NinaTT:lle

[
Mutta lapsesi asettaa tuolla "silityskiellolla" D) omia rajojaan, ei sinun rajojasi. Mun mielestä siinä on suuri ero. Mä hyväksyn täysin sen, että sanoo lapselle "älä lyö minua" mutta en sen, että sanoo "älä lyö itseäsi". Mun mielestä on periaatteessa lapsen päätettävissä lyökö itseänsä vai ei, mutta minä saan määritellä omat rajani ja sanoa joskus suoraankin, että älä lyö minua. Tosin siihenkin on usein toimivampia tapoja jos lapsi ei ymmärrä tekevänsä väärin

Mun mielestä sellanen positiivinen palaute jolla yritetään muokata ihmisen toimintaa - sanomatta suoraan sitä - on useimmiten manipulaatiota... Ainakin lasten kohdalla. Lapsen tulis hoitaa ne omat velvollisuudet siksi, että hän ymmärtää, että jokaisen on hoidettava omat velvollisuutensa ja että eivät ne ole mitään pahaa tai tylsää tekemistä - tekemistä siinä missä muukin tekeminen. Ei siis sen takia, että saisi siitä jonkun palkinnon, kuten kehun. Hajamielisyyttä taasen ei voi korjata kehumalla tai rankaisemalla.

Eli pysyn kannassani, ettei aito hyväksyntä ja rakastaminen perustu kehuihin tai varsinaiseen "positiiviseen palautteeseen". Enemmänkin siihen, että on saatavilla ja on tukena eikä arvostele lapsen käyttäytymistä, arvota lasta huonoksi, hyväksi, paremmaksi tai huonommaksi.

Kaikki toiminta ei ole velvollisuuksien hoitoa. Lasta voi kehua siksi, että hän on hyvä piirtämään ja tätä taitoa kehuessaan voi kannustaa häntä jatkamaan ja kehittämään taitojaan.

Pelkään, että tuolla käytökselläsi, jossa et kehu tai anna positiivista palautetta etkä arvostele lapsesi tekemistä, houkuttelet häntä vain provosoimaan. Viimeistään murrosiässä.

 

Täytyy sen verran kommentoida, että sen verran mitä itse omasta lapsuudestani muistan, niin tunsin turvallisuuden tunnetta juuri siitä, että sanottiin mitä sai tehdä ja mitä ei. Toki kaikki lapset ovat erilaisia, mutta minun kohdallani selkeys, jämptiys, kuri, kyllä ja ei, olivat ne mitkä toivat luottamuksen omiin vanhempiin. Tämän lisäksi tietenkin rakkaus, hellyys, kannustus ja kehut myös. Uskon, että itse olisin ollut ihan tuuliajolla, jos olisin omin päin mennyt ja tehnyt asioita. Tottakai valintoja sai tehdä itse, mutta säännöt ja rajat olivat selvät. Se loi pohjan luottamukselle ja toi turvallisuuden tunteen.

Mun mielestä myös uhma ja murrosikä kuuluvat terveelliseen oikeaan kehitykseen.

 

Kaikki toiminta ei ole velvollisuuksien hoitoa. Lasta voi kehua siksi, että hän on hyvä piirtämään ja tätä taitoa kehuessaan voi kannustaa häntä jatkamaan ja kehittämään taitojaan.

Pelkään, että tuolla käytökselläsi, jossa et kehu tai anna positiivista palautetta etkä arvostele lapsesi tekemistä, houkuttelet häntä vain provosoimaan. Viimeistään murrosiässä.

Mä en usko, että hyväksynnällä ja rakkaudella aiheuttaisin mitään vahinkoa =)

 

Täällä kukaan ei tunnu huomaavan sitä, että lapset ovat kaikki erilaisia. Ihan varmasti tuo sinun valitsemasi tapa toimii sinun lapsesi kanssa - tunnethan sinä hänet huomattavasti paremmin kuin kukaan muu. Käytännössä kaikki mitä kirjoitat on ihan järkeviä ajatuksia, miksi ihmeessä kieltämisen sijaan ei tosiaan kannattaisi mieluummin selittää asiaa lapselle. Ja kyllä, jo tuon ikäinen ymmärtää. Toki "riitatilanteita" varmasti teillekin tulee ja joudut ehkä hakemaan kompromissiratkaisua tai joustamaan periaatteistasi, mutta kaiken kaikkiaan kuulostaa hyvältä ja kannustan ehdottomasti sinua tässä!

