paljon lapsena ja päätin 20v sitten etten tukista enkä nippaa saatikka lyö lapsiani esikoista odottaessani.19v jaksoinkin tuoda mielipiteeni julki,kunnes 3v ylivilkas poikani tuli mustasukkaiseksi viidennestä lapsestani (7kk) ja alkoi käyttäytyä väkivaltasesti pikkuveljeä kohtaan.Samaan aikaan sain tietää joutuvani sytostaattihoitoon ja hieman myöhemmin sairastavani epilepsiaa,paineet kävivät liian koviksi meikäläiselle ja kun 3v hakkasi (jota en ole ikinä kurittanut ruumiillisesti siis!!!)pikkuveljeään lelulla niin että siinä olisi voinut käydä todella pahasti,turvauduin tukkapöllöön ja kysyin haluaako hän tuntea miltä pikkuveljestä tuntui....joo,se oli väärin!Mutta asiat ei aina ole niin kamalan mustavalkosia!
Innokkaimille tiedoksi,että olen puhunut asiasta neuvolassa ja ymmärsivät siellä,vaikka "laitonta" onkin!!!!!!

 

Mulla on varmaan 20 äitikaveria ja yhtäkään sellaista ei ole, joka ei olisi joskus esim tukistanut lastaan... Voiko tämän asian suhteen olla alueellisia eroja? Itse asutaan maalla ja täällä lapsia vielä kasvatetaan kunnolla... Kiinnostaisi ihan oikeasti?

 

Kunpa tartuttaisiin yhtä hanakasti siihen, että nuoret voi pahoin ja annettaisiin apua heille. Näille Keravan surmaajille ja koulusurmaajille ja muille jotka voi pahoin. Ja on valtavasti aikuisia, jotka koittaa saada apua, mutta sitä ei heru. Kaikki resurssit käytetään jotenkin pöhkösti.

nimenomaan fyysisen kurituksen malli on jostain opittu. kyllä se niin on, että useimmiten tällaisiin kauhutekoihin syyllistyneet ovat saaneet osakseen jotakin pahaa (esim fyysistä kuritusta) jo aikaisemmassa elämänvaiheessa kuin ongelmien purkautuessa. Niin, että miettikääpäs tarkasti millaisia lapsia te haluatte kasvattaa. Ilman rajoja ei ole rakkautta, mutta rajat voi asettaa muutenkin kuin fyysisellä kurituksella.

 

Kysyn vaan täällä että kuinka monella teistä "tuomion" antavista aikuisista ovat kohdanneet raivoavan ja kiukkuavan ja äärimmäisen agressiivisen lapsen ? Kyse ei siis ole vain tavallisesta kiukusta vaan aivan jostain muusta ???

Kuka teistä on joutunnut pelkäämään oman taikka muun perheenjäsenen turvallisuuden puolesta siksi että oma lapsi käyttäytyy agresiivisesti ???

Kuka teistä on kohdannut lapsensa joka on valmis vaikka tappamaan sinut tain jonkun muun aikuisen vain siksi kun on niin vihainen ???

Kuka teistä on joutunut suojelemaan pikku sisartaan veljeään vastaan ja asettannut itsensä alttiiksi veitseniskulle ????

Kuka teistä on valmis elämään tälläistä elämää ???

Kuka teistä on valmis tuomitsemaan muita ???

Minä en ainakaan tuomitse ap:tä sillä jos millään tavalla voin niin tukeni ja myötätuntoni annan hänelle ja hänen perheelle. Olen onnellinen siitä että hän on rehellisesti sanonnut mitä on tapahtunnut ja ottaa apua vastaan sillä rehellisyys on tärkeätä jotta koko perhe saa apua ja he pystyvät vielä elämään "normaalia" tasapainosta elämää...

