Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**

Allie mun kaverilla oli vuotoa joka alkoi just noihin samoihin aikoihin. Kesti vissiin jonku aikaa. Poika syntyi hänelle =) et eipä sitä oikeesti mistään tiedä mikä sieltä putkahtaa ennen ku näkee. Omalla kohdalla veikkaan vauvaa ja luulen olevani aika oikeessa...

Tosta karvankasvusta just pari iltaa sit puhuttiin kotona ku kuopus haluu aina rasvata mun kintut ni huomasin et hyi hitto mitkä karvat. Ihan sairasta. Tyttöki nauro ihan kippurassa muistan et jonku raskauden aikana mulle tuli ihme poskivillat. Kylmällä nous pystyyn ni oli kyl aika Roopen näkönen naama... Kaikkee sitä pitää kestää!

 

Ei tarvitsekaan mennä huomenna sinne lääkkeelliseen tyhjennykseen, vuoto alkoi tänään aamulla. Parempi näin, saa olla rauhassa kotona. Parin-kolmen viikon kuluttua pitäisi varmistaa asia raskaustestillä.
Hyvää jatkoa kaikille ja vauvantuoksuista huhtikuuta!!

 

Np-ultrassa käyty. Kaikki oli hyvin. Edelleenkin löytyi yksi vauva Koko vastasi päivälleen viikkoja ja la on nyt sitten 4.4.11.
Niskaturvotuskin oli ihan normaali. Kylläpä helpotti omaa oloa. Nyt vaan sitten pitäis alkaa kai kertomaan vauvasta...
Ihan kun olisin tuntenu tänään liikettä mahassa Tai sitten se oli mielikuvituksen tuotetta. Tosin edellisessä raskaudessa liikkeet tuntu tosi aikaseen 13-14 viikolla.

Donnanen rv 12+2

 

Vieläkin oli tullut lisää suru-uutisia tähän kejtuun. Voimia todella paljon vauvan menettäneille:hug:.

Myös iloisia ultrakuulumisia oli tullut:flower: Oma ultra onkin sitte viikon päästä....sitä odotellessa. Mulla on nyt jo niin iso pömppis,että ukko on aivan varma siitä, että tuplat paukahtaa opcorn:

Karvojen kasvusta: täälläkin sais tunnin välein ajella säärikarvoja. Ei vaan huvita yhtään. Onneks ei enää voi kulkea mekoissa, eli saavat mun puolesta kasvaa, ajelen ehkä kerran viikossa-parissa. Meillä sentään ukko on niin karvainen ite, ettei pienestä hätkähdä

Vielä oli muuten uusia odottajiakin tullut, tervetuloa :flower:

Nyt saunaan ja typyä kylvettämään :wave:

J-t ja Möttönen rv 10+3

 

Heippa! Jospa minäkin uskaltaisin vihdoin liittyä mukaan,seuraillut olen taustalla kyllä jo alusta asti Minulla olisi la. 12.4 eli nyt 11+1 viikkoja. Lapsia perheessä on valmiiksi -05 -07 ja -08. Välillä vähän hirvittänyt kun pieniä näin monta,mutta pikkuinen mahassa jo niin tärkeä. Vähän paniikkia oli ilmassa tässä alkuviikolla kun ei saatu sydänääniä neuvolassa kuulumaan ma. eikä ti. ja sitten tänä aamuna pääsin ultraan tarkistukseen. Onneksi kaikki oli hyvin,kivi putosi sydämeltä! Ensi ma. sitten olisi taas ultra (nt). Kiva kun pääsee usein toista kurkkimaan.

Viva ja A-V 11+1

 

Suuri halaus Cheetah ja Aspen ja kiitos tsemppauksesta muille. Mä en enää saa tähän ketjuun tulevia viestejä. Jos joku tällaisen kokenut haluaa jutella olostaan tai surustaan, niin voimmehan perustaa huhtikuisista pudonneiden tukiryhmän tuonne km-osastolle. Nyt meen yksin pimeään komeroon vollottaan.....tai ehkä kuitenkin tuohon miehen kainaloon silitystä saamaan. Onneksi on sentään rakkautta! Hyvää syksyä kaikille! ginger

 

onpas kurjaa, että huhtimammoja tippuu vieläkin listalta jaksamisia kaikille.
ja buam tervetuloa!

