huusitteko synnyttäessänne?

En huutanut, eikä johdu siitä ettenkö olis kehdannut, mutta ei vaan tuntunut siltä että olis edes ääntä saanut...

 

en. ähisin pahimmassa vaiheessa. mulla tuli tuskanhiki ennen synytystä kun oltiin telkkarihuoneessa ja joku kilju ihan kamalasti. kysyin jo hoitajalta et onko se oikeasti noin kamalaa.

 

Mä meen tosi hiljaseks, kun muhun sattuu lujaa. Mut kyllä mä ponnistusvaihees, ööh "murisin".

 

En huutanut, ähinää ja puhinaa. Luin kyllä ennen esikoisen synnytystä jostain tuon, että se huutaminen vie vain voimaa ponnistuksilta. Voin kyllä täysin allekirjoittaa tämän. Omat synnytykseni ovat olleet tosi nopeita. Ystävälläni meinas lapsi kuolla kohtuun kun se vaan huusi eikä edes halunnu työntää. Sanoi että hän meinas jo pyörtyä, mutta kätilö käski pukata vielä kerran kunnolla. Hön olis halunnu että se leikataan pois.

 

En... Miksi tuhlata energiaa siihen? :saint:

Just näin! Eikä mulla ole kyllä ollut tarvetta huutaa. Kipukynnyskin on tosi korkea. Tyttöä kun synnytin viime viikolla, niin kätilö sanoi, että laittaa mut supistuskäyrään (vai mikä se on, joka näyttää ne supistukset tietsikalle), koska olin niin rauhallinen, että kätilö ei tiennyt, oliko mulla supistuksia ja koska niitä oli =)

 

Miehen mukaan huusin niin kovaa, että varmaan kaikui sairaalan käytävillä!! :ashamed: Itse en ihan kauheasti muista, mutta varmaan sen huudon kera siihen ponnistamiseen sai enemmän voimaa, jotta sen reilusti päälle nelikiloisen pötkylän sai puskettua ulos!

 

En huutanut, ähinää ja puhinaa. Luin kyllä ennen esikoisen synnytystä jostain tuon, että se huutaminen vie vain voimaa ponnistuksilta. Voin kyllä täysin allekirjoittaa tämän. Omat synnytykseni ovat olleet tosi nopeita. Ystävälläni meinas lapsi kuolla kohtuun kun se vaan huusi eikä edes halunnu työntää. Sanoi että hän meinas jo pyörtyä, mutta kätilö käski pukata vielä kerran kunnolla. Hön olis halunnu että se leikataan pois.

no ei se kyllä varmaan sen huutamisen takia ole niin kauaa kestänyt..oon mäkin huutanut kun hullu koska repeämisen tunne ollu niin kamala ja tuntunut että alapää on tulessa ja silti ponnistuvaiheet 15-4min,serkulla yli tunnin eikä huutanut ollenkaan.

 

Huusin ja kirosin, sen verran kovasti että kuului viereiseen huoneeseen, osastolla joku äiti kävi mulle kertomassa kun näki mihin kellon aikaan meidän kuopus syntyi..

Yritän hillitä itseni seuraavassa synnytyksessä

 

En huutanut, kun kätilö neuvoi pitämään suun kiinni, ettei mene turhaa energiaa hukkaan. Miehen kyljissä kyllä roikuin ja ponnistusten välissä voihkin ja vaikeroin.

 

Ärisin, murisinkin varmaan saatoin melkein karjaistakin.

Mutta se kipu kyllä pääsääntöisesti sai ilmat pihalle niin ettei edes olisi voinut huutaa.

 

kaks ekaa tein äänettömästi kolmannen kohalla jouduin "vähän" huutaan.

 

Mä ulisin ja älisin siinä avautumisvaiheessa (käynnistetty synnytys). Ponnistus kesti 1½ tuntia ja siinä vaan ähkin ulos (kiitos epiduraalin). Sen taisin karjasta et nyt repeän, kun imukupilla sit kiskoivat.

 

Kyllä mä siinä vaiheessa huusin, ku epiduraalia laitettiin... Supistuksia tuli ilman taukoo ja oli ihan hirveitä (synnytys käynnistettiin) . Pakko oli jotenki sitä kipua saada pihalle, kun ei voinu ilokaasuakaan sillon hengitellä.

Varmaan ois ollu just hyvä, jos ois ollu sillon joku tutustumisryhmä kierroksella... :kieh:

 

Huusin ja kirosinkin.

 

En... Miksi tuhlata energiaa siihen? :saint:

Just näin! Eikä mulla ole kyllä ollut tarvetta huutaa. Kipukynnyskin on tosi korkea. Tyttöä kun synnytin viime viikolla, niin kätilö sanoi, että laittaa mut supistuskäyrään (vai mikä se on, joka näyttää ne supistukset tietsikalle), koska olin niin rauhallinen, että kätilö ei tiennyt, oliko mulla supistuksia ja koska niitä oli =)

Kun mä menin synnyttämään kuopusta, niin meitä tuli useampi tyyppi synnyttäjien vastaanottoon samalla ovenavauksella: yksi ambulanssilla tuotu keskenmenon saanut nainen, yksi joka tuli miehensä kanssa koska ei ollut tuntenut vauvan liikkeitä, ja minä jolla oli synnytys käynnissä. Kätilö tuli kysymään että kukas täällä tarvitsee kätilöä ja kuka jotain muuta, ja mä sanoin että mä voisin haluta kätilön. Katsoi mua hetken ja kysyi että miksi. Sanoin, että ajattelin synnyttää. Epäillen sanoi että "no, tule tuonne sermin taa niin vilkaistaan onko synnytys vielä edes lähdössä käyntiin". Mentiin sinne, kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että oho, sähän olet jo 4 cm auki. Laittoi supistuskäyrään mikä näytti oikein kunnon supistuksia. Sanoi, että mä olin niin rauhallinen ja pirteä tullessani että hän ajatteli ettei synnytys ole vielä käynnissäkään, mutta olihan se .

 

yritin huutaa kyllä, mutta kätilö komensi topakasti keskittämään voimavarat ponnistukseen, eikä huutamiseen, ja hengittämään oikein...aika hämärät muistikuvat kaikenkaikkiaan synnytyksistä, ei siinä ihan tolkuissaan koskaan ollut lopppuvaiheessa... ilokaasusta menin niin sekaisin, etten aina tiennyt, olinko unessa vai todellisuudessa

 

Olen huutanut paljon ja lujaa :/ En niinkään ponnistusvaiheessa vaan aikaisemmin.

 

Huusin ponnistaessa kyllä niin että hävettää. Välillä kätilö kehoitti olla huutamatta, että olis enemmän energiaa ponnistukseen (1h15min muistaakseni) ja tottahan se oli, että tuntui menevän ponnistus paremmin ku oli hiljaa. Mutta silti olin kun haavoittunut eläin suurimman osan aikaa.

Olis "mielenkiintoista" jos olis ollut kamera tai muu nauhuri nauhottamassa touhua ja vois jälkikäteen kuunnella...

 

Kyllä mä siinä vaiheessa huusin, ku epiduraalia laitettiin... Supistuksia tuli ilman taukoo ja oli ihan hirveitä (synnytys käynnistettiin) . Pakko oli jotenki sitä kipua saada pihalle, kun ei voinu ilokaasuakaan sillon hengitellä.

Varmaan ois ollu just hyvä, jos ois ollu sillon joku tutustumisryhmä kierroksella... :kieh:

Me oltiin esikoista odottaessa tutustumassa synnärille, oltiin juuri päästy ryhmän kanssa synnytyssaliin kun viereisestä huoneesta alkoi kuulua ihan järkyttävää huutoa. Kaikki me ensisynnyttäjät valahdettiin valkoiseksi ja mietittiin että ei juma....kätilöt katsoi toisiinsa ja sanoivat yhdestä suusta että "YLEENSÄ naiset ei kyllä pidä LÄHESKÄÄN noin kovaa ääntä synnyttäessään" . Mä en saisi niin kovaa karjuntaa ulos itsestäni vaikka kuinka yrittäisin, se oli kuin 50 leijonaa ulvoisi samaan aikaan tms...

 

esikoisesta huusin. ponnistusvaihe kesti 2 tuntia ja lopulta vanhimmalla imukupilla saatiin pois.
toinen ja kolmas oli suht helppoja.
neljäs tuli niin nopeaa etten kivultani saanut sen vertaa ääntä että oisin saanut pyydettyä lasin vettä.

 

En. Mä en saa ääntä suusta. Ku kätilö jotain kysyy niin nyökyttelen vaan.

 

En oo huutanut kummankaan syntyessä. Kuulin naapurisalista huutoa ja se pelotti. Käskin sen takia miehen lukemaan mulle lehteä ääneen, etten kuulisi sitä kauheeta huutoa :ashamed:

 

joo, taisin huutaa ja jossain vaiheessa olin aika paniikissakin.
Mut en mä mitään kirkunut, lähinnä ähkin ja murisin ja muuten vaan mölysin.

Synnyttämnen o kamalaa, lopputulos kuitenkin onneksi ihana. :heart:

 

En mie oo huutanut mitään muuta kun kuopuksen aikana, että "Nyt se sit tulee..." ja sit tyttö oli jo siinä kätilön sylissä.

 

Kyllähän kuulantyöntajätkin huutavat sitä kuulaa viskoessaan, eikä valmentajat kiellä, että nyt menee energiat hukkaan...

Joo, huusin kuin pistettävä sika. Tahtomatta 2 "luomu"synnytystä