Ja hei, jos tulisi tilanne, että NinaTT:n lapsella olisi se kärpässieni menossa suuhun tms niin eiköhän ihan luontaiset vaistot pistä äidin toimimaan. Yrittäkää nähdä tämän toiminnan positiiviset puolet älkääkä heti tuomitko erilaista tapaa.

Käytöshäiriöt tms tuskin tällaisella kasvatuksella lisääntyvät, eiköhän niitä tule ihan muista syistä. Yhteiskuntaan sopeutumattomuus on myös yhtälailla liioiteltua.

Tsemppiä siis NinaTT!!

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

 

Täällä kukaan ei tunnu huomaavan sitä, että lapset ovat kaikki erilaisia. Ihan varmasti tuo sinun valitsemasi tapa toimii sinun lapsesi kanssa - tunnethan sinä hänet huomattavasti paremmin kuin kukaan muu. Käytännössä kaikki mitä kirjoitat on ihan järkeviä ajatuksia, miksi ihmeessä kieltämisen sijaan ei tosiaan kannattaisi mieluummin selittää asiaa lapselle. Ja kyllä, jo tuon ikäinen ymmärtää. Toki "riitatilanteita" varmasti teillekin tulee ja joudut ehkä hakemaan kompromissiratkaisua tai joustamaan periaatteistasi, mutta kaiken kaikkiaan kuulostaa hyvältä ja kannustan ehdottomasti sinua tässä!

Ja hei, jos tulisi tilanne, että NinaTT:n lapsella olisi se kärpässieni menossa suuhun tms niin eiköhän ihan luontaiset vaistot pistä äidin toimimaan. Yrittäkää nähdä tämän toiminnan positiiviset puolet älkääkä heti tuomitko erilaista tapaa.

Käytöshäiriöt tms tuskin tällaisella kasvatuksella lisääntyvät, eiköhän niitä tule ihan muista syistä. Yhteiskuntaan sopeutumattomuus on myös yhtälailla liioiteltua.

Tsemppiä siis NinaTT!!

:flower:

Kiitän!

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Vanhemmalla pitäisi olla vastuu opettaa lapsilleen asioita, joista hän ei voi vielä tietää. Ei edes sinun lapsesi ole 7-vuotiaana niin viisas että ymmärtäisi millaista hyötyä koulunkäynnistä on ja millaista suuntaa se elämälle antaa tai jos 12-vuotiaana päättääkin että haluaa vauvan, niin sinä et varmaan kiellä vaan annat lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja väität olevasi hyvä vanhempi??

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Vanhemmalla pitäisi olla vastuu opettaa lapsilleen asioita, joista hän ei voi vielä tietää. Ei edes sinun lapsesi ole 7-vuotiaana niin viisas että ymmärtäisi millaista hyötyä koulunkäynnistä on ja millaista suuntaa se elämälle antaa tai jos 12-vuotiaana päättääkin että haluaa vauvan, niin sinä et varmaan kiellä vaan annat lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja väität olevasi hyvä vanhempi??

Pakottaminen ei ole opettamista.

Lapsi tykkää oppimisesta, ei siihen tarvitse pakottaa tai opettaa. (koulusta ei välttämättä tykkää; sitä en kiellä... mutta koulua ei suomessa ole pakko käydä)

Minä aion OPETTAA lapselleni asioita, kasvattaa häntä ja näyttää hyvää esimerkkiä. Toivon, etten sorru niinkään epätoivoisiin (ja huonoihin) menetelmiin kuin pakottaminen.