Minä en tuomitse ketään, minä en hyväksy väkivaltaa mutta minä ymmärrän vanhempien väsymyksen ja sen että kun ei jaksa on aika epätoivoisessa tilanteessa, kaikki myötätuntoni on ap:n puolella. Ja minusta on todella rohkeaa että hän on uskaltanut kertoa avoimesti asioista.
Minä elän lapsen kanssa joka on kuvailemasi kaltainen. Meillä on veitset, puukot ja sakset lukkojen takana, ruokailu välineet on yläkaapissa jotta niitä ei helposti saa, lankoja, naruja, kuminauhoja meillä ei ole koska poika yritti kuristaa siskona heijastimen nauhaan, työkalut on lukkojen takana, aseita meillä ei ole, pojan huoneessa ei ole muita raskaita huonekaluja kuin sänky, semmoisella lasten pikkutuolilla saa pahaa jälkeä aikaan. Poika on niin pieni vielä että hänet on helppo viedä omaan huoneeseen ja yrittää rauhoitella, muutaman vuoden päästä ei onnistu enää. En koskaan jätä hetkeksikkään tuota poikaa pienempien sisarusten kanssa keskenään, esikoinen osaa jollain tasolla puolustautua tai ainakin pääsee karkuun. Sinällään tilanne on hyvä että poika on neurologisen ja psykiatrisen puolen asiakas joten toivon että joku apu meille löytyy.

 

Kysyn vaan täällä että kuinka monella teistä "tuomion" antavista aikuisista ovat kohdanneet raivoavan ja kiukkuavan ja äärimmäisen agressiivisen lapsen ? Kyse ei siis ole vain tavallisesta kiukusta vaan aivan jostain muusta ???

Kuka teistä on joutunnut pelkäämään oman taikka muun perheenjäsenen turvallisuuden puolesta siksi että oma lapsi käyttäytyy agresiivisesti ???

Kuka teistä on kohdannut lapsensa joka on valmis vaikka tappamaan sinut tain jonkun muun aikuisen vain siksi kun on niin vihainen ???

Kuka teistä on joutunut suojelemaan pikku sisartaan veljeään vastaan ja asettannut itsensä alttiiksi veitseniskulle ????

Kuka teistä on valmis elämään tälläistä elämää ???

Kuka teistä on valmis tuomitsemaan muita ???

Minä en ainakaan tuomitse ap:tä sillä jos millään tavalla voin niin tukeni ja myötätuntoni annan hänelle ja hänen perheelle. Olen onnellinen siitä että hän on rehellisesti sanonnut mitä on tapahtunnut ja ottaa apua vastaan sillä rehellisyys on tärkeätä jotta koko perhe saa apua ja he pystyvät vielä elämään "normaalia" tasapainosta elämää...

Minä en tuomitse ketään, minä en hyväksy väkivaltaa mutta minä ymmärrän vanhempien väsymyksen ja sen että kun ei jaksa on aika epätoivoisessa tilanteessa, kaikki myötätuntoni on ap:n puolella. Ja minusta on todella rohkeaa että hän on uskaltanut kertoa avoimesti asioista.
Minä elän lapsen kanssa joka on kuvailemasi kaltainen. Meillä on veitset, puukot ja sakset lukkojen takana, ruokailu välineet on yläkaapissa jotta niitä ei helposti saa, lankoja, naruja, kuminauhoja meillä ei ole koska poika yritti kuristaa siskona heijastimen nauhaan, työkalut on lukkojen takana, aseita meillä ei ole, pojan huoneessa ei ole muita raskaita huonekaluja kuin sänky, semmoisella lasten pikkutuolilla saa pahaa jälkeä aikaan. Poika on niin pieni vielä että hänet on helppo viedä omaan huoneeseen ja yrittää rauhoitella, muutaman vuoden päästä ei onnistu enää. En koskaan jätä hetkeksikkään tuota poikaa pienempien sisarusten kanssa keskenään, esikoinen osaa jollain tasolla puolustautua tai ainakin pääsee karkuun. Sinällään tilanne on hyvä että poika on neurologisen ja psykiatrisen puolen asiakas joten toivon että joku apu meille löytyy.

