Huhtikuun hurmurit 2017 *syyskuussa*

Synnytys mietityttää täälläkin. Ekasta mentiin ihan vaan tarkistamaan tilannetta kun supisteli muttei mitenkään niin kipeästi ja lopulta pääsinkin saliin suoraan ponnistamaan Ei siis itse ehtinyt ollenkaan mukaan 5h oli kokonaiskesto.
Toisen kohdalla menin yrjötaudin takia hakemaan nesteytystä kun pisti supistaa samalla. Paikat oli kiinni,kaulaa jäljellä eikä edes pehmentynyt mutta siltikin vedet meni tutkimuksen jälkeen ja likka 3tunnin sisään sylissä.
Kolmas meni lähes samalla kaavalla että alkoi tulla lapsivettä ja supistaa. Sairaalassa sama tilanne, paikat epäkypsät mutta lopulta avautuminen tapahtui puolessa tunnissa aivan kauheiden tuskien kera spinaalin sain vasta ponnistusvaiheeseen kun menin kivusta shokkiin. 1h 25min oli kesto.
Toivottavasti tällä kertaa uskovat ajoissa että vauva tosiaan tulee nopeasti sitten kun kunnolla supistaa ja saisi hyvissä ajoin lääkitystä.

Tulipahan avautuminen mutta jotenkin helpottaa omaa oloa.

Avantasia 10+6

 

Mua tosiaan ensikertalaisena pelottaa tuo synnytys aika paljon ja aluksi mun ajatus oli jopa, että haluan heti päästä sinne pelkopolille jne ja ehkä jopa sopia mahdollisesta suunnitellusta keisarinleikkauksesta... Kauhukertomukset/-videot saivat pelot aikaan. Kuitenkin juttelin asiasta äidin kanssa ja luin myös niitä positiivisia kertomuksia netistä, niin pääsin aika hyvin eroon siitä pelosta. Kyllä mä vieläkin sitä vähän paniikissa mietin, mutta kuitenkin paljon aikaisempaa rauhallisemmin. Mulla on niin monta nuorta ystävää kuollut lähiaikoina, että nykyään ajattelen, että mikään fyysinen kipu ei voi olla sen henkisen kivun mittaista sekä miksi murehtisin hetken kestävästä kivusta, kun yhtä nuorilta ystäviltäni on viety oikeus elää? Siis nimenomaan viety. Olen onnellinen, että olen täällä ja että saan kokea äitiyden. Enää en pelkää - ainakaan niin paljoa.

 

Mä oon ehkä poikkauksellinen, mutta ootan innolla synnytystä. Ensimmäinen tulossa, joten kokemuksena asiasta ei hajuakaan. Mutta teoriassa senkin edestä. Oon lukenu paljon aiheesta. Oon myös lapsesta asti ollut tosi kiinnostunut synnyttämisestä ja pikkutyttönä jo kysellyt kavereiden äideiltä, millä lailla kaveri on synytynyt jne. Kätilö olikin pitkään haaveammattina.
Haluan kokea miltä tuntuu supistelut ja kaikki synnytykseen liittyvä. Saati se, kuinka pakerran tähän maailmaan ihan uuden elämän.

Voi olla että synnytyksen jälkeen oon eri mieltä, mutta nyt tältä on tunutunut jo monet vuodet.

 

Pahoittelut vielä täältäkin khe:lle, ja voimia toipumiseen.

Synnytystä en ole vielä kovin paljon miettinyt, mutta kyllä se tietyllä tavalla hirvittää, kun ei ensikertalaisena yhtään tiedä mitä odottaa.. Toisaalta uskon ja toivon, että osaan ottaa synnyttämisen rauhallisin mielin sitten kun sen aika on. Mieltä rauhoittaa ainakin jonkin verran se, että olen jo raskausaikana äitiyspolin seurannassa, ja olen ollut todella tyytyväinen siellä saamaani kohteluun. Henkilökunta on mukavaa, osaavaa ja asiallista, joten koen voivani luottaa siihen, että synnytyksessäkin saan hyvää hoitoa.

fabula 8+3 (piti ihan tarkistaa viikot sovelluksesta, kun en meinannut muistaa )

 

Synnytyksestä sen verran voin sanoa että se kipu on jotain jäätävää mutta loppuu saman tein kun vaavi sylissä. On kokemusta niin epiduraalilla kun pari luomua. Vauvat olleet ilman epparia paljon pirteämpiä ja meinasin tämän viidennenkin jos kaikki menee hyvin synnyttää luomusti. Jos vaan ehditään tosiaan sairaalaan. Poika oli maailmassa 15min kun vedet viimeisestä meni. Et toiv ne ei mene kotona.

