NinaTT:lle

Nimenomaan. Lapsella ei voi olla käsitystä niin suurista asioista, kuin koulunkäynti. Jos lapselle haluaa antaa päätäntävaltaa, voi sitä antaa vaikka siinä, mitä harrastuksia kokeillaan tai mihin tänä kesänä mennään matkalle tms. Lapsi ei voi hahmottaa tulevaisuutta kovinkaan pitkälle.

Kun edelleenkään pakottaminen, painostaminen tai lahjominen ei ole opettamista.

Miten tässä oli kyse pakottamisesta, painostamisesta ja lahjomisesta? Siinä, että lapsi ei voi käsittää koulunkäynnin merkitystä kokonaisuudessaan 6-7 vuotiaana?

 

Jos se oikeasti olisi noin yksinkertaista, niin miksi tämä asia on niin vaikea niin monelle? Vain koska vanhemmat pakottavat ja painostavat jälkikasvuaan? Olet ihana idealisti, mutta ymmärrä jo, ettei oppisi tai mallisi todellakaan sovi kaikille.

Kyllä mä tiedän, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaansa näin radikaalisti, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta ajan silti lasten asiaa urheasti

Kyllä, vanhemmat joko tiedostamattaan tai tiedostavasti painostavat lapsiansa tavoittelemaan vanhempien tavoitteita omiensa sijaan. Alkaen jo ihan vauva-ajasta; vauvan tulisi nukkua koko yö kitisemättä koska "sehän on vauvalle parempi"... vaikka kyse on jostakin ihan muusta. Alakoululaisen tulisi siivota huoneensa jottei äidin tarvitse. Yläasteikäisen tulee lukea kokeisiin, jotta pääsisi opiskelemaan, jotta saisi vanhempiensa mielestä hyvän elämän ja äitillä ja isillä olis hyvä rypeä onnistumisissaan.

Hirveän vähän mietitään sitä, miten kasvattaa lapsi tavoittelemaan omia tavoitteitaan. Miten antaa hänelle mahdollisimman suuri vapaus tehdä mitä ikinä huvittaakin. Miten kasvattaa hänestä aidosti onnellinen "menestyneen" sijaan.

 

Nimenomaan. Lapsella ei voi olla käsitystä niin suurista asioista, kuin koulunkäynti. Jos lapselle haluaa antaa päätäntävaltaa, voi sitä antaa vaikka siinä, mitä harrastuksia kokeillaan tai mihin tänä kesänä mennään matkalle tms. Lapsi ei voi hahmottaa tulevaisuutta kovinkaan pitkälle.

Kun edelleenkään pakottaminen, painostaminen tai lahjominen ei ole opettamista.

Miten tässä oli kyse pakottamisesta, painostamisesta ja lahjomisesta? Siinä, että lapsi ei voi käsittää koulunkäynnin merkitystä kokonaisuudessaan 6-7 vuotiaana?

Jos lapsi ei ole halukas käymään koulua ja vanhempi päättää, että nyt tehdään näin koska minä sanon niin koska sinä et ymmärrä. Niin mitä se sitten on?

 

Nimenomaan. Lapsella ei voi olla käsitystä niin suurista asioista, kuin koulunkäynti. Jos lapselle haluaa antaa päätäntävaltaa, voi sitä antaa vaikka siinä, mitä harrastuksia kokeillaan tai mihin tänä kesänä mennään matkalle tms. Lapsi ei voi hahmottaa tulevaisuutta kovinkaan pitkälle.

Kun edelleenkään pakottaminen, painostaminen tai lahjominen ei ole opettamista.

Miten tässä oli kyse pakottamisesta, painostamisesta ja lahjomisesta? Siinä, että lapsi ei voi käsittää koulunkäynnin merkitystä kokonaisuudessaan 6-7 vuotiaana?

Jos lapsi ei ole halukas käymään koulua ja vanhempi päättää, että nyt tehdään näin koska minä sanon niin koska sinä et ymmärrä. Niin mitä se sitten on?

Mielestäsi oppivelvollisuus tulisi poistaa?

 

Debra: Suomessahan on oppivelvollisuus. Eli yhteiskunnan normit ohjaavat sopeutumaan koulunkäyntiin. Mutta olen NinaTT:n kanssa samaa mieltä siitä, että esim läksyissä voi lapsi itse olla päättämässä miten niitä tekee - vastaa itse seurauksista esimerkiksi opettajalle, kokeissa jne. Yhteiskunnalla on tiettyjä normeja joihin jokainen joutuu sopeutumaan, mutta miksei lapsi voisi itse oivaltaa sitä, miten niihin kannattaa suhtautua? Yleensähän lapset ovat mielellään oppimassa uutta. Ei nyt kannata ottaa tätä kaikkea niin pilkun tarkkaan - kokonaisideana NinaTT:n periaatteet ovat lapsen kehitystä tukevia.