Voi ei!
:hug: :hug: Voimia!

 

Lapsen ei kuulu pelätä omia vanhempiaan KOSKAAN! Väkivallalla tulee alistettuja mukuloita ja heistä ties mitä aikuisena...

 

aivan oikein että menitte sinne ja pääsette tai joudutte kuulusteluihin, se on rikos ja sillä selvä...turha tulla tänne ulisemaan jos ei ymmärrä mikä on väärin ja mikä ei, huh,huh..

En puolustele mitenkään ap:n toimintaa, mutta maksatko sinä telkkariluvan?

Vähä tuota eri kastiin taas menee tämä juttu

No se on kuule rikos ja sillä selvä sekin. Ihan omilla sanoillasi. Toivottavasti saat vielä sakot.
Sitäpaitsi mun mielestä lyöminen tarkoittaa sitä että täydellä voimalla mätkäsee tarkoituksena satuttaa ja aiheuttaa kovaa kipua. Läpsäytys pepulle tuskin sattuu. Säikäyttää ehkä.

 

Muistuupa mieleen tapaus, jossa pojat oli kiusanneet koulussa toista poikaa potkimalla/hakkaamalla maassa makavaa. Opettaja oli mennyt väliin ja riuhtaissut pojat pois. Ja vanhemmat olivat älähtäneet opettajan väkivaltaisesta käytöksestä!!!! Mihin tämä maailma on mennyt? Mun mielestä täysin sairasta! Minä olen sitä mieltä, että jos mun poika potkis/hakkais jotain maassa makavaa niin mun puolesta se opettaja sais antaa pojalle vaikka selkään! Ja toivottavasti kunnolla antaisikin!

 

Hmm.. erilaisia näkökantoja piisaa.

HelloShitty kirjoitti jotenkin näin, että on paljon haitallisempiakin "kasvatusmenetelmiä" kuin tukkapölly. Miten se liittyy asiaan? se, että naapuri hakkaa lapsensa mustelmille viikottain, ja minä vain kerran kuussa, tekee siitä minun kohdallani jotenkin oikeata? Ei se, että on olemassa jotain vielä pahempaa, vie sitä vääryyttä joltain asialta pois.

Fyysisen kurituksen puolustajille myös tiedoksi, jotka pitävät näitä "vanhoja kunnon kasvatusmenetelmiä" arvossaan, että Suomessa on nimenomaan vähentynyt tällainen selkeän harkittu fyysinen rankaiseminen. Kasvussa sen sijaan on vanhemman turhautumisesta tms nouseva äkillinen väkivalta lasta kohtaan. Tällainen omien hermojensa menettämisestä johtuva voimankäyttö ei todellakaan ole lapselle mikään looginen syy-seuraussuhdetta opettava menetelmä.

Samassakin perheessä voi olla täysin erilaisia lapsia; se ei siltikään tarkoita sitä, että toinen lapsi vain on "vaikea". Jonkun lapsen temperamentti voi helpottaa vanhempien kasvatustyötä (sallii enemmän lepsuilua), mutta se mikä sopii jollekin, ei sovi kaikille. Yllättävää, että pahoinpitelyä voidaan perustella sillä, että "jotkut lapset tarvitsevat sitä", mutta ei mietitä sitä, tarvitseeko perheen toinen (vaativampi) lapsi muuten erilaista vanhemmuutta.

Tässäkin ketjussa myös vedotaan tukkapöllyn tms antamiseen, "kun lapsi toimii tahallisesti väärin". Olisi mielenkiintoista kuulla, minkä ikäinen lapsi näin tekee. Monet vanhemmat ajattelevat jo yksivuotiaankin tahallisesti "olevan tuhma". Tämä jaksaa ihmetyttää, että joillekin lapsen ajatusmaailma on todella noin vieras.

