NinaTT:lle

[vieras]

mitä ninaTT tekee jos lapsi sairastuu ja tarvitsee lääkkeitä jotka maistuvat pahalle ja joita lapsi ei halua syödä?

 

[määä]

mitä ninaTT tekee jos lapsi sairastuu ja tarvitsee lääkkeitä jotka maistuvat pahalle ja joita lapsi ei halua syödä?

Niin ja jos täytyy sairaalassa esim hengitellä spiraa ja imulla imeä limaa kurkusta, eikä lapsi halua?
Miten toimii että lapsi saadaan kuntoon?
Vai jätetäänkö hoitamatta jos ei halua?

 

[nukahdin kesken]

Ehdotan uutta toiminnallisuutta palstalle: maksimimerkkimäärä per vastaus

 

[s]

Ei vaan tarkoitin tämän viestin kysymystä tuon kuvailemani kuvitteellisen tilanteen pohjalta.

Hups

Vaikea sanoa mitä tehdä tilanteessa, joka ei ole päällä. Ehkä tärkeintä lapsentahtisuudessa on just se, ettei etukäteen vedä mitään supertarkkoja linjoja siitä miten tulee tietyssä tilanteessa toimia. Sitä voi sitten tilanteen tullessa tulla yllättäviäkin ratkaisuja.

En kuitenkaan aina ole täydellinen, ja jos olisi ns "pakkotilanne" niin voisin kantaa lapsen mukanani pois. En kuitenkaan tee sitä mielelläni enkä näe sitä mitenkään hyvänä kasvatuksena tai positiivisena kokemuksena meidän välillä, vaan näen sen kompromissina kun omat kykyni eivät ole riittäneet. Pyytäisin lapselta anteeksi ja kertoisin rehellisesti, että en tiennyt mitä muutakaan tehdä, vaikka varmasti olisi ollut jokin parempikin tapa.

Voisin lyödä vaikka mistä vetoa että Ninan lapsi on sijoitettuna perhekotiin teini-iässä.
Tuollainen vaan ei toimi. Lapsi tarvitsee kasvaakseen turvalliset rajat.

 

[Katziina]

Mun mielestä kiintymysvanhemmuus vaikuttaa olevan ihan loistojuttu. Olenkin huomannut, että olen noudattanut sen monia "oppeja" ihan luonnostaan ennen ko. teoriaan tutustumista. Äidin on voitava luottaa neuvolan ohjeiden sijasta omaan itseensä, omiin vaistoihinsa mitä tulee vauvan ja lapsen hoitoon. Toki neuvoja ja vinkkejä voi ottaa vastaan, mutta vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat siksi myös tehdä lastaan koskevat päätökset parhaiten. Kiintymysvanhemmuus ei kuitenkaan kai tarkoita sitä, ettei lasta voisi kieltää ja kehua, ja ettei lapselle tule lainkaan uhmaikää (tai tahtoikää, jos sitä siksi haluaa nimittää). Seuraavassa muutamia lainauksia kiintymsvanhemmuuden guruilta, Searseilta. Lainauksissa lyhenne AP = attachment parenting eli kiintymysvanhemmuus. (http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html)

"Entä kuri ja rajat? Niitäkin Searsit käsittelevät. Miten suhtaudutaan taaperon uhmakohtauksiin - jotka Searsien mukaan syntyvät usein siitä turhautumisesta, kun lapsen tahto tehdä asioita on suurempi kuin kyvyt. Lapsi tuntee itsensä jo "isoksi" ja haluaa tehdä jotakin haastavaa itse - ja aikuinen sanookin ei. Lapsi suuttuu. Miten aikuisen tulisi sitten suhtautua lapsen kiukkukohtauksiin? Searsit antavat neuvoksi, että uhma- ja kiukkukohtaukset heijastelevat lapsen omia tunteita, ja lapsen on pikkuhiljaa opittava itse käsittelemään niitä. Aikuisen ei siis pidä mennä mukaan lapsen kiukkuun, vaan hänen roolinsa olisi tukea lasta lapsen omien tunteiden käsittelyssä. Aikuinen ei siis saa puuttua liikaa, mutta ei myöskään jättää lasta kokonaan yksin tunteidensa kanssa."

"Kuri ja järjestys. Hätkähditkö? Kyllä, säännöt ja rajat kuuluvat myös AP-ajatteluun! Searsin mukaan AP-vanhemmuuden soveltaminen tekee myös järjestyksen ja sääntöjen opettamisen lapselle helpommaksi. Koska vanhemmat tuntevat lapsensa, he ymmärtävät lapsen käytöstä paremmin ja heidän on helpompi reagoida oikein. Vanhempien ja lapsen suhde perustuu luottamukseen, joten vanhemmalla on myös auktoriteettia suhteessa lapsiin. Tällöin myös säännöt ja kiellot menevät paremmin perille. Kukapa kuuntelisi sellaista auktoriteettia, johon ei luota."

