Huomenta!
Täällä olisi vielä yksi huhtikuinen odottaja! Laskettu aika mulla on 15.4. ja Lohjalla ois tarkoitus syntyä.
Jännittää jo ihan hirveästi tuleva synnytys! Meillä esikoinen tuli kolmessa tunnissa ja mun lähisuvussa on kaikki synnyttäneet syöksyllä. Meiltä ajaa vielä puoli tuntia Lohjalle, joten pelottaa jos ei ehditäkään sinne ajoissa. :S Pitää kyllä lähteä sairaalaan heti kun tuntuu että synnytys käynnistyy..
Toivon että käynnistyis vesien menolla ja kipeillä supistuksilla, niin kuin viimeksi, että varmasti tajuan lähteä ajoissa sairaalaan
Toinen mikä pelottaa synnytyksessä eniten, on pahasti repeäminen.
Mulla on ollut supistuksia molemmissa raskauksissa rv 14-15 asti. Ne ei oo kuitenkaan tehneet mitään muutoksia kohdunsuulla. Reilu kuukausi sitten yhtenä iltana alkoi tulla voimakkaita supistuksia (ei kuitenkaan niin kipeitä kuin synnytyssupistukset) 3-6 min välein ja siitä lähdettiinkin sitten sairaalaan, jonne jäin yöksi seurantaan ja mulle annettiin kertaluontoisesti supistusten estolääkettä. Onko täällä kukaan muu saanut lääkettä supistuksiin?
Se lääke vaikutti pari viikkoa, jona aikana vauva ei liikkunut melkein ollenkaan (muuten on tosi vilkas tapaus ja jatkuvasti potkimassa) ja supistukset loppui kokonaan.
Nyt vasta maaliskuuta kohden alkoi uudestaan supistelemaan taas jatkuvasti ja vauvakin on onneksi taas vilkastunut. Mietityttää, oisko se lääke voinut aiheuttaa jotain ikävää vauvalle..
Nyt tulee tasaisesti 6 supistusta tunnissa ja liikkuessa n. 5 minuutin välein.
Pelästyin eilen illalla, kun tunsin nukkumaan mennessä, että jotain valuu ja tuli tosi iso limaklöntti, ihan kirkasta, sitkeää limaa. Mulla on tullu tollasta samanlaista muutaman kerran aiemminkin, mutta eilen tuli niin iso, että pelkäsin jo mahtaako se vauva sieltä ruveta syntymään. Onko teillä muilla tullut limaa?
Mua mietityttää tosi paljon imetys. Onko teillä millaisia imetyskokemuksia?
Mulla meni esikon kanssa imetys ihan päin honkia, en onnistunut imettämään käytännössä ollenkaan ja se on jäänyt vaivaamaan mieltä, koska olisin kovasti halunnut.
Mulla nousi maito silloin muutama päivä synnytyksen jälkeen ja yhdessä yössä AA-kokoiset tissini oli kokeneet muodonmuutoksen valtaviksi, D-kokoisiksi melooneiksi, ja ei hitto miten paljon se sattui! xD Epäilen, että vauvalla oli väärä imuote, enkä osannut korjata sitä, joten nännit oli haavoilla ja maito "juuttui" rintoihin, mikä johti sitten rintatulehdukseen.
Nyt oon koittanut lukea lehdistä ja netistä ja neuvolan lippulappusista kaiken mahdollisen imetykseen liittyvän tiedon, mitä on tullut vastaan, että voisin tällä kertaa onnistua paremmin. Pakkasin jo lanoliinivoiteen sairaalakassiin, että voi sitten kipeitä rinnanpäitä rasvailla, kun en viimeksi sitäkään tajunnut tehdä.
Mäkin löysin kirpparilta rintapumpun, kait siitä vois olla jotain apua, jos maito taas uhkaa jumiutua rintoihin?
Voimia teille, joiden yöunet on katkonaisia! Mä joudun käymään yleensä kerran yössä vessassa, ja jos se kerta on lähelläkään aamuyötä (klo:04-05) niin en yleensä saa enää unta, mikä on tosi raivostuttavaa. Mulla on aina ollut vaikeuksia saada uudestaan unta, jos herään yöllä. Ajatukset lähtee heti juoksemaan hirveetä vauhtia..
Mulla on taipumusta anemiaan ja ollut matala hemoglobiini koko raskauden ajan. En oo kertaakaan vielä päässyt yli 120. Siksi syön rautalääkettä joka päivä, mulle se aiheuttaa pahoinvointia, huimausta ja ummetusta. Viimeksi kun mitattiin, se oli 111. Toivon että se nyt nousisi vielä ennen synnytystä.
Huomenna on neuvolalääkäri, jossa katsotaan kohdunsuun tilanne ja tehdään kokoarvio. Vauva on kasvanut keskikäyrillä koko raskauden ajan ja sf mitta oli viikko sitten 31. Kohdunsuu oli kk sitten viime lääkärissä pehmennyt, mutta ei avautunut ja onko se nyt kohdunkaula vai kohdunkanava, niin se oli 3 cm pitkä, eli hyvin tuntuu vauva siellä pysyvän supistuksista huolimatta.
Toivon, että menis mahdollisimman lähelle laskettua aikaa, eikä haittais jos menis vähän ylikin, kunhan ei liian isoksi pääse kasvamaan.
Mulla on lonkat ja alaselkä välillä tosi kipeät, ja muusta liikunnasta, kuin rauhallisesta kävelystä ei oo kannattanut edes haaveilla pitkään aikaan, mutta muuten olo on fyysisesti tosi hyvä. Mielialat mulla on ailahdellu tosi paljon ja melkein päivittäin kiukuttaa ilman mitään syytä..
Tuntuu kuin oisin se piirrettyjen tykinkuula, jossa sytytyslanka palaa, valmiina posahtamaan minä hetkenä hyvänsä. Onneksi mies on jaksanut kärsivällisenä katsoa mun urpoilua ja kestänyt kaikki vaikeatkin päivät.
Oon ollu jo monta kuukautta sairaslomalla (supistusten takia), ja asutaan eri paikkakunnalla kuin mun kaverit ja perhe, joten on joutunut keksimään tekemistä, että sais päivät kulumaan. Oon mm. opetellut kaapissa pitkään pölyttyneiden saumurin ja ompelukoneen käyttöä, virkannut, käynyt ahkerasti lainaamassa kirjoja kirjastosta ja nyt on suunnitelmissa opetella macrame-punontaa ja ryijyn ja räsymattojen tekoa netin avustuksella. Olis järkevää tehdä valmiiksi ruokaa ja leipoa pakkaseen, mutta oon tosi laiska ruoanlaiton suhteen, joten saattaa jäädä haaveeksi.
Tulipas kirjoitettua ihan hirveä romaani! :'D
T: Koala ja pikkuihana 35+4