Itse rajaan fyysisen voimankäytön lapseeni siten, että sallittua on esim kiinnipitäminen, jos lapsi on itselleen tai muille vaaraksi, tai jostain tilanteesta pois siirtäminen. mitään ylimääräistä/turhaa voimankäyttöä tämä ei salli, eikä fyysisyyttä itse tilanteen jo mentyä ohi.

 

Kysyn vaan täällä että kuinka monella teistä "tuomion" antavista aikuisista ovat kohdanneet raivoavan ja kiukkuavan ja äärimmäisen agressiivisen lapsen ? Kyse ei siis ole vain tavallisesta kiukusta vaan aivan jostain muusta ???

Kuka teistä on joutunnut pelkäämään oman taikka muun perheenjäsenen turvallisuuden puolesta siksi että oma lapsi käyttäytyy agresiivisesti ???

Kuka teistä on kohdannut lapsensa joka on valmis vaikka tappamaan sinut tain jonkun muun aikuisen vain siksi kun on niin vihainen ???

Kuka teistä on joutunut suojelemaan pikku sisartaan veljeään vastaan ja asettannut itsensä alttiiksi veitseniskulle ????

Kuka teistä on valmis elämään tälläistä elämää ???

Kuka teistä on valmis tuomitsemaan muita ???

Minä en ainakaan tuomitse ap:tä sillä jos millään tavalla voin niin tukeni ja myötätuntoni annan hänelle ja hänen perheelle. Olen onnellinen siitä että hän on rehellisesti sanonnut mitä on tapahtunnut ja ottaa apua vastaan sillä rehellisyys on tärkeätä jotta koko perhe saa apua ja he pystyvät vielä elämään "normaalia" tasapainosta elämää...

Minä en tuomitse ketään, minä en hyväksy väkivaltaa mutta minä ymmärrän vanhempien väsymyksen ja sen että kun ei jaksa on aika epätoivoisessa tilanteessa, kaikki myötätuntoni on ap:n puolella. Ja minusta on todella rohkeaa että hän on uskaltanut kertoa avoimesti asioista.
Minä elän lapsen kanssa joka on kuvailemasi kaltainen. Meillä on veitset, puukot ja sakset lukkojen takana, ruokailu välineet on yläkaapissa jotta niitä ei helposti saa, lankoja, naruja, kuminauhoja meillä ei ole koska poika yritti kuristaa siskona heijastimen nauhaan, työkalut on lukkojen takana, aseita meillä ei ole, pojan huoneessa ei ole muita raskaita huonekaluja kuin sänky, semmoisella lasten pikkutuolilla saa pahaa jälkeä aikaan. Poika on niin pieni vielä että hänet on helppo viedä omaan huoneeseen ja yrittää rauhoitella, muutaman vuoden päästä ei onnistu enää. En koskaan jätä hetkeksikkään tuota poikaa pienempien sisarusten kanssa keskenään, esikoinen osaa jollain tasolla puolustautua tai ainakin pääsee karkuun. Sinällään tilanne on hyvä että poika on neurologisen ja psykiatrisen puolen asiakas joten toivon että joku apu meille löytyy.

:hug: Voimia teille... Tämä taistelu on niin raskas ja tuskainen. Mutta toivottavasti vielä joskus valoa nähtävissä. :hug:

Tektisi oli kuin meidän elämää... Helpottaa huomata että jossain joku perhe kokee samaa mitä me koemme ja mitä elämää elämme...

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

Kuri ei taida automaattisesti tarkoittaa ruumiillista kuritusta vai? Aikuisen pitäisi löytää muitakin keinoja kuin väkivalta.

 

pitäähän se lusikka tähänkin soppaan saattaa:
itse en hyväksy alkuunkaan ruumiillista kuritusta, toisin kuin mieheni. Tästä onkin väännetty kättä harva se kerta tulevaisuutta silmällä pitäen. Muistan kun itse sain kerran lapsena tukkapöllyä, olin aivan häkeltynyt: miksi äiti teki noin, kun oli aina opettanut ettei toista saa lyödä tai muutenkaan satuttaa. Näin lapsi ajattelee, maailma on heille melkoisen mustavalkoinen. Ja jos äiti/isä kerran saa minua satuttaa, niin kyllä minäkin saan satuttaa muita, jos heidän käytöksensä/tekosensa ei miellytä minua.

