Huhtikuun Hurmurit 2014 ~ Helmi- ja Maaliskuussa ~

Eeku kylläpä me ihmiset ollaan erilaisia, musta on vaan ihanaa ja olen tosi kiitollinen kaikille jotka huomioi sen että näin viimeisillään raskaana painavien juttujen nostelu/raahaaminen on tukalaa, ja haluavat auttaa. Mulla just päinvastoin nousee savu korvista jos yritän taistella esim. tosi korkean kynnyksen yli rattaiden (ja niissä olevan painavan esikoisen) kanssa tän ison mahani kanssa, ja kukaan lähellä olevista ei voi tulla auttamaan, vaan kaikki pällistelevät vieressä. Musta se on järkyttävän epäkohteliasta ja oon aidosti kiitollinen ihmisille jotka tolleen spontaanisti tarjoavat apuaan ilman et tarvii aina pyytää ja "kerjätä" apuja.

Täällä ei vieläkään ooneksi oo kipeitä supistuksia tullut yhtään, harkkasuppareita silloin tällöin mutta aika harvakseltaan niitäkin. Ekassa raskaudessa ei tullut niitäkään yhtään, mulla ei siis taida olla kovin supistusherkkä kohtu. Liitoskipuja on kyllä jonkin verran mutta ei nekään mitään kauheita. Öisin kyllä kylkeä kääntäessä kohdun ligamentit tms. huutaa hoosiannaa, varsinkin jos unenpöpperössä unohtaa tän pötsin ja liian rajusti pyörähtää. Muuten onneksi mitään kipuja ei ole ollut.

Lueskelinpa tuossa paria muuta noista odotusketjuista ja yhdessä oli kovaa polemiikkia sukupuolitoiveista ja siitä onko ne "sallittuja". Mikäs on teidän mielipide asiaan ja oliko teillä toiveita? Miten suhtauduitte lupaukseen jos meni toiveen mukaisesti/vastaan? Itse toivoin ekasta tosi paljon poikaa ja RU:ssa kun saatiin epävarma tyttölupaus olin vähän pois tolaltani ja toivoin että kätilö ois nähny väärin. No, tyttö syntyi ja rakastuin tietty tylleröön ihan älyttömästi, ja nyt oon joka päivä kiitollinen et sain just nimenomaan tytön kun se on niin ihana, ja nyt jo sillä on kiinnostukset suuntautuneet samoihin kun mulla (esim. tanssiin). Näen jo meidät tekemässä kaikkia äiti-tytär-juttuja jne. Näin jälkikäteen se kova sukupuolitoive tuntuu niin absurdilta, että tässä tokassa ei oo ollut suuremmin väliä kumpi tulee. Toki oli ihan hauska että nyt kätilö lupaili poikaa, niin pääseepä tutustumaan siihenkin maailmaan Mutta musta on ihan luonnollista että raskausaikana voi olla toiveita, koska koko lapsi on silloin vasta ns. mielikuvan asteella. Kun vauva syntyy niin sitä toivetta ei pakosti pysty enää itsekään ymmärtämään

Eireann 35+2

 

Sukupuolitoiveista sen verran, että kahden edellisen kohdalla ei otettu asiaa selville, mutta tottakai mielikuvia sukupuolesta syntyi, ja ne eivät vastanneet niitä mitä sitten oli lopputulos, mutta meilläkin oltiin heti sitä mieltä että just hyvin kävi! Nyt tiedetään etukäteen kumpi on tulossa (jos ultra näytti oikein) ja siihen ollaan nyt varauduttu että poika olisi tulossa.

Illalla vanhemmat lapset saivat kunnon naurut kun seurasivat masuasukin myllerrystä vauva tuntui oikein innostuvan kun toiset räkättivät liikkeille vieressä ja kokeilivat kädellä vatsan päältä. "Leikki" tuntui jääneen vähän päälle, ja vielä klo 23 teki samaa jumppaa kuin silloin pari tuntia aiemmin. En tiedä oliko tarkoituksellista, mutta huvittavaa miten toisti samaa jumppaliikettä kerta toisensa jälkeen niin että maha meni ihan toispuoleiseksi =)

Yö menikin vessassa ravatessa klo 24,01,02,04,06 ja ylös 07. Vähän meinaa väsyttää |O

Nanija ja muru 35+3

 

Jahans, miehellä alkaa nyt sitten uudet työt ensi viikolla 180 km päässä kotoa, pistää vähän jännittämään, että mitenkäs sinne synnyttämään sitten... Ollaan kuitenkin nyt ajateltu, että aluksi hän ajelisi tuota matkaa pääsääntöisesti päivittäin ja välillä jos ollut raskas päivä, jäisi sitten hotellimajoitukseen. Pitipä sattua, muutenkin hiukan mietityttää tuo pitkä matka synnärille (yli tunnin ajomatka)... Onko teillä aiemmin synnyttäneillä ollut tuommoista pidempää matkaa ja ootteko osanneet lähteä hyvissä ajoin kotoa? Tulee varmaan turhankin herkästi sitten lähdettyä, ja taksi ottaa varmasti innoissaan kyytiin synnyttävän naisen, eikä oo mikään edullinen setti varmasti ajella taksilla tuommoista matkaa.. :headwall: No, mutta pitää vaan toivoa, että kaikki menisi hyvin.