 

Mielestäsi oppivelvollisuus tulisi poistaa?

Ei varsinaisesti =) Suomessahan ei kuitenkaan ole KOULUvelvollisuutta, ainoastaan oppivelvollisuus...

 

Kyllä mä tiedän, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaansa näin radikaalisti, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta ajan silti lasten asiaa urheasti

1. Ajatusmaailmasi ei ole millään tasolla erikoinen, ainutlaatuinen, uniikki, radikaali. Lähinnä kerrot tietyt its.selvyydet ihmeellisen kiertävällä ja pitkällä tavalla, sekavasti siten että väärinkäsityksiä syntyy helposti.

2. Kenenkään ei tarvitse/pidä muuttaa ajatusmaailmaansa sinun ajatusmaailmasi kaltaiseksi.

3. Lasten asioita voi ajaa monella tavalla, urheasti. Sinun tapasi ei todellakaan ole ainut ja oikea. Maailma ei kerta kaikkiaan pyöri sinun ympärilläsi, eikä ajatusmaailmasi ole ainutlaatuinen/sellainen jota kaikkien tulisi tavoitella.

4. Ei ole kysymys "kykenemisestä", vaan yksinkertaisesti edelleen siitä, ettet ole millään tasolla erityinen, erityisen pätevä lasten kanssa, erityisen fiksu tms. Ajatusmaailmasi ja kirjoitustyylisi eivät ole lainkaan tavoiteltavia asioita tiettyjen mielestä; heidän ei tarvitse muuttua. Sinä et voi muita muuttaa.

5. Opettele kunnioittamaan muita(kin) ihmisiä ajatusmaailmoineen.
Kaikki eivät siihen pysty. Esim. itse en kykene millään tasolla kunnioittamaan ajatusmaailmaa, jossa halutaan kaiken toimivat oman ideologian mukaan, joka koetaan parhaaksi, eikä ymmärretä ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole...vaan useita...

 

Jos se oikeasti olisi noin yksinkertaista, niin miksi tämä asia on niin vaikea niin monelle? Vain koska vanhemmat pakottavat ja painostavat jälkikasvuaan? Olet ihana idealisti, mutta ymmärrä jo, ettei oppisi tai mallisi todellakaan sovi kaikille.

Kyllä mä tiedän, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaansa näin radikaalisti, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta ajan silti lasten asiaa urheasti

Kyllä, vanhemmat joko tiedostamattaan tai tiedostavasti painostavat lapsiansa tavoittelemaan vanhempien tavoitteita omiensa sijaan. Alkaen jo ihan vauva-ajasta; vauvan tulisi nukkua koko yö kitisemättä koska "sehän on vauvalle parempi"... vaikka kyse on jostakin ihan muusta. Alakoululaisen tulisi siivota huoneensa jottei äidin tarvitse. Yläasteikäisen tulee lukea kokeisiin, jotta pääsisi opiskelemaan, jotta saisi vanhempiensa mielestä hyvän elämän ja äitillä ja isillä olis hyvä rypeä onnistumisissaan.

Hirveän vähän mietitään sitä, miten kasvattaa lapsi tavoittelemaan omia tavoitteitaan. Miten antaa hänelle mahdollisimman suuri vapaus tehdä mitä ikinä huvittaakin. Miten kasvattaa hänestä aidosti onnellinen "menestyneen" sijaan.

Miksi tunnen monta aidosti onnellista ihmistä joita on kielletty ja "pakotettu" opiskelemaan? Miten he voivat olla onnellisia vaikka eivät olekaan itse saaneet päättää kaikesta? Jos ajatellaan että oletkin oikeassa ja ainoa joka kasvattaa lapsensa oikein, niin oletko koskaan miettinyt kuinka surullista lapsellesi on olla se ainoa poikkeava, se joka ei saa äitinsä kehuja? Olen nimittäin aivan varma että jos et kehu lastasi suoraan niin hän jää sitä kaipaamaan ja itsetunto on sen vuoksikin heikko. Se ei vaikuta kuinka kannustava ilmapiiri on jos et koskaan sano lapsellesi suoraan kuinka hyvä hän mielestäsi on.

 

Mielestäsi oppivelvollisuus tulisi poistaa?

Ei varsinaisesti =) Suomessahan ei kuitenkaan ole KOULUvelvollisuutta, ainoastaan oppivelvollisuus...

