Santtu82 (oliko se noin?)...mulla takana myös yksi keskenmeno,enkä osaa sen takia tästä raskaudesta vieläkään nauttia tai iloita..vaikka ollaankin jo pari viikkoa yli aiemman raskauden viikoilta,niin silti pelottaa..ens viikolla varataan aika yksityiselle,että pääsee kuuntelemaan sykkiikö siellä sydän vai ei.Oon kuitenkin tonkin asian kanssa aika saamaton,en saanut tällä viikolla aikaiseksi soittaa sitä aikaa,mutta katsotaan jos sinne pääsis omalle lääkärille suht nopsaan ens viikolla.Tuulimuna mua eniten tässä karmii mutta katsoo nyt..
Labrassakin pitäis käydä antamassa pisu ja verinäytteet mutta en ole sitäkään saanu aikaan..ehkä sitten jos tuo raskaus varmistuu niin sitten uskallan jo asennoitua siihen että olen raskaana ja että mun pitää tuo labrakin hoitaa alta pois..
Voihan se olla että tää mun pelko on turhaa,mutta ehkä mä jollain terveellä tavalla suojelen itseäni että jos meneekin taas pieleen..vaikkei sitä menetystä voikaan vähentää asennoitumalla siihen,että mitä jos jotain meneekin pieleen..menetys se on silti ja pahalta tuntuu vaikka olisinkin ollut pessimisti.
Oireeton olen minäkin ollut,siis käytännössä..verrattuna muihin päiviin siis..nyt ei ole kuin tissit aavistuksen kipeät ja ajoittain huono olo.Valkkaria on tullut normaalia enemmän,mutta taas vastaavasti seksihalut on ollu kateissa jo kolme viikkoa..tunnen siitä hirveää syyllisyyttä,koska olemme ollut todella aktiivisia,minäkin,niin nyt ei vaan tee mieli vaikka mitä taikatemppuja tekee..sanoin miehelle että tässä vaaditaan nyt poppakonsteja,pehmittelyä ja motivaatiota.. :ashamed: ja sanoin myös että minua tämä asia painaa varmaan enemmän kuin miestäni,koska minä tunnen syyllisyyttä siitä etten yksinkertaisesti halua..enkä halua ryhtyä siihen hommaan jos ei tavallaan tee mieli yhtään ja mielessä pyörii vain nakkikastikkeen valmistustapa...
Muutenkin tuntuu ihan mielisairaalta...mielialat menee aika äkäseen,ei nyt onneksi vielä mitään ihan mahdottomia muutoksia mutta pääasiassa olen lohduton tuon keskenmenonpelon takia,itkuinen ja herkkä,mutta myös kaikki asiat tuntuu ärsyttävän...stressiä tämä varmaan enimmäkseen on ja sehän ei ole hyväksi,mutta se helpottaa varmaan sitten kun/jos sydänäänet löytyy..
Oireettomia on olleet kälyni molemmat raskaudet,samoin erään ystäväni raskausoireet oli kadonneet kuin seinään ja nyt heillä on terve tyttövauva...Uskon siis siihen että erilaisia raskauksia on ja että hyvin voi mennä loppuun saakka vaikkei oireita tulisikaan..
Kun vaan itse osaisi päättää(tai kun tietäisi),onko nämä pienet oireet parempi,kuin esim jokin kova vatsakipu..no siis totta kai on,mutta tarkoitan kun joku on puhunut että vatsaa nippailee kovasti..itselläni ei mitään vastaavaa ole,pientä vihlontaa toisinaan mutta ei sen enempää..mutta kai tämä huonovointisuus,etominen ja pari päivää kestänyt närästys kertoo että raskaana olen,olkoot sitten tuulimuna tai ei...
Voi kun voisi olla niin onnellinen kuin jotkut on..mutta ainahan voin olla iloinen toisten puolesta,kun en vielä omasta puolestani osaa olla..
Tietääkö kukaan Helsingissä hyvää varhaisultra paikkaa?Femede tai joku vastaava taisi olla joillain ultrapaikka..oliko hyvä ja suositteleeko sitä paikkaa?Eniten haluaisin asiallisen lääkärin joka ymmärtäisi että olen peloissani...
Voikaa sopivasti hyvin!!
Käärö 7+1