Eli siinä mielessä ap:n tapauksessa on tehty aivan oikein ja ls-imoitus lähtenyt. Sieltähän sitten tutkitaan onko asiassa aihetta jatkoihin. Että ei ne ihan syyttä kuitenkaan käräjille pistä.

 

Mulla on varmaan 20 äitikaveria ja yhtäkään sellaista ei ole, joka ei olisi joskus esim tukistanut lastaan... Voiko tämän asian suhteen olla alueellisia eroja? Itse asutaan maalla ja täällä lapsia vielä kasvatetaan kunnolla... Kiinnostaisi ihan oikeasti?

Samaa mieltä !

 

Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Tämä pitää täysin paikkansa, turha kenenkään väittää vastaan.
Kunnioitus vanhempia kohtaan on täysin kadonnut mikä on todella ikävää ja nykynuorison kurittomuus karkaa täysin käsistä.
Nämä surullisen kuuluisat ampumistapaukset ovat yksi todiste siitä.

En ketjua tän enempää ehtiny lukea kun jo hyppäs nenille.

LASTEN kunniotuksesta et ole vissiin kuullut? Eikä kyllä kovin moni muukaan. Niin kauan kun lapset oppivat, että heidän tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään arvoa eikä merkitystä, on heillä suuria vaikeuksia kasvaa toisia kunnioittaviksi yksilöiksi.

Vanhemman pelkääminen ei ole sama asia kun kunnioitus, ei todellakaan.

Liian monet ovat sitä mieltä, että aikuinen määrää kaiken ja pitää oikein kiusallaan tehdä sellaisia valintoja lapsen puolesta jotka hänelle eivät käy vain näyttääkseen lapsen paikan. Jos lasta kieltää tekemästä jotain, siihen pitää olla syy. Jos lasta kurittaa, ei häntä tule nöyryyttää eikä häntä pidä satuttaa.

 

Muistuupa mieleen tapaus, jossa pojat oli kiusanneet koulussa toista poikaa potkimalla/hakkaamalla maassa makavaa. Opettaja oli mennyt väliin ja riuhtaissut pojat pois. Ja vanhemmat olivat älähtäneet opettajan väkivaltaisesta käytöksestä!!!! Mihin tämä maailma on mennyt? Mun mielestä täysin sairasta! Minä olen sitä mieltä, että jos mun poika potkis/hakkais jotain maassa makavaa niin mun puolesta se opettaja sais antaa pojalle vaikka selkään! Ja toivottavasti kunnolla antaisikin!

Mainitsemasi tapaus on mennyt selkeästi mönkään, mutta mikä oikeus opettajalla olisi hakata nämä väkivaltaisesti käyttäytyneet pojat? Ei mikään. He ovat lapsia, ja heille pitää nimenomaan opettaa, että vahvemmat eivät saa lyödä heikompia. Jos opettajalle, vahvalle auktoriteetille, annetaan oikeus hakata oppilaitansa jos hän tämän kokee oikeutetuksi, mitä lapsille opetetaan?

 

Tuli vielä mieleen nuo viestit, joissa tunnuttiin hyväksyvän ruumiillinen kuritus niiden lasten kohdalla, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti ja aggressiivisesti. En edes noissa tapauksissa hyväksy käsiksi käymistä, kuten selkäsaunaa, tukistamista jne. Ennemmin ottaisin käyttöön holdingin, eli kiinnipitämisen, jossa ei lasta kuitenkaan satuteta, vaan estetään riehuminen ja muiden/itsen satuttaminen. Tämä käytössä myös koulujen erityisluokilla, tehoaa melkoisen hyvin. Eikä tarvi läimiä.

