Hyviä neuvoja kaivataan!

"valheella lyhyet jäljet" mikä sinua pännii? Kuulostat aivan kamalan katkeroituneelle ihmiselle ja todella vihaiselle.

Mikä sinut on vakuuttanut tuollaisella varmuudella siitä, etten arvostaisi mieheni mielipidettä, enkä kuuntelisi sitä?
Samaten minua kiinnostaa kuinka luulet noin tarkkaan tuntevasi mitä mieheni ajattelee ja kuinka hän tulisi toimimaan ko tilanteessa? Ja kuinka SINÄ voit tietää paremmin kuin minä miten hän toimisi jos saamme lapsen?Kun minä kuitenkin tunnen mieheni, enkä ole sanonutkaan että mikään olisi varmaa, olen sanonut arvailevani ja toivovani.

Miksi otit aiheen yleiseen keskusteluun, jos kuitenkaan et kestä sinun mielipiteistäsi eriäviä kirjoituksia tai kritiikkiä? Kannattaisiko sitten keskustella sen miehesi kanssa privaatisti ja olla kyselemättä täältä mitään, kun emme sivullisina kumminkaan "tunne miestäsi ja tiedä mistään mitään"?

Pyysin asiallisia kommentteja ja apua, en suutuspäissään kirjoitettavia juttuja.

Tottakai saa olla erimieltä ja saa laittaa kritiikkiäkin mutta huomaa, että niitä voi antaa joko hyvässä tai pahassa hengessä.

 

Mun mielestä "valheella on lyhyet jäljet" kirjoitti asiallisesti ja realistisesti, mutta olenkin vela
Me kuullaan täällä vain Leenan näkemys asiasta ja hänen tulkintansa miehensä tulevista reaktioista ei-toivottuun lapseen.

Jos kerran olet AIVAN VARMA että miehesi rakastuu vauvaan ensisilmäyksellä ja haluaa riemurinnoin heittäytyä isyyden iloihin, mikset vaan yksinkertaisesti tee sitä lasta? Eihän sillä siinä tapauksessa ole väliä, tuleeko se suunniteltuna, vahingossa vai "vahingossa"?

 

"valheella lyhyet jäljet" mikä sinua pännii? Kuulostat aivan kamalan katkeroituneelle ihmiselle ja todella vihaiselle.

Mikä sinut on vakuuttanut tuollaisella varmuudella siitä, etten arvostaisi mieheni mielipidettä, enkä kuuntelisi sitä?
Samaten minua kiinnostaa kuinka luulet noin tarkkaan tuntevasi mitä mieheni ajattelee ja kuinka hän tulisi toimimaan ko tilanteessa? Ja kuinka SINÄ voit tietää paremmin kuin minä miten hän toimisi jos saamme lapsen?Kun minä kuitenkin tunnen mieheni, enkä ole sanonutkaan että mikään olisi varmaa, olen sanonut arvailevani ja toivovani.

Pidät siis heti katkerana ja vihaisena, kun olen eri mieltä kanssasi? Minusta tuo katkeraksi haukkuminen on sinulta vain puolustuskeino, jolla yrität olla itsekin ajattelematta esille tuomiani asioita. Et ole vieläkään esimerkiksi kommentoinut kysymykseeni siitä, kuinka ajattelit hoitaa perheenne raha-asiat ollessasi kotona ja myöhemmin miehesi eläköityessä. Ilmeisesti sorrut siihen mihin vauvvakuumeiset usein sortuvat: kaikki pohdinta mikä perustuu tunteen sijaan kylmiin faktoihin on sinusta vihaista. Minä en näe mitään vihaista tai katkeraa siinä, että pohtii realistisesti raha-asioita, tai yli viisikymppisen miehen jaksamista vauvan kanssa tai eläkeikäisen jaksamista murrosikäisen kanssa.