 

Alusta asti mukana seuranneena hyppään mukaan. Eli tiedot (toivottavasti järjestys oikein)
12.4. / ailein / 29 / HYS / 2.lapsi

Tuo fb-ryhmä kiinnostaa myös, yritin laittaa kenkelle yv:tä mutta ei jostain syystä onnistunut

Pahoinvointi on varsinkin näin iltaisin väsyneenä aikamoista ja tuntuu, että puhelimen näytön tuijottelu vielä pahentaa oloa, joten palailen myöhemmin.

 

Mä toivon, et seuraava synnytys ois huomattavasti nopeempi ku edellinen. Vedet meni aamuyöllä yheltä ja poika synty seuraavana päivänä klo 23.17. Eli ei tosiaan mitenkään nopea... Varsinaisia traumoja ei onneksi jäänyt, vaikka loppuvaiheessa salissa oli jotain 5kätilöä ja 1lääkäri (miehen lisäksi) ja siinä ne mietti jo hätäsektioon lähtöä. Eniten harmittaa se, että jouduin siitä leikkuriin ommeltavaksi ja mies jäi pojan kanssa. Ja yö kun oli, niin kun lopulta pääsin heräämöstä osastolle, niin mies oli passitettu kotiin ja sain vaan muovikaukalossa nukkuvan pojan "viereeni". Mutta ihan hyvät fiilikset tavallaan, ehkä ensi kerralla toisin mutta tällä taustalla en usko seuraavan syntyvän eteiseen

diiduska91 7+4

 

minttumar, saisko nyt ensimmäisestä viestistä pois fb-ryhmään liittymisen?

 

Diiduska, älä ole niin varma! Kaveri synnytti esikoistaan liki 30h ja silti kakkonen syntyi olohuoneeseen

Jouduin itsekin salista leikkuriin ommeltavaksi ja se aika heräämössä oli ihan kamalaa kun kiire olisi ollut vauvan luokse mutta jalat ei vaan suostuneet liikkumaan Toisaalta se aika (muutama tunti) oli miehelle kallisarvoista kun saivat rauhassa vauvan kanssa katsella toisiansa Oli onneksi siis päiväsaika.

Oikeasti odotan jo innolla synnytystä! Se on jotain niin upeaa ja kaiken sen kärsimyksen arvoista. Pari asiaa jäi ekasta kerrasta harmittamaan niin toivon että "kumotaan" ne tällä kierroksella.

Bosch 10+4

 

minttumar, saisko nyt ensimmäisestä viestistä pois fb-ryhmään liittymisen?

Poistettu!

Uudet lisätty listoille, tervetuloa!

Täälläkin ensikertalaisena synnytys toki jännittää, mutta ei ainakaan vielä hirvitä. Onneksi en ole kovin kipuherkkä. Lähinnä se epiduraalin laittaminen jännittää, etenkin nyt, kun olen sen piikin koon ja paksuuden (!!!) sekä epiduraalin laittamisen livenä nähnyt useampaankin otteeseen..

Tänne ei kummempaa, koulua ja tenttejä vaan... Olen aloittamassa koulun oheen vielä työtkin (tosin vuoroja otan vaan vapaapäiville), mutta hirvittää jo ajatuskin siitä, miten ihmeessä jaksan. Koulukin tuntuu tässä tilassa jo niin raskaalta, kun väsyttää ihan koko ajan älyttömästi.

Minttumar & mini 8+2

 

Kivaa lukea teidän ajatuksia synnytyksestä! Mulla ensimmäinen synnytys oli ongelmaton ja muutoin ihan hieno kokemus (aika kultaa muistot näemmä ), mutta kesti 35 tuntia. Vähempikin riittäisi tällä kertaa, vaikka toivon kyllä kans pääseväni ihan sairaalaan saakka!