 

Tuli vielä mieleen nuo viestit, joissa tunnuttiin hyväksyvän ruumiillinen kuritus niiden lasten kohdalla, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti ja aggressiivisesti. En edes noissa tapauksissa hyväksy käsiksi käymistä, kuten selkäsaunaa, tukistamista jne. Ennemmin ottaisin käyttöön holdingin, eli kiinnipitämisen, jossa ei lasta kuitenkaan satuteta, vaan estetään riehuminen ja muiden/itsen satuttaminen. Tämä käytössä myös koulujen erityisluokilla, tehoaa melkoisen hyvin. Eikä tarvi läimiä.

Peesi! Varsinkin niiden lasten kohdalla, joilla erityisiä vaikeuksia oppia kunnioittamaan toista ihmistä on tärkeä elää niin kuin opettaa. Muuten lapsen päässä menee vielä enemmän sekaisin, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

 

Ap:n tapauksessa on tehty kyllä todella liioteltu tapaus. Näköjään maailma on todella mennyt siihen että vanhemmat saavat kasvatuksessaan olla varpaisillaan eikä vahingossakaan hituistakaan koskea lievään ruumiilliseen kuritukseen viittaavalla tavalla tai lapset otetaan pois ja syytetään hirmu vanhemmiksi...toisaalla on vanhempia jotka hilluvat siellä täällä ja antavat LAPSENSA hillua siellä täällä jo ala-asteikäisinä, mutta näissä tapauksissa ei näiden vanhempien vanhemmuutta kyseenalaisteta eikä asiaan puututa. Järjen käyttö ja suhteellisen taju olisi näissäkin asioissa ihan kelpo juttu.

 

Mun on nyt pakko kertoa tässä kohtaa yks juttu. Mulla on kaveri, jolla on kaksi lasta. Ensimmäinen on aina ollut helppo tapaus, kuin pieni enkeli. Tämä kaveri piti äitejä, jotka jollain tapaa kurittivat lapsiaan heikkoina, laiskoina jne. Mut sit tuli nro kakkonen ja tämä poika olikin ihan eri maata kuin ensimmäinen. Poika ei tottele mitään. Menee pää kolmantena jalkana pisin seiniä. Kaveri on syönyt kaikki sanansa. Nuoremmalle kun ei vaan puhuminen, jäähypenkki jne auta! Mun mielestä se on käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät tajua, että KAIKKI LAPSET OVAT ERILAISIA! En hyväksy lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, mutta jos ne "normaalit" keinot lapsen kasvatukseen eivät tuota tulosta niin pitääkö se lapsi jättää kasvattamatta? Ja ihan totta, kaikille ei toimi ne samat kasvatusmenetelmät. Turha tulla väittämään vastaan, että MINÄ TIEDÄN, kun toisten lapsia et voi tuntea.

Tärkeintä on että vanhempi asettaa lapselle rajat. Pitää kyykistyä ja katsoa lasta silmiin ja sitten todeta topakasti ekalla kerralla ja kun lapsi karkaa, hänelle EI sanota mitään, vaan ainoastaan kannetaan penkille. Samoin tärkeintä on mitä ja miten puhutaan ennen kuin lapsi pääsee penkiltä: hänen eteensä kyykistytään ja katsotaan lasta silmiin, sanotaan esim. sotkit pöydässä ja olit siksi tässä, pyydä anteeksi - ja kun lapsi pyytää, halaus. Muuta: leikkihetkiä ko. lapsen kanssa on järjestettävä ja häntä on otettava mukaan perheen elämään pienillä tehtävillä ja on oltava iloinen hänestä!

 

Kysyn vaan täällä että kuinka monella teistä "tuomion" antavista aikuisista ovat kohdanneet raivoavan ja kiukkuavan ja äärimmäisen agressiivisen lapsen ? Kyse ei siis ole vain tavallisesta kiukusta vaan aivan jostain muusta ???

Kuka teistä on joutunnut pelkäämään oman taikka muun perheenjäsenen turvallisuuden puolesta siksi että oma lapsi käyttäytyy agresiivisesti ???

