Onnittelut kaikille ultrassa käyneille! Ja tervetuloa uusille! Täällä vielä odotellaan 2.12. asti.
Ollut hoppu viikko töissä, mistäs kaikesta te olettekaan puhuneet...
Pituudesta... Täällä myös yksi lyhytrunkoinen odottaja. Tai ainakin sellaiseksi luokittelisin itseni tällaisella 160 cm:n varrella. Ekassa raskaudessa oli selän kanssa ongelmia 4-5 kk:n kohdalla, mutta loppuraskaudesta ei mitään. Nyt on on lähinnä huomannut, että selkä ei enää kestä kovalla lattialla selällä makaamista. Eli kovin yksilöllisiä nämä jutut varmastikin ovat eli lyhyt pituus ei aina automaattisesti tarkoita selkäoireita. Entinen työkaveri oli pituudeltaan 150 cm ja pyöräytti aikanaan 4 kiloisen pojan. Mies oli ollut aivan varma, ettei pysty poikaa synnyttämään alakautta, mutta niin vain pyöräytti. Lääkäri oli kuulemma vitsaillut, että "pieni ihminen luut joustaa"
. Mulla ekassa raskaudessa tuskaisimmat kuukaudet oli kuukausilla 7-8, kun tyttö oli jo kunnon kokoinen, mutta ei vielä laskeutunut alaspäin. Kylkiluut huusivat hoosiannaa, kun pyllyllä punkesi kylkiluita vasten. Moneen kertaan naureskellut edellisen raskauden kuvia katsellessa, että itse oli aika sokea vatsan koolle. Omasta mielestä maha oli "pieni söpö kumpu" odotusaikana, mutta jälkeenpäin kun kuvia on katsellut, niin voi tsiisus mikä tynnyri sitä oli. Ihme, ettei tupsahtanut nenälleen, kun painopiste oli niin etupainotteinen
Närästyksestä... Ei kai närästyksestä sen kummemmin mitään haittaa ole, muuta kuin hemmetin epämiellyttävän tuntuista. Ekassa raskaudessa oli vasta ihan loppuvaiheessa, mutta helpotti ihan viimeisillä viikoilla, kun vatsa alkoi painua alaspäin. Mitään pysyvää ongelmaa närästyksestä ei tullut, sillä tässä raskauksien välissä ei närästystä ollut. Nyt tässä tokassa on muutaman viimeisen viikon aikana närästellyt silloin tällöin, mutta renniet auttaneet ihan hyvin.
Masusta... Täällä mies ihastellut vatsaa, vaikka omasta mielestä muistuttaa vielä lähinnä "kaljamahaa". Suurentuneista rinnoista ollut innoissaan, mutta minä varoitellut, että nauti vielä kun voit, vuoden päästä voi olla rintojen painopiste ihan eri asennossa
Rokotuksista... Täällä otetaan myös perusrokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, mutta influenssarokotteita en ole ottanut itselleni enkä tytölle. Tosin sikapiikki tuli otettua pari vuotta takaperin meille kummallekin. Tytölle otettiin myös rotarokote vauvana, mutta taitaa nykyään kuulua jo tuohon perusrokoteohjelmaan. Tyttö oli mukana myös rokotetutkimuksessa, jossa tutkittiin pneumokokkirokotteen vaikutusta korvatulehdusten ehkäisyssä. En tiedä onko ollut tuon rokotteen ansiota vai onko muuten vain "väljät korvat" tytöllä, mutta korvatulehduksilta on tähän mennessä vältytty lähes kokonaan yhtä lukuun ottamatta. Vesirokkorokotetta en ottanut tytölle ja todennäköisesti en myöskään tällle tulevalle vauvalla. Esikoinen sairasti vesirokon viime talvena. Olen kuullut/ymmärtänyt, että vesirokkoa rokote ei välttämättä anna edes 100 % suojaa. Tytön serkkupojalle otettiin rokote, mutta silti sairastui myöhemmin ihan kunnon vesirokkoon.
Lentämisestä... Varmaankin riippuu odottajan kunnosta ja lennon pituudesta. Jos raskaus sujunut ongelmitta, niin minulla käsitys, että esteitä lentämiselle ei ole. Itse en välttämättä tosin enää puolen välin jälkeen lähtisi pitkille kaukolennoille, mutta olen kuullut, että toiset ovat vielä 6-7 kk:lla lennelleet Kauko-Itään. Ja varmaan lentoyhtiöilläkin on joku raja (8 kk?), minkä jälkeen eivät enää ota mielellään raskaana olevia lennolle mukaan ainakaan ilman lääkärintodistusta (lähinnä kai sen vuoksi, etteivät halua ottaa riskiä synnytyksen käynnistymisestä lennon aikana). Korjatkaa, jos teillä parempaa tietoa asiasta... Itse kävin työreissulla kuukausi sitten Moskovassa (viikkoja silloin 12) ja ongelmia ei ollut. Ainoastaan hillittömät ilmavaivat, mutta niitä mulla on yleensä koneessa vaikka en olisi edes raskaana
Sandemar... Älä turhaan murehdi sellaista mitä ei ole tapahtunut
Vaikka varmasti kaikki meistä jossain vaiheessa murehtii ja pelkää sitä, jos lapsi ei olekaan terve. Kyllä itselläkin takaraivossa jo kolkuttelee ja jännittää tuleva rakenneultra, mutta yritän olla mahdollisimman vähän maalailematta piruja ennakkoon seinälle. Ja jos ultrassa kävisi huonosti ja tulisi huonoja uutisia, niin olen ajatellut, että sitten täytyy vaan pelata näillä annetuilla korteilla ja ryhtyä elämään sen mukaisesti. Ihminen on onneksi sopeutuvainen eläin. Ja oma lapsi on varmasti aivan yhtä rakas oli hän sitten terve tai sairas.
Plääh, täällä on koko poppoo lentsun kourissa. Ei onneksi mikään paha tauti kyseessä, mutta kuitenkin nokka tukossa ja veto poissa.
Huomenna poksuu eli 4 kk tulee täyteen! Jos mä nyt yhtään oon pysynyt taas kärryillä näiden viikkojen suhteen