Kommentteja sekalaisessa järjestyksessä :
Viola30 Ensinnäkin... ei ole kyllä raukkamaista kuvitella joka kerta, että TÄMÄ voisi olla SE kierto. Se ajatus vaan taitaa olla jotenkin ohjelmoitu tuonne aivoihin, kun sen toivomisen aloittaa. Minä ainakin aina kaikesta työstä huolimatta huomaan kierron viimemetreillä lipsahtavani ajattelemaan, että entä sittenkin. Kun kierto alkaa alusta ja kaikki toiveet murskataan, niin vuodon loputtua sitä huomaa vahingossa ja salaa pyörittävänsä ajatusta tärpistä. Niin se vaan menee.. Eli älä huoli, olet normaali.
Ja vuosien pettymysten jälkeenkin jokin pieni asia saattaa laukaista ne suuret toiveet, jotka on työllä ja tuskalla haudannut ja päättänyt, että sitä hautaa ei enää avaa...
Itselleni kävi nimittäin taas niin.
Olen ollut niiiin äärettömän tyytyväinen toivottomaan olotilaan. Ja siihen, että olen pitkästä aikaa ollut sinut sen asian kanssa, että nyt en ole raskaana, enkä ehkä kohtakaan.
Kaikki meni taas "pilalle" lääkärikäynnin myötä. (siitä enemmän tuossa omanapa-osiossa)
Minun mielestä sinun ei pidä missään nimessä luovuttaa tai hyväksyä lapsettomuuta (sekundääristäkään). Eikä sitä sitäpaitsi ihan helposti edes pysty hyväksymään, teki mitä teki, se tulee sitten (kai) ajan kanssa.. (tai vaihtoehtona elinikäinen katkeruus). Älä menetä siis toivoasi. Aikaa on vielä (ja blablabla, tiedän, ei paljoa lohduta).
Ja nuo ajatukset siitä lapsettomuuden "ansaitsemisesta" omilla teoillaan/kommenteillaan yms... Tiedän tunteen. Minä olen käynyt pitkän listan läpi omia syitäni (sanoja, tekoja) lapsettomuuteen. Ihmisellä kun on tarve löytää syy asioille.
No, mutta jokatapauksessa tsemppiä sinulle. Kun kerran teillä on jo yksi lapsi, niin eiköhän se toinenkin joskus vielä tule (tai mistä minä tiedän, mutta toivon tosi paljon
). Minä suosittelen kääntymistä ammattiauttajan puoleen ja suuntaa lapsettomuushoitoihin (vai jokos te ootte?). Minua on helpottanut paljon se tieto, että lapsenteko on nyt ammattilaisten käsissä. (okei, on siinä rankatkin puolensa... ) Ja jonottaa saa yleensä vaikka kuinka kauan ja ajan voi sitten käyttää siihen luomulapsen"tekoon".
Tsemppiä ja ei muuta kuin häntä pystyy!
Plussatuulia ja lämpimiä ajatuksia täältä piinapäiville
Barbamama35 Kiitos
Juhannuksesta taitaa nyt tulla tipaton jokatapauksessa, koska raskaustesti tulee olemaan sitten vasta juhannuksen jälkeen (jos siis päästään siirtoon asti). Ihmismielellä on hienot puolustusmekanismit (onneksi), mutta valitettavan helposti niitä saa huijattua (kuten minulle on nyt käynyt).
Nyt on hyvä kuitenkin tietää, että voin myös päästä siihen tilaan, että olen vain onnellinen siitä mitä m inulla on
Sisa äääh :/ Pahoittelut menkkapaholaisesta
Tsemppiä kuitenkin uuteen kiertoon. Eihän sitä olisi edes HALUNNUT nyt tulla raskaaksi, joten parempi näin... (hmm... käänteispsykologiaa...) Onnea kuitenkin uuteen kiertoon
Zanca onnea ovismetsästelyyn
Pidä jousipyssy viritettynä
Ja kiitos sinulle kannustuksesta ja ymmärryksestä
Jensar ja Maira kiitos teille vielä sanoistanne... Joskus huomaa pystyvänsä laittamaan ajatukset ojennukseen ja järjestykseen ja käsittelemään asioita järkevästi ja ilman viiltävää lapsettomuuden tuskaa. Joskus ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä menetystä, jota ei edes oikeasti ole kokenut. Syli on ollut aina tyhjä.
Joskus pystyn kirjoittamaan ajatukseni ulos sellaisina, kuin ne ajattelen ja tunnen. Joskus en. Ja varmasti tässä jos seuraa juttujani, niin eron huomaa.. Joskus vain on liikaa sekaisin ahdistuksesta ja surusta ja epätoivosta joskus täynnä (perusteetonta?) optimismia ja uskoa onnistumiseen.
Mutta sitä elämä on. Kiitos teille kannustuksesta ja kannustavista ajatuksista. :flower: Ja molemmille onnea omille teillenne.
Jensar olen iloinen, että minusta on ollut jonkinlaista apua. Jokaisen on tietysti kuljettava se oma kivinen polkunsa, mutta jos yhtään pystyy matkaa auttamaan, niin se on hyvä asia. Toivottavasti teidän lapsettomuuden tienne loppuu pian. Kaikkea hyvää sinulle
Minnarun meillä on myös ollut dilemmana suhteessa miehen alkoholinkäyttö. Asiasta käytiin monen monta keskustelua ja riitaa ja alkuun tuntui, että kaikki kaikuu vain kuuroille korville.
Lopulta kuitenkin huomaan, että pikkuhiljaa ne asiat ovat tavoittaneet myös miehen. Puhuin hänelle omista tunteistani ja peloistani, asioista joiden vuoksi minun mielestä hänen tulisi vähentää juomista. Perustelin taloudellisilla ja terveydellisillä seikoilla sekä tietysti vuolaasti kertoen omasta surusta ja pettymyksestä, jonka miehen juominen aiheuttaa. Tänäpäivänä siitä tarvitsee enää harvoin riidellä ja mies pitääkin tipattomia kuukausia oma-alotteisesti aika usein. Muutoinkin juominen on vähentynyt huomattavasti ja juhliminen samaa tahtia. Tätä nykyä hän käy noin kerran vuodessa kavereiden kanssa tuulettumassa. Muutoin sitten tyytyy kotona muutamaan saunakaljaan.
Eli haluan vain sanoa, että kampanjointi saattaa kannattaa. Tsemppiä sinulle
Ja tsemppiä myös IRL:n kiireisiin!
MinyMom Kiitoksia sanoistasi ja kannustuksesta ja mukava tutustua sinuun
Minä olen palstaillut täällä vauvakuumepuolella (vaikka lapsettomuuspuolelle tilanteeni puolesta kuulun... mutta viihdyn täällä paremmin) satunnaisen aktiivisesti. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nyt olen juuri palannut tauolta lapsettomuushoitojen alkamisen vuoksi.
Teilläkin on jo pitkä pätkä takana kakkosen yritystä ja minä toivon, että se pätkä loppuu pian. Minä olen helposti taipuvainen ajattelemaan sekundäärilapsettomien kohdalla, että "ei hätää, heillä on sentään yksi lapsi", mutta tässä ajan saatossa olen huomannut sen lapsettomuuden ja kaipauksen olevan hyvin lähellä primäärilapsettoman läpikäyviä tunteita. Vaikka tilanne on erilainen, niin suru saattaa silti olla suunnatonta.
Itse pelkään jo valmiiksi sitä, että jos saan yhden lapsen mutten toista.. kuinka sen sitten kestää? Onko samanlainen tuska edessä vai voiko se jopa olla pahempi? Pitäisi nyt vain tietysti ensin saada se ensimmäinen, että siihen toiseen tuskaan sitten pääsisi...
Jokatapauksessa toivotan sinulle onnea matkaan
Toivottavasti tarina saa pian onnellisen käänteen
Sinderella tsemppiä torstaille! Toivottavasti sieltä kurkkaisi vaikka sitten pieni haamu
Sunflower11 Toivottavasti sinulla on pian iloisia uutisia kerrottavana
* pitää peukkuja pystyssä*
macy gray huippuja uutisia sinulla ultrasta! Nyt vain onnea oviksenmetsästykseen ja paljon plussatuulia matkaan! Eiköhän se nyt onnistu!!!
Ja sitten se
omanapa
Tänään oli käynti lapsettomuuspolilla. Sovittiin seuraavan hoidon aloitustoimenpiteet ja päivämääriäkin on nyt tiedossa. Hyvillä mielillä lähdin sairaalasta ja hyvillä mielin jatkellaan...
Aika polille oli aamulla ja lähdimmekin suuntaamaan sinne hyvissä ajoin. Polilla ei onneksi tarvinnut kauaa odotella vaan pääsin pian lääkärin puheille. Ensin käytiin läpi tilanne, en ollut raskaana. Kerroin ensimmäisen luomukierron pituuden olleen normaalia (verrattuna clomikiertoon) pidemmän, kun ovis myöhästyi. Lääkäri mietti ja oli hieman huolissaan siitä, että mikä on munasarjojeni tilanne ja miten niiden kanssa toimitaan kun kärsin PCO:sta, ovuloimattomuudesta ja epäsäännöllisistä kierroista sen vuoksi.
Kuten odotinkin, lääkäri kertoi pillereiden aloittamisesta. Seuraavan kierron alettua aloitan ehkäisypillerit.
Juttelun jälkeen seurasi ensin silmämääräinen tarkistus ja sitten ultra. Kohdunsuulla näkyi kysta (joka ei ole vaarallinen vaan aivan normaali). Ultralla havaittiin hyvän näköinen limakalvo. Lääkäri ilahtui kovin huomatessaan limakalvon, joka oli progesteronivaikutteinen, eli ovulaatio oli tapahtunut spontaanisti.
Munasarjasta löytyi myös arpi, joka kertoi mistä munasolu oli poksahtanut.
Ultrakuvaa katsellessaan lääkäri heitti ilmaan kysymyksen "Entä jos tuletkin raskaaksi? "
Alkoi ihan naurattamaan.
Ultratessa lääkäri totesi kohdun olevan kaunis (monet lääkärit ovat sanoneet, että minulla on kaunis kohtu... hmm... jotain se on sekin
). Lisäksi se näyttää olevan sellainen, johon olisi helppo laittaa alkio. (eli hyviä uutisia)
Ultrauksessa selvinnyt ovulaatio kirkasti kummasti päivää ja lääkärin mieltä, koska se helpottaa paljonkin hoidon suunnittelua. Ovulaation jälkeen seuraa kuukautiset ja seuraava hoitokierros saa alkaa (noh, ehkäisypillereillä... mutta kuitenkin).
Vaikka tiesin, että ovulaatio on jossain vaiheessa tapahtunut, niin asian kuuleminen ja tilanteen näkeminen ultralaitteen ruudulta paransi mieltä kummasti. PCO:maisuutta oli munarjoissa edelleen, mutta ei niin pahasti.
Olen ollut siinä käsityksessä ja ajatuksessa, että ensiviikolla alkaisi menkat. En laittanut ovista mihinkään ylös vaan unohdin sen aktiivisesti. Samoin olen unohtanut, että olemmeko harrastaneet lempimistä ovulaation aikoihin, joten nyt on sitten ihan sattuman kauppaa että voinko edes jännittää loppukiertoa.
Yritän kyllä olla jännittämättä, jotta aika ei taas pysähdy.
Hyvällä mielellä kuitenkin mennään taas eteenpäin. Lääkäri oli niin kovin optimistinen ja oikeasti tyytyväinen tilanteeseen ja tosiaan kuvitteli, että voisin tulla tästä näin vain raskaaksi. Vähän se optimistisuus tarttui, vaikka yritän silti pitää jalat maassa.
Hoitoa odotellaan ja sitä ennen pääsen pitämään kuukauden tauon toiveista (syöden ehkäisypillereitä) ja saamaan sillä tavalla sitten lisää lomaa toiveista ja pettymyksistä. Niitä on varmasti tulossa taas niitä pettymyksiä ja tämä aika on käytettävä siihen voimien keräämiseen kestää ne pettymykset.
Oikein mukavaa illanjatkoa hyvät kanssatoiveilijat ja onnittelut sille joka on jaksanut tänne asti tätä viestiä lukea
Plussatuulia!
opcorn:
Tuli ostettua sitten paketillinen ovistestejäkin jotka toimii jotenkin huonosti, ei anna edes kunnollista kontrolliviivaa, höh. No ei se ovis ihan vielä kolkuttele mutta toivoisin nyt lyhyempää kiertoa kun edellinen oli niinkin pitkä. Jotenki pitkästyttää tää kierron vaihe |O