Muutamia juttuja toivon voivani tällä kertaa tehdä eri tavalla. Ensinnäkin hengitystekniikkaan aion kiinnittää paljon enemmän huomiota (mun synnytys kesti viimeksi tosi kauan osin varmaan siksi että vasta kolmas kätilö neuvoi hengittelemään supistusten aikana oikein. Sitä ennen pidätin henkeä ja pistin vastaan supistuksille, koska se helpotti kipua mutta en tiennyt sen hidastavan avautumista..) Toivon pystyväni myös pysymään avautumisen aikana enemmän liikkeessä sänkypotilaaksi jäämisen sijaan. Ja viimeisenä toiveena harkitsen vakavasti doulan pyytämistä mukaan synnytykseen. Onko kukaan muu ajatellut/käyttänyt doulaa? Mä mietin sitä lähinnä sen vuoksi, että oman kokemuksen perusteella synnytyskivun kestäminen on lähinnä henkinen kamppailu, ja siksi haluaisin tällä kertaa juuri siihen henkiseen puoleen enemmän tukea. Onhan se mieskin apuna mutta ei toi ukko ainakaan vaan ymmärrä samalla tavalla ku nainen

Pohdiskelee norbba 9+6

 

Maanantaina oli ultrassa kaikki hyvin. Meille voi päivittää lasketunajan 21.4.

Syssy^^ ja Salli 9+0

 

Hei uusille munkin puolesta
Onneksi ei oo tänään ollut enää supistuksia tai vuotoa. Eilenkin niitä vielä loppu päivästä oli.
Toivottavasti tästä nyt selvittiin säikähyksellä ja ensi viikolla nään pienen sitten hyvin voivana.
Neuvolasta vielä eilen terkka soitti primaspanin aloituksesta, ei kuulema tarvii olla huolissaan vaan on kuulema normaalia nuo kivut ja vuoto.....En oo silti kovin vakuuttunut.
Mäkin odotan innolla synnytystä. Siinä kun vauva syntyy on jotain niin ihmeellistä ja kun saa ekan kerran pienen syliin
Eka on ihan luomusti lähtenyt käyntiin ja kesti 16h, kaksi muuta on sitten käynnistetty ja ne kestäneet 4-5h. Oon ottanu epiduraalin, yks synty luomusti ja kolmannessa spinaali. Spinaali oli kyllä tosi hyvä ja aion pyytää sitä seuraavassakin jos en pärjää ilman.
Toivottavasti kätilöt on mukavia. Tää synnytys tulee olemaan eka kerta tässä sairaalassa.

Eiköhän tässä tullu jo ihan tarpeeksi tekstiä, jaksokohan tätä kukaan lukea

Kath 11+5

 

Mun edellinen synnytys oli kyllä aika pettymys. Olin toivonut mahdollisimman luomua, mutta jouduin lopulta yliaikaisena käynnistykseen joka ei mennykään ihan nappiin. Ma-aamuna sain osastolla käynnistyslääkkeet, ti-aamuna siirrettiin synnytyssaliin ja puhkastiin kalvot ja lopulta keskiviikon puolella aamuyöllä lääkäri totesi että ei nyt vaan tapahdu mitään ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Siinä hötäkässä kerettiin laittaa kaikki mahdolliset puudutteet... Mä olin ite ihan jo tokkurassa kun en ollut nukkunut yli 5min pätkää ma-aamun jälkeen, että ei kyllä jaksanu paljon ihmetellä uutta perheenjäsentä. Isä oli onneksi mukana ja sai seurata vauvaa sinne minne se nyt siitä vietiinkään. Mulla meni muistaakseni 3-4 tuntia heräämössä, ennen ku vietiin osastolle, missä vauva sitten olikin jo nukkumassa. Vauva oli myös tosi unelias pari päivää oletettavasti puudutusten takia.

Koko käynnistys oli todella tuskaisa ja kesti todellakin liian kauan, eli samaa en kyllä haluaisi kokea toista kertaa. Oonkin miettinyt että jos ei synnytys itsestään tälläkään kertaa lähde käynnistymään, niin haluaisin kyllä suoraan sektioon. Pitää kysellä asiasta neuvolassa sitten kun LA on vähän lähempänä.

