Ihan rehellisesti, mitä ajattelet minusta?

[Nooooh]

Noin lyhyen esittelyn perustella ei voi sanoa paljon mitään. Mutta, periaatteessa, ihminen joka lukee ei voi olla ihan pälli. Riippuu tietysti vähän siitäkin, mitä lukee

 

[bdt]

Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Et tientenkään pohjasakkaan. Mutta ehkä patistaisin sinua hommaamaan ammatin, koska tulet tarvitsemaan sitä jatkossa

 

[blondi]

Mietin vain että kannattaisiko rakentaa edes pieni turvaverkko. Kukaan kun ei elä ikuisesti.

 

[Kia]

Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Tunnen empatiaa sinua kohtaan, itsellä vaikea lapsuus ja nuoruus. Ongelmani ovat estäneet minua toteuttamasta itseäni täysipainoisesti myös aikuisuudessa ja se on surullista. Voimia sinulle kaikessa!

 

[punkmamma]

lukeminen on ihanaa, kuulostaa et sulla on kaikki hyvin ja olet onnellinen diagnoosistasi huolimatta.

 

[Moonbride]

En ajattele mitään sen kummempaa, toki harmillista kun sinulla ei ole ystäviä. Et ole pohjasakkaa, et ollenkaan! Kukaan ei voi sairaudelleen, kuten masennukselle mitään.

 

[dfdf]

En yhtään mitään.

 

[jokunen]

Löysin vasta nyt tämän ketjun. Mulla on lukemisen rakastamista myöten sama kuin ap:lla, tosin ei olla vielä diagnosoitu estynyttä persoonallisuutta, mutta sellainen olen ihan varmasti.

Luulin pitkään, että ainoastaan minä voi olla sellainen, joka ei kykene kunnolla kommunikoimaan toisten kanssa, kun pelkään että he eivät pidä minusta, että olen ruma, että olen ällöttävä kaikin puolin muiden silmissä. Pelkään ihan hulluna, että he eivät hyväksy minua, joten välttelen muita, tilanteita joissa joutuu puhumaan/kohtaamaan ihmisiä. Tekisi mieleni piiloutua kokonaan.

Ystävien puuttessa kulutan aikaani lapseeni ja lukemiseen. Välillä turhauttaa, kun ei ole ketään jolle puhua. Joo ja jään aina muiden jalkoihin jos saan itseni osallistumaan johonkin missä pitäisi voida puhua toisten kanssa.

 

[M i l j a]

En ajattele sinusta sen kummempaa. Jos viihtyy itsessään, kotonaan ja parisuhteessaan, niin sehän on tärkeintä. Ajattelin ekkana vaan lasta, että kasvaessaan tarvii toisten lasten seuraa ja just perhekerhot olis oivallinen paikka. Mutta siitäkään sun ei vielä tarvi murehtia. Yksvuotias tarvii lähinnä vanhempiaan :heart: :hug:

 

[:)]

Miksi ihmeessä kuuluisit yhteiskunnan pohjasakkaan? Siksikö, ettei sulla ole ammattia tai hoidat lasta kotona? Vai siksi, että sulla on masennusta?

Ystävä hyvä, ei nuo ole syitä lukea ketään ihmistä yhteiskunnan pohjasakaksi. On paljon ihmisiä joilla ei ole ammattia. Jos asia sinua vaivaa, niin ehdit kyllä vielä sellaisen hankkimaan itsellesi sitten kun susta tuntuu, että haluat ja pystyt muuten.

On myös paljon ihmisiä, joilla on esimerkiksi masennusta. Sitä ei ole välttämättä diagnosoitu eivätkä he välttämättä ole tulleet edes ajatelleeksi moista mahdollisuutta, mutta yhtä kaikki, et todellakaan ole yksin.

On hienoa, että on vielä ihmisiä, jotka hoitaa lasta kotona. Äitiys itsessään on myös hieno juttu, joten ole ylpeä itsestäsi ja lapsestasi! Samaten voit olla hyvin tyytyväinen siihen, että sulla on kumppani, kenen kanssa voit jakaa arjen kaikki asiat!

Sulla vaikuttaa olevan ihan terveet elämäntavat ja varmasti olet ihan kunnon kansalainen. Ulkoilu ja lukeminen ovat myös hyviä asioita; siinähän sitä on harrastusta. Itsekin tykkään lukea paljon. Tosin joskus tulee kausia, kun ei oikein jaksaisi tehdä sitäkään.

 

[vieras]

taidat olla nyymi