Neuvolalääkäri oli keskiviikkona rv 36+1 ja petyin vähän, kun ei tehnyt painoarvioo vaikka ultrasi, koska se oli katottu silloin ~2 vkoa sitten siellä TAYS:ssa. Sen mukaan kuitenkin arvioi, että laskettuna aikana vauva olisi noin 3800g. Pään halkaisijan kurkkasi, kun sitä varten hypättiin silloin aluksi TAYS:ssa kasvukontrolleissa, ja nyt oli mitta jo monta päivää yli, eli ei enää ollutkaan mikään kapeapäinen neiti; onkohan loppu kroppakin kasvanut samaan tahtiin.. Lapsiveden määrä oli ilmeisesti jo alkanut vähenemään, mutta merkkasi korttiin vielä normaalin, lisäksi istukassa alkaa olla hiukan kalkkeumaa. Kohdunsuu oli kiinteä ja auki 0,5 cm, kanava lyhentynyt >4 sentistä kolmeen. Nämä em ilmiöt kai kuuluukin loppuraskauteen, mutta jotenkin pelottaa, että vauvalle tulee masussa joku hätä enkä huomaa sitä, siksi saisi jo syntyä... aika tyhmästi ajateltu, mutta tuo pelko on välillä aika kova, että vauvalle sattuu jotain; onko muilla samanlaisia tuntemuksia?

Otetaanko muilla synnäreillä kuin täällä TAYS:ssa SAGA-näytettä (etsitään B-streptokokkia) rutiinisti? Soitin neuvolasta juuri äsken tuloksia ja onnekseni tulos oli negatiivinen; nyt on mahdollisuus päästä sinne ammeeseen avautumisvaiheessa ainakin tuon puolesta ja synnytyksen jälkeen potilashotelliin jos kaikki on muuten ok.

Miwwi toivotaan, että kaikki vauvalla hyvin, toi sf-mitta ei välttämättä tosiaan kerro mistään mitään! :heart:

Karviaismarja ja Irmeli 36+3

 

Sukupuolitoiveista mulla oli esikoisen kohdalla tosi vahva tunne sukupuolesta (tyttö) ja varmaan osittain sen takia että toivoinkin sitä. Puhuin miehellekin asiasta vasta np-ultran jälkeen kun tiesin että hän taas toivoisi poikaa enkä jotenkin hellinyt edes niistä aavistuksista puhua - vähän hassua näin jälkikäteen kun ei se nyt niin iso juttu kuitenkaan ole. Rakenneultrassa povattiinkin tyttöä ja tyttö syntyi, eikä se miehellekään mikään pettymys ollut. Yhtä rakas tuo on, mies suunnittelee jo mopokaveria itselleen vaikka tyttö onkin

Tällä kertaahan oireet oli niin eri että olin ihan varma että odotetaan poikaa. En kyllä yhtä varma kuin esikoisen kohdalla, välillä hiipi sellainen epävarmuus että voiko muka arvata oikein kaksi kertaa putkeen. Ja sit kun rakenneultrassa luvattiinkin tyttöä niin mulla onkin ollut aika ristiriitaiset tunnelmat Eli toisaalta "en usko ennen kuin näen" mutta toisaalta olen kuitenkin tyytyväinen varsinkin käytännön syistä (ei tarvi uusia vaatevarastoa ja sisustusta). Mies oli hieman pettynyt kun ei olla suunniteltu enempää lapsia, mutta hänkin tottui ajatukseen toisesta tytöstä tosi nopeasti. Nyt se tuntuu jo ihan luonnolliselta ja olen esikoisellekin puhunut siskosta (vaikka hän nyt ei vielä ymmärrä koko asiaa). Mutta jotenkin tällä kertaa en silti tosiaan uskalla luottaa siihen ultraan ihan niin sokeasti, mielessä on aina pieni varaus että jos se paljastuukin pojaksi

Mun mielestä sukupuolitoiveissa ei ole mitään pahaa kunhan se ei mene yli. Yleensä kuitenkin jokainen ymmärtää kun se lapsi syntyy ettei sillä sukupuolella ole mitään merkitystä. Sit vasta jos se vaikuttaisi jotenkin siihen suhteeseen lapsen kanssa ei se olisi mielestäni enää tervettä tai normaalia, ja silloin pitäis huolestua.