Santtu 82ko se kyseli kotidopplereista? meillä toi angelsounds, ja oon ihan tykänny. iteltä sain äänet kuuluviin yllättäen 10+6 tuhtista uimarenkaastani huolimatta ja mieskin kuuli pikkuisen äänet :heart:

sitten vähän karumpia uutisia omasta navastani.. neuvolatäti soitteli tiistaina veriryhmän vasta-aineistani. edellisessä raskaudessani siis tämä harvinainen "herkku", veriryhmäimmunisaatio, ja olin jo silloin niin paskana henkisesti, että järki meinasi loppua täysin, vaikka asia oli tiedossa, mutta eteni hitaasti loppuraskauden kahden-kolmen viikon kiihdytystä lukuunottamatta. kakkonen leikattiin tuolloin rv 36+1 ja veri vaihdettiin alle vuorokauden ikäisenä kokonaan, jatkuvaa valohoitoa 4 valon turvin sekä trombosyyttitankkauksin. "terveen" paperit tulivat n. 4kk ikäisenä ja sai huokaista helpotuksesta.

nyt tämä paska siis uusiutunut, olikin jo arvattavissa mutta hajottaa siltikin. verikokeitten mukaan aiemmin riesana ollut vasta-aine anti-D oli saanut kaverikseen anti-c:n, eli nyt näitä on kaksi. lisäksi lähtötaso oli 256. en tiedä itkiskö vai nauraisko, tuntuu niin uskomattomalta kun tämä on muutenkin harvinainen raskausajan vaiva. viimeksi kuitenkin lähdettiin titteri (vasta-aineen mittanimike) 1:sestä, ja hoitoon otettiin ku titterit nousivat 16:toista. nyt siis normaalia raskaampi tie kuljettavana, kun raskaudessa muutenkin piisaa murehdittavaa.
ei siis mitään varmuutta, menehtyykö vauva anemiaan jo raskausaikana vai aiheuttaako valtava punasolujen hajoaminen korkean bilirubiinin avulla aivovaurion, joka näissä veriasioissa on siis vaarana. eikä tietoa miten pitkälle päästään raskautta, niin ettei mitään ole enää tehtävissä. viime raskaudessa sain kohdunsisäisen verensiirron suoraan vauvan napanuoraan. siitä piti olla apua jopa kahdeksi viikoksi, minun tapauksessani 3 päiväksi. näinpä juuri.

toivottavasti perjantain np-ultrassa selviäisi jotain, mikä voisi selvittää jatkoa edes vähäsen. mullehan oli merkitty ylimääränen lääkärinkäynti ultran yhtyteen.
olen vain jo valmiiksi ihan loppu tässä asiassa, vituttaa ja itkettää kokoajan. edellisessä raskaudessa kannustettiin, että älä ajattele pahinta, kaikki menee hyvin. en vain jaksa olla hymy naamassa, kun ajatukset juoksee näivettyvän vauvan ympärillä kokoajan. ajatus tuntuu kauhealta, oma elimistö yrittää tuhota masussa kasvavan viattoman vauvan, koska se on "vieras"! ajatteleppa siinä positiivisesti, vaikka kuinka kannustetaan?

saattaa kuulostaa kauhealta teidän muiden mammojen lukemana, olen vain jo vellonut tätä asiaa edellisen raskauden ajan. tuntuu turhauttavalta miettiä mitään vauvaan liittyvää, kun takaraivossani asti pohdin, että miten pienestä lapsesta voi laittaa kuolinilmoituksen.

anteeksi omanapaisuudestani, mutta en voi puhua tästä oikeen kellekkään, kun raskaudesta ei oikeen kukaan tiedäkkään.. ja mies ei ymmärrä, hänen mielestään tämä on turhaa miettimistä.. hormonit edesauttavat kauhukuvia, joten täällä onkin sitten tosi kireä tunnelma.
jospa perjantaina sitten.. jotain uutta.. huoh.

anteeksi vielä
heituska 11+4

 

Heituska ei tässä osaa oikein muuta sanoa paitsi suuresti VOIMIA :hug: Toki meille saa jutella asiasta sitä vartenhan tää pino täällä on

Hyvin taas kuului eilen sydänäänet masusta. On se vaan niin lohduttavaa kun ei liikkeitä vielä tunne.

Koskas muuten olette tuntenu ensimmäisä liikkeitä??

Yaden ja itu 10+0

 

terkkusia täältä,vaikka oon ajoittain lueskellu tätä palstaa,eli hengessä ollaan mukana silti vaikken ehdi kirjotellakaan!
halauksia kaikille,varsinkin menetyksen kokeneille!!

np-ultra kuulumisia täältä,eli kaikki hyvin,nauratti kovasti kun toinen siellä heilui ja touhotti.niskaturvotusta ei juuri nimeksikään ja vauvalla pääperä mittaa huimat 5cm.

voikaa hyvin ja nauttikaa!

Kääryle rv 12

 

Minäkin käyn vähän taas jätämässä itsestäni jälkiä!