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Me elämme yhteiskunnassa, jossa on käytössä tietyt normit, säännöt, arvot, asenteet jne. Tämä siksi, että Suomen miljoonia ja globaalisti miljardeja ihmisiä on vaikea hallita, mikäli meillä ei olisi mitään sääntöjä. Jos kaikki saisivat elää miten tykkäisivät, siitä seuraisi kaaos.

Kuten ekassa viestissä kirjoitin, meitä on monenlaisilla temperamenteilla, ympäristöillä ja kasvatuksilla varustettuna. Kaikki eivät ole luonnostaan kiltteja, kuuliaisia ja hyvää tahtovia. Itse asiassa aika harvat ovat pelkästään näitä.

 

pakko merkata ja lukea huomenna

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Vanhemmalla pitäisi olla vastuu opettaa lapsilleen asioita, joista hän ei voi vielä tietää. Ei edes sinun lapsesi ole 7-vuotiaana niin viisas että ymmärtäisi millaista hyötyä koulunkäynnistä on ja millaista suuntaa se elämälle antaa tai jos 12-vuotiaana päättääkin että haluaa vauvan, niin sinä et varmaan kiellä vaan annat lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja väität olevasi hyvä vanhempi??

Pakottaminen ei ole opettamista.

Lapsi tykkää oppimisesta, ei siihen tarvitse pakottaa tai opettaa. (koulusta ei välttämättä tykkää; sitä en kiellä... mutta koulua ei suomessa ole pakko käydä)

Minä aion OPETTAA lapselleni asioita, kasvattaa häntä ja näyttää hyvää esimerkkiä. Toivon, etten sorru niinkään epätoivoisiin (ja huonoihin) menetelmiin kuin pakottaminen.

Miten voisitkaan pakottaa oppimaan, eihän sellainen onnistu. Mutta voit kannustaa yrittämään. Kukaan meistä ei voi pakottaa lasta tekemään läksyjä jos hän ei halua, kai sinä sen ymmärrät? Mutta vanhempana voi vaikka viedä lapselta pois muita etuuksia jos hän ei suostu tekemään läksyjään, mutta sinä ilmeisesti annat vaan olla jos lapsi niin päättää? Vaikka kasvattaisit lapsesi täydellisellä esimerkillä niin joskus hän on niin eri mieltä kanssasi että joudut sanomaan ei, varautuisit jo siihen lapsirukka

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Me elämme yhteiskunnassa, jossa on käytössä tietyt normit, säännöt, arvot, asenteet jne. Tämä siksi, että Suomen miljoonia ja globaalisti miljardeja ihmisiä on vaikea hallita, mikäli meillä ei olisi mitään sääntöjä. Jos kaikki saisivat elää miten tykkäisivät, siitä seuraisi kaaos.

Kuten ekassa viestissä kirjoitin, meitä on monenlaisilla temperamenteilla,ympäristöillä ja kasvatuksilla varustettuna. Kaikki eivät ole luonnostaan kiltteja, kuuliaisia ja hyvää tahtovia. Itse asiassa aika harvat ovat pelkästään näitä.

Mutta kuka kärsii siitä jos lapsi on ilman lapasia ulkona. Miten se liittyy yhteiskunnan normien kunnioittamiseen ja yhteisössä toimimiseen? Tietenkin on asioita joita ei saa tehdä; ei saa lyödä toista, ei saa tehdä toiselle pahaa... Mutta miten lapsen kieltäytyminen lapasista tekee jollekin toiselle pahaa? Koulunkäynti toki on monimutkaisempi kysymys, mutta sama periaate kuitenkin. Miksei lapsella ole oikeutta valita omaa elämäänsä? Miksi on hyväksyttävää pakottaa lapsi elämään vanhempiensa tavoitteiden mukaisesti?

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Vanhemmalla pitäisi olla vastuu opettaa lapsilleen asioita, joista hän ei voi vielä tietää. Ei edes sinun lapsesi ole 7-vuotiaana niin viisas että ymmärtäisi millaista hyötyä koulunkäynnistä on ja millaista suuntaa se elämälle antaa tai jos 12-vuotiaana päättääkin että haluaa vauvan, niin sinä et varmaan kiellä vaan annat lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja väität olevasi hyvä vanhempi??