Kuulostaa hauskalta Nanija, kiva että muutkin lapset on vähän odotuksessa mukana Täällä on kanssa myllerretty ihan täysillä oikeastaan jatkuvasti, lenkilläkin pari kertaa oikein säpsähtänyt kun muljahtaa mahassa ikävämmin. Tuntuu välillä ihan rehellisesti että tuo olis poikittain, toisinaan taas ei saa happea kun on joku ihme myllerryskäännös meneillään. Mutta tuo on kyllä hauskan näköistä kun se maha muljuu puolelta toiselle, viime raskaudessa miehen kaveri ei kyllä suostunut katsomaan edes kun hänen mielestä se oli pelottavaa Esikoinen ei kyllä ole mitenkään noteerannut tuota mahan liikkumista, välillä kyllä silittelee, taputtelee, tökkii ja leipoo mahaa kun olen hänelle sitä näyttänyt (ollaan nyt "löydetty" napa niin sitä kautta on sitten tullut näyteltyä omaakin mahaa esikoiselle). Olen sitten jutellut tosiaan että sisko tai vauva on siellä mutta enpä usko että menee perille oikeasti, varmaan miettii vaan että onpas äidin maha iso

 

Karviaismarja Kyllä löytyy niitä pelkotuntemuksia. Ehkä nyt on osannut ottaa vähän rauhallisemmin viimeisen kuukauden ajan, mutta heti sitä vaan hermostuu, jos vauva on parina päivänä hiljaisempi vatsassa. Niinkuin nyt viime yönä - normaalisti kun käännän kylkeä, tulee muutaman minuutin sisällä nyrkin hipaisu ja potku ihan kuin merkiksi, että "täällä ollaan, jatka unia äiti!" - mutta viime yönä odottelin liikkeitä todeeeeella ikuisuudelta tuntuvan ajan ja joka kerta olin jo unessa, ennen kuin pieniä liikkeitä alkoi tuntua. Aamulla viimeistään on normaalisti tullut potkuja, kun venyttelen ja viivyttelen vähän aikaa sängyssä, nyt ei mitään. Kaivoin dopplerin pitkästä aikaa esille, onneksi sydänääniä ei tarvinnut etsiä yhtään, muuten olisi iskenyt jo paniikki. Söin aamupalan kymmeneltä ja siitä lähtien olen seuraillut liikkeitä, joita tuntuu tulevan ihan normaalisti. Huolettaa silti vähän, koska yö oli kummallisen hiljainen. Sitä vaan pelkää hirveästi, että käy samalla tavalla kuin kaverille, ettei liikkeitä yhtäkkiä enää tunnukaan ja selviää, että vauva on kuollut...

Mitään varsinaista syytä pelkoon ei ole, kaikki on mennyt upeasti, minun kaikki arvot ovat olleet normaalit, lapsi on kasvanut hyvin, 2 viikkoa sitten lääkäri ultrasi polilla liikehälytyksen takia ja kaikki oli ok. Silti välillä vaan iskee se kamala pelko, että mitä jos se pahin mahdollinen sattuukin meille.

Miwwi Toivottavasti ei ole aihetta huoleen teilläkään! Minulla ei keskiraskaudessa kasvanut sf-mitta moneen viikkoon yhtään, ja syy oli vauvan poikkitilassa - vauva venytti kohtua sivusuunnassa eikä pystysuunnassa. Joillakin alkaa tässä vaiheessa vauva laskeutua jo kohti lantiota, joten senttejä ei tule ylöspäin Parempi olisi, että sama henkilö mittaisi aina sen sf-mitan, koska heittoja voi tulla. Esimerkiksi minulla terveydenhoitajaopiskelija mittasi joskus keskiraskaudessa sf-mitaksi 20 cm ja heti perään se oikea neuvolan terkkari sai lukemaksi 22 cm.

Sukupuolitoiveista taidettiin joskus keskustella aiemminkin, useampi totesi silloin, että ei sen pitäisi olla tabu, jos vanhemmat toivovat jompaa kumpaa. Itsellä oli alusta lähtien tunne tytöstä, ja hiljalleen mielikuvissa lapsi muuttui tytöksi, vaikka mitään toivetta ei ollut suuntaan eikä toiseen. Mieskään ei kertaakaan raskauden aikana ole suostunut ainakaan ääneen sanomaan, että hänellä olisi mitään toiveita, vaikka olen yrittänyt udella. Muistan tosin joskus pari vuotta sitten hänen sanoneen jotakin sen tyylistä, että olisi hyvä, että ensimmäinen olisi poika, kun isoveljestä on turvaa pienemmille sisaruksille (on itsekin isoveljenä joutunut pitämään siskonsa puolia koulussa, kun siskoa on kiusattu). Mutta sen jälkeen ei olla asiasta puhuttu. Saatiin vasta 33. viikolla tietää, että masussa köllöttäjä on poika, mikä selvästi on vaikuttanut myös miehen mielikuvien muotoutumiseen lapsesta. Itse puhun edelleen vauvasta, mies puhuu jo poitsusta tai pojasta, mikä on aika suloista. Itselle on ehkä hieman vaikea käsittää, että vauva ei olekaan tyttö, joksi sitä ehdin arvella n. 7 kuukautta