Jo aiemmin esitin esimerkkejä siitä, mitkä tekstissäsi saavat aikaan mielikuvan siitä, että SINÄ tiedät parhaiten mikä on miehellesikin Oikeaa Elämää. Jos miehesi on perustellut hyvin järkevästi miksi ei halua lisääntyä, eikä muutenkaan kiinnosta kovin innokkaalta edes keskustelemaan lapsen hankinnasta, on sinulta silkkaa naiviutta uskoa, että miehestä tulee kuin tuleekin rakastava isä. Kun kyllähän sitä omaa lasta nyt on vain PAKKO rakastaa. Oletko kysynyt tätä mieheltäsi, että miten hän reagoisi jos nyt kuitenkin tulisit raskaaksi ja saisitte lapsen? Onko hän itse sanonut, että kyllähän sitä varmasti rakastaisi ja jaksaisi hoitaa? Jos ei, niin sinunkin luulosi ovat vain luuloja, ja vieläpä vauvvakuumeesi pahasti värittämiä.

 

Hyvänen aika nähköön, sehän tässä juuri onkin vaikeaa kun en ole varma, ihmetyttää vain kuinka toiset kirjoittajat voivat sanoa niin varmana jonkin mielipiteen...kuitenkaan laisinkaan tuntematta miestäni. Ja sehän olisi aivan kamalaa tehdä se lapsi toisen selän takana esim "unohtamalla" pilerit...myönnän että sekin kävi tässä mielessäni, mutten voisi elää itseni ja valheen kanssa niin tehtyäni.Se olisi samaa kuin pettäminen, enkä hyväksy sellaista.

Mutta miksi velat ovat niin vihaisia sanoissaan? Voihan mielipiteensä esittää paljon rauhallisemminkin, saan aina hepulin jos joku tulee ikäänkuin riehumaan.

 

En missään nimessä voisi jäädä vuosiksi kotiin, minun olisi hankittava äitiyslomasijainen ja palattava mahdollisimman pian töihin muuten minun pitää laittaa luukut oman yritykseni ovelle lopullisesti.Tottahan toki tulisin toimeen rahallisesti lapsen kanssa ilman mieheni apua, siitä ei sinun eikä kenenkään muunkaan tarvitse kantaa huolta. =)

 

Entäs kun lapsi olisi sairaana, eikä sitä voisi viedä hoitoon? Yrittäjänä (?) et varmaankaan voi olla noin vain poissa töistä. Teillä on ilmeisesti täysin erilliset rahat, jos voisit hoitaa kaikki lapsen kulut helposti. Entäs kun miehesi jää eläkkeelle, silloin todennäköisesti sinä joudut vastaamaan enemmän hänenkin kuluistaan. Kuinka samalla selviät murrosikäisen kuluista? Missä asuisitte, eikö lapsi tarvitse lisätilaa? Ja jos teille ei raha ole ongelma, mistä miehesi on saanut päähänsä että siitä voisi tulla sellainen?

Enkä ole vieläkään vihainen, yritän vain saada sinut ajattelemaan tätä asiaa järjelläkin .

 

Entäs kun lapsi olisi sairaana, eikä sitä voisi viedä hoitoon? Yrittäjänä (?) et varmaankaan voi olla noin vain poissa töistä. Teillä on ilmeisesti täysin erilliset rahat, jos voisit hoitaa kaikki lapsen kulut helposti. Entäs kun miehesi jää eläkkeelle, silloin todennäköisesti sinä joudut vastaamaan enemmän hänenkin kuluistaan. Kuinka samalla selviät murrosikäisen kuluista? Missä asuisitte, eikö lapsi tarvitse lisätilaa? Ja jos teille ei raha ole ongelma, mistä miehesi on saanut päähänsä että siitä voisi tulla sellainen?

Enkä ole vieläkään vihainen, yritän vain saada sinut ajattelemaan tätä asiaa järjelläkin .

Meinaatko ettei mieheni haluaisi ollenkaan puuttua lapsensa hoitoon? Sitä minä en hetkeäkään usko, mieheni ei ole sellainen....hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin niin en saata kuvitella tilannetta missä hän ei osallistuisi lapsensa hoitoon.