Niin. Mitäs jos lapsi ei halua käydä koulua, eikä myöskään opiskella kotona/muualla?

 

Kyllä, vanhemmat joko tiedostamattaan tai tiedostavasti painostavat lapsiansa tavoittelemaan vanhempien tavoitteita omiensa sijaan. Alkaen jo ihan vauva-ajasta; vauvan tulisi nukkua koko yö kitisemättä koska "sehän on vauvalle parempi"... vaikka kyse on jostakin ihan muusta. Alakoululaisen tulisi siivota huoneensa jottei äidin tarvitse. Yläasteikäisen tulee lukea kokeisiin, jotta pääsisi opiskelemaan, jotta saisi vanhempiensa mielestä hyvän elämän ja äitillä ja isillä olis hyvä rypeä onnistumisissaan.

Hirveän vähän mietitään sitä, miten kasvattaa lapsi tavoittelemaan omia tavoitteitaan. Miten antaa hänelle mahdollisimman suuri vapaus tehdä mitä ikinä huvittaakin. Miten kasvattaa hänestä aidosti onnellinen "menestyneen" sijaan.[/quote]

Olet kyllä tässä suoraan sanottuna väärässä ja nostat itsesi meidän muiden vanhempien yläpuolelle virheellisin argumentein.

Mutta minä menen nyt nukkumaan :wave:

 

Miksi tunnen monta aidosti onnellista ihmistä joita on kielletty ja "pakotettu" opiskelemaan? Miten he voivat olla onnellisia vaikka eivät olekaan itse saaneet päättää kaikesta? Jos ajatellaan että oletkin oikeassa ja ainoa joka kasvattaa lapsensa oikein, niin oletko koskaan miettinyt kuinka surullista lapsellesi on olla se ainoa poikkeava, se joka ei saa äitinsä kehuja? Olen nimittäin aivan varma että jos et kehu lastasi suoraan niin hän jää sitä kaipaamaan ja itsetunto on sen vuoksikin heikko. Se ei vaikuta kuinka kannustava ilmapiiri on jos et koskaan sano lapsellesi suoraan kuinka hyvä hän mielestäsi on.

Öööh... Miten sä kuvittelet, että mä olen ainoa vaistovanhemmuuden/kiintymysvanhemmuuden kannattaja ja toteuttaja?

Ihminen on sopeutuvainen ja voi selvitä puutteellisistakin oloista. Tasapainoisimmat ja terveimmät, onnellisimmat, ihmiset ketä mä tunnen ovat olleet hyvin vapaita. He ovat kuunnelleet vanhempiensa suosituksia ja neuvoja omasta tahdostaan, koska ovat luottaneet vanhempiinsa. Jos sinne on muutama heikompi hetki eksynyt, niin kokonaisuus on silti ratkaissut. Sen sijaan ne, joilla on ollut "tiukka kuri" eivät mun mielestä ole kasvaneet tasapainoisiksi ja onnellisiksi. Menestyneiksi ehkä, mutta eivät onnellisiksi.

 

Kyllä mä tiedän, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaansa näin radikaalisti, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta ajan silti lasten asiaa urheasti

1. Ajatusmaailmasi ei ole millään tasolla erikoinen, ainutlaatuinen, uniikki, radikaali. Lähinnä kerrot tietyt its.selvyydet ihmeellisen kiertävällä ja pitkällä tavalla, sekavasti siten että väärinkäsityksiä syntyy helposti.

2. Kenenkään ei tarvitse/pidä muuttaa ajatusmaailmaansa sinun ajatusmaailmasi kaltaiseksi.

3. Lasten asioita voi ajaa monella tavalla, urheasti. Sinun tapasi ei todellakaan ole ainut ja oikea. Maailma ei kerta kaikkiaan pyöri sinun ympärilläsi, eikä ajatusmaailmasi ole ainutlaatuinen/sellainen jota kaikkien tulisi tavoitella.

4. Ei ole kysymys "kykenemisestä", vaan yksinkertaisesti edelleen siitä, ettet ole millään tasolla erityinen, erityisen pätevä lasten kanssa, erityisen fiksu tms. Ajatusmaailmasi ja kirjoitustyylisi eivät ole lainkaan tavoiteltavia asioita tiettyjen mielestä; heidän ei tarvitse muuttua. Sinä et voi muita muuttaa.

5. Opettele kunnioittamaan muita(kin) ihmisiä ajatusmaailmoineen.
Kaikki eivät siihen pysty. Esim. itse en kykene millään tasolla kunnioittamaan ajatusmaailmaa, jossa halutaan kaiken toimivat oman ideologian mukaan, joka koetaan parhaaksi, eikä ymmärretä ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole...vaan useita...

Tota, eikös tää NinaTT täällä ilmeisesti puolusta omaa asiaansa eikä siis suoinkaan tuputa sitä muille eikä kai yritää muita muttaa? Vai menikö jotain mulla nyt ohi?

 

Mielestäsi oppivelvollisuus tulisi poistaa?

Ei varsinaisesti =) Suomessahan ei kuitenkaan ole KOULUvelvollisuutta, ainoastaan oppivelvollisuus...

Niin. Mitäs jos lapsi ei halua käydä koulua, eikä myöskään opiskella kotona/muualla?

Se viittaisi masennukseen. Hakisin hänelle hoitoa.

 

Mielestäsi oppivelvollisuus tulisi poistaa?

Ei varsinaisesti =) Suomessahan ei kuitenkaan ole KOULUvelvollisuutta, ainoastaan oppivelvollisuus...

Niin. Mitäs jos lapsi ei halua käydä koulua, eikä myöskään opiskella kotona/muualla?

Se viittaisi masennukseen. Hakisin hänelle hoitoa.

Mutta ainoastaan koulusta kieltäytyminen ei viittaa masennukseen?
Vain yleisesti oppivelvollisuudesta kieltäytyminen viittaa?
Vaiko kotiopetuksesta?

Eli ts. viittaako masennukseen:
1. Koulusta kieltäytyminen
2. Kotiopetuksesta kieltäytyminen
3. Ainoastaan molemmat yhdessä

 

Jos se oikeasti olisi noin yksinkertaista, niin miksi tämä asia on niin vaikea niin monelle? Vain koska vanhemmat pakottavat ja painostavat jälkikasvuaan? Olet ihana idealisti, mutta ymmärrä jo, ettei oppisi tai mallisi todellakaan sovi kaikille.

Kyllä mä tiedän, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaansa näin radikaalisti, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta ajan silti lasten asiaa urheasti

Kyllä, vanhemmat joko tiedostamattaan tai tiedostavasti painostavat lapsiansa tavoittelemaan vanhempien tavoitteita omiensa sijaan. Alkaen jo ihan vauva-ajasta; vauvan tulisi nukkua koko yö kitisemättä koska "sehän on vauvalle parempi"... vaikka kyse on jostakin ihan muusta. Alakoululaisen tulisi siivota huoneensa jottei äidin tarvitse. Yläasteikäisen tulee lukea kokeisiin, jotta pääsisi opiskelemaan, jotta saisi vanhempiensa mielestä hyvän elämän ja äitillä ja isillä olis hyvä rypeä onnistumisissaan.

Hirveän vähän mietitään sitä, miten kasvattaa lapsi tavoittelemaan omia tavoitteitaan. Miten antaa hänelle mahdollisimman suuri vapaus tehdä mitä ikinä huvittaakin. Miten kasvattaa hänestä aidosti onnellinen "menestyneen" sijaan.

Tuo oli ninatt todella hyvin kirjoitettu ja aivan totta! Tiettyjä juttuja kuitenkin jäin miettimään.
Alakoululaisen huoneen siivoaminen. Tämä on mielestäni sellainen asia jota vanhempien tuisi kannustaa ja opettaa. Tuskin ketään kiinnostaa hirveesti siivota ja harvan kutsumus se on, mutta kuitenkin niin perusjuttu ettei sitä oikeen voi ohittaa. Pakottaahan ketään ei voi, mutta mielestäni äidin ei silti pitäisi siivota huonetta vaan näyttää lapselle mitä tapahtuu jos ei siivoa. Kukaan tuskin haluaa elää paskan keskellä. Nämä on niitä juttuja jotka pitäisi tehdä vaikkei huvittaskaan.

No toinen juttu sitten tuosta yläkoululaisen kokeisiin lukemisesta. Kyllä mun mielestä siihenkin pitäis kannustaa, koska on oppivelvollisuus ja tää on ihan lakijuttu. Ihan kaikkea vastaan ei voi kapinoida. kyllä nuoren pitäs saada päättää mitä sen jälkeen tekee.

Mutta siis kaikkineen tuo idea siitä, että lapsi löytäs ne omat kiinnostukset ja vahvuudet eikä häntä liikaa ohjailtaisi vanhempien haluamaan suuntaan on hyvä!

 

Minulla on sellainen hymistelijä-äiti kuin sinä olet, aina oli minua tukemassa ja sain päättää asioista itse. Muistan vieläkin ne epäsuorat kysymykset kun sanoin että tytöt koulussa haukkuivat lihavaksi, niin äiti ei sanonut, niin kuin olisin halunnut että tytöt ovat väärässä ja olen täydellinen tällaisena vaan äitini sanoi mitä mieltä sinä itse, pitäisikö sinun olla eri kokoinen. Noista lauseista alkoi monen vuoden syömishäiriöhelvetti, luulin että äitinikin mielestä olin lihava, eikä hän siksi voinut sanoa mitään vaan esitti kysymyksen. Toivottavasti sinun lapsellesi ei käy noin.

 

1. Ajatusmaailmasi ei ole millään tasolla erikoinen, ainutlaatuinen, uniikki, radikaali. Lähinnä kerrot tietyt its.selvyydet ihmeellisen kiertävällä ja pitkällä tavalla, sekavasti siten että väärinkäsityksiä syntyy helposti.

2. Kenenkään ei tarvitse/pidä muuttaa ajatusmaailmaansa sinun ajatusmaailmasi kaltaiseksi.

3. Lasten asioita voi ajaa monella tavalla, urheasti. Sinun tapasi ei todellakaan ole ainut ja oikea. Maailma ei kerta kaikkiaan pyöri sinun ympärilläsi, eikä ajatusmaailmasi ole ainutlaatuinen/sellainen jota kaikkien tulisi tavoitella.

4. Ei ole kysymys "kykenemisestä", vaan yksinkertaisesti edelleen siitä, ettet ole millään tasolla erityinen, erityisen pätevä lasten kanssa, erityisen fiksu tms. Ajatusmaailmasi ja kirjoitustyylisi eivät ole lainkaan tavoiteltavia asioita tiettyjen mielestä; heidän ei tarvitse muuttua. Sinä et voi muita muuttaa.

5. Opettele kunnioittamaan muita(kin) ihmisiä ajatusmaailmoineen.
Kaikki eivät siihen pysty. Esim. itse en kykene millään tasolla kunnioittamaan ajatusmaailmaa, jossa halutaan kaiken toimivat oman ideologian mukaan, joka koetaan parhaaksi, eikä ymmärretä ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole...vaan useita...

1. Whoa. Take it easy. En mä ole sanonut olevani mitenkään erityislaatuinen tai uniikki. Vaistovanhemmuus ja kiintymysvanhemmuus eivät ole mitään mun kehittelemiäni teorioita vaa ihmiskunnan normaali, tavallinen ja luonnollinen tapa toimia.

2. En pakota. Suosittelen silti joskus katsomaan asioita eri näkökulmasta.

3. Että lasten kunnioittaminenko ei ole tavoittelemisen arvoista? Hmm. Olen eri mieltä. Urheuskommentti oli huumoria En mä nyt oikeasti pidä plussalla mesoamista urheana.

4. Jälleen kerran: Whoa! Mikä sua puristaa? Kyse ei nyt ole minusta henkilönä. Kyse on lastenkasvatuksesta. Nämä eivät ole (pelkästään) mun ideoita.

5. Suosittelen sulle tuota. Kirjoituksesi ei huokunut kunnioitusta. Tietänet sen itsekin.

 

Debra: Suomessahan on oppivelvollisuus. Eli yhteiskunnan normit ohjaavat sopeutumaan koulunkäyntiin. Mutta olen NinaTT:n kanssa samaa mieltä siitä, että esim läksyissä voi lapsi itse olla päättämässä miten niitä tekee - vastaa itse seurauksista esimerkiksi opettajalle, kokeissa jne. Yhteiskunnalla on tiettyjä normeja joihin jokainen joutuu sopeutumaan, mutta miksei lapsi voisi itse oivaltaa sitä, miten niihin kannattaa suhtautua? Yleensähän lapset ovat mielellään oppimassa uutta. Ei nyt kannata ottaa tätä kaikkea niin pilkun tarkkaan - kokonaisideana NinaTT:n periaatteet ovat lapsen kehitystä tukevia.

Se on tietenkin ihan ok, että lapsi itse vastaa läksyistä, seuraamuksista jne. Tottakai lapsi saa itse oivaltaa, miten yhteiskuntaan suhtautuu. Mutta sitä en ymmärrä, että jos 7-vuotias lapsi ei halua kouluun, niin hänen ei tarvitse mennä. Itsekin aikanaan pelkäsin kouluun menoa tosi paljon, koska olin arka lapsi. Pahinta mitä minulle olisi voinut silloin tehdä, olisi ollut opettaminen kotona ja vieraannuttaminen muista lapsista ja yhteiskunnasta. Se että, "pakotettiin" kouluun, oli hyväksi kehitykselleni ja toi minulle ystäviä, joita muuten en varmasti olisi löytänyt, ym. monia muita etuja. En usko, että olisin mitenkään ollut kypsä itse ymmärtämään näitä seurauksia.

 

1. Ajatusmaailmasi ei ole millään tasolla erikoinen, ainutlaatuinen, uniikki, radikaali. Lähinnä kerrot tietyt its.selvyydet ihmeellisen kiertävällä ja pitkällä tavalla, sekavasti siten että väärinkäsityksiä syntyy helposti.

2. Kenenkään ei tarvitse/pidä muuttaa ajatusmaailmaansa sinun ajatusmaailmasi kaltaiseksi.

3. Lasten asioita voi ajaa monella tavalla, urheasti. Sinun tapasi ei todellakaan ole ainut ja oikea. Maailma ei kerta kaikkiaan pyöri sinun ympärilläsi, eikä ajatusmaailmasi ole ainutlaatuinen/sellainen jota kaikkien tulisi tavoitella.

4. Ei ole kysymys "kykenemisestä", vaan yksinkertaisesti edelleen siitä, ettet ole millään tasolla erityinen, erityisen pätevä lasten kanssa, erityisen fiksu tms. Ajatusmaailmasi ja kirjoitustyylisi eivät ole lainkaan tavoiteltavia asioita tiettyjen mielestä; heidän ei tarvitse muuttua. Sinä et voi muita muuttaa.

5. Opettele kunnioittamaan muita(kin) ihmisiä ajatusmaailmoineen.
Kaikki eivät siihen pysty. Esim. itse en kykene millään tasolla kunnioittamaan ajatusmaailmaa, jossa halutaan kaiken toimivat oman ideologian mukaan, joka koetaan parhaaksi, eikä ymmärretä ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole...vaan useita...

1. Whoa. Take it easy. En mä ole sanonut olevani mitenkään erityislaatuinen tai uniikki. Vaistovanhemmuus ja kiintymysvanhemmuus eivät ole mitään mun kehittelemiäni teorioita vaa ihmiskunnan normaali, tavallinen ja luonnollinen tapa toimia.

2. En pakota. Suosittelen silti joskus katsomaan asioita eri näkökulmasta.

3. Että lasten kunnioittaminenko ei ole tavoittelemisen arvoista? Hmm. Olen eri mieltä. Urheuskommentti oli huumoria En mä nyt oikeasti pidä plussalla mesoamista urheana.

4. Jälleen kerran: Whoa! Mikä sua puristaa? Kyse ei nyt ole minusta henkilönä. Kyse on lastenkasvatuksesta. Nämä eivät ole (pelkästään) mun ideoita.

5. Suosittelen sulle tuota. Kirjoituksesi ei huokunut kunnioitusta. Tietänet sen itsekin.

2. Katson, katsotko sinä? Oletatko että olen kanssasi eri mieltä asioista? Miksi?
3. En ole väittänyt ettei lapsia tulisi kunnioittaa.
4. Toisinaan sinä. Ja kuten totesin, eivät olekaan todellakaan vain sinun ajatuksiasi ja ideoitasi.
5. Kuten sanoin, vaikea kunnioittaa ihmistä, joka itsekin lyttää toisinaan muut maanrakoon. En viitsi kaivaa vanhoja viestejäsi mutta melkoisesti olet muutamaa ihmistä loukannut. Jossain se raja menee.

 

Tuo oli ninatt todella hyvin kirjoitettu ja aivan totta! Tiettyjä juttuja kuitenkin jäin miettimään.
Alakoululaisen huoneen siivoaminen. Tämä on mielestäni sellainen asia jota vanhempien tuisi kannustaa ja opettaa. Tuskin ketään kiinnostaa hirveesti siivota ja harvan kutsumus se on, mutta kuitenkin niin perusjuttu ettei sitä oikeen voi ohittaa. Pakottaahan ketään ei voi, mutta mielestäni äidin ei silti pitäisi siivota huonetta vaan näyttää lapselle mitä tapahtuu jos ei siivoa. Kukaan tuskin haluaa elää paskan keskellä. Nämä on niitä juttuja jotka pitäisi tehdä vaikkei huvittaskaan.

No toinen juttu sitten tuosta yläkoululaisen kokeisiin lukemisesta. Kyllä mun mielestä siihenkin pitäis kannustaa, koska on oppivelvollisuus ja tää on ihan lakijuttu. Ihan kaikkea vastaan ei voi kapinoida. kyllä nuoren pitäs saada päättää mitä sen jälkeen tekee.

Mutta siis kaikkineen tuo idea siitä, että lapsi löytäs ne omat kiinnostukset ja vahvuudet eikä häntä liikaa ohjailtaisi vanhempien haluamaan suuntaan on hyvä!

Tuolla tummennetulla osuit asian ytimeen: Tuskin lapsi haluaa elää paskan keskellä. Hän haluaa pitää elinympäristönsä siistinä aivan kuten aikuinenkin! Aikuisen näyttämä malli ja antama tuki kannustaa tähän sen lisäksi, että hän itse haluaa elää siistissä ympäristössä.

Opiskeluun voi mielestäni myös kannustaa ilman painostusta tai lahjontaa, kuten aiemmin selitin

 

Debra: Suomessahan on oppivelvollisuus. Eli yhteiskunnan normit ohjaavat sopeutumaan koulunkäyntiin. Mutta olen NinaTT:n kanssa samaa mieltä siitä, että esim läksyissä voi lapsi itse olla päättämässä miten niitä tekee - vastaa itse seurauksista esimerkiksi opettajalle, kokeissa jne. Yhteiskunnalla on tiettyjä normeja joihin jokainen joutuu sopeutumaan, mutta miksei lapsi voisi itse oivaltaa sitä, miten niihin kannattaa suhtautua? Yleensähän lapset ovat mielellään oppimassa uutta. Ei nyt kannata ottaa tätä kaikkea niin pilkun tarkkaan - kokonaisideana NinaTT:n periaatteet ovat lapsen kehitystä tukevia.

Se on tietenkin ihan ok, että lapsi itse vastaa läksyistä, seuraamuksista jne. Tottakai lapsi saa itse oivaltaa, miten yhteiskuntaan suhtautuu. Mutta sitä en ymmärrä, että jos 7-vuotias lapsi ei halua kouluun, niin hänen ei tarvitse mennä. Itsekin aikanaan pelkäsin kouluun menoa tosi paljon, koska olin arka lapsi. Pahinta mitä minulle olisi voinut silloin tehdä, olisi ollut opettaminen kotona ja vieraannuttaminen muista lapsista ja yhteiskunnasta. Se että, "pakotettiin" kouluun, oli hyväksi kehitykselleni ja toi minulle ystäviä, joita muuten en varmasti olisi löytänyt, ym. monia muita etuja. En usko, että olisin mitenkään ollut kypsä itse ymmärtämään näitä seurauksia.

Mulla samankaltainen tilanne, alkoi jo päiväkodista. Mulle se teki hallaa, ja paljonkin, että pakotettiin sinne muitten seuraan. Muitten kiusattavaks. Hälinän keskelle jota en sietäny. Tuo ei helpottanu ollenkaan mun kouluvuosien aikana. Koko peruskoulun loppuun ja lukionkin mulle on ollu täyttä tuskaa joutua istumaan koulussa. Se oli osasyy miksi opiskelut keskeytyikin kokonaan jossakin vaiheessa ja vasta nyt jatkuvat, kun saan tehdä kotona hommat.

 

Öitä kaikille ja onnellisia kasvatushetkiä kullekin valitsemallaan metodilla. Pääasiahan lienee, että lapsi ja sen vanhemmat ovat onnellisia - oli oma tapa kasvattaa sitten mikä tahansa (kunhan ei vahingoita itseään eikä muita).

 

2. Katson, katsotko sinä? Oletatko että olen kanssasi eri mieltä asioista? Miksi?
3. En ole väittänyt ettei lapsia tulisi kunnioittaa.
4. Toisinaan sinä. Ja kuten totesin, eivät olekaan todellakaan vain sinun ajatuksiasi ja ideoitasi.
5. Kuten sanoin, vaikea kunnioittaa ihmistä, joka itsekin lyttää toisinaan muut maanrakoon. En viitsi kaivaa vanhoja viestejäsi mutta melkoisesti olet muutamaa ihmistä loukannut. Jossain se raja menee.