 

Minä toivon tästä toisesta synnytyksestä samanlaista kuin ensimmäisestä. Minulla ei siis ollut lainkaan harjoitussupistuksia tai vääriä hälytyksiä raskausaikana. LA edeltävänä aamuna vitsailin ystävälleni ettei tämä lapsi varmaan synny ikinä. Tästä meni ehkä puoli tuntia, kun rupesin miettimään että oiskohan nämä tuntemukset supistuksia (ajattelin vaan selän kipuilevan edellisen päivän maalausurakkaa). Niitä sitten seurailin, varoittelin jo miestä että ehkä tänään ja kävin neuvolassa. Terkka oli kanssani samaa mieltä, että supistuksia ne ovat ja että todennäköisesti huomenna meillä olisi vauva. Neuvolan jälkeen aika pian lähdettiinkin ajelemaan sairaalaan tunnin ajomatkan päähän. Poika syntyi hieman ennen yhtä yöllä juuri laskettuna aikana. Ensimmäisestä supistuksesta syntymään kesti 17 tuntia.
Miehen reissutyönkin takia toivoisin tälläkin kertaa synnytyksen käynnistyvän kerrasta. Epiduraalin otin ekalla kerralla ja se toimi tosi hyvin, joten sitä aion pyytää tässäkin synnytyksessä.

Tuntuu hassulta ajatella jo synnytystä vaikkei vielä edes ole varmuutta siitä onko tuolla vatsassa aivan varmasti elämää... Epävarmuutta lisää sekin, että pariin päivään ei ole enää ollut pahoinvointia,joka siis oli kuukauden ajan ihan jatkuvaa. Toki viikkojenkin puolesta oireet voivat jo helpottaa...

-TatjanaL ja ? (jospa keksimme lempinimen, kunhan näemme pikkukaverin) 9+5

 

Tavallaan kiva lukea, ettei muidenkaan synntykset oo aina menny ihan niinku strömsössä. Vaikka onhan se tietenkin kurjaa, jos synnytyksestä jää joku asia "painamaan", vaikka lopputulos ja kokonaisuus onkin hyvä/paras/ihana.

Mulla oli varmasti vähän sama vika, miks synnytys ja avautuminen kesti niin kauan, kun Norbballa. Supistusten aikaan yritin hengittää syvään, niinku jostain olin lukenu, muttei sitä kukaan kätilö ikinä mulle neuvonu. Jotenki jännitin koko kroppaani ja vastustin tahtomattani sitä avautumista. Kaikkein pahin synnytysoire mulla varmaan oli jäätävä tärinä, jonka syystä ei oo mitään tietoa. Varmaan se oli joku luonnollinen reaktio siitä kaikesta jännityksestä ja supistusten vastustamisesta.

TatjanaL joo tuntuuhan tää vähän hassulle miettiä, ku ei tosiaan oo varmuutta ees siitä, et onko elämää ja oikeessa paikassa oon kans tosi paljon (liikaa), miettiny et mitkä tuplarattaat mä haluisin. Miks nyt jo? :'D

 

Mulla esikoisesta todettiin viikoilla 40+4, että oli lapsivettä tihkunut (aikaisemmin edellisenä päivänä lähti limatulppa). Tuossa tilanteessa oli siis pakko käynnistää. Vuorokausi sitä yritettiin, avauduin kolmeen senttiin mutta kun ei edennyt, niin mentiin sektioon. Syynä siis pysähtynyt synnytys ja epäsuhdanne-epäilys. Puudutus ei toiminut sektiossa, joten se tehtiin lopulta nukutuksessa.

Toisen kohdalla sitten oli miettiminen, mites se nyt sieltä mieluiten otettaisiin ulos. Lopulta päädyin sektioon, koska en halunnut päätyä kokemaan enää sitä, että kaikkensa antaa ja lopulta menee sektioon kuitenkin. Lisäksi kun siinä mukana oli sitä epäilystä, että vauva ei ehkä mahtuisi (vaikka siis molemmat vauvat ovat olleet syntyessään 3kg). Suunniteltu sektio oli todella positiivinen kokemus, sain kuulla vauvan ensi-itkut ja toipuminen oli tuolla kertaa selvästi helpompaa, kun ei ollut tarvinnut pumpata kaiken maailman aineita kehoon ennen sitä.

Nyt sitten kolmas menee tietysti automaattisesti sektioon. Toivon, että kokemus olisi yhtä hyvä kuin viime kerralla mutta eihän näistä ikinä tiedä.