Minulla on oma yritykseni ja miehellä omansa, mieheni ei tule kummoisia rahoja eläkkeellä saamaan muttei se suurta ole se nykyinenkään rahavirta eli samana varmaan pysyy...ellei sitten hieman parane sillä mitenkään säännöllistä hänen saamansa palkan tapainen ei nykyisellään ole kun taas eläke tulisi säännöllisesti ympäri vuoden.Ja nykyiselläänkin minä taidan olla se joka maksaa suuremman osan kuluistamme.

Emme tarvitse lisätilaa, asumme mieheni suuressa tosin vanhassa omakotitalossa jota remontoimme kykymme ja varojemme mukaan.Nytkin on puolet talosta ja sen huoneista ilman käyttöä kun emme tarvitse niin paljon tilaa eli siitä ei tulisi ongelmaa. =)

Ja sitähän minä ihmettelen, mistä mieheni kehittää näitä ongelmia päähänsä.Varmaan häntä aivan todella pelottaa sellainen elämän muutos, mutta niin pelottaa minuakin...aivan kamalasti! valehtelisin jos toisin väittäisin.

No hyvä jos et ole vihainen, sain vain kirjoitelmistasi sellaisen kuvan...kuulostat niin kipakalta.

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

 

Varmaanhan se mieheni arvelu taloudellisesta tilanteesta on oikeutettu, kun tämä lama vaikuttaa ihan kaikkeen.Ei se elämä meillä leveää ole nytkään ja varmasti olisimme tiukilla sen lapsen saatuamme, kun tuosta kirjoituksestani voi saada sen kuvan että rahaa on kuin roskaa.Sitä en todella tarkoittanut, mutta pärjääväthän yksinhuoltajatkin niin miksemme me sitten tulisi toimeen? Eihän lapsellekaan tarvitse ostaa kaikkea uutena ja hienona.

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

 

Varmaanhan se mieheni arvelu taloudellisesta tilanteesta on oikeutettu, kun tämä lama vaikuttaa ihan kaikkeen.Ei se elämä meillä leveää ole nytkään ja varmasti olisimme tiukilla sen lapsen saatuamme, kun tuosta kirjoituksestani voi saada sen kuvan että rahaa on kuin roskaa.Sitä en todella tarkoittanut, mutta pärjääväthän yksinhuoltajatkin niin miksemme me sitten tulisi toimeen? Eihän lapsellekaan tarvitse ostaa kaikkea uutena ja hienona.

Sorry Leena että kirjoitan vaikka en ole ehtinyt tutustua koko ketjuun..
No vastaan tähän viimeisimpään kommenttiisi että luulen vanhan sanonnan edelleenkin pitävän kutinsa. Lapsi tuo leivän tullessaan!

Uskoisin sen tapahtuvan nykypäivänäkin....tavalla tai toisella?

 

Meinaatko ettei mieheni haluaisi ollenkaan puuttua lapsensa hoitoon? Sitä minä en hetkeäkään usko, mieheni ei ole sellainen....hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin niin en saata kuvitella tilannetta missä hän ei osallistuisi lapsensa hoitoon.

Minulla on oma yritykseni ja miehellä omansa, mieheni ei tule kummoisia rahoja eläkkeellä saamaan muttei se suurta ole se nykyinenkään rahavirta eli samana varmaan pysyy...ellei sitten hieman parane sillä mitenkään säännöllistä hänen saamansa palkan tapainen ei nykyisellään ole kun taas eläke tulisi säännöllisesti ympäri vuoden.