 

Nopea omanapatilitys: voi jestas tätä kipua!!!! Alaselkä on tulessa ja se kipu säteilee reisiin asti. Samoin jalkovälissä (!!!!!) ihan järjetön kipu. Sama juttu oli viikko sitten, JATKUVA kipu kesti yli 2 vuorokautta, eikä siihen auttanut särkylääke. Käveleminen helpotti hieman hetkeksi, mutta sitten taas yltyi niin, että tukea vasten vaan pääsi liikkeelle. Ja nyt taas.... Keskiviikkona käyty kasvukontrolliultrassa, siellä kaikki hyvin ja vauva kasvanut. Nyt ei pysty enempää.

 

Sukupuolitoivetta ei kyllä ole ollut, toivoisin useampaa lasta ja molempia sukupuolia, niin en osannut suuria toiveita tähän ekaan raskauteen asettaa. Rakenneultraan asti oli kyllä ihan poikaolo, ostin joitain neutraaleja vauvanvaatteita ennen ultraa mutta kuitenkin kuvittelin aina pukevani pienen pojan niihin. Sitten tulikin tyttölupaus, pari päivää meni vähän hämmentyneenä, kun olin kuvitellut vauva-aikaa pojan kanssa. Ei kuitenkaan harmita yhtään, ajatuksetkin kääntyi äkkiä siihen, että meille syntyy ihana tyttö. Meillä oli miehen kanssa leikkimielinen veto sukupuolesta, jonka sitten hävisin.

Karviaismarja oon lukenu tuosta potilashotellista ja kuulostaa kyllä hienolta systeemiltä! Kuopiossa ainakin tuo streptokokki-b taidetaan ottaa kaikilta odottajilta, mutta typerä kysymys: miten se näyte otetaan?

Sairaalakassi on suunnitelma-asteella, mahdollisimman vähän aion pakata mukaan enkä ottaa itselle tai vauvalle omia vaatteita sairaala-ajaksi. Hygieniatarvikkeita ja naposteltavia taitaa löytyä minun kassista, ehkä omat sukatkin kun inhoan valuvia sukkia.

Synnytystoivelistaa olen myös miettinyt, bebesinfon sivuilta löytyy malli, jota olen ajatellut käyttää pohjana. Ison osan aion jättää pois, ihan sama millainen valaistus synnytyssalissa on tai kuiskitaanko siellä, mutta ainakin vauvan saaminen heti rinnalle, ensi-imetyksen kokeilu jo synnytyssalissa ja vesi kivunlievityksenä ovat toiveissa. Katsotaan sitten miten todellisuudessa menee, en aio stressata vaikkei toiveita voisikaan toteuttaa.

Äippylille jaksamista, hurjalta kuulostaa!

ässä+pikkuinen 35+3

 

Mulla ei varsinaista sukupuolitoivetta ollut, mutta alkuraskaudessa oli jostain syystä tunne pojasta. Rakenneultrassa lääkäri veikkasi hyvin alustavasti tyttöä ja käytiin ylimääräisessä ultrassa osittain sukupuolen varmistamiseksi. Ja tyttöhän meille näille näkymin tulee. Jostain syystä sukupuolen tietäminen on vahvistanut omaa mielikuvaa vauvasta, joten siksi koin asian tärkeänä. Puhuttiin juuri asiasta kaverini kanssa, joka ei missään nimessä halua tietää vauvan sukupuolta.

Vielä tuosta auttamisesta. Arvostan totta kai ylipäätään hyviä tapoja ja esim. ovien pitämistä auki, mutta jotenkin tuo ärsytys kärjistyi, kun varsinkin mies varottelee joka välissä rehkimästä liikaa ja oli kauhuissaan, kun olin yksi päivä imuroinut kotona. Samoin keittiötikkaille kiipeäminen pitäisi kuulemma lopettaa. Koen tärkeänä, että pärjään itse joka tilanteessa ja siitä ajatuksesta irti päästäminen ottaa koville, koska ihan varmasti en loppuraskaudessa tai synnytyksen jälkeen pysty kaikkea tekemään.

 

Piti vähän jo huolestua, kun illalla liikkeitä ei tullut riittävästi ja nyt aamullakaan ei meinannut saada pientä liikkumaan. Kaivoin sitten järeämmät keinot esiin, eli Marianne-pussin ja otin pari karkkia ja sitten kyljelleen odottelemaan liikkeitä - jo vain tehosi nyt hirmu mylläkkä päällä...