Nimenomaan. Lapsella ei voi olla käsitystä niin suurista asioista, kuin koulunkäynti. Jos lapselle haluaa antaa päätäntävaltaa, voi sitä antaa vaikka siinä, mitä harrastuksia kokeillaan tai mihin tänä kesänä mennään matkalle tms. Lapsi ei voi hahmottaa tulevaisuutta kovinkaan pitkälle.

 

Hmm.. NinaTT tuskin on missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö lapselle voi selittää eri valintojen seurauksia. Läksyjen tekemisen voi perustella hyvinkin jo 7-vuotiaalle niin että hän ymmärtää tekemisen seuraukset samoin lähes tulkoon kaiken muun tekemisen. Usein sitä kautta voi suoran kieltämisen jopa välttää, monesti vaan itsekin on huomannut että kielletään sen kummemmin perustelematta.

 

Miten voisitkaan pakottaa oppimaan, eihän sellainen onnistu. Mutta voit kannustaa yrittämään. Kukaan meistä ei voi pakottaa lasta tekemään läksyjä jos hän ei halua, kai sinä sen ymmärrät? Mutta vanhempana voi vaikka viedä lapselta pois muita etuuksia jos hän ei suostu tekemään läksyjään, mutta sinä ilmeisesti annat vaan olla jos lapsi niin päättää? Vaikka kasvattaisit lapsesi täydellisellä esimerkillä niin joskus hän on niin eri mieltä kanssasi että joudut sanomaan ei, varautuisit jo siihen lapsirukka

Kannustaminen on mielestäni täysin mahdollista ilman lahjontaa tai rankaisemista. Voin sanoa lapselleni, että sinusta voi tulla ihan mitä tahansa sinä haluat olla; se on sinun päätöksesi. Minä tuen sinua siinä ja autan sinua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mites on? Mitä nyt tehdään?

Jätän siis päätöksen lapselle, mutta teen selväksi, että minä autan ja tuen ja olen kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan.

Jos sen sijaan sanon, että oi kun hienoa kun sait matikankokeesta kympin! Nyt tsemppiä, että enkustakin tulee... Niin asetan lapsen tavoitteet hänelle valmiiksi ja omin saavutukset itselleni. Että hienoa, kun sinä teit niin kuin minä/koulu/opettaja/yhteiskunta haluaa.

 

Nimenomaan. Lapsella ei voi olla käsitystä niin suurista asioista, kuin koulunkäynti. Jos lapselle haluaa antaa päätäntävaltaa, voi sitä antaa vaikka siinä, mitä harrastuksia kokeillaan tai mihin tänä kesänä mennään matkalle tms. Lapsi ei voi hahmottaa tulevaisuutta kovinkaan pitkälle.

Kun edelleenkään pakottaminen, painostaminen tai lahjominen ei ole opettamista.

 

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että aika harva vanhempi ajattelee lastaan objektina, vaikka niin toistamiseen väität.

Uskalla vaa.

Miksi lapsi ei saa päättää omasta elämästään? Miksi lapsi ei saa halutessaan olla vaikkapa ilman lapasia ulkona? Miksi on hyväksyttyä "pakottaa" lapsi käymään koulua ja tekemään läksynsä?

Me elämme yhteiskunnassa, jossa on käytössä tietyt normit, säännöt, arvot, asenteet jne. Tämä siksi, että Suomen miljoonia ja globaalisti miljardeja ihmisiä on vaikea hallita, mikäli meillä ei olisi mitään sääntöjä. Jos kaikki saisivat elää miten tykkäisivät, siitä seuraisi kaaos.

Kuten ekassa viestissä kirjoitin, meitä on monenlaisilla temperamenteilla,ympäristöillä ja kasvatuksilla varustettuna. Kaikki eivät ole luonnostaan kiltteja, kuuliaisia ja hyvää tahtovia. Itse asiassa aika harvat ovat pelkästään näitä.