Pahoittelut kaikille huhtikuisista tippuneille :hug: Toivottavasti nyt alkaa olemaan tippumiset tässä!

Onnittelut hyvistä ultra kuulumisista monille! :flower:

Heituskalle paljon paljon voimia, toivotaan että kaikki menisi hyvin!

Täällä olo on mitä mahtavin! Ihme ja kumma. Virtaa alkaa taas löytymään enemmän ja pahoinvointi on kokonaan tipotiessään, ainakin toistaiseksi. Nyt tuntuu taas niin ihanalta olla raskaana :heart: Tänään yksi kaveri kysyi olenko raskaana, kuulemma näkee masun muodosta jo että pikkuinen majailee masussa. Huomaan itsekin että maha on muuttanut muotoaan, vaikkakaan maha ei ole sinäänsä erityisemmin kasvanut. Itse olen kuitenkin aika pikkuinen niin pienenkin pömpötyksen huomaa. Täällä ei ole np ultraa, enkä kyllä sinäänsä sillä mitään olisi tehnytkään, mutta vauvaa olisi kiva ollut käydä moikkaamassa. Seuraava ultra on siis rakenneultra, joka vasta 8.11.

Nyt nukkumaan, huomenna tuleekin meidän pikkuisen kummivanhemmat kylään, joten pitää saada ladattua akkuja!

Pikkis ja Salamatkustaja 12+0 POOOKS! :heart:

Ainiin mulla on ihan tosi poika olo! Raskaus tuntuu jo nyt ihan erilaiselta kun esikoista odotellessa. Katsotaan sitten huhtikuussa osuiko oikeaan. Ja olisi kiva että laitettais etusivulle kumpi olo ja/tai lupaus on kenelläkin =)

 

Tervetuloa mukaan ViVa :flower:
Meillä muuten myös kolme edellistä ovat kaikki vielä "pieniä", syntyneet 10/06, 04/08 ja 12/09. Ja muitakin oli, joilla lapsia monta peräkkäin, joten vertaistukea ainakin löytyy.

Heituskalle ihan hirmuisesti voimia :hug: Tuo on varmasti aivan kauhea tilanne ja varmaan ihan mahdottomuus ajatella koko ajan positiivisesti. Ja tuntojasi saat ilman muuta tänne purkaa niin paljon kuin siltä tuntuu.

Adrianna ja kirppu 11+5:heart:

 

Nyt se on sitten käyty odotettu ja pelätty np-ultra. Kaikki oli niin kuin pitikin. Siellä pieni liikkui kovsti ja heilutti käsiäja jalkoja, haukottelikin :heart: ultraaja kysyi halutaanko kuulla niskapoimumittauksen tulos, koska ei mennä seulontoihin. Ihan oli normaali turvotus. Neuvolan laskujen mukaan mulla olis viikot 11+6, mutta mun omat laskut ja ultra olivat samat eli 12+1. Laskettu aika ei kuitenkaan muutu, joten mulle voi Snowball laittaa sen 7.4 niin olen sitten neuvolakortin kans samoissa lukemissa. Tuntuu vaan pöljältä nyt muka peruuttaa päivissä kun kuitenkin tietää mitä sikiön koko oikeesti vastaa. Minä luulin että tää ultraus tehdään alakautta mutta vatsan päältä ultrattiin. Onneksi, koska ultraus kesti 25 min. Oli aivan mahtava ultraaja. Koko ajan kertoi mitä näki ja haki hyviä kuvakulmia. Nyt on muistona 6 kuvaa pikkuisesta =) Pää-perämitta on 56,7mm. rakenneultra-aika varattiin samalla ja se on sitten 25.11.
Heituska :hug: voin vaan kuvitella miten kauheelta sinusta nyt tuntuu. kaikki raskauden suhteen noin epävarmaa. En löydä sanoja miten voisi lohduttaa.
ViVa tervetuloa1

 

Tervetuloa uusille!!

Ja heituska:hug: Voimia sinne!! Tänne saa purkaa niin hyvää kuin huonoa oloaan hyvällä omallatunnolla!!!:heart:

Tänne on tullut riesaksi huimaaminen...:| Ei yhtään mukavaa, tuntuu ettei autollakaan uskalla ajaa kun päässä vaan heittää. Noh aamulla tuli kuitenki käytyä verikokeissa, olikohan niitä nyt 7 putkiloo ja 2 putkiloo pissaa... Osallistuin siis siihen seulontaan. Np ultra onneksi lähenee, se olis 7.10 ja rakenneultra on mulla 2.11. Neuvola onkin jo ens viikolla. Nyt kun mulle tuli toi huimaus vaivaksi, niin rupes pelottamaan että masussa ei olekaan enään elämää...:ashamed: Viimeksi kun sain kesällä sen keskenmenon niin aloin niillä main kärsiä huimauksesta, kun pikkuinen oli kuollut mahaan. Eli kerkesin kärsiä siitä parisen viikkoa ennen kun ultralla todettiin pieni elottomaksi.:| Mieli ei siis ole täällä kovinkaan korkealla... Onneksi on neuvola ensi viikolla ja kuulee pienen sydänäänet!!!

