Huhtikuun hurmurit 2015 -Helmikuu-

Täällä neuvola takana. Johan edellisestä oli 5 viikkoa. Kaikki arvot yms oli kohdallaan. Siroa vauvaa veikkasi neuvolantäti, kyllä kuulemma kolme kiloa saavuttaa syntymäpainoksi. Hui, kuulostaa niin pieneltä. Ei oikein tälläkään kertaa saanut tunnusteltua kunnollla, että miten päin vauva oikein on, mutta päätyi sitten perätilaan. Mulla myös supistusherkkä kohtu, jonka totesi kohtua tunnustellessa. Sanoi että jos enemmän alkaa supistelemaan, niin sitten lääkärille. No se on kolmen viikon päästä muutenkin että jos sinne päästään ilman suurempia supisteluja. Siellä sitten katsotaan miten päin vauveli on, että tarviiko äitipolille ylimääräisen käynnin.

No nyt hieman täytyy varmaan tahtia hidastaa ja ottaa iisimmin.

Joppu ja 31+4
 
Pakko tulla kirjoittamaan lisää vielä muutama rivi...

Sitkeäsissi ja Lumi-15 komppaan teitä myös noissa miesjutuissa. Vaikka peittojen heiluttelu vähäiselle on jäänyt muutaman viime viikon aikana -- tai no tämän raskauden aikana -- , silti kaipaisi sitä hellyyttä. Jotenkin olisi helpompi aktivoitua tuohon sutinaankin ihan eritavoin, jos päiviin kuuluisi niitä hellittelyjä ilman oletusta siitä seuraavasta sutinasta...

:headwall:
 
Uhmasta vielä unohtui mainita, että täällä myös äiti tuntuu olevan itse ilkimys. Tuntuu pahalta myös itsestä, mutta ajattelen, että esikoinen viettää minun kanssa eniten aikaa. Tietenkin kaikki kiukku purkautuu sitten muhun. Mutta edelleen äiti saa eniten pusuja ja haleja <3 Ja onneks tosiaan uhman keskellä on niitä hyviä, ihania päiviäkin :)
 
Meillä tuntuu myös tuolla 1veellä olemaan joku "äiti ei kelpaa mihinkään" kausi. Isi saa syöttää (kun neiti päättää että tällä kertaa hän ei syö itse), isille viedään vaippa, isi pesee hampaat ym... Äiti ei kelpaa mihinkään... Tämä joskus myös huonoina päivinä pistää ärsyttämään ja lisää entisestään tätä "en kelpaa mihinkään" olotilaa : /
Noh,pienihän tuo on ja kuuluu vissiin ikään... :)
 
Viimeksi muokattu:
Mitähän tää nyt on? Ihan kuin jotain tulisi/tippuisi ulos alapäästä. Ei voi istua kunnolla. Autoa ei voi ajaa tai olla kyydissä,kun supistaa. Ei voi seista,kun alkaa se tunne. Siis tää on mulle uutta. Ei tämmöisiä juttuja ole edellisissä raskauksissa ollut. Vauva kyllä liikkuu hyvin. Hikottelee koko ajan. Meinaako se tosiaan tulla aikasemmin pois,vai mitä tää on.
 
LUMME -jos sua mietityttää kovin niin voithan sä soittaa päivystykseen ja selittää noi tuntemukset. Uskoisin että voi liittyä ihan tuohon jos vauva on jo kovin alhaalla niin se tekee tuota tunnetta (ns.maan vetovoima)... Mutta jos epäilyttää/mietityttää niin soita :)
 
Täällä yritän opetella ruokavaliota ja -rytmiä, mikä pitäisi närästyksen ja refluksin kurissa (iha ite diagnosoin). Pieniä annoksia, ei raskasta ja supermausteista ruokaa. Ja ei heti syömisen tai juomisen jälkeen makuuasentoon. Sänkyyn lisäsin jo petarin alle yhden tyynyn, tulee loivempi kulma niskalle, mutta nostaa yläosaa. Ja rennietä ruuan päälle. Muita vinkkejä?
Vauva tuntuu olevan tosi ylhäällä, joten tilaa mahalaukulle on vähän, ei sinänsä ihme, että oireita tulee.

Onneksi liitoskivut helpottivat ainakin vähäksi aikaa, oli todella tuskaista alkuviikosta. Sympatiani kaikille, jotka niistä kärsivät koko ajan tai edes joskus! Kauheaa, kun ei tiedä kantaako jalat! On tää kyllä melkoista aikaa, ymmärtää hyvin miksi tämä on nimeltään on raskaus eikä vaan odotusaika. Olo on aikamoisen raskas.

Hurja ajatella, että neljän viikon päästä tämä vauvamme on jo ihan täysiaikainen. Ja kahden kuukauden kuluttua varmasti jo ulkona!
Kukahan meistä huhtikuisista on ensimmäinen synnyttäjä? Toivottavasti kuitenkin joku meistä ihan alkukuisista, että koita nyt Lumme vaan malttaa (tai siis toivottavasti pikkuisesi malttaa pysyä yksiössään paremmille viikoille!)!

Ajatukset ei nyt paljon (vielä sisällä pysynyttä) napaa pidemmälle ulotu... onneksi täällä varmasti ymmärretään :)

Kevis + poikanen 33+3
 
Täällä meni viikko tuota oksutautia potiessa jokainen vuorollaan. Pyykin pesua oli ihan kiitettävästi. Pahinta oli tää loppuviikko kun ite oli sängyn pohjalla mutta noilla kahdella terroristilla ( rakkaat tyttöni mun 1,9vee ja 3,1vee) energiaa riitti tuhoamaan joka paikan!

No eilen annoin miehelle vapaapäivän lapsista kun lähdin tyttöjen kans mummuloimaan. Sitten tänään onkin minun vuoroni...eli edelleen olen sängyssä johon sain aamupalan (+tietenkin herkkukonvehteja) kohta pitäs raahautua suihkuun ja alkaa laittautumaan juhlatuulelle. Sitten laittaan kaveriksi juhlapaikkaa valmiksi ja illan saakin syödä ja nauraa ystävien ja tuttavien kesken. Mies ei valitettavasti pääse kun jouduttiin hoitaja perumaan ettei meiltä saa pöpöä. Jää aina kuitenkin tuo pöpö pinnoille elämään vaikka kuinka siivoais.

Meilläkin parisuhde ollut vähäistä siitä asti oikeastaan kun lapsia alkoi syntymään. Miehellä otti koville ekat vuodet kun huomio ei kohdistunutkaan enää häneen. Lapset on meillä ollu tähän mennessä äitin lapsia ja isi on vaan hätävarana. Varsinkin nuorempi on ollut aika kiinni äitissä alusta asti. Yritetään kuitenkin välillä muistaa että ollaan joskus menty naimisiin rakkaudesta :LOL: ettei oo ollu mikään järjestetty liitto. Vaan eipä sitä kahdestaan oikein koskaan mihinkään pääse. Me tehdään niin että annetaan toisillemme rauhallisia aamuja ja kannetaan vuorollamme aamupalat sänkyyn. Joskus sitte jos tytöt on rauhallisia ja katsoo vaikka videoa niin mies karkaa kaveriksi peiton alle hetkeksi. :kieh:
Vaikka ainahan nekin hetket raskausaikana on aika vähissä. Meillä mies tykkää myös jos pyydän pesemään selän suihkuun tai se kuorii multa ihon. Tulee itelle rentoutunut olo ja mies on mielissään kun sen apu kelpaa.

Noh tämmöistä tuli mieleen parisuhteesta :)
Miten muilla?

Nyt suihkuun ja juhlimaan, pitää pyytää miestä kihartamaan hiuksia ku ei ite jaksa eikä pysty eikä kykene ????

Jasmin ja poitsu 33+3
 
  • Tykkää
Reactions: Boomkaa
Hyvää ystävänpäivää täältäkin :wave:

Pitäkäähän naiset ne vauvat sisällä vielä jonkun aikaa (helppohan se on täältä huudella) ;)
Kuulostaa useammalla olevan vähän sen suuntaisia varoitusmerkkejä, että suositellaan lepoa, lepoa ja lepoa sekä stressitöntä elämää. Pari tapausta tiedän, jotka ovat olleet sairaalassa vuodelevossa näistä viikoista synnytykseen asti, kun eivät ole pystyneet kotona lepäämään tarpeeksi. Ei mitään herkkua, etenkään jos on muitakin lapsia :|