Itsehän sinä meinasit, ettei miehen siihen tarvitse puuttua? Ei millään pahalla, mutta kuulostaa juurikin siltä, että vaikka sanot ettei lapsi muuttaisi miehen elämää eikä hän joutuisi siitä "kärsimään", niin käytännössä luotat kuitenkin siihen, että mies muuttaa mielensä etkä joutuisi lupaustasi lunastaamaankaan. Pikkulapset sairastavat usein (etenkin kun ovat hoidossa), ja on mielestäni aika paljon, jos olettaa että mies on se joka jää lasta aina kotiin hoitamaan. Mitähän mieltä miehesi olisi tästä? Varmaan hän voisi pakon edestä ja velvollisuuden tunnosta lasta hoitaakin, mutta ei se enää mene määritelmään "lapsi ei muuttaisi miehen elämää".

Eläke on palkkatuloista noin 60%, eikä varmasti yrittäjällään sen suurempi. Vaikka tulo olisikin siis säännöllistä, lasketaan se aiemmista tuloista, ja on aina niitä pienempi. Tietysti jos mies on ennen yrittäjän uraansa tehnyt pitkään hyväpalkkaisia töitä, vaikuttavat nekin eläkkeen määrään.

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

Eläimillä on metsässä kärsimystä ihan kotitarpeiksi....ainakin hirvillä tämän uusimman vitsauksen johdosta...sysskesäisin.

Metsästys on ihan ok..noin keskimäärin.
Salakaatajista en tiedä...

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

Ihan samalla tavalla se sattuu, kuin jos ihmistä ammutaan, mutta voithan sinä elää harhaluulossasi, jos se tekee metsästyksestä vähemmän pahaa mielessäsi.

 

Sitä en todella tarkoittanut, mutta pärjääväthän yksinhuoltajatkin niin miksemme me sitten tulisi toimeen?

Yksinhuoltaja saa korotuksen lapsilisään + vähintäänkin minimielatuksen kunnalta. Jo nämä tekevät 200 euroa kuussa. Sinä jäisit ilman niitä, ja pärjääminen yh:hon verrattuna olisikin paljon tiukempaa - 200 sadalla kun kustantaa jo lapsen ruoat + pakolliset vaatteet, sinä et saisi niihin mitään yhteiskunnan apua.

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

Ihan samalla tavalla se sattuu, kuin jos ihmistä ammutaan, mutta voithan sinä elää harhaluulossasi, jos se tekee metsästyksestä vähemmän pahaa mielessäsi.

En halua vinoilla..mutta kertoisitko miltä ihmisestä tuntuu jos häneen osuu kuollettava laukaus?

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

Ihan samalla tavalla se sattuu, kuin jos ihmistä ammutaan, mutta voithan sinä elää harhaluulossasi, jos se tekee metsästyksestä vähemmän pahaa mielessäsi.

En halua vinoilla..mutta kertoisitko miltä ihmisestä tuntuu jos häneen osuu kuollettava laukaus?

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tottakai se sattuu ja tekee kipeää. Tarkoitatko, että ampumalla kuoleminen on kivutonta?

 

hän ei salli pienimmänkään eläimenkään kärsiä, vaikka metsästääkin

Näen tuossa melkoisen ristiriidan... Metsästys tuottaa aina eläimille kärsimystä.

Ei tuota jos eläin lopetetaan asiallisesti ja kunnolla, eikä jätetä kitumaan.

Ihan samalla tavalla se sattuu, kuin jos ihmistä ammutaan, mutta voithan sinä elää harhaluulossasi, jos se tekee metsästyksestä vähemmän pahaa mielessäsi.

En halua vinoilla..mutta kertoisitko miltä ihmisestä tuntuu jos häneen osuu kuollettava laukaus?

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tottakai se sattuu ja tekee kipeää. Tarkoitatko, että ampumalla kuoleminen on kivutonta?

Meni vähän korniksi tämä vauvakeskustelu...mutta minulla on sellainen käsitys!

Veljeäni ammuttiin(vahingossa) hän on kertonut käyvänsä taivaan porteilla (tilanne oli lääkäreidenkin mielestä toivoton)
Ei hän mitään kivusta muista, vain siitä että harmitti palata pumpulista tähän maailmaan....?