Kuka teistä on kohdannut lapsensa joka on valmis vaikka tappamaan sinut tain jonkun muun aikuisen vain siksi kun on niin vihainen ???

Kuka teistä on joutunut suojelemaan pikku sisartaan veljeään vastaan ja asettannut itsensä alttiiksi veitseniskulle ????

Kuka teistä on valmis elämään tälläistä elämää ???

Kuka teistä on valmis tuomitsemaan muita ???

Minä en ainakaan tuomitse ap:tä sillä jos millään tavalla voin niin tukeni ja myötätuntoni annan hänelle ja hänen perheelle. Olen onnellinen siitä että hän on rehellisesti sanonnut mitä on tapahtunnut ja ottaa apua vastaan sillä rehellisyys on tärkeätä jotta koko perhe saa apua ja he pystyvät vielä elämään "normaalia" tasapainosta elämää...

Jotenkin musta tuntuu että luunapilla ei ihan hirveesti pärjää veitsellä aseistautunutta lastaan vastaan. Jos tuohon tilanteeseen joutuisin niin mun vastaus ois poliisi, ei luunappi. Ja tarvittaessa lastani puolustaisin puukolla aseistautuneelta veljeltään vaikka haulikolla, mutta en silti käytä haulikkoa kasvatuskeinona.

 

Mun on nyt pakko kertoa tässä kohtaa yks juttu. Mulla on kaveri, jolla on kaksi lasta. Ensimmäinen on aina ollut helppo tapaus, kuin pieni enkeli. Tämä kaveri piti äitejä, jotka jollain tapaa kurittivat lapsiaan heikkoina, laiskoina jne. Mut sit tuli nro kakkonen ja tämä poika olikin ihan eri maata kuin ensimmäinen. Poika ei tottele mitään. Menee pää kolmantena jalkana pisin seiniä. Kaveri on syönyt kaikki sanansa. Nuoremmalle kun ei vaan puhuminen, jäähypenkki jne auta! Mun mielestä se on käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät tajua, että KAIKKI LAPSET OVAT ERILAISIA! En hyväksy lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, mutta jos ne "normaalit" keinot lapsen kasvatukseen eivät tuota tulosta niin pitääkö se lapsi jättää kasvattamatta? Ja ihan totta, kaikille ei toimi ne samat kasvatusmenetelmät. Turha tulla väittämään vastaan, että MINÄ TIEDÄN, kun toisten lapsia et voi tuntea.

Tärkeintä on että vanhempi asettaa lapselle rajat. Pitää kyykistyä ja katsoa lasta silmiin ja sitten todeta topakasti ekalla kerralla ja kun lapsi karkaa, hänelle EI sanota mitään, vaan ainoastaan kannetaan penkille. Samoin tärkeintä on mitä ja miten puhutaan ennen kuin lapsi pääsee penkiltä: hänen eteensä kyykistytään ja katsotaan lasta silmiin, sanotaan esim. sotkit pöydässä ja olit siksi tässä, pyydä anteeksi - ja kun lapsi pyytää, halaus. Muuta: leikkihetkiä ko. lapsen kanssa on järjestettävä ja häntä on otettava mukaan perheen elämään pienillä tehtävillä ja on oltava iloinen hänestä!

Ai tunnet kaverini lapsen? No hyvä sitten. Mene antamaan nämä yleispätevät neuvosi hänelle. Kiitos.

Ja ANTEEKSI, etten selittänyt viestiini koko jäähypenkin toimintaperiaatetta. Sehän tarkoittaakin sitä, että nyt kaverini on toiminut väärin ja SIKSI ei ole jäähypenkki toiminut.

Ja kaverini on kotiäitinä ja todellakin tekee kaikkea mahdollista lastensa kanssa. Mutta senhän sinä jo tiesit, kun kerta tunnet kaverini lapsen ja tiedät mikä hänen kasvatuksessaan toimisi.