Sinänsä kai olen onnekas, että en kuulu heihin, jotka ovat varsinaisesti halunneet päästä kokemaan alatiesynnytystä. En ole sitä mitenkään kammoksunut tai erityisemmin pelännytkään, mutta harmitus olisi varmasti suurempi sektioiden suhteen, jos olisin ladannut jotain odotuksia synnytystapoihini. Se toki sektioissa vaikuttaa eniten, että lapsien lukumäärä todennäköisesti rajoittuu jo terveydellisistä syistä. Ei sillä, että mitään hirmuisen suurta perhettä kaavailisinkaan, mutta välillä mietin, tuleekohan nyt kolmannesta sitten tuomio, että enempää ei suositeltaisi. Ja meinasin kuitenkin tässä asiassa kuunnella lääkärien suosituksia.

Onko täällä ketään muita sektion kokeneita?

 

Mulla tämä toinen lapsi on jo varmasti viimeinen, niin ei tarvii sitä tuossa mahdollisessa tulevassa sektiossa miettiä. Eniten mua harmittaa siinä se että ei saa lasta heti ihokontaktiin, mikä minusta olisi kuitenkin paras aloitus uudelle elämälle. Mutta toivotaan nyt että synnytys käynnistyy ajoissa itsekseen, ettei sektiota tarvitse. Jotenkin ei vaan edellisen jälkeen ole järin kova luotto sen suhteen...

 

Täällä Keski-Suomessa vauvat pääsee ihokontaktiin isän kanssa sillä välin, kun äiti on heräämössä. Molempia lapsiani on myös käytetty heräämössä ensi-imetyksessä Mutta toki ymmärrän, että vauvan kanssa haluaisi olla ensihetkestä lähtien tiiviisti.

 

Mielnkiintosia kokemuksia. Ja vinkkejä! Mua on nimenomaan synnytys kiinnostanut todella pitkään ja paljon. Pitää lainata kirjoja ja lukea faktoja siitä nyt jo hyvissä ajoin, että osaa valmistautua.
Ite en luomuna välttämättä halua synnyttää, mutta selkäydin puudutukset ei nappais.. Täytyypä tutkiskella asioita.

 

Mua eka synnytys kauhistutti raskauden alussa, mutta kun sai enemmän tietoa niin se hälveni, eikä pelottanut lopulta ollenkaan. Siihen tuli vahvasti semmoinen luonnollisuus ajatus. Ei ole kauaa kun ne emännät kävi yksin synnyttämässä jossain navetassa. Paras vinkki ystävältä olikin että rentouttaa kropan ja ottaa rauhallisesti. Luomuna halusin synnyttää ja pelkällä ilokaasulla pärjäsinkin. Luomu ei tosin ollut ehdoton, että tarpeen mukaan. Heti synnytyksen jälkeen molemmat oli pirteitä kun ei oltu käytetty mömmöjä. Kyllähän se sattuikin mutta ei mitenkään ylivoimaisesti. Luonnollisemmassa asennossa olisin halunnut ponnistaa, mutta piti maata siinä petillä kun olivat huolissaan että olis napanuora kaulan ympärillä.
Supistukset oli alkanu klo 12 yöllä, kun päivämäärä vaihtui lasketun puolelle. Täsmällinen poika. Yön sitten olin niitten supistusten kans ihan hengitellen ja välillä suihkussa. Aamulla sitten sairaalaan. Ei ollut vielä avautunut mutta loppu meni nopeasti ja kolme tuntia ehdittiin olla sairaalassa kun poika oli sylissä.

Ja vinkki luonnolliseen käynnistykseen! Kuulostaa hassulta mutta tiedän toimivaksi vaikken omalta kohdaltani. Nännien pyörittely. Ykskin kaveri joutui tekemään tätä odotustilassa kaikkien nähden, mutta toimi Orgasmit kans hyvä. Molemmissa kait erittyy tuota oksitosiinia.

 

Tuota nännien pyörittelyä joutui tekemään yliaikakontrollissa kun otettiin supistuskäyrää ja hyi että se oli ärsyttävää! Mutta supistuksia se siis aiheuttaa, tosin mulla supisteli muutenkin, tehottomasti vaan.