Nanija ja muru 35+4

 

ääh!! Kirjoitin juuri pitkän sepustuksen kaikkea ja sitten kaikki hävis kun yritin lähettää niitä! :kieh: :headwall:

No lyhyesti sitten.
Ässä: Streptokokkinäyte otetaan emättimestä ja peräaukosta. Multa otetaan se nyt ens tiistaina kun on neuvolalääkäri (37+0).

Sairaalakassia en oo vielä pakannut, mutta listan tarvittavista oon tehnyt. Haluaisin päästä kans synnytyksen jälkeen Tays:ssa hotelliin ja siellä äidit ja vauvat voivat pitää omia vaatteitaan, niin aika paljon kaikkea täytyy ottaa varmuudeksi mukaan.

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille huhtikuisille! :heart:

Bluediamond ja Helmi 36+4

 

Hyvää naistenpäivää meille :flower:

Aloin muuten miettiä tuota streptokokkinäytettä kun en muista ainakaan erikseen mainitun että sitä olis viime raskaudessakaan (2012-2013) otettu. Siskon kanssa myös juteltiin eikä hänkin sanoi että tyyliin Tampereella tai jossain muualla olis hänenkin raskauden aikana (2013) vaan otettu rutiinisti. Eipä sitä lue tuossa Helsingin neuvoloiden sivuillakaan listassa että ilmeisesti ei kuulu sitten Helsingissä rutiinitutkimuksiin?

Niin ja onko tuo synnytystapa-arvio myös rutiinia teillä muilla? Kun sellaista ei tehty edes viimeraskaudessa vaikka äippäpolilla juoksentelinkin. Ilmeisesti siinä tapauksessa jos olis rd tai isompi vauva tulossa niin ne varmaan katsoo lantiotakin mutta ei sekään taida täällä kuulua kuitenkaan rutiineihin? En kyllä muista että oliko mulla tätä viimeistä lääkärintarkastustakaan sit neuvolan puolella kun kävin niin paljon siellä kättärillä, kun jostain luin että siinä yhteydessä saatettais noin käsikopelolla tunnustella myös sitä lantiota?

Äippyli_81 ei kuulosta kivalta! Ootko kyselly neuvolassa tuosta? Vai onko liitoskivuista kyse?

 

Toisaalta tuo huolehtiminen rasittaa, toisaalta on ihan mukavaa huomata, miten ihmiset osaa olla huomaavaisia raskaana olevaa kohtaan, varsinkin toiset naiset! Työkaverikin kysyi useamman kerran, että saathan kannettua kaikki tavarat tai tarvitsetko apua, vaikka kyse oli tyyliin omasta laukusta ja pienestä kevyestä kauppakassista. Kyllä tuntui hyvältä. Oma mies myös huolehtii samalla tavalla, tosin on huolehtinut jo ennen raskauttakin. Sitten taas anoppi on ihan ylihuolehtivainen, ihan kuin olisin samoin tein raskaaksi tullessani muuttunut jotenkin ihan kyvyttömäksi tai sairaaksi. Ei saa vaihtaa lamppua, ei edes nousta tikkaiden ensimmäiselle askelmalle, ei saa kyykistellä eikä kumarella eikä nostaa yhtään mitään, saati pitää miehen veljen lapsia sylissä. Hirveetä neuvomista ja ohjeita sataa koko ajan, tyyliin "muistathan sitten, ettet nuku yöllä mahallas tai muuten vauva litistyy". Joopa joo, ihan kuin tässä olisi edes pystynyt nukkumaan mahallaan enää aikoihin, saati että niin tekisin

Streptokokkinäytettä ei ainakaan täällä oteta rutiinisti. Varmaan saa kyllä kinuta maailman ääriin, että mitään ylipäätään otetaan. Ihmetyttää, miksi raskauden aikana seurata rutiinisti esim. toksoplasmoosibakteeria tai just tuota streptokokkia.

Synnytystapa-arvio on minulla reilun viikon päästä. Ei ole rutiinimuotoinen sekään, itselleni se määräytyi perussairauksien ja luultavasti ylipainoni takia. Astmalääkityksellä ja kilpirauhassairaudella saattaa olla vaikutusta vauvan kokoon ja kasvuun, siksi halutaan seurata sitä ja tarkistaa, että mahtuu syntymään. Ihan kiva päästä etukäteen tuollaiseen tarkastukseen, toivottavasti ei vaan satu sama lääkäri, joka teki np-ultran ja ultran liikehälytyksen jälkeen. Täysin mykkä ja hymytön nainen, joka vasta ultran lopuksi sanoi, että "kaikki näyttää ihan hyvältä" eikä muuta.

 

Omassa neuvolassa streptokokkinäyte otetaan rutiinisti. Itseltä se otettiin pari viikkoa sitten, kun kävin muissa asioissa lääkärissä.