2. Kyllä. En kohdistanut suositustani sinulle; tarkoitin, että yleisesti ottaen suosittelen ihmisiä katsomaan asioita eri näkökulmista.
3. No mitä sitten? Ettei heidän tahtoaan tulisi kunnioittaa?
4. Se tuli harvinaisen selväksi. Miksi muuten haluat niin korostaa, etteivät nämä ole vain minun ajatuksiani? Enköhän minä sen parhaiten tiedä kun sitä samaa sanon jokatoisessa viestissäni palstalla...?
5. Ai... Että mun pitää olla aina puhdas pulmunen ja kunnioittaa myös niitä jotka haukkuvat mut ja lyttäävät, mutta sä saat olla kunnioittamatta mua sen takia, että mä olen joskus tehnyt (sun mielestä) niin myös? Mun pitää kääntää toinen poski mutta sä saat vittuilla? Reilu meininki

 

Se on tietenkin ihan ok, että lapsi itse vastaa läksyistä, seuraamuksista jne. Tottakai lapsi saa itse oivaltaa, miten yhteiskuntaan suhtautuu. Mutta sitä en ymmärrä, että jos 7-vuotias lapsi ei halua kouluun, niin hänen ei tarvitse mennä. Itsekin aikanaan pelkäsin kouluun menoa tosi paljon, koska olin arka lapsi. Pahinta mitä minulle olisi voinut silloin tehdä, olisi ollut opettaminen kotona ja vieraannuttaminen muista lapsista ja yhteiskunnasta. Se että, "pakotettiin" kouluun, oli hyväksi kehitykselleni ja toi minulle ystäviä, joita muuten en varmasti olisi löytänyt, ym. monia muita etuja. En usko, että olisin mitenkään ollut kypsä itse ymmärtämään näitä seurauksia.

Mulla samankaltainen tilanne, alkoi jo päiväkodista. Mulle se teki hallaa, ja paljonkin, että pakotettiin sinne muitten seuraan. Muitten kiusattavaks. Hälinän keskelle jota en sietäny. Tuo ei helpottanu ollenkaan mun kouluvuosien aikana. Koko peruskoulun loppuun ja lukionkin mulle on ollu täyttä tuskaa joutua istumaan koulussa. Se oli osasyy miksi opiskelut keskeytyikin kokonaan jossakin vaiheessa ja vasta nyt jatkuvat, kun saan tehdä kotona hommat.

Tilanne on mun mielestä eri, silloin jos esiintyy kiusaamista. Silloin yhteiskunnan pitää toimia niin, että siihen puututaan, kiusatun ei pitäisi joutua pelkäämään ja kiusaajia pitää ojentaa käytöksessään. Mua ei kiusattu ala-asteella (yläasteella kiusattiin, mutta se on täysin eri tarina), olin muuten vaan herkkis ja arka. Uskon, että olisin ollut vieläkin arempi, ellen olisi kuitenkin käynyt koulua, löytänyt ystäviä ja ollut vahvempi kokemusteni jäljiltä. Jos vanhempani olisivat jotenkin suojelleet minua kaikelta, olisin vain elänyt pumpulissa ja pelännyt maailman kohtaamista enemmän.

(Lähden nukkumaan, mutta palailen tähän ketjuun huomenna..)

 

2. Katson, katsotko sinä? Oletatko että olen kanssasi eri mieltä asioista? Miksi?
3. En ole väittänyt ettei lapsia tulisi kunnioittaa.
4. Toisinaan sinä. Ja kuten totesin, eivät olekaan todellakaan vain sinun ajatuksiasi ja ideoitasi.
5. Kuten sanoin, vaikea kunnioittaa ihmistä, joka itsekin lyttää toisinaan muut maanrakoon. En viitsi kaivaa vanhoja viestejäsi mutta melkoisesti olet muutamaa ihmistä loukannut. Jossain se raja menee.

2. Kyllä. En kohdistanut suositustani sinulle; tarkoitin, että yleisesti ottaen suosittelen ihmisiä katsomaan asioita eri näkökulmista.
3. No mitä sitten? Ettei heidän tahtoaan tulisi kunnioittaa?
4. Se tuli harvinaisen selväksi. Miksi muuten haluat niin korostaa, etteivät nämä ole vain minun ajatuksiani? Enköhän minä sen parhaiten tiedä kun sitä samaa sanon jokatoisessa viestissäni palstalla...?
5. Ai... Että mun pitää olla aina puhdas pulmunen ja kunnioittaa myös niitä jotka haukkuvat mut ja lyttäävät, mutta sä saat olla kunnioittamatta mua sen takia, että mä olen joskus tehnyt (sun mielestä) niin myös? Mun pitää kääntää toinen poski mutta sä saat vittuilla? Reilu meininki

3. Lakkaa vääntelemästä. En ole edelleenkään väittänyt ettei lapsia, heidän sanaansa, tahtoansa tms. tulisi kunnioittaa. Uppoaako se sinulle?
4. Juuri tuon ed. (3 kohdan) vuoksi. Väännät sanojani kuin olisin kanssasi eri mieltä, kun et edes tiedä mielipiteitäni.
5. Ei.