Parisuhde: Meillä tuo yhteinen aika on yleensä sitä aikaa kun lapset on menneet nukkumaan eli tunti-pari iltaisin. Tuolloin käydään saunassa, pötkötellään sohvalla, mies hieroo mun jalkoja (jos pyydän) ja katellaan elokuvaa, jutellaan tms. Makkarin puolella oon ihan sulaa vahaa, jos mies hieroo tai silittelee mua, mutta yleensä sillä on taka-ajatuksia. Joskus ärsyynnyn siitä, mutta se on toisaalta sitten sitä miehen haluamaa hellyyttä. Tosin hieronta rentouttaa mut niin hyvin, että saatan nukahtaa sen aikana, jolloin mies joutuu peittelemään mut sänkyyn :LOL:
Itse olen päivävuorossa ja mies kaksivuorotyössä niin ollaan harvoin yhdessä päivisin kotona niin viikolla kuin viikonloppuisin. Ilmankos parisuhde voi hyvin, kun ei tartte turhan paljoa toisen naamaa katsella :D
Nyt odotan eniten sitä, että vauvaloma alkaa ja saamme hieman enemmän koko perheen yhteistä aikaa :heart:

Isot sympatiat teille, joilla piiisaa pikkuväkeä "piristämässä" arkea :flower: Musta tuntuu, että tuo oma nuorempi (jo 3v.) aiheuttaa ihan tarpeeksi kommelluksia omatoimisuudellaan..Tänään tyttö on hyvää hyvyyttään mm. ruokkinut koiria (täyttynyt kupit ääriään myöten täyteen raksuilla ja vedellä...Ja olihan sitä aika paljon tuolla keitiiön lattiallakin), lastannut pyykkikonetta (jännityksellä odotan mitä sieltä tulee ulos), laittanut ruokaa itse, yms. Isoveljellä on kestämistä ja omaa rauhaa ei tahdo saada kun pikkusisko haluaa tietää mitä tämä puuhailee, vie tavaroita yms.

Ainiin, sain eilen äitiyspakkauksen. Nyt on tulevan isosiskon nuket puettuina vauvan vaatteisiin ja laittoi ne nukkumaan tonne laatikkoon muiden tavaroiden joukkoon :D Ihan kivasti puhuu tulevasta roolistaan isosiskona, mutta saa nähdä tuleeko mustasukkaisuutta kun saadaan vauva kotiin.

Boomkaa ja papunen 31+6
 
  • Tykkää
Reactions: Jasmin12
Aamu alkoi vaihteeksi oksennuksella :( on niin karseeta, kun sappihapot hyppää suuhun ja mitään et voi tehdä. No, positiivista on se, että nukuin sitä ennen klo 03-08 välin nousematta edes wc:hen. Siksi suu olikin niin kuiva ja yökkäys tuli. Olo helpottui kun sain syötyä aamupalaa.
Onko teillä muilla tälläistä vaivaa ?
Närästys on nyt ollut vähäisempää, maha on alempana kuin ennen, mutta eihän tuo kovin alas pääse tippumaan, kun on täysi ylhäältä alas ja kyljistä kylkiin.
Supistuksia on lähinnä levossa, menevät ohi. Hyvähän se on, että kohtu valmistuu tulevaan.

Turvotuksia oli parina aamuna, nyt taas ei :) Olemme onnekkaita, kun nyt on kylmät ilmat. Olisi ihan eri juttu odottaa viimeisillään kesähelteillä, turvotukset olisi eri luokkaa.

Parisuhteesta : eihän tuo aina yhtä herkkua ole, mutta kyllä niitä hyviä hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja. Omaa aikaa ja tilaa toisellekin elää ollaan opittu antamaan. Yhteiset hetket ovat tärkeitä ja hellyys ja kunnioitus toista kohtaan ennenkaikkea :heart:
Seksi on yksi tärkeä juttu hyvässä parisuhteessa pidemmän päälle. Eihän sitä koe itseään kovin viehkeäksi ison mahansa kanssa, paitsi välillä. On kuitenkin tärkeää huomioida myös ne miehen tarpeet :LOL: Yhtään ei tilanne helpotu synnytyksen jälkeen, kun paikat on usein niin kipeät, että yksinkertaisesti on annettava aikaa kropalle palautua, on jälkivuodot jne...Rinnat pursuaa maitoa...
Tärkeintä on se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne, rakkaus toista kohtaan :heart:

Olipas nyt hempeää tekstiä :) mutta näin minä koen ja meillä elellään.

Päivä kerrallaan kasvatellaan vauvoja vielä mahassa ja kohta varmaan ensimmäiset ottaa startin :) On mukavaa, ettei ketään ole vielä määrätty viodelepoon sairaalaan, mieluummin pienin askelin kotona. Ja jokainen päivä mahassa vauvoille on vielä tärkeä.

T. Paulanna ja pavut 33+4 ( yli 4 kg vauvoja mahassa plus istukat ja vedet = yli 7 kg tiukkaa tavaraa )
 
Viimeksi muokattu:
Mulle kyllä sopis tuollainen "vain isi kelpaa"-vaihe :D Poika on nyt 2 v 5 kk:tta ja äiti-vaihe on ollut päällä synnäriltä saakka. Tsemppiä kaikille kenellä on näitä pikkuterroristeja enemmänkin :) rakkaita mutta välillä työläitä, ainakin näin loppuraskaudesta.

Makkarin puolella ei tapahdu juur mitään. Mulla on vaan paikat niin kipeät ettei pysty, liitoskivut on niin kovat. Ja siis kun en pysty edes kääntämään kylkeä ilman tuskaa, että siitä lähdetään... :D Ainakin mies sanoo ymmärtävänsä. Mutta aika aikansa kutakin, kyllä se taas synnytyksen jälkeen helpottaa. Voihan sitä silti toista helliä.

Maha on minulla onneksi ihan siedettävän kokoinen ja ilmeisesti aika alhaalla kun ei närästä tms. Kaikki kivut ja paineet vaan on tuolla alhaalla... mutta kyllähän ne 15 lisäkiloa selvästi jossain painaa.

Nyt olen jo alkanut odottamaan synnytystä aikalailla. Pääsis näistä vaivoista ja saisi tietty vaavin vihdoin syliin. Lähinnä vaan jännittää miten mies pääsee lähtemään töistä jos syntymä ei osu loma-aikaan ja mihin esikoinen ja koira saadaan lykättyä hoitoon. Ja osaako sitä lähteä ajoissa! Ekalla kertaa olin sairaalaan tullessa 8 senttiä auki, enkä edes kovin kipeä vielä siinä kohtaa... meni siitä vielä nelisen tuntia salissa ennen pojan syntymää, mutta toka voi tulla nopeammin. ? onneksi on lyhyt matka sairaalaan.
 
No niin...
Kävikö muut ystävänpäivän kunniaksi missään? Tai oliko ohjelmaa.
Mekin saatiin juhlat pidettyä. Ihan kivasti meni. Mitä nyt alapää tuntui jo ensi metreillä että räjähtää siihen paikkaan!
Aivan järkyttävä tunne. Pitkästä aikaa saatiin eilen tytöt päikkäreille yhtäaikaa ja saatiin miehen kans laatuaikaa yhdessä. Voitte arvata miten se puolitoista tuntia käytettiin...ottipa sitte koville olla ilta pystyssä! Eikä ainakaan ollu kiva palata kotiin ihan väsyneenä ja jalat muusina kun ois saanut alkaa heti siivoamaan vielä yön päälle.
No minä ajattelin että jätän suosiolla sotkut siivoamatta. Jospa ne siitä joskus.
Mies tuumas että olipa rankka päivä tyttöjen kans, vaan eihän ne kotihommista juuri ressiä ota. Päätin että tällä kertaa en ota minäkään vaan olin sitten ihan hiljaa vaikka teki mieli kyllä kysyä että mikä siinä oli rankkaa :headwall:
Minusta tytöt leikkii jo sen verran hyvin välillä yhdessä että ei niiden kans ole mitään ongelmaa jos ehtii istua sohvalla seuraamassa leikkejä. Itsellä tahtoo se aika vaan mennä yleensä kotihommiin.
No tänään naistenilta! Jees...ei tee pahaa :) Ihana mennä istumaan ja syömään hyvin rauhallisissa merkeissä parhaiden ystävien seuraan...nauraa sille kuinka me ollaan kaikki ihan erilaisia ja eri maailmoista. Silti ollaan pysytty ystävinä monen monta vuotta! Jotenkin sitä osaa niin arvostaa sitä aikuista ja ymmärtäväistä seuraa jotka tuntee tän naiskropan ja mielen ailahtelut ilman sen suurempia selittelyjä. Ja kun läheltä seurataan toistemme elämää niin kaikilla on omat haasteensa ja aina sitten muistaa ettei kyllä vaihtais osia toisten kanssa. :)
Ihana kuulla että vauvat syntyy onnellisiin perheisiin ja ihana kuulla että on semmosiakin miehiä jotka auttaa kotona tasapuolisesti ja ottaa vaimoa huomioon vaikka kysymällä vaan sitä vointia! Meillä on menty niin vuoristorataa viime ajat että on iloinen jos on ees muutama hyvä päivä viikossa. Aina ei toimi vaikka kuinka yrittäisi ja joskus taas on liian väsynyt yrittämään. Jospa me saataisiin kaikki taas yks hyvä syy rakastaa ja olla onnellisia kun pikkukääröt on sylissä. :heart:

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja muistakaahan rentoutua naiset!
 
  • Tykkää
Reactions: Boomkaa
Painon tunne vain jatkuu. Vauva ilmeiseti tosiaan poraa itseään alemmas. Voi kumpa nyt raks pysyisi vielä hetken yksiössään.

Minua on alkanut peliytaa koko synnytys,en tiedä miksi. Vaikka 6 olen puskenut maailmaan osa ilman puudutuksia,niin nyt pelottaa. Joyenkin vain kallistun enemmän ja enemmän sektion puolelle. Onhan siinä isot riskit,mutta onhan alatie synnytyksessäkin. Ei minua ennen ole pelottanut. Mikähän nyt sitten pelottaa?
Ens viikolla olisi neuvolalääkäri ja tulisi täyteen 30rv. Saapa nähdä mikä on tuomio.
 
Soittaisin kyllä jo synnärille Lumme75, josko vaikka ottaisvat näytille ja pystyttäis synnytystä vielä estelemään, jos sulla vasta rv30 menossa...sais vielä olla kohdussa, vaikka hyvän kokoinen varmaan onkin, mutta jotta välttyis pieni teholta. Pidän peukkuja ettei ihan vielä synny :heart:

Kerroitmyös, että synnytys pelottaa. Niin minuakin ja en ole aiemmin edes ajatellut synnytystä ennenkuin se on ollut kohdalla, nyt mielessä päivittäin. Mutta haluaisin niin alakautta synnyttää kuten aiemmatkin lapset, mä en halua olla avuttomana leikkauksen jälkeen...näin ajattelen nyt. Mutta eihän tässä toedä miten käy. Päivä kerrallaan.

Hengessä mukana ja tule kertomaan mikä tilanne...
 
Lumme75: Ehdottomasti soittoa synnärille! Jos kyseessä olisi täysiaikaiset viikot, niin sitten voisi odotella. Mutta mun mielestä nyt, kun viikkoja on suht vähän, kannattaa herkästi tarkistuttaa tilanne. Toivottavasti pieni pysyy vielä yksiössään! <3

Parisuhteesta: Meillä on miehen kanssa mennyt mukavasti odotusaika yhdessä haaveillen, touhuten, pohdiskellen, hellien, huomioiden, vitsaillen sekä tottakai myös välillä pikkaisen kinastellen. ;D Meikäläisen pinna nimittäin tuppaa palamaan lyhyttä sytytyslankaakin nopeammin. :D Sit vielä kun ollaan molemmat itsepäisiä, saadaan pienestä asiasta väittämistaistelu ja mulla nousee höyry korvista ja salamat sinkoilee silmistä...ja saattaapi äänikin nousta jokusen desibelin. ;) :D Sit lepyttyäni usein vitsailen ukolleni, että se taitaa vaan tykätä, kun oon välillä kunnon justiina. Tosiaan huomaan itsekin, että oon nyt raskaana tavallista herkempi ärtymään sekä pahoittamaan mieleni. Toivottavasti tasaantuu sitten piakoin vauvan syntymän jälkeen. :)

Supistukset ja kolotukset: Harkkasuppareita ei tullut pitkään aikaan, mutta viime torstaina monta tuntia kaupungilla kiertelyn jälkeen alkoi illalla kyläreissulla tulla kipakoita harjoitussupistuksia. Samalla tuli myös alaselkäkipua. Ekaks aattelin, että johtuu huonosta asennosta. Jonkun kerran kipu tuli ja meni, jolloin aattelin, että nämä on nyt varmaan lievää supistuskipua. Illalla kotiin päästyä masua kiristeli tosi tiuhaan ja kovasti heti, kun nousin liikkumaan. Samanaikaisesti myös alaselkään koski, välillä myös istuessa tuntui tuo selkäkipu. Ei ollut mitään kovaa kipua, mutta epämiellyttävää. Tänäänkin ruokaa laittaessa alamasuun tuli pientä menkkamaista jomotusta. En huomannut selkeästi mahan kovettumista, mutta tuo menkkamainen kipu hellitti lepäiltyäni pidemmän tovin.

Alapään jutut: Illalla ruokapöydässä mies nauratti minua. Siinä rutkattaessa en huomannut mitään erikoista, mutta noustuani ylös tunsin viileän kostean kohdan haarojeni kohdalla. Eikun veskiin tarkastamaan. Mulla on ollut wc-paperia kolminkertaisesti käärittynä pöksyihin välillä valkovuodon vuoksi (välttelen pikkuhousunsuojia). No nyt tuo "tuppo" oli kastunut läpi, samoin alkkarit ja vielä yöpuvun housutkin! :O Nyt kun mietin, niin tämä oli eka kerta, kun valkovuoto kastelisi nuin läpi paikat. Epäilen silti, että neste on valkovuotoa, koska paperin pintaan jäi hiukan vaaleaa, niin kuin vetisessä valkovuodossa. Tai liekkö sitten pissa lirahtanut, tosin sille se neste ei lemahtanut.. Onko teillä muilla kokemuksia lapsiveden tihkumisesta tai muista nestevuodoista, jotka on sekoitettavissa lapsiveteen?

Nyt alkaa tosiaan iskeä tajuntaan todellisuus, että pian meillä on pieni ihminen täällä hoidettavana! Ja tosiaan lähtö voipi tulla milloin vain, vaikka viikot eivät olisikaan vielä täysiaikaiset! Mieskin jo nyt illalla muistutteli, että pitäis piakoin alkaa pakkailla sairaalakassia valmiiksi ja tallettaa synnärin sekä kela-taksin numerot puhelimeen. :)

Ja sellainenkin jännitysmomentti meille tuli tähän ennen laskettua aikaa - nimittäin muutto omaan kämppään! :) Tosissaan saa jännäillä, kuka ehtii ja mitä ensiksi, koska muuttopäivä voipi olla vasta joitakin päiviä ennen laskettua aikaa! :O Mies jo muistutteli, että minä sitten vaan olen, enkä ihmeempiä tee muutossa, varsinkin jos yhtenä kappaleena vielä olen. Vois olla melkoista, jos synnytys käynnistyisi kesken muuton.. ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Bebe ja tyty 33+2
 
Samaa minäkin tässä mietin, että Lumme mikä on tilanne?

Parisuhteesta: Meillä on mieheni kanssa yli kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana ja oikein hyvin menee, kuten tähänkin asti. Nyt vielä raskausaikana hän huomioi minua normaaliakin enemmän, vie viikottain ulos syömään ja elokuviin ja hellii muutenkin :) Mies selvästi ymmärtää sen, että meidän kahdenkeskeinen aika tulee vähenemään ja muuttumaan vauvan synnyttyä ja hän haluaa ottaa kaiken ilon irti näistä viimeisistä viikoista. Itse olen aika temperamenttinen luonteeltani ja itsekin oikein ihmettelen, miten täyspäisenä olen pysynyt raskauden ajan. Odotin kauheita hormoni-itkupotkuraivareita (kuten varmasti miehenikin :D ) raskausaikana, mutta eipä ole näkynyt. Niin paljon kuulee juuri tuota mistä täälläkin on keskusteltu, että lasten jälkeen parisuhde muuttuu täysin kämppissuhteeksi ja toivon kovasti, että pystyisimme sen välttämään.

Synnytystavasta: Olen koko raskauden ollut sitä mieltä, että haluaisin synnyttää alakautta mikäli vain mahdollista. En osaa synnytystä pelätä ja enemmänkin on mietityttänyt juuri tuo sektiosta toipuminen ja avuttomuus. Nyt kuitenkin ihan lähipäivinä vauvan majaillessa yhä aivan selvästi perätilassa olen alkanut haaveilla sektiosta. Syynä tähän ovat nuo saakelin peräpukamat! :headwall: Pitäisi varmaan olla onnellinen, koska raskaus on muuten kohdellut kroppaani todella hyvin ja peräpukamat ovat tähän mennessä ainoa näkyvä haitta, mutta nuo peräpukamat ovat menneet kuukaudessa niin kamalan näköisiksi, että eilen meinasi kyllä itku päästä kun niitä tutkailin :'( Eivät varsinaisesti edes vaivaa, mutta esteettisesti ovat niin kamalat, että jos tuollaisina pysyvät tai vielä pahenevat, niin veitsen alle lähden kyllä synnytyksen jälkeen. Nyt siis mietityttää mahdolliset suuremmat tuhot alakerrassa, joita synnytys todennäköisesti aiheuttaa ja miten kestän sen henkisesti. En olisi uskonut, että olen näin herkkä oman vartaloni suhteen, mutta aina oppii uutta. Muuten tosiaan oikein hyvillä mielin porskutetaan viimeisiä viikkoja eteen päin ;) Tsemppiä kaikille loppuaikaan ja koittakaa nyt vielä pysyä yhtenä kappaleena!

Karo ja vauveli 30+5
 
Paulanna täälläkin sapen maku on ikävän tuttu, jos erehdyn syömään päivän aikana jotakin liian raskasta ja rasvaista. Olen nuorempana kärsinyt sappivaivoista ja sappirakko on poistettu, mutta sappineste ei valitettavasti sillä lopu. Pitkään aikaan ei yhtään vaivannut, mutta nyt loppuraskaudesta taas vaivaa. Tuore kurkku, omena, kaali, rasvaiset juustot, käristetty ruoka, tuore leipä oli silloin vältettävien listalla. Jotain kurkkua ei kyllä arkijärjellä tajuais vältellä, sehän on melkein pelkkää vettä!

Parisuhteesta ollut mielenkiintoisia keskusteluja. Meillä suhde tuntuu lähentyneen raskauden aikana, mutta petipuuhat on kyllä kovasti harventuneet aiemmasta. Läheisyyttä kuitenkin on kivasti. Mietityttää kyllä, millaista arki tulee olemaan vauvan synnyttyä ja varsinkin kasvaessa, miten niitä yhteisiä hetkiä ja yhteistä aikaa sitten löytyy?

Jotain muutakin piti kommentoida, mutta muisti pyyhkiytyi jo tyhjäksi...

Kevis + poikanen 33+5
 
Moikka taas kaikille!
Tulin huhuilemaan kuulumisia. Eilen paukahti 30+0 ja jotenkin kaikki konkretisoitui. Apua enää 10viikkoa laskettuun!

No alotan kuulumiset negatiivisilla jutuilla.
Eli esimiesten kanssa vääntö jatkuu edellee. Nyt ovat päättäneet olla maksamatta mun sairasloma-ajan palkkaa... No nyt on sitte laitettu PAM:in työsuojeluporukka asialle. Odotetaan 27.päivää ja katotaan maksavatko, jos eivät, niin homma riitautetaan ja palkka hommataan sitä kautta! Oon niin raivoissani ja viha niit kohtaan on suurta.

Tämän kaiken stressin ansioista se flunssakuumekin puhkesi uudelleen, eli nyt jo neljättä viikkoa kauheessa lenssussa. Lauantaina oltiin kaverin synttäreillä, istuin lattialla ja yskäsin ja kuului persiistä iso NAKS. No, samaten kauheet kivut, enkä päässyt lattialta ylös.. Häntäluu murtui. Wuhuu! Karseet kivut jo kolmatta päivää. Ei pysty istumaan, ei makaamaan kivutta. Yskiminen tohon lisäksi = kyyneleet silmissä.
Just mun tuuria!