Nykyisin on kylläkin eri mieltä ja rakastaa elämää!

 

Perustelut elämän muuttumisesta ja rahallisesta pärjäämisestä ovat ihan turhia. Leena on jo tehnyt päätöksensä hankkia lapsi. Kun mies kerran myöntyi yhteenmuuttoonkin, niin miksei sitten lapseen.

 

Ihan totta jos eläin ammutaan oikein niin se ei kärsi mitään ylimääräistä.Turhan kivun ja kärsimyksen tuottaminen on ihan jotain muuta kuin oikeaoppinen metsästäminen.

"valheella on lyhet jäljet" me ymmärrämme näköjään aivan eritavalla asian merkityksen, mikä olisi miehen elämän muuttamista/miehen elämään puuttumista ja tärkeiden asioiden menettämisen. Miehelläni on sellainen yritys, että hän on suurimman osan vuodesta kotona muutenkin niin tokihan hän voisi hoitaa sairasta lastaan.

Minusta tässä on oleellisinta nyt se miten saisin avattua sitten syksyllä, ei missään nimessä nyt...sillä se menisi painostamiseksi...siis uuden keskustelun.Ei mitään korulauseita eikä valehtelemista, mutta tosiasioita ja kyllä, kannustustakin.Sillä samahan minun olisi olla hiljaa ellen tossisaan uskoisi meidän pärjäävän ja tulevan toimeen sen lapsenkin kanssa.Minun pitäisi vain saada mieheni näkemään jotain positiivistakin tässä asiassa.

Jos hän edelleen sanoo ei niin sitten se on se ei.Mutta hitto vieköön, vihaisin lopunikääni itseäni ellen tosissaan yrittäisi saada tätä juttua läpi...olenpahan ainakin selvittänyt asian, enkä jäänyt jossittelemaan.

 

Ihan totta jos eläin ammutaan oikein niin se ei kärsi mitään ylimääräistä.Turhan kivun ja kärsimyksen tuottaminen on ihan jotain muuta kuin oikeaoppinen metsästäminen.

Jokainen laukaus ei välttämättä tapa eläintä silmänräpäyksessä. Joskus osuma ei tapa ollenkaan, jolloin eläin juoksee pois ja jää kitumaan kuolemaansa asti.

 

"valheella on lyhet jäljet" me ymmärrämme näköjään aivan eritavalla asian merkityksen, mikä olisi miehen elämän muuttamista/miehen elämään puuttumista ja tärkeiden asioiden menettämisen. Miehelläni on sellainen yritys, että hän on suurimman osan vuodesta kotona muutenkin niin tokihan hän voisi hoitaa sairasta lastaan.

Siksi sinun pitäisikin selvittää mieheltä, mikä HÄNELLE on tärkeää elämässä, ja kuinka suuri uhraus HÄNEN mielestään olisi esim. tuo sairaan lapsen hoitaminen. En minä etkä sinäkään voi tietää, miten hän itse asian kokisi.

Sanoitko muutes miehellesi, että aiot palata asiaan myöhemmin? Minusta hänen olisi kuitenkin hyvä tietää, että asia ei ole sinulle selvä, ja että aiot palata siihen myöhemmin. Jos hän jäi siihen käsitykseen, että ymmärrät ja hyväksyt hänen ei-kantansa, voi olla että kun otat asian keskusteluun taas puolen vuoden päästä, on hänen ensireaktionsa suuttuminen ja "taasko tästä pitää puhua vaikka viime kerralla tuli jo selväksi". Jos hän tietää että haluat vielä asiasta keskustella, ei se tule hänelle yllätyksenä, eikä hänen ensireaktionsa ole torjuminen ja petetyksi tulemisen tunne. Ainakin jos ajattelisin itseni miehesi asemaan, olisi v***tus kun ensi luulisin että asia on loppuun käsitelty, ja sitten tulisikin ilmi että puoliso on vain viimeisen puoli vuotta miettinyt kuinka voisi sittenkin kääntää pääni.