Onko jollain ollut synnytyksessä käytössä TENS-laite? Kaverini suositteli sitä ja lainaakin omaansa, jos sen haluan ja nyt olen koittanut lueskella muidenkin kokemuksia siitä. Synnytystä ja erityisesti kivunlievitystä on tullut mietittyä viime päivinä muutenkin. Luomuna en halua synnyttää, mutta voimakkaasti piikkejä kammoavana epiduraali ja jopa aqua-rakkulat kauhistuttavat. Toisaalta olen koittanut vakuutella itselleni, että hetken kipu ja neulasta tuleva ahdistus on hyvin pientä synnytyskipuun verrattuna, joten koitan sen vaan kestää. Toiveet ja ajatukset kivunlievityksestä on oikeastaan ainoa asia, jonka haluan synnytyksestä suunnitella etukäteen ja senkin kanssa on olo, että olen aika pihalla.

 

Hei!

Onko muille tullut yhtäkkistä turvotusta käsiin ja jalkoihin? Mulla ei oo mitään turvotuksia ollut ja nyt ensin huomasin että srmet paksun tuntuiset ja hetki myöhemmin jalat tuntuivat oudolta ja sukista jäänyt aikamoiset jäljet.. Kävimme kyllä viettämässä lapsiperheen laadukasta sunnuntaita hesburgerilla, eli suolasta olen syönyt mutta silti mietin että onkohan normaalia.. Mietin onko liioiteltua soittaa "johonkin"? Mihin?

-Daniella 36+1

 

-Daniella mulle on ainakin tullut sormien ja nilkkojen turvottelua loppuraskaudessa. Varsinkin öisin ja aamuisin sormet turpoilee ja päivän päätteeksi välillä nilkatkin. Kunhan ei oo pissassa proteiinia ja verenpaineet ok, niin neuvolassa sanottiin, että kertoo vaan istukan toimivan! Ja suolainen ruoka ainakin mulla lisää selvästi turvottelua, pitää vaan juoda päälle paljon vettä. Mutta, jos sulla siis ollut jotain muita viitteitä raskausmyrkytykseen, niin sitten kannattanee soitella ja kertoa murheensa, neuvolaan tai synnytyspäivystykseen. Itse soittelin taannoin TAYS:iin synnytyspäivystykseen, ja kätilö osaa siellä aika hyvin arvioida tilanteen ja antaa ohjeet.

Karviaismarja ja Irmeli 36+5

 

Joo mä soittelin sinne synnärille ja ne sanoivat että jos huomenna soittelee neuvolaan ja käy antamassa pissanäytteen ja katsovat verenpaineen ni sillä selviää.. Muissa raskauksissa mulla on pikkuhiljaa jotain turvotuksia tullut mut nyt mietitytti nimenomaan toi yhtäkkiä turvotus. Mut nyt tuntuu että jo itseasiassa se vähän hellittäis.. Join vettä ja lepäilin..

 

eeku Mä en myöskään varsinaisesti ole mikään piikkien ystävä, mutta jotenkin en kyllä sitä epiduraalia edes silloin esikoisen kohdalla huomannut. Siinä keskittyy aivan muihin kipuihin Mutta toisen ja kolmannen kohdalla oon mennyt ihan vaan ilokaasulla ja se on riittänyt aivan mainiosti. Saa nähdä kuinka nyt käy:ashamed:

Oottelen että neuvolan puhelinaika alkaa niin soittelen niistä turvotuksista. Vaikka vaan varmuuden vuoksi.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

-Daniella 36+2

 

-Daniella mulla ei ole turvotellut aiemmin, edes viime raskaudessa en huomannut turvotusta ollenkaan, mutta nyt on vähän ollut iltasin huomattavissa jotain pientä turvotusta. Jalkoihin jää jäljet vaatteista ja sormet ja varpaat saattaa tuntua hieman tönköltä. Sitä on nyt ollu parina iltana mutta on ollut tosiaan pientä, katoin kyllä verenpaineet varmuuden vuoksi kun tosiaan ei ittellä ole aiemmin ollut turvotusta niin jos sitten oliskin merkinnyt jotain. Paineet oli kuitenkin normaalit niin ajattelin että tää on taas näitä mitkä menee eri tavalla tässä raskaudessa Ja mä ajattelin että nyt turvottelee vaan kun tuli eilen touhuttua taas niin paljon ja jynssättyä lattioita, mutta tosiaan, mäkin kyllä vedin hese-hampparin eilen

Tänään olis taas ohjelmassa iltapäivällä neuvola

 

Saatteko nukuttua vielä normaalisti?


Olen nyt 3 viikkoa torkkunut yöt läpi ja väsy alkaa painamaan... Pitkin yötä pitää herätä vessaan tai vaihtamaan kylkeä (joka kestää useita minuutteja liitoskipujen takia!) :kieh: Alkaa olla sellaiset fiilikset, että jos haluaa syntyä ensi viikolla, kun täysiaikaisuus täyttyy niin anti tulla vaan! Vaikka tuskin unet siitä paranee...

