P
pinnaliisa
Vieras
Alan olemaan jo lopen kyllästynyt tähän ongelmaan. Minulla on ihan kiva ja kelpo aviomies mutta hänestä tuntuu tulleen katkera, jolle mikään ei tunnu riittävän. Kaikki on päivittäin huonosti ja muilla asiat aina paremmin. Vaikka oikeasti meillä on asiat aivan erinomaisesti.
Minusta meillä on kaikkea mitä vain voi unelmoida. Kolme tervettä, tasapainoista ja kaunista lasta. Unelmakoti on tässä ihan meren lähellä, miehellä haluamansa hienoa auto. Itse olen kotona lasten kanssa (pidän kodista hyvää huolta ja ruoka on aina pöydässä ja lapsilla joka päivä mielekästä tekemistä) ja mies tekee töitä unelma ammatissaan. Ystäviä on ja harrastuksia ja molemmilla vapaa aikaa.
Mies kuitenkin vertaa itseään muihin. Ja valittaa minulle kaikesta. Hänen pitäisi aina saada päättää kaikesta ja tehdä mitä huvittaa. Kaikesta valittaa. Jos esim. joutuu lähtemään kerran viikossa lasten kanssa puistoon ja minä jään siivoamaan ja tekemään ruokaa tekee siitä hirveän riidan. Ja naputtaa aivan olemattomista asioista. Milloin tavarat ovat väärällä paikalla, ruoan laitossa kestää liian kauan, lapset leikkivät liian villisti ja väärien ihmisten kanssa, minnekään ei kuulemma voi mennä kun pienin tarvitsee päiväunensa Lapset rajoittavat ihan liikaa.
Koko ajan keksii sanomista kaikesta ja haastaa riitaa (jää levy päälle ja naputtaa taukoamatta). Eniten ärsyttää se kun ei viihdy kotona. Valittaa joka päivä että elämä menee ohi ja esim. että Pekka pääsi nyt sinne festareille tai Paavo meni Tallinnaan, Jukka on nyt siellä Himoksella minä vaan nyhjään himassa. Ja on ihan kamalan tyytymätön.
Minä tykkään tehdä asioita perheenä lasten ehdoilla. Mies kadehtii sinkkuystäviään ja perheitä joissa lapset viedään joka viikonloppu mummolaan että päästään radalle. Minulle se ei ole elämää. Minä viihdyn äitinä ja haluan viestittää lapsilleni että he ovat minulle se ykkösjuttu. Toki omia juttuja pitää olla mutta mieslestäni pari kertaa kk ulkona ja urheiluharrastukset siihen päälle on ihan tarpeeksi.
Ja todellakaan ei ole kyse ettei mies saisi mitään tehdä. Käy ulkona ja poikien reissuilla. Mielestäni niitä ei kuitenkaan tarvitse joka viikko olla. Meillä on koko ajan kireä ilmapiiri kotona koska mies on niin tyytymätön ja pinna kireällä. Eikä aidosti tunnu nauttivan mistään meidän kanssaan. Minuakin tuntuu jotenkin inhoavan ja halveksivan vaikka ei sitä sano, niin aistin sen. Olen joskus sanonut etten estä häntä ottamasta eroa jos hän on niin kovin onneton. Ahdistaa kun hän ei arvosta mitä meillä on. Haluaisin että lapset kasvaisivat paremmassa ilmapiirissä ja oppisivat arvostamaan elämän perusasioita. Erota en haluaisi mutta miten miehen saa muuttumaan, tätä on jatkunut aivan liian kauan
Minusta meillä on kaikkea mitä vain voi unelmoida. Kolme tervettä, tasapainoista ja kaunista lasta. Unelmakoti on tässä ihan meren lähellä, miehellä haluamansa hienoa auto. Itse olen kotona lasten kanssa (pidän kodista hyvää huolta ja ruoka on aina pöydässä ja lapsilla joka päivä mielekästä tekemistä) ja mies tekee töitä unelma ammatissaan. Ystäviä on ja harrastuksia ja molemmilla vapaa aikaa.
Mies kuitenkin vertaa itseään muihin. Ja valittaa minulle kaikesta. Hänen pitäisi aina saada päättää kaikesta ja tehdä mitä huvittaa. Kaikesta valittaa. Jos esim. joutuu lähtemään kerran viikossa lasten kanssa puistoon ja minä jään siivoamaan ja tekemään ruokaa tekee siitä hirveän riidan. Ja naputtaa aivan olemattomista asioista. Milloin tavarat ovat väärällä paikalla, ruoan laitossa kestää liian kauan, lapset leikkivät liian villisti ja väärien ihmisten kanssa, minnekään ei kuulemma voi mennä kun pienin tarvitsee päiväunensa Lapset rajoittavat ihan liikaa.
Koko ajan keksii sanomista kaikesta ja haastaa riitaa (jää levy päälle ja naputtaa taukoamatta). Eniten ärsyttää se kun ei viihdy kotona. Valittaa joka päivä että elämä menee ohi ja esim. että Pekka pääsi nyt sinne festareille tai Paavo meni Tallinnaan, Jukka on nyt siellä Himoksella minä vaan nyhjään himassa. Ja on ihan kamalan tyytymätön.
Minä tykkään tehdä asioita perheenä lasten ehdoilla. Mies kadehtii sinkkuystäviään ja perheitä joissa lapset viedään joka viikonloppu mummolaan että päästään radalle. Minulle se ei ole elämää. Minä viihdyn äitinä ja haluan viestittää lapsilleni että he ovat minulle se ykkösjuttu. Toki omia juttuja pitää olla mutta mieslestäni pari kertaa kk ulkona ja urheiluharrastukset siihen päälle on ihan tarpeeksi.
Ja todellakaan ei ole kyse ettei mies saisi mitään tehdä. Käy ulkona ja poikien reissuilla. Mielestäni niitä ei kuitenkaan tarvitse joka viikko olla. Meillä on koko ajan kireä ilmapiiri kotona koska mies on niin tyytymätön ja pinna kireällä. Eikä aidosti tunnu nauttivan mistään meidän kanssaan. Minuakin tuntuu jotenkin inhoavan ja halveksivan vaikka ei sitä sano, niin aistin sen. Olen joskus sanonut etten estä häntä ottamasta eroa jos hän on niin kovin onneton. Ahdistaa kun hän ei arvosta mitä meillä on. Haluaisin että lapset kasvaisivat paremmassa ilmapiirissä ja oppisivat arvostamaan elämän perusasioita. Erota en haluaisi mutta miten miehen saa muuttumaan, tätä on jatkunut aivan liian kauan