 

Ihan totta jos eläin ammutaan oikein niin se ei kärsi mitään ylimääräistä.Turhan kivun ja kärsimyksen tuottaminen on ihan jotain muuta kuin oikeaoppinen metsästäminen.

Jokainen laukaus ei välttämättä tapa eläintä silmänräpäyksessä. Joskus osuma ei tapa ollenkaan, jolloin eläin juoksee pois ja jää kitumaan kuolemaansa asti.

Ei pidä paikkaansa, jos osuma ei heti tapa niin eläin etsitään uudestaan ja lopetetaan.Tietysti joskus käy niin että se ehtii kuolla ennen löytymistä mutta kyllä se hyvällä ampujalla on todella harvinaista.

Eikä metsästämisessä pyritä tuottamaan eläimelle kärsimystä.

 

"valheella on lyhet jäljet" me ymmärrämme näköjään aivan eritavalla asian merkityksen, mikä olisi miehen elämän muuttamista/miehen elämään puuttumista ja tärkeiden asioiden menettämisen. Miehelläni on sellainen yritys, että hän on suurimman osan vuodesta kotona muutenkin niin tokihan hän voisi hoitaa sairasta lastaan.

Siksi sinun pitäisikin selvittää mieheltä, mikä HÄNELLE on tärkeää elämässä, ja kuinka suuri uhraus HÄNEN mielestään olisi esim. tuo sairaan lapsen hoitaminen. En minä etkä sinäkään voi tietää, miten hän itse asian kokisi.

Sanoitko muutes miehellesi, että aiot palata asiaan myöhemmin? Minusta hänen olisi kuitenkin hyvä tietää, että asia ei ole sinulle selvä, ja että aiot palata siihen myöhemmin. Jos hän jäi siihen käsitykseen, että ymmärrät ja hyväksyt hänen ei-kantansa, voi olla että kun otat asian keskusteluun taas puolen vuoden päästä, on hänen ensireaktionsa suuttuminen ja "taasko tästä pitää puhua vaikka viime kerralla tuli jo selväksi". Jos hän tietää että haluat vielä asiasta keskustella, ei se tule hänelle yllätyksenä, eikä hänen ensireaktionsa ole torjuminen ja petetyksi tulemisen tunne. Ainakin jos ajattelisin itseni miehesi asemaan, olisi v***tus kun ensi luulisin että asia on loppuun käsitelty, ja sitten tulisikin ilmi että puoliso on vain viimeisen puoli vuotta miettinyt kuinka voisi sittenkin kääntää pääni.

Sanoin. =)

Naurattaa aivan peevelisti...minäkin varmaan sanoisin noin, jos joku ottaisi jo kertaalleen käsitellyn asian esiin.Tietty senkin voi tehdä, mutta silloin asian pohjustaminen vaatii enemmän töitä, sitä ei voi vain töksäyttää "että niin muuten" tyyliin.

 

Ei minulle tulisi mieleenikään etsiä kaikkia mahdollisia korvatulehduksia, mitä leena tulee kohtaamaan. Yleensäkin elämä on aika turhaa, jos pelkää. Viisainta olisi pysytellä kotona neljän seinän sisällä, mutta kyllä sielläkin alkaisi ongelmia kerääntymään, joten rohkea rotan syö. Minun elämäni suuntaviitta on vaisto, jos en osaa tehdä jotakin päätösta tai epäilen jotakin, niin en tee heti mitään, vaan jätän asian, jos se ei aiheuta ongelmia. Aika usein tilanne muuttuu matkan edetessä ja ratkaisu helpottuu, koska vaihtoehdot vähenee. oikeastaan ihminen on harvoin tilanteessa, joka on fifty fifty, aina on seikkoja, jotka puolustavat jotakin päätöstä. Tämä on hyvin henkilökohtainen asia minulle; liikuttuminen on viesti ja sitä kannattaa kuunnella, koska se tulee tunteista. Ja tunteet tulee..