Niin ja turvotuksista...
Sormet ja jalat on turvoksissa. Ei mene sormukset eikä omat"normikengät" jalkaan. Pissaa seurataan kotona proteiinitikuilla ja verenpaineita omalla mittarilla. Jos yhtään alkaa arvot heittelemään niin synnärille mentävä näyttäytymään.

Silmät ristissä ulos lenkkeilemään (kävelemään) lähtevä Nanija ja muru 35+6

 

Turvotuksista Nyt on näköjään viikonlopun jäljiltä vähän sormet turvoksissa, oon syöny viikonlopun aikana aika suolaista arinaruisleipää (melkein koko leivän yksin |O ) ja eilen käytiin Hesburgerista ateriat. Joten niistä varmasti johtuu. Aamuisin on joskus ollut sormet turvoksissa, mutta joskus on kyllä ollut ennen raskauttakin.

Oon alkanut odotella niitä loppuraskauden vaivoja, mutta ei mulla ole mitään! Ei supistuksia, ei suonikohjuja, ei närästystä, ei suurempaa turvotusta, ei vikaa missään arvoissa, ei mitään (tosin tunnin päästä neuvolaan, katsotaan sit siellä ). Nukun yöni suht hyvin, mitä nyt yleensä kerran herään vessaan. Ei tosin ollut alkuraskaudessakaan pahoinvointia eikä muitakaan ikäviä vaivoja. Keskiraskaudessa vaivasi iskias ja närästykset. Ihan huono omatunto siitä, että on päässyt näin helpolla tähän asti :ashamed: Loppuraskaudessa kävely on vaan hidastunut painonnousun myötä, ei jaksa enää rehkiä samaan malliin kuin ennen. Olo on välillä aika köntys, autossa ei esim. yllä säätämään kunnolla penkkiä eteenpäin miehen jäljiltä, kun se säätövipu on siellä alhaalla lähes lattiatasossa jalkojen välissä (ja muutenkin ajoasennon saaminen mukavaksi on vähän vaikeaa, kun ei saa säädettyä penkkiä niin lähelle, että jalat yltäisi mukavasti polkimille). Tai jos jotain tippuu lattialle, niin joutuu miettimään, miten sen tippuneen tavaran sieltä nyt nostaisi Tai miten saa kengät tai sukat jalkaan, kun ei taivu kunnolla. Tai bikinirajat sheivattua tai varpaankynnet leikattua...

ralliruutu 36+4

 

Täällä kans turvottelee kädet. Yöt menee välillä ihan nukkuessa, välillä tulee heräiltyä tunnin välein vessaan tai juomaan. Soitin tänään neuvolaan ja kysyin alavatsakivuista, terkka laittoi lähetteen valkovuotonäytteen ottoon. Multa ei ole aiemmin otettu, osaako kukaan sanoa, miten se otetaan? Lisäksi virtsanäyte pitää viedä -taas.

Olen jo aloittanut lomailun ja tuntuu, että kokoajan väsyttää. Oikein ärsyttää, kun ei saa mitään tehdyksi! Koko ajan on nälkä tai väsy, ja jos ei noista kumpikaan niin selkää tai mahaa kolottaa Yllä'ttävän helpolla olen kuitenkin kaiken kaikkiaan päässyt koko raskautta ajatellen.

Viime yönä näin taas unta, että olin paljon pidemmällä raskautta. Kyllä ärsytti aamulla, kun tajusi, että vasta viikolla 32 mennään

 

Nukkumisesta. Alkuraskaudesta olin jatkuvasti niin väsynyt, että 10 tunnin yöunetkaan eivät olleet riittävät ja nukuin päiväunet sen lisäksi. Sen jälkeen alkoi unettomuus, joka kesti useamman kuukauden ja korjaantui vasta lääkityksellä. Pahimillaan nukuin 4-5 tuntia pätkissä yöllä, joten töissä käyminen oli välillä aika raskasta ja muutaman kerran meinasin nukahtaa rattiin. Nyt olen äitiyslomalla ollut ilman lääkitystä ja yöt menee pääasiassa hyvin, vaikka huonosti nukuttuja öitä on välillä. Iltaisin en pysy millään hereillä edes kymmeneen ja uni loppuu joskus viiden-kuuden maissa ja yöllä pitää käydä vessassa, mutta nukun satunnaisesti päiväunia. Selkä on aamuisin aika kipeä ja herättyäni könkkään hetken kuin raihnaisempikin vanhus, mutta se onneksi vetreytyy hetken jaloittelun ja venyttelyn jälkeen.