"Sears kehottaa perheitä soveltamaan AP:n periaatteita sen mukaan, mikä kullekin sopii parhaiten. Mitään ehdottomia, mustavalkoisia ohjeita ei lastenhoidossa voi antaa, sillä perheet ja lapset ovat erilaisia. Kuitenkin AP:n perusajatuksena on, että sen avulla vanhemmat oppivat tuntemaan lapsensa paremmin ja voivat auttaa lapsiaan voimaan hyvin."

"Sears kehottaa vanhempia olemaan avoimia erilaisille nukkumisjärjestelyille. Vauva yhdessä huoneessa ja vanhemmat toisessa ei välttämättä ole paras järjestely; vanhempien tulisi tutkia, mikä nukkumistapa sopii omalle lapselle parhaiten. Sears on omassa perheessään kokenut yhdessä lasten kanssa nukkumisen edut, ja kirjoittaa, että yksi parhaista huonekaluista vauvaperheessä on king-size -parisänky. Sears kirjoittaa: "Jos lapsen kanssa nukkuminen tuntuu sinusta oikealta ja toimii, se on ok. Kuten kaikissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, jos se ei toimi eikä tunnu hyvältä, unohda se.""

Toisekseen mieleeni tuli se, että luonnonkansoilla ei ole ollut "kiusanaan" kaikenlaisia nykylapsia koukuttavia ja houkuttavia juttuja. Esimerkiksi telkkari, erilaiset tietokone- ja pleikkaripelit sekä Internetin ihmeellinen maailma koukuttavat lapsia ja nuoria (ja aikuisiakin) tehokkaasti. Luonnonkansoille ei myöskään tullut hanasta vettä, jolla nykylapsi voi helposti kastella koko asunnon halutessaan jne. Näissä asioissa lapsille on tarvittaessa syytä asettaa rajoja. Tuttavapiirissäni on lapsia, jotka jäisivät mielellään sisälle pelaamaan kaikessa rauhassa x-boxia ja antaisivat vanhempiensa ulkoilla, jos heille sanottaisiin: "Äiti menee nyt ulos, sinäkin voit tulla, jos haluat. Siellä saa raitista ilmaa."

 

[kommentoija]

Miten estetään lasta huomaamasta että äiti on sitä mieltä että koulu on jokseenkin huono asia ja opetus siellä hyödytöntä?
Kuten täällä on sanottu, lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan ja muita ihmisiä ja tekee asioita ollakseen osa yhteisöä.

Kun se "yhteisö" jonka mieltymysten mukaan asioita tehdään on äiti, joka on kouluvastainen, päättääkö tällaisen äidin lapsi omasta vapaasta tahdostaan ettei hänelle koulusta ole mitään muuta kuin haittaa ja siirtyy sen jälkeen kotiopetukseen vai tekeekö lapsi sen siksi että olettaa että hänen halutaan tekevän niin?

Anteeksi, mutta mitä vikaa siinä on, että opettaa lapsille arvoja, elämänkatsomusta ja kertoo mikä on oikein ja mikä väärin...? Entä jos vanhemmat ovat todella koulumyönteisiä ja kotiopetusta vastaan? Saako sellaista opettaa lapsellensa?

 

[vieras]

Miten estetään lasta huomaamasta että äiti on sitä mieltä että koulu on jokseenkin huono asia ja opetus siellä hyödytöntä?
Kuten täällä on sanottu, lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan ja muita ihmisiä ja tekee asioita ollakseen osa yhteisöä.

Kun se "yhteisö" jonka mieltymysten mukaan asioita tehdään on äiti, joka on kouluvastainen, päättääkö tällaisen äidin lapsi omasta vapaasta tahdostaan ettei hänelle koulusta ole mitään muuta kuin haittaa ja siirtyy sen jälkeen kotiopetukseen vai tekeekö lapsi sen siksi että olettaa että hänen halutaan tekevän niin?

Anteeksi, mutta mitä vikaa siinä on, että opettaa lapsille arvoja, elämänkatsomusta ja kertoo mikä on oikein ja mikä väärin...? Entä jos vanhemmat ovat todella koulumyönteisiä ja kotiopetusta vastaan? Saako sellaista opettaa lapsellensa?

Ei varmaankaan yhtään mitään, mutta tässä ketjussa on minusta useaan kertaan sanottu että lasta halutaan tukea ajattelemaan itse ja tekemään itse omat päätöksensä esimerkiksi koulunkäynnin suhteen.

Enkä minä ainakaan ole yhtään varma siitä että ns vaistovanhemman lapsi esimerkiksi tekee päätöksiä yhtään sen enempää itsenäisesti tai omien halujensa mukaan kuin muutkaan lapset tekevät.

ei kukaan sanonut ettei arvoja saisi opettaa lapselleen.