Hei kaikille!
Iso :hug:b kaikille suru-uutisia saaneille. Tuntuu, että ne tulee aina ryppäissä.
Omaan oloon ei kummempaa. Kuvotus ja väsymys on väistyneet. Tai no, se normaali vuorotyöstä johtuva on jäljellä, mutta sen saa onneksi nukkumalla pois.
Doppleri on nyt käytössä jo kolmannen raskauden aikana. On se kyllä kätevä vehje, tosin silläkin voi saada itsensä hermoraunioksi. Nyt tässä raskaudessa sain äänet ekan kerran kuuluviin rv 8+4, löytyivät tosi helposti. Nyt on vauveli ilmeisesti vaihtanut paikkaa, ja saa todenteolla etsiä. Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, ja todennäköisesti majailee siellä pohjalla selällään, joten äänet kuuluvat vaimeina ja kaukaa. Huomasin, että täysi virtsarakko vielä vaimentaa lisää.
Edellisessä raskaudessa velipoika teki saman tempun rv 17, ja silloin syöksyin kauhusta kankeana yksityiselle ultraan. Nyt olen ollut maltillisempi, kun lääkäri silloin selitti, mistä se äänien kuulumattomuus voi johtua.
Mulla on nyt tuo pahin keskenmenopelko vähentynyt, kun ollaan ohitettu viikot, joilla ne edelliset on tapahtuneet. Tilalle on tullut pelko, että np-ultrassa paljastuu jotain kauheaa. Verikokeisiin tai muihin jatkotutkimuksiin en mene, ellei turvotus ole huimissa mitoissa. Ikäni puolesta tuo verikoe aiheuttaisi melkein automaattisesti hälytyksen. Mulla np-ultra on ensi viikon maanantaina, silloin on arviolta tasan rv 12.
Tikkipää Ei se maha yleensä tunnut vielä rv 10. Riippuu vähän kohdun asennosta ja muutenkin ruumiinrakenteesta, milloin alkaa puskea itseään ulospäin. Mulla raskaus näkyy todella myöhään, yleensä vasta rv 24-26. Viimeksi ehdin jäädä töistä pois rv 30 ilman, että työkaverit tiesivät mihin lähdin. No, 90% on miehiä, joten eivät välttämättä osaa katsoa sillä silmällä.
Meillä ei ole siis tapana huudella näistä raskauksista, kukaan ei vielä tiedä. Ei lapset tai sukulaiset, ainoastaan minä ja mies ollaan tietoisia. Lapsille kerrotaan, jos np-ultrasssa kaikki näyttää hyvältä. Tähän on syynä tuo kolmen vuoden takainen kohtukuolema. Siitä päivästä lähtien kun lapset tietävät, on heillä ajatuksissa jälleen se vauvan menettämisen pelko, tästä on kokemus edellisestä raskaudesta. Halutaan siis säästää heitä mahdollisimman pitkään. Huhtikuuhun kun kuitenkin vielä aikaa.
Sukulaiset ovat aina kauhistelleet meidän lapsilukua, ja sieltä ei ole mitään positiivista kuulunut enää kolmannen lapsen jälkeen, joten näkevät tilanteen sitten kun sen aika on. Muutenkin ollaan aika vähän tekemisissä, johtuen meidän molempien vuorotyöstä ja pitkistä välimatkoista. Harvoin ollaan vapaalla silloin kun "normaalit" ihmiset tapailevat toisiaan.
Ikäerosta Meillä tulee esikoisen ja kuopuksen ikäeroksi huimat 16v. En voi uskoa, että meidän ensimmäinen vauva on jo rippikoulun käynyt. Toka on nyt 13v, kolmas 12v, neljäs 9v, viides 6v, kuudes enkelipoika 4/07 ja seitsemäs on nyt 2v 2kk.
Pirteitä syyspäiviä teille kaikille!
Scala ja Toivo Itunen rv 11