Nyt täytyy lähtä kehittelemään jotain sapuskaa itelle ja tytölle ja sitten painua päikkäreille ennen lapsen hoitoon vientiä ja omaa iltavuoroa...

liinukka83 ja nimetön 10+2

 

Heituska : Hirmuisen paljon voimahaleja sinulle :heart: Voin kuvitella itseni samaan tilanteeseen, miettimässä samoja asioita. Kuten kaikki muutkin sanoo, että toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat terveen pienokaisen elämääsi

Mulla oli äsken neuvola, otettiin myös verikokeet ym. Painokaan ei ollut noussut, itseasiassa tais olla tippunut edellisestä, huh! Lopuksi kuunneltiin sydän ääniä, jotka, luojan kiitos, kuuluivat pienen etsimisen jälkeen! Mulla on ollu pitkään sellanen olo, että onkohan siellä massussa ketään ja ultraakin pitää niin pitkään vielä odotella. Mutta nyt se on varmistettu ja yhtä hymyä täällä ollaan
Kunhan tästä pahoinvoinnista ja liiasta väsymyksestä päästään yli, niin tästä tulee varmasti ihanaa!

Pippuri ja Tiuku 9+6
Huomenna poksahtaa kymppi täyteen, jjei

 

ihania ultra kuulumisia, noita hyviä uutisia on kiva kuulla.. :heart::heart: tervetuloa uusille.. :wave:

meillä kans mini ikäero tulossa; elikkä esikko täyttää just 5.v., ja kuopus on 8kk:tta joten ikäeroks tulee 1.v.+4 kk:tta..

lähinnä nyt vaan alkanu nousta huoli synnytyksestä, koska edellinen oli NOPEA; ehdin olla sairaalassa vain puoltoista tuntia ja poika synty.. ei sinällään siis synnytys mietitytä, mietityttää et ehdinkö sairaalaan?? toivotaan.. tulee varmaan ihan jännä synnytys.. toivotaan ettei isäntä joudu kätilöks.. täytyy ottaa vissiin vähän ennakkoa lähtöön, ku viimeks huomasin et mä oon niin hemmetin sitkee sissi; ettei oikeestaan avautuminen tuntunu miltään (sairaalassa 6 centtiin oli jo auki saapuessa) , ainut mikä teki tiukkaa oli ponnistus, mut sekin oli ohi 2 minuutissa.. eli luomuna tuli poika ja tääkin tulee ehdottomasti luomuna..

onko muita "sadisteja" ketä aikoo luomuna hoitaa homman kotiin?? veikkaisin et tää herättää paljon keskustelua, ja sitä toivonkin.. ja se on mun henkilökohtanen mielipide, et luomuna on paras (esikko synty epiduraalilla, mut en tykänny).. mut haluan nostaa keskustelua, enkä kenenkään pelkoa/kivunsietoa, millään tavalla mitätöidä; kukin tyylillään..

ja mulla on vahva poika olo.. sama se kyl kumpi tulee, kunhan vauva..

 

Hoksasin tuossa juuri että kun mulla on rakenneultra tollon 2.11 niin eihän mulla ole viikkojakaan sillon vasta ku 16.:O Täytyypä ens viikolla neuvolassa kysästä asiasta et miten ovat mulle ajan laittaneet jo noin aikasin ja kysästä et kannattaisko mun vaihtaa se...

 

Heippa,

Mä tosiaan niitä doppleri kokemuksia penäsin ihmisiltä. Tilasin alkuviikolla dopplerin lopulta itselleni, koska ajattelin että 50 euroa on pieni hinta mielenrauhasta, jonka saa sitten jatkossakin joka kerta, kun sitä tahtoo. Tänään aamulla mies haki postista Angelsounds laitteen ja alettiin heti sörkkiä masua ennen hänen töihin lähtöä.

Ilmeisesti tällä kotilaitteella on todentotta helpompi löytää sydänäänet, kun on tyhjä rakko eikä toisin päin. (Joskus oon kuullut, että sairaalassa halutaan nimenomaan täysi rakko... Voin olla väärässä, mutta näin oon kuullut.) Etsin "laukkaavia hevosia" ja pientä sydