Noista
mielialoista, mulla on myös tullut noita tunnekuohuja. Joku miehen tekeminen tai sanominen saattaa ärsyttää ihan sairaasti vaikka normaalisti en noteeraisi koko asiaa. Yleensä sitten sanon miehelle että nyt raskaushormonit jyllää että mua ärsyttää ihan sairaasti, kannattaa olla hiljaa
Mä jotenkin heti tunnistan milloin ärsyyntyminen tai muu tunteen purkaus liittyy tähän raskauteen, ehkä koska muuten en yleensä kiehahda niin pienistä asioista. Sama homma oli myös viime raskaudessa, mutta tää pillittäminen...
Yksi päivä käytiin lähikaupassa koko perheen voimin ja matkalla erään tarhan portin ulkopuolella itki pieni poika, sellainen taapero. No sen äiti tuli nurkan takaa heti hakemaan sitä poikaa, ilmeisesti se portti oli vahingossa livahtanut kiinni ennen kuin poika ehti siitä tai muuta vastaavaa. Mutta se pojan ilme ja hätä, en voinut mitään vaan päästiin siihen viereen kaupan pihaan niin pillitin miehelle että voi kun sillä oli hätä! Ja mies siinä yritti että se äitihän tuli hakemaan sen pojan, että ei tässä mitään hätää enää ole mutta ei auttanut. Nolotti kyllä kun joku mies käveli siitä ohi ja vähän ihmeissään katsoo kun itken ja vähän naureskelen omalle reaktiolleni siinä samalla. Varmaan ajatteli että mielialalääkkeet olis paikallaan
Yleensä nämä itkukohtaukset ovat rajoittuneet meidän seinien sisään mutta tulipa nyt tirautettua sitten julkisestikin.
Fujin mä oon näköjään alkanut seuraamaan sun blogia, melkein päivittäin jos satun käymään koneella niin käyn katsomassa että ootko kirjoittanut
En ole juuri aiemmin blogeja seuraillut, mutta tykkään tuosta sun kirjoitustyylistä ja elän ihan mukana sunkin raskaudessa
Huomenna lähden viikonloppureissuun veljen lapsen ristiäisiin, ekaa kertaa näin pitkään erossa lapsesta! Tiedän että tämä tekee tosi hyvää kun saa ottaa vähän rennosti, ja mies kyllä pärjää tuon lapsen kanssa, mutta silti jotenkin kauhun sekaisin tuntein olen odottanut tätä viikonloppua...
Kp & Kultakala 14+2