huusitteko synnyttäessänne?

vieras
Esikoiselta en huutanut, epiduraali vaikutti ponnistusvaiheessa vielä niin hyvin, että ei se juuri edes sattunut.
Toka taas tuli niin kiireellä, että mitään kipulääkkeitä ei ehditty antamaan ja teki kyllä niin kipeetä, että ponnistusvaiheessa huusin ja lujaa - vaikka yleensä kipu vaikuttaa minuun aivan päinvastoin.
 
Ennen vanhaan naiselle oli kunnia-asia synnyttää mahdollisimman vähin äänin. Melskaaminen synnyttäessä nähtiin häpeällisenä ja itse tapahtumaa halveksuvana, mikä tänä päivänä tuntuu aika erikoiselta :xmas: Vieläkin välillä kuulee yleensä hieman vanhemman kätilön kieltäneen äitiä huutamasta, vaikka ponnistus etenisi hyvin eikä huudosta sikäli olisi haittaa äidin keskittymiselle... Vanhat asenteet tuntuvat istuvan tiukassa.
 
huusin kunnes kätilö sanoi että suu kiinni niin ponnistaminen onnistuu paremmin! :LOL: ja niin se menikin!

(eikä ollut vanha kätilö vaan ihan joku kolmikymppinen, sama tyyppi piti synnytysvalmennusta taysissa, kiva nainen)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Åboriginal:
Alkuperäinen kirjoittaja Estu:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä 84:
En... Miksi tuhlata energiaa siihen? :saint:

Just näin! Eikä mulla ole kyllä ollut tarvetta huutaa. Kipukynnyskin on tosi korkea. Tyttöä kun synnytin viime viikolla, niin kätilö sanoi, että laittaa mut supistuskäyrään (vai mikä se on, joka näyttää ne supistukset tietsikalle), koska olin niin rauhallinen, että kätilö ei tiennyt, oliko mulla supistuksia ja koska niitä oli =)
Kun mä menin synnyttämään kuopusta, niin meitä tuli useampi tyyppi synnyttäjien vastaanottoon samalla ovenavauksella: yksi ambulanssilla tuotu keskenmenon saanut nainen, yksi joka tuli miehensä kanssa koska ei ollut tuntenut vauvan liikkeitä, ja minä jolla oli synnytys käynnissä. Kätilö tuli kysymään että kukas täällä tarvitsee kätilöä ja kuka jotain muuta, ja mä sanoin että mä voisin haluta kätilön. Katsoi mua hetken ja kysyi että miksi. Sanoin, että ajattelin synnyttää. Epäillen sanoi että "no, tule tuonne sermin taa niin vilkaistaan onko synnytys vielä edes lähdössä käyntiin". Mentiin sinne, kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että oho, sähän olet jo 4 cm auki. Laittoi supistuskäyrään mikä näytti oikein kunnon supistuksia. Sanoi, että mä olin niin rauhallinen ja pirteä tullessani että hän ajatteli ettei synnytys ole vielä käynnissäkään, mutta olihan se :).
Mäkin olin jo 6cm auki, kun kätilö laittoi mut siihen supistuskäyrään, enkä tuntenut supistuksia oikeastaan ollenkaan. Kävellessä tuntui ja maatessa vähän, mutta kiikkustuolissa istuessa ei mitään.

Ponnistusvaiheen kamaluudesta en tiedä mitään. Esikoisesta kesti 7min, toisesta 1min ja tytöstä 13min, eikä minkäänlaista kipua.
 
Vieras
Ponnistusvaiheessa jonkin verran, mutta synnytinkin luomuna.
Eka ponnistusvaihe 12 minsaa, toinen 7 minuuttia eli ei ole ainakaan minulla huutamisen takia paljoakaan hidastunut. :D

Mä olin 6 cm auki, kun menin synnärille ja koneen mukaan supistuksia ei edes ollut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Myy-80:
Kyllä mä siinä vaiheessa huusin, ku epiduraalia laitettiin... Supistuksia tuli ilman taukoo ja oli ihan hirveitä (synnytys käynnistettiin) . Pakko oli jotenki sitä kipua saada pihalle, kun ei voinu ilokaasuakaan sillon hengitellä.

Varmaan ois ollu just hyvä, jos ois ollu sillon joku tutustumisryhmä kierroksella... :kieh: :D

Sama täällä...... oikeen kylmät väreet menee vieläki ku vaan aattelee sitä! Ja mulla teki se ponnistaminen niin kipeetä et huusin kurkkuni kipeeks asti! Siis epiduraalista huolimatta poltti ja kirveli niin paljo että olin ihan paniikissa jo!!!
Onneks tää toinen meni paljo nopeemmin ja helpommin, käynnistyki itestään. Ei tarvinu karjua ollenkaan, riitti vaan sellnen "aiaiaiaiaaiaaaaa....."

Huh...on se hullua hommaa!!! :eek:
 

Yhteistyössä