Mä täällä oottelen neuvolan aulassa ku aamulla oli lääkärikäynti ja kohta on ultra. Sydänäänet kuului hienosti ni ei se ultra enää niin jännitä! Sokerit oli koholla, eli joudun siihen varhaisempaan sokerirasitukseen. Edellisellä kerralla olin vaan siinä myöhemmässä ja se meni ihan hyvin, mutta nyt hirvittää tuon pahoinvoinnin kanssa että kuin pärjään... Ja mitäs sit jos ne litkut laattaa heti? Otetaanko jonain toisena päivänä uusiksi vai? Pitää varata se aika mahdollisimman myöhäkseksi, että ehtis pahat olot helpottaa. 12-16 viikolla pitää siis se olla. Kilpirauhaskokeeseen laittoi myös lähetteen, kun on sukurasitetta. Kuulemma niitä seulotaan nykyään paljo herkemmin kuin ennen, ja esim. aiempi varhainen keskenmeno jo yksinään ois syy ottaa koe.

Mutta minäpä käyn vielä myöhemmin kertoilemassa mitä ultrassa näkyi!

 

Olipas kiva lukea muiden synnärikertomuksia, kun itselle kaikki vielä aivan uutta.

Onko täällä muita, joilla on turvonnut/näkyvä maha jo alkuraskaudessa? En ole mielestäni mitenkään lisännyt syömistä ja muutenkin vatsa näyttää enemmän sellaiselta turvonneelta vauvamahalta kuin siltä, että olisin lihonnut. Olen nyt rv 8+3 ja vatsan pömpötys alkaa heti rintojen alta ja jatkuu alavatsalle saakka. Semmoinen kovan näköinen pömppä On jo heti aamulla, kun menen peilin eteen ja vatsaa sisään vetäessä ei tapahdu mitään. Yleensä mulla on ollut aina aamuisin ihan litteän tasainen vatsa.

Torstaina olisi vuorossa ensimmäinen neuvola. Aika jänskää

 

Sitä piti vielä kysyä liittyen tuohon epiduraaliin: olen aika monesta paikkaa lukenut, että ihmisiä pelottaa sen laittaminen ja se, että se sattuisi. Minut on sektioiden ohessa puudutettu ja sehän on vastaavanlainen. Itse en tuntenut sitä pistosta lainkaan. Kävikö minulla tuuri vai luullaanko sitä virheellisesti, että se sattuisi?

Vatsan turvotuksesta: Olen jo suosiolla siirtynyt äitiyshousuihin, koska vatsa pullottaa vuorokauden ympäri. Naapuri kysyikin jo hississä, tuleeko meille vauva... Minulla se pullotus on tosin alavatsapainotteista ja ylävatsa on suht normaali. Se tosin ilmentää aika hyvin sitä, miten normaalistikin minulla raskaumahat on aika sellaisia valuvia. Tosin tähän 150cm varteen ei varmaan mahalla ole erityisemmin muuta mahdollisuutta kuin kasvaa eteenpäin ja sitten tiputtaa se paino alas

Turhauttaa, kun ei ole vieläkään tullut postissa np-ultra -aikaa. Haluaisi jo tietää, mitä päivää odotella.

9+5

 

Sitä piti vielä kysyä liittyen tuohon epiduraaliin: olen aika monesta paikkaa lukenut, että ihmisiä pelottaa sen laittaminen ja se, että se sattuisi. Minut on sektioiden ohessa puudutettu ja sehän on vastaavanlainen. Itse en tuntenut sitä pistosta lainkaan. Kävikö minulla tuuri vai luullaanko sitä virheellisesti, että se sattuisi?

Vatsan turvotuksesta: Olen jo suosiolla siirtynyt äitiyshousuihin, koska vatsa pullottaa vuorokauden ympäri. Naapuri kysyikin jo hississä, tuleeko meille vauva... Minulla se pullotus on tosin alavatsapainotteista ja ylävatsa on suht normaali. Se tosin ilmentää aika hyvin sitä, miten normaalistikin minulla raskaumahat on aika sellaisia valuvia. Tosin tähän 150cm varteen ei varmaan mahalla ole erityisemmin muuta mahdollisuutta kuin kasvaa eteenpäin ja sitten tiputtaa se paino alas

Turhauttaa, kun ei ole vieläkään tullut postissa np-ultra -aikaa. Haluaisi jo tietää, mitä päivää odotella.

9+5

Mulle tuo ultraaja vielä sanoi, että sulla näyttäisi olevan todella taaksepäin kallistunut kohtu, niin ei pitäisi niin helposti raskaus näkyä vatsassa, mutta näköjään tää turvotuspömppä tohon on nyt vaan silti ainakin heti ilmestynyt jäädäkseen