Mutta kuka kärsii siitä jos lapsi on ilman lapasia ulkona. Miten se liittyy yhteiskunnan normien kunnioittamiseen ja yhteisössä toimimiseen? Tietenkin on asioita joita ei saa tehdä; ei saa lyödä toista, ei saa tehdä toiselle pahaa... Mutta miten lapsen kieltäytyminen lapasista tekee jollekin toiselle pahaa? Koulunkäynti toki on monimutkaisempi kysymys, mutta sama periaate kuitenkin. Miksei lapsella ole oikeutta valita omaa elämäänsä? Miksi on hyväksyttävää pakottaa lapsi elämään vanhempiensa tavoitteiden mukaisesti?

No mä en tässä ottanut kantaa niihin lapasiin, ymmärsit varmasti sen. Lapaset laitan lapselle, jottei hän vilustu. Jos niin käy, joutuu jäämään kotiin eikä äiti pääse kouluun. Ei ole muutenkaan mukava olla kipeänä. Näin sen lapselleni selitän.

Koulunkäynti on osa sosiaalistumista ja yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Ilman koulutusta ei saa työtä, ilman työtä ei tuota mitään, ilman tuotosta on menoerä valtiolle. Jos kaikki ajattelisivat, että joku muu maksaa elämisen, kuka sen loppujen lopuksi maksaa?

 

Hmm.. NinaTT tuskin on missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö lapselle voi selittää eri valintojen seurauksia. Läksyjen tekemisen voi perustella hyvinkin jo 7-vuotiaalle niin että hän ymmärtää tekemisen seuraukset samoin lähes tulkoon kaiken muun tekemisen. Usein sitä kautta voi suoran kieltämisen jopa välttää, monesti vaan itsekin on huomannut että kielletään sen kummemmin perustelematta.

No meillä ainakin kielletään ja perustellaan. 5-vuotias osaa kysyä ja ymmärtää, kun selitetään. Mutta en millään usko, että 7-vuotias voi tehdä päätöksiä koulunkäynnistä, en millään.

 

Mutta kuka kärsii siitä jos lapsi on ilman lapasia ulkona. Miten se liittyy yhteiskunnan normien kunnioittamiseen ja yhteisössä toimimiseen? Tietenkin on asioita joita ei saa tehdä; ei saa lyödä toista, ei saa tehdä toiselle pahaa... Mutta miten lapsen kieltäytyminen lapasista tekee jollekin toiselle pahaa? Koulunkäynti toki on monimutkaisempi kysymys, mutta sama periaate kuitenkin. Miksei lapsella ole oikeutta valita omaa elämäänsä? Miksi on hyväksyttävää pakottaa lapsi elämään vanhempiensa tavoitteiden mukaisesti?

Lapsesi kiittää sinua myöhemmin, etkö ymmärrä sitä? Kun hän 12-vuotiaana päättää tehdä lapsen pari vuotta vanhemman pojan kanssa joka on ihqu niin sinun tehtävä vanhempana on estää lastasi tekemästä elämänsä suurinta virhettä. Hän ei sitä silloin ymmärrä että se olisi virhe kun on niin rakastunut, mutta parikymppisenä kiittää äitiään, että äiti esti häntä.
Ne lapaset on niin pieni asia, eikä minunkaan mielestä mitään väliä laittaako vai ei, mutta asiat on noin pieniä pienten lasten kanssa, mitä isommaksi lapsesi kasvaa sitä mahdottomampaa sinun on pitää kiinni periaatteistasi.

 

Hmm.. NinaTT tuskin on missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö lapselle voi selittää eri valintojen seurauksia. Läksyjen tekemisen voi perustella hyvinkin jo 7-vuotiaalle niin että hän ymmärtää tekemisen seuraukset samoin lähes tulkoon kaiken muun tekemisen. Usein sitä kautta voi suoran kieltämisen jopa välttää, monesti vaan itsekin on huomannut että kielletään sen kummemmin perustelematta.

Jos seitsenvuotias toistuvasti kieltäytyisi läksyjen tekemisestä niin selvittäisin syyn Ovatko liian tylsiä? Onko koulussa ollut vaikeata? Ovatko tehtävät liian vaikeita? Yleensä kuitenkin lapsi tekee sen, mitä häneltä pyydetään ja odotetaan. Jos näin ei ole, niin siinä saattaa hyvinkin olla joku muu syy.