Yhdellä tutulla on laskettu aika ihan samaan aikaan kuin itsellä ja eikö häneltä sitten tullut eilen tekstari, että lapsi syntyikin jo eilen. Apua. Mä olen ajatellut, että tässä olisi vielä hyvä aika laittaa kaikki kuntoon. Pinnasänkykin haetaan vasta tänään ja olisin varmaan vielä pitkittänyt sitä ilman tutulta tullutta viestiä.

 

Heippa taas, aika menee hirveän nopeasti! :wave:

Karviaismarja luin just tänään tosta potilashotellista, voi että kun olisikin mahdollisuus päästä sellaiseen! Kuulostaa ihanalta!

Sairaalakassin värkkäilin nopeasti itselleni. Sieltä löytyy ainakin omat pesuaineet ym. hygieniakamat, kahdet imetysliivit ja liivinsuojia, harja ja ponnareita, sukat ja belly bandit. Vauvakirjan, neukkakortin, rahaa yms. heitän sinne vielä synnytyksen lähestyessä. Mies tuo sitten kotiutumiskamat vauvalle ja minulle, sekä hänen harteilla on kameran ja laturin huolehtiminen mukaan. Unohdin varmaan suurimman osan tostakin listasta

Kokoarvion tarvetta piti katsoa nyt vähän aikaisemmin, minkä vuoksi kävin 36viikon lääkärissä jo nyt rv 34. Lääkärin mielestä vauva on hieman keskikokoa suurempi, noin 2,5-2,8kg nyt, ja syntymäpainon arvioi ylittävän 4kg, muttei kuitenkaan kovin hurjasti. Koska kaikki arvot ovat muuten kunnossa en tarvitse ainakaan vielä sen ihmeempää painoarvioita Lääkäri sanoikin että isojen lapsien kohdalla ultrat näyttää usein helposti pieleen kun mittaaminen hankalaa, parhaan kokoarvion tekee kuulemma kokenut kätilö käsin. Oma painokaan ei ollut nyt lisääntynyt (kaikkiaan +15kg) ja sf maltillinen 32cm. Vauva raivotarjonnassa, muttei vielä lantiossa. Kohdunkaula pehmeä, mutta pitkä ja kiinni. Hyvillä mielin kohti synnytystä :heart:

Varailtiin tänään siskon kanssa hemmottelureissu Tallinnaan ensiviikon loppupuolelle, tuskin maltan odottaa!! Jalat huutaa hierontaa! :heart:


Nea ja Jimbo 34+1 :heart:

 

Täällä sukkapuikkokivut vaivaavat vaan :kieh: tänään käytiin kaverin kanssa jyväskylässä shoppailemassa, niin niitä tuli jatkuvasti... Voiko siitä olla jotain haittaa ja mistä ne oikein johtuu? Hankaako vauva päällään tuonne alas vai mitä siellä tapahtuu?

Varattiin viikonlopulle reissu tukholmaan ja sitten mennään hotelliin yöksi ihanaa! Pääsee laivan buffettiin syömään ja hotellin aamupalalle elämän pieniä iloja! Ruoka pyörii tällä hetkellä aikalailla koko ajan mielessä ja se on ehkä välillä vähän ongelmallistakin... Stressaan ihan liikaa ja sitten en oikein osaa nauttia hyvästä ruuasta kun mietin, että sekin menee suoraan tuonne takalistoon ja reisiin. Terkkari valitti TAAS miten on tullut painoa liikaa (+1kg/vko), mutta kokonaisuudessaan kiloja on tullut 10, niin ei mun mielestä mitenkään epätavallista. Niin sekin nyt tuo lisää stressiä. Turvotusta ei ole juuri ollut, niin ei se painon nousu varmaan siitäkään johdu...

Huomenna pitäisi hakea uusi turvakaukalo autoon, kun vanha ehdittiin jo hävittämään. Sairaalakassia en ole kyllä vielä juuri ajatellut, mutta mahdollisimman vähän ajattelin ottaa tavaraa, kun en ainakaan viimeksi tarvinnut paljon mitään siitä tavaramäärästä, jota olin pakannut. Nyt ajattelin ottaa imetysliivit ja liivinsuojuksia, hygieniatarvikkeet ja vauvalle kotiutumisvaatteet (toiveena, että pääsisin jo seuraavana päivänä kotiin). Ajattelin lähteä pois samoilla vaatteilla joilla menen synnyttämään ja kirjoja ym. en kuitenkaan ehdi lukemaan. Ehkä saatan pakata suklaata tai jtn muuta makeaa evästä.

Vemia 33+3

 

Huomenta! Aamulla oli neuvolalääkäri vauva laskeutunut jo tosi alas, kohdunkaulaa 3 cm jäljellä edelleen, kohdun ulkosuu yhdelle sormelle auki. Sf-mitta 34 cm. Pissat ym. normaalit. Turvotus +. Seuraava käynti varattu 38+2. Kaikki oli siis kunnossa ja saapi tyttö syntyä kun haluaa

Bluediamond ja Helmi 37+0