Kiitos sympatiasta ihmiset
Eilen oli varmaan jotensakin huono päivä alkaa kirjoittamaan mitään, kun meni jutut niin kauheen negatiivisiksi.
Tänään sain palauteetta työtoveriltakin eilisestä v:mäisyydestä. Yleensä yritän olla vähemmän negatiivinen, koska siitä tulee usein vaan paha mieli muille (ja itselle).
Sunflower Kiitos
Juhannukseen on vielä pitkä matka ja paljon mahdollisuuksia kaiken mennä mönkään jo ennen sitä, mut täytyy pitää toivoa yllä, että JOS sinne asti päästään, että alkio joskus siirretään, niin sitä sais sitten olla raskaana siihen asti että sais sen oman vauvan.
Minulla toimii kipujen kanssa Burana Slow 800, mut Miranax on kans hyvä. Inhottavaa, että joutuu säännöllisesti käyttään särkylääkkeitä naistenvaivojen takia. :/ Toivottavasti koepalan otto ei ole inhottavaa ja toivottavasti tulokset on normaaleja
Tsemppiä siihen!
Kiitos
macy gray toivotuksista
Onneksi elämä on juuri nyt todella hektistä eikä näitä asioita juurikaan ehdi miettimään. Kaikki aika ja energia menee normielämän pyörittämiseen, kun aikataulut on tumpattu täyteen jos vaikka mitä menoa. Töissä painaa kiireet päälle ja päivät venyvät. Hyvää lääkettä lapsettomuusahdistukseen.
Sinulle toivottelen pikaista lähtöä odottajien puolelle, sillä eiköhän se sinunkin aika tällä puolella ala olemaan jo aikalailla täynnä
Plussatuulia
Minnarun Kiitos halista ja pahoitteluni kp 1 :stä. :hug:
bla-bla Tervetuloa itsesääli/menkkaraivo-kerhoon. Samanlaista on ilmassa täälläkin, kuten tuosta allaolevasta tekstistä huomaa... eikä se ole siis sinuun kohdistettu, mutta vastatessani kysymyksiisi huomasin yhtäkkiä, ettei tänäänkään taida olla kovin hyvä päivä.
Mutta kiitos sympatiasta
Lähipiirini alkaa olemaan jo tietoinen tilanteestamme. Ensimmäiset vuodet yritimme sitä kyllä salailla, mutta tuossa hoitojen alettua (kun kuvittelin, että ne olisivat vastaus ongelmiimme) kerroimme sitten lopullekin lähipiirille, jotka eivät jo asiasta tienneet. Lisäksi olen muutamalle ärsyttävälle kyselijälle kertonut (joka tässä vaiheessa nyt sitten harmittaa), että niitä lapsia ei vaan tule.
Helpompaa olisi jos kukaan ei tietäisi. Silloin siitä ei kärsisi muuta kuin minä ja mieheni. Nyt meidän lapsettomuudesta kärsii kaikki. Etenkin ne ystävät ja sukulaiset, jotka saavat jatkuvasti helpolla lapsia. Heille se on vaikeaa, kun heidän täytyy aina kertoa sitten minulle, että "meille on taas tulossa" tai "kävi tuossa vahinko ja tulee nyt kolmas". Monet haluavat salata asian minulta viimeiseen asti, toiset kertovat heti kun tietävät. Eräs ystäväni oli raskauden aikana ajatellut, että sitten kun minä olen raskaana, hän ei halua kuulla raskaudestani mitään, koska ei voinut minulle kertoa raskaudestaan. Harmittaa itseänikin, että aiheutan surua ja murhetta muillekin. Toisaalta olisi niin paljon helpompaa kun ihmiset vain ajattelisivat meidän olevan itsekkäitä, kun emme lapsia tee. Silloin he voisivat käyttäytyä meitä kohtaa kuten oikeasti tahtovat. Nyt he tuntevat sääliä ja yrittävät varoa ja suojella meitä vielä suuremmilta pettymyksiltä.