Itse olin sitä mieltä, että koulu oli ihan turhaa. Minulle selitettiin kerta kerran jälkeen, että koulussa oppii, mutta ei se ihan niin ollut: Koulu laahasi jäljessä, minä olisin oppinut kotona paljon nopeammin ja enemmän. Isä vissiin jossain vaiheessa onnistui selittämään, että toki näin on, minä en kauheasti hyödy koulussa tarjottavasta opetuksesta, mutta siellä harjotellaan muitakin asioita kuin itse kouluaineita. Se selitys kelpasi jonkun verran. Siihen päälle vielä se, että jossakin oli kuitenkin pakko oltava jotta saisin ruokaa ja seuraa kun vanhemmat kävivät töissä ja kaikki muut lapset olivat koulussa niin kyllähän minä sitten sinne menin. Myöhässä usein ja läksyt tekemättä mutta kävinpä silti.

 

No mä en tässä ottanut kantaa niihin lapasiin, ymmärsit varmasti sen. Lapaset laitan lapselle, jottei hän vilustu. Jos niin käy, joutuu jäämään kotiin eikä äiti pääse kouluun. Ei ole muutenkaan mukava olla kipeänä. Näin sen lapselleni selitän.

Koulunkäynti on osa sosiaalistumista ja yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Ilman koulutusta ei saa työtä, ilman työtä ei tuota mitään, ilman tuotosta on menoerä valtiolle. Jos kaikki ajattelisivat, että joku muu maksaa elämisen, kuka sen loppujen lopuksi maksaa?

Velvollisuuksiin kasvetaan. En usko, että pakottamisella ja painostamisella saa lasta innostumaan koulunkäynnistä.

 

Mutta kuka kärsii siitä jos lapsi on ilman lapasia ulkona. Miten se liittyy yhteiskunnan normien kunnioittamiseen ja yhteisössä toimimiseen? Tietenkin on asioita joita ei saa tehdä; ei saa lyödä toista, ei saa tehdä toiselle pahaa... Mutta miten lapsen kieltäytyminen lapasista tekee jollekin toiselle pahaa? Koulunkäynti toki on monimutkaisempi kysymys, mutta sama periaate kuitenkin. Miksei lapsella ole oikeutta valita omaa elämäänsä? Miksi on hyväksyttävää pakottaa lapsi elämään vanhempiensa tavoitteiden mukaisesti?

Lapsesi kiittää sinua myöhemmin, etkö ymmärrä sitä? Kun hän 12-vuotiaana päättää tehdä lapsen pari vuotta vanhemman pojan kanssa joka on ihqu niin sinun tehtävä vanhempana on estää lastasi tekemästä elämänsä suurinta virhettä. Hän ei sitä silloin ymmärrä että se olisi virhe kun on niin rakastunut, mutta parikymppisenä kiittää äitiään, että äiti esti häntä.
Ne lapaset on niin pieni asia, eikä minunkaan mielestä mitään väliä laittaako vai ei, mutta asiat on noin pieniä pienten lasten kanssa, mitä isommaksi lapsesi kasvaa sitä mahdottomampaa sinun on pitää kiinni periaatteistasi.

Mutta miksi ihmeessä terve lapsi haluaisi 12-vuotiaana äidiksi?! Eikä tuollaisia voi estää kieltämällä; sinä et voi olla paikalla 24/7 valvomassa lastasi. Sen takia olisi tärkeää, että lapsella on sisäinen kompassi, oma moraali, omat tavoitteet, omat rajat... Ei vanhempien asettamat.

 

No mä en tässä ottanut kantaa niihin lapasiin, ymmärsit varmasti sen. Lapaset laitan lapselle, jottei hän vilustu. Jos niin käy, joutuu jäämään kotiin eikä äiti pääse kouluun. Ei ole muutenkaan mukava olla kipeänä. Näin sen lapselleni selitän.

Koulunkäynti on osa sosiaalistumista ja yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Ilman koulutusta ei saa työtä, ilman työtä ei tuota mitään, ilman tuotosta on menoerä valtiolle. Jos kaikki ajattelisivat, että joku muu maksaa elämisen, kuka sen loppujen lopuksi maksaa?

Velvollisuuksiin kasvetaan. En usko, että pakottamisella ja painostamisella saa lasta innostumaan koulunkäynnistä.

Jos se oikeasti olisi noin yksinkertaista, niin miksi tämä asia on niin vaikea niin monelle? Vain koska vanhemmat pakottavat ja painostavat jälkikasvuaan? Olet ihana idealisti, mutta ymmärrä jo, ettei oppisi tai mallisi todellakaan sovi kaikille.

 

[Mutta miksi ihmeessä terve lapsi haluaisi 12-vuotiaana äidiksi?! Eikä tuollaisia voi estää kieltämällä; sinä et voi olla paikalla 24/7 valvomassa lastasi. Sen takia olisi tärkeää, että lapsella on sisäinen kompassi, oma moraali, omat tavoitteet, omat rajat... Ei vanhempien asettamat.

Eihän kaikilla aikuisillakaan ole rajoja. Miten sitten lapsilla, jotka vasta opettelevat elämään?

 

Mutta kuka kärsii siitä jos lapsi on ilman lapasia ulkona. Miten se liittyy yhteiskunnan normien kunnioittamiseen ja yhteisössä toimimiseen? Tietenkin on asioita joita ei saa tehdä; ei saa lyödä toista, ei saa tehdä toiselle pahaa... Mutta miten lapsen kieltäytyminen lapasista tekee jollekin toiselle pahaa? Koulunkäynti toki on monimutkaisempi kysymys, mutta sama periaate kuitenkin. Miksei lapsella ole oikeutta valita omaa elämäänsä? Miksi on hyväksyttävää pakottaa lapsi elämään vanhempiensa tavoitteiden mukaisesti?

Lapsesi kiittää sinua myöhemmin, etkö ymmärrä sitä? Kun hän 12-vuotiaana päättää tehdä lapsen pari vuotta vanhemman pojan kanssa joka on ihqu niin sinun tehtävä vanhempana on estää lastasi tekemästä elämänsä suurinta virhettä. Hän ei sitä silloin ymmärrä että se olisi virhe kun on niin rakastunut, mutta parikymppisenä kiittää äitiään, että äiti esti häntä.
Ne lapaset on niin pieni asia, eikä minunkaan mielestä mitään väliä laittaako vai ei, mutta asiat on noin pieniä pienten lasten kanssa, mitä isommaksi lapsesi kasvaa sitä mahdottomampaa sinun on pitää kiinni periaatteistasi.

Mutta miksi ihmeessä terve lapsi haluaisi 12-vuotiaana äidiksi?! Eikä tuollaisia voi estää kieltämällä; sinä et voi olla paikalla 24/7 valvomassa lastasi. Sen takia olisi tärkeää, että lapsella on sisäinen kompassi, oma moraali, omat tavoitteet, omat rajat... Ei vanhempien asettamat.

Siksi, koska lapset ovat sellaisia, heille voi tulla vaikka minkälaisia päähänpistoja ja innostuksia. Ei lapsen aivot ole vielä niin kehittyneitä että sisäinen kompassi kertoisi mitä tehdä, sen vuoksi on olemassa vanhemmat, jotka opastavat oikealle tielle ja se opastus vaatii joskus paljon kovempia otteita mitä sinä aiot käyttää.
Tiedän jo nyt että joudut syömään sanasi joskus, mutta siltä hämmästelen, miten voit lukeneena ihmisenä ajatella asiat noin mustavalkoisesti, täällä palstalla ja joka paikassa on paljon ihmisiä jotka ovat eri mieltä kanssasi koska heillä on kokemusta vanhemmista lapsista ja ongelmista joita tulee. Luuletko että lähes kaikki muut kuin sinä ja afrikan perinteiset kansat ovat väärässä?