Kodin kireä ilmapiiri

[pinnaliisa]

Alan olemaan jo lopen kyllästynyt tähän ongelmaan. Minulla on ihan kiva ja kelpo aviomies mutta hänestä tuntuu tulleen katkera, jolle mikään ei tunnu riittävän. Kaikki on päivittäin huonosti ja muilla asiat aina paremmin. Vaikka oikeasti meillä on asiat aivan erinomaisesti.

Minusta meillä on kaikkea mitä vain voi unelmoida. Kolme tervettä, tasapainoista ja kaunista lasta. Unelmakoti on tässä ihan meren lähellä, miehellä haluamansa hienoa auto. Itse olen kotona lasten kanssa (pidän kodista hyvää huolta ja ruoka on aina pöydässä ja lapsilla joka päivä mielekästä tekemistä) ja mies tekee töitä unelma ammatissaan. Ystäviä on ja harrastuksia ja molemmilla vapaa aikaa.

Mies kuitenkin vertaa itseään muihin. Ja valittaa minulle kaikesta. Hänen pitäisi aina saada päättää kaikesta ja tehdä mitä huvittaa. Kaikesta valittaa. Jos esim. joutuu lähtemään kerran viikossa lasten kanssa puistoon ja minä jään siivoamaan ja tekemään ruokaa tekee siitä hirveän riidan. Ja naputtaa aivan olemattomista asioista. Milloin tavarat ovat väärällä paikalla, ruoan laitossa kestää liian kauan, lapset leikkivät liian villisti ja väärien ihmisten kanssa, minnekään ei kuulemma voi mennä kun pienin tarvitsee päiväunensa… Lapset rajoittavat ihan liikaa.

Koko ajan keksii sanomista kaikesta ja haastaa riitaa (jää levy päälle ja naputtaa taukoamatta). Eniten ärsyttää se kun ei viihdy kotona. Valittaa joka päivä että elämä menee ohi ja esim. että Pekka pääsi nyt sinne festareille tai Paavo meni Tallinnaan, Jukka on nyt siellä Himoksella… ”minä vaan nyhjään himassa”. Ja on ihan kamalan tyytymätön.

Minä tykkään tehdä asioita perheenä lasten ehdoilla. Mies kadehtii sinkkuystäviään ja perheitä joissa lapset viedään joka viikonloppu mummolaan että päästään radalle. Minulle se ei ole elämää. Minä viihdyn äitinä ja haluan viestittää lapsilleni että he ovat minulle se ykkösjuttu. Toki omia juttuja pitää olla mutta mieslestäni pari kertaa kk ulkona ja urheiluharrastukset siihen päälle on ihan tarpeeksi.

Ja todellakaan ei ole kyse ettei mies saisi mitään tehdä. Käy ulkona ja poikien reissuilla. Mielestäni niitä ei kuitenkaan tarvitse joka viikko olla. Meillä on koko ajan kireä ilmapiiri kotona koska mies on niin tyytymätön ja pinna kireällä. Eikä aidosti tunnu nauttivan mistään meidän kanssaan. Minuakin tuntuu jotenkin inhoavan ja halveksivan vaikka ei sitä sano, niin aistin sen. Olen joskus sanonut etten estä häntä ottamasta eroa jos hän on niin kovin onneton. Ahdistaa kun hän ei arvosta mitä meillä on. Haluaisin että lapset kasvaisivat paremmassa ilmapiirissä ja oppisivat arvostamaan elämän perusasioita. Erota en haluaisi mutta miten miehen saa muuttumaan, tätä on jatkunut aivan liian kauan…

 

[vierras]

Mitä jos miehesi nyt vaan tarvitsisi enemmän omaa aikaa? Ehkä sinulla ja lapsillakin on mukavamaa kun mies on poikien reissuilla vaikka joka viikko! Ei kaikista ihmisista ole samalla tavalla perhe-elämään ja välillä tulee myös kausia että tarvitsee jotain muuta. Anna siis miehen mennä, älä rajoita. Voi olla että häntä helpottaa jo se teito, että halutessaan saa mennä.