Monesti koen, että on hyvin itsekästä kertoa lapsettomuudesta sille lähipiirille, koska se aiheuttaa etenkin lisääntymiskykyisissä ystävissä paljon pahaa mieltä varsinkin silloin, kun he ovat muutenkin herkässä tilassa eli raskaana.
Niin ja kysyit, että miten kestän kyselyt, lohdutukset ja vakuuttelut?
Huonosti ainakin tällä hetkellä. Oma tunne siitä, että lapsia en voi saada (siitä huolimatta että selvää syytä ei ole) on niin vahva, että ärsyttää vaan se kun ihmiset vakuuttelee, että kyllä teillekin vielä. KUKAAN ei voi tietää sitä. Ja vaikka serkun kummin kaimalle olikin 15 vuoden turhien lapsettomuushoitojen jälkeen yhtäkkiä tullutkin luomutärppi, niin se ei tarkoita sitä, että meillekin sellainen tulisi.
Ja ehkä kaiken eniten suututtaa se, kun syyllistetään : Älä stressaa. Älkää yrittäkö liikaa.
Minä nimittäin olen sitä mieltä, että jos stressi estäisi raskautumisen, niin miten ihmeessä sodan tai nälänhädän keskellä, raiskauksen johdosta tai jonkin muun valtavan stressin aikana ihmiset tulevat raskaaksi? En kiistä, etteikö stressi vaikuttaisi, se taitaa olla ihan todistettuakin että se huonontaa mahdollisuuksia.
Mutta voisin kuvitella, että lähes 5 vuoden aikana suojaamatonta yhdyntää ovulaation aikoihin olisi tuottanut tulosta. Nimittäin jos olisin viimeiset vuodet elänyt sellaisessa stressissä, joka yksin estää raskaaksitulon, luulisin että elimistö ilmoittaisi siitä. Stressi aiheuttaa kaikenlaisia oireita, eikä minulla ole kuin lapsettomuus.
...
Huhhuh... jokohan sitä pystyisi jatkamaan rauhallisemmin.... yritetään...
Mango kiitos positiivisesta mielestä... se on varmaan vielä matkalla, kun ei ole näkynyt... mut eiköhän se sieltä joskus löydä perille
Oviksenmetsästysonnea sinulle...
Lisey kiitos voimista
Minun täytyy vaan raivota raivoni pihalle, niin eiköhän se sitten taas siitä ala helpottamaan. Kiitos, että olet hengessä mukana.
Miimau minulla on myös vähän tuota ilmassa, siis etten halua vauvoja nähdä. Toisaalta sitten kyllä kaipaan sisareni lapsia kovasti, mutta muita lapsia tai vauvoja en halua nähdä. Voimia sinullekin ja kiitos sympatiasta. Joskus sitä kestää lapsettomuutta paremmin, joskus huonommin. Nyt huonommin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää
En jaksa nyt enää lukea viestiä läpi, sillä minusta tuntuu, että se ei ole mukavaa luettavaa. Varmaan viisainta olisi jättää koko viesti julkaisematta.
Nyt en yhtään muista mitä tässä viestissä ylempänä lukee, mutta ketään en halua loukata tai kenellekään viesti ei ole kohdistettu (jos jostakusta tuntuu sellaiselta).
Hypätkää viestin yli, jos siitä tulee paha mieli (heh, hyvä täällä viestin lopussa kirjottaa, että "hypätkää yli"...
)
Toivottavasti muut eivät ryve näissä fiiliksissä, koska tämä ei ole erityisen mukavaa.
Minä toivotan kaikille oikein paljon plussatuulia ja oviksia ja tärppejä.
Tähän pian kyllästyy kun "samoja naamoja" joutuu aina katselemaan
, eli nyt pikapikaa sitten plussia kehiin ja suuntaa tuonne odottajiin, niin saadaan tänne kuumeilijaporukkaan vähän uutta verta
Plussatuulia