Sitten ilosempiin.
Eilen oltiin miehen kanssa menossa kaveripariskunnalle syömään. Päästiin pihaan ja yhtäkkiä niiden asunnosta pomppas 12 ihanaa naista ulos huutaen "yllätyys". Mies hymyilee ja sanoo "pidä hauskaa, oot ansainnu tän kaiken". Tippalinssissä kävelen raput ylös. Miehen joukkuekavereiden puolisot oli järjestänyt mulle totaaliset ylläribabyshowerit. :heart: olin niin sanaton, että en tienny miten päin olisin ollut. Jotenki kaikki tää harmitus ja viikkoja vellonut negatiivisuus ja surullisuus oli poissa. Noo, tirautin pari kyyneltäkin. Ihanaa :heart:
Sain heiltä lahjaksi BabyBjörnin Balance -sitterin ja muuta pikkusälää. Viikonlopulle täys huipennus.

Ootte keskustellu täällä parisuhteesta. Siis mä en tiedä mitä meidän suhteelle on tapahtunu tässä 7 kuukauden aikana, mutta mä en ole ikinä ollu näin rakastunu ja onnellinen. Siis toi mies on jotain niiiiin kultaa! Se ottaa mua ihan erilailla huomioon kuin aiemmin, hemmottelee mua ja pitää hyvänä.
En myöskään saa kotona tehdä enää kotihommia, vaan HÄN tekee ne, siivoo ymym. Tää on mulle niin uutta, koska alkuraskaudessa ei todellakaan ollu tällänen fiilis. Sillon mies lähinnä ärsytti mua jatkuvalla kyselyllään ja tuntui, että on huolissaan ainoastaan siitä, ettei vauvalle käy mitään. Mä olin ihan sivuseikka.
Nyt tuntuu, että mies ajattelee meitä "pakettina". :heart:

Noo, eipä mulla oikeestaan muuta. Soitan vielä neuvolaan tästä häntäluusta, josko sais jotain kivunlievitystä.. :/

Piti kauheesti kommentoida teidän juttuja, mutta kännykällä en jaksa selata kaikkia läpi, joten plaah. Tsemppiä kaikille :heart:

ttaisku ja mini 30+1
 
  • Tykkää
Reactions: äitii88
Kasassa ollaan edelleen. Supparit helpotti yöllä levossa. Pakotus kyllä jatkuu alapäässä. Maha on muuttunut ihan palloksi ja tullut alaspäin. Valkkaria tulee kuin kannulla kaatas. Jos nyt eläisi hiljaiseloa keskiviikkoon asti,niin sitten olisi lääkäri neuvola. Saa tarkistaa tilanteen. Vauva onnekso riehuu kauheasti. Huomasin sen kun supisti ja tuli kakittamisen tarve,niin sokerit heitti härän peräsintä.
keskiviikk8na olisi 30 tasan. Huih kun aika kuluu..
Olipa tiukka supistus,vaikka makaan nytkin sängyssä.
 
Viimeksi muokattu:
taiskulle tsemppiä häntäluun kanssa, tuohan tästä tilasta vielä puuttus... ai. Toivottavasti paranee ennen synnytystä hyvin

Lumme75 Hui, älä liikaa odottele. Mutta itse tiedät parhaiten :)

Täällä on kans painetta alakerrassa, varmaan tyyppi poraa itseään pikkuhiljaa alemmas ja alemmas. Mutta supistuksia ei oo ollut yhtään... olenkin kyllä ottanut melkoisen rennosti. Pakkokin kun ei vaan jaksa enää kävellä edes. Aamupäivät on ihan hirveitä, meinaan nukahtaa pystyyn ja pyörtyä. Miten sitä joskus muinoin ajattelikaan että raskaana ollessa sitten vaan silittelee masua päivät pitkät ja shoppailee söpöjä vauvanvaatteita. Not! ei ainakaan minun kohdalla pidä yhtään paikkaansa moinen klisee. :D

Onneksi meillä nykyäideillä on kaikkia helpotuksia saatavilla. Esikoinen käytetty tänään hopplopissa purkamassa energiaa ja verkkokaupasta saapui kotiin kaukalon jalusta, rintapumppu ja pari boobin imetyspaitaa alesta. Suosittelen, noi boobit on ihan parhaita :) vähän hinnakkaita uutena mutta toisaalta menevät kyllä kaupaksi hyvin imetyksen jälkeen.

mini rv 31+4
 

Yhteistyössä