 

[vierras]

Ehkä teillä on nyt kaikki mistä SINÄ olet unelmoinut. Sinä olet nyt onnellinen, olet saanut sen mistä olet unelmoinut. Unelmoiko miehesikin samoista asioista? Vai onko hän vain yrittänyt täyttää sinun unelmiasi ja unohtanut omansa? Omistaudutko liikaa lapsille ja perhe-elämälle? Minkä verran sinulla riittä energiaa vaimona olemiseen?

 

["Smar"]

Voimia tilanteeseen!

Vaikuttaa, että miehesi ei ymmärrä onnen tulevan sisältä, siitä, kun hyväksyy oman elämänsä sellaisena kuin se on.

Tässä omat vinkkini tilanteen selvittämiseen. Istuta mies alas rauhassa keskustelemaan. Sano hänelle, että haluat puhua, ja anna hänelle puheenvuoro vasta kun olet saanut asian kokonaan selvitettyä. Tosiaan yritä hänet saada aluksi vain kuuntelemaan. Kerro hänelle, että mielestäsi teillä on hyvä elämä. Kerro kaikki hyvät asiat, jotka olette saaneet. Käy läpi (toisen kirjoittamasi kappaleen tavoin) hyvät asiat elämässänne. Sano hänelle, että olet huomannut hänen tyytymättömyytensä. Sano, että tuntuu, että hän ei osaa nauttia kaikesta siitä, mitä teillä jo on. Älä kuitenkaan käy yksityiskohtaisesti läpi asioita, joista miehesi valittaa (silloin keskustelu menee niiden turhien yksityiskohtien läpikäymiseen, tyyliin "eikö sitä ruuanlaittoa voi aloittaa aiemmin"), sillä kyse on nyt isommasta asiasta. Tässä vaiheessa kysy mieheltäsi onko luulosi totta. Jos mies haluaa purkaa asioita, jotka häntä ärsyttää, ole vain korvana. Älä kommentoi, vaan kuuntele. Kaikessa tässä ehdottomasti tärkein asia on, että ette ala tiuskimiskierrettä, vaan pysyttelet täysin tyynenä. Jos miehesi ei osaa sanoa mitään, kysy, mihin asioihin hän elämässänsä haluaisi muutosta. Kuuntele, ole empaattinen (vaikka se kuulostaakin äärimmäisen typerältä neuvolta ottaen huomioon, että miehesi on se, joka aiheuttaa tässä ne ongelmat). Usein suuttumatta keskustellessa paljastuukin asioita, joita kumpikaan ei ole aiemmin huomannut. Tuntuu varmasti siis oudolta, että hankalassa tilanteessa et voikaan vaatia itsellesi empatiaa ja huomiota vaikeaan tilanteeseen, vaan joudut itse olla antamassa ymmärrystä. Miehesi tiuskiminen kuitenkin johtuu hänen hankalasta olostaan. Voimme vain arvailla mikä siihen on syynä. Antamalla hänelle mahdollisuus tuoda itse ongelmat esille, saattaa tilanteesta paljastua jotain, johon on mahdollista löytää ratkaisu. Tässä tuleekin sitten se hankala osuus. Lähes varmasti miehesi ei osaa suoraa sanoa mistä ongelma oikeastaan johtuu. Joudut siis kuunnella erinäisiä asioita, joihin mies haluaisi muutoksen, ja koettaa sillä tavalla löytää taustalla oleva isompi ongelma.

Jos miehesi ei osaa puhua, vaan pysyttelee tuppisuuna, lähesty asiaa "tuntuuko sinusta" -kysymyksin. Tuntuuko, että et saa tarpeeksi omaa aikaa? Tuntuuko, että kotona on joku asia huonosti? Tuntuuko, että minä en osaa hoitaa kotia oikein? Tuntuuko, että ongelma on meidän välillä? Tuntuuko, että sillä ja sillä on asiat niin pajon paremmin kuin meillä?

Nämä asiat nousivat mieleeni:
- Miehelläsi on unelmatyö, mutta stressaako hän siitä?
- Minkä verran vietätte aikaa yhdessä? Vaikuttaa, että suhteenne ylläpito on jäänyt vähemälle. Suosittelen lämpimästi viikon lomaa kahdestaan. Saattaisi auttaa asiaa. Ymmärrän, että lapset tarvitsevat vanhempiaan, mutta luulen, että viikko erossa vanhemmista on pieni hinta siitä, että äiti ja isä ovat tyytyväisiä (ja pysyvät yhdessä)
- Jos vaikuttaa, että kaikkeen hankaluuteen miehesi elämässä on syynä kateus, suosittelen lainaamaan/ostamaan kateutta käsitteleviä kirjoja (sekä lukemaan asiantuntijatietoja netistä), miten tilanteeseen voi vaikuttaa

Tässä kaikki mitä minulla tuli mieleen. Vielä yksi asia. Mieti, kertooko mies esim. töistä tullessa aina pelkästään huonot asiat. Jos näin on, kysy häneltä, "mikä oli tänään parasta?"/"no mitä mukavaa siellä tänään tapahtui?" tms. Negatiivisen ihmisen mieleen on hankalaa vaikuttaa, mutta johdattelemalla hänet näkemään myös positiiviset puolet voi saada asiaan HITAASTI muutosta.

Joka tapauksessa, paljon voimia! Muutos ei tule tapahtumaan yhdessä yössä, vaan tulee luultavati kestämään pitkän aikaa.

 

[FreezeCat]

Minkäikäinen on miehesi? Olisiko kyseessä joku ikäkriisi? Mitä ilmeisimmin nyt kuitenkin käsillä on vaihe, elämäntilanne, missä hän käy itsensä kanssa kovaa taistoa ja tilintekoa - mitä on tullut tehdyksi ja saavutettua. Minkälainen on hänen/teidän ystäväpiiri? Painottavatko he- ehkä tieten tahtoaan - ulkoisia meriittejä, hehkuttavat menojaan ja statuksiaan?

Entä miten miehelläsi oikeasti menee töissä? Tekeekö pitkää päivää? Onko oikeasti omasta työstänsä innostunut vai onko uuvuksissa päivän jälkeen? Työelämä vaatii tänä päivänä isosti panostusta ja imee työntekijältään kaiken - pääseekö miehesi oikeasti rentoutumaan, ottamaan etäisyyttä? Oletko varma ettei hän myös stressaa oman perheensä huolehtimisesta ja taloudesta? Oletteko saavuttaneet asioita liian paljon liian nopeassa tahdissa?

Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa ja jutelkaa asiat halki. Pyri luomaan luottamuksellinen ja arvostava ilmapiiri, jotta miehesi myös pääsee kunnolla sanoittamaan tunteensa. Ihan selvästi kuitenkin kaipaa jotain muutosta elämäänsä, piristysruisketta - ne poikienreissut kun eivät välttämättä piristä siinä machorellestelyuhoamisessaan. Ja hyvä olisi myös huomioida se teidän kahden parisuhdeaikakin - että olette ihan kaksistaan ilman lapsia, järjestätte omat treffit.

Toivottavasti onnistut pääsemään pintaa syvemmälle miehesi kanssa. Mutta älä odota suunnanvaihdosta tapahtuvaksi yhdessä yössä, sillä tämäkin on tehnyt tulojaan kauan. Anna aikaa, tilaa ja ennen kaikkea näytä miehellesi, että rakastat ja tuet häntä vaikka hänellä ja teillä onkin nyt vaikeaa.

 

[duah]

Anna miehesi mennä niin paljon kuin huvittaa. Patista häntä lähtemään. Jos Pekka ja Paavo menevät Tallinnaan, kehoita miestäsi menemään myös. Voi olla että muutaman kuukauden päästä hän huomaa, että kotonakin on kiva olla. Jos yksin on rankkaa, palkkaa hoitaja.

Ja muista teidän kahdenkeskinen suhde! Se on HYVIN tärkeä osa elämäänne, myös lasten hyvinvointia. Jos yhteisen ajan ottaminen tuntuu olevan lapsilta pois, muista ajatella, kuinka paljon lapset hyötyvät äidin ja isän keskinäisestä suhteesta verrattuna muutaman päivän poissaoloon.

 

[akava]

Minustakin kuulostaa että sinun elämä on sitä tätä tuota ja kaiken pitäisi ollakin niin kun sinä haluat, jonkun sinun kriteerin mukaan... Pitäskö ne lapset joku v.loppu viedä sinne mummolaan ja mennä yhdessä tuulettumaan.

 

[vieras*]

Minkä ikäinen miehesi on, kuullostaa keskenkasvuiselta klopilta.

 

[nedra]

Tottakai lasten ja heidän tarpeidensa pitää olla korkealla prioriteettilistalla,mutta puolison kanssa olisi tarkoitus jakaa elämää sen jälkeenkin kun lapset on kasvatettu ja lentäneet pesästä. Parisuhdetta ei voi pitää säästöliekillä siinä ohella vaan sillekkin on löydyttävä aikaa,minä ainakin tarvitsen kaikenlaista aikaa,perhe-,parisuhde- ja yksinoloaikaa,sopivassa suhteessa.

Ei tietenkään ole asiallista olla aina naama norsunveellä,mutta vaikka ap sinun mielestäsi kaikki on kunnossa niin miehen mielestä ei selvästikään kaikki ole.

 

[kaps]

Toki omia juttuja pitää olla mutta mieslestäni pari kertaa kk ulkona ja urheiluharrastukset siihen päälle on ihan tarpeeksi.

Ja todellakaan ei ole kyse ettei mies saisi mitään tehdä. Käy ulkona ja poikien reissuilla. Mielestäni niitä ei kuitenkaan tarvitse joka viikko olla. Ahdistaa kun hän ei arvosta mitä meillä on.

Erota en haluaisi mutta miten miehen saa muuttumaan, tätä on jatkunut aivan liian kauan…

Tästä saa vähän sellaisen kuvan, että mies on statistina sinun unelmassasi. Ehkä kyse ei ole siitä, että mies haluaa festareille tai Himokselle vaan häntä ahdistaa se, että sinä sanelet ne onnen ehdot.

 

[vieras*]

Ehkä teillä on nyt kaikki mistä SINÄ olet unelmoinut. Sinä olet nyt onnellinen, olet saanut sen mistä olet unelmoinut. Unelmoiko miehesikin samoista asioista? Vai onko hän vain yrittänyt täyttää sinun unelmiasi ja unohtanut omansa? Omistaudutko liikaa lapsille ja perhe-elämälle? Minkä verran sinulla riittä energiaa vaimona olemiseen?

Miehellä ei näytä riittävän energiaa yhtään isänä ja puolisona olemiseen.

 

[Kjkh]

Kuulostaa siltä, että mies ei halua olla perheen ainoa elättäjä.

 

[vierras]

Miehellä ei näytä riittävän energiaa yhtään isänä ja puolisona olemiseen.

Juu, ei taida olla. En minä ole puolustelemassa miestä mitenkään. Tuli vaan mieleen, että jos puoliso omistautuu täysin perheelle ja parisuhde jää unohduksiin, niin sekin vie kyllä energiaa ja saa aikaan tyytymättömyyttä. Kokemusta on!

Kun sitten saatiin asiat puhuttua, lisää yhteistä aikaa riittävästi aikaa toistemme lähellä olemiseen ja hyvään seksiin, niin ainakin minulla energia tasot nousivat. Lasten kannsakin jaksaa paremmin kun muitaa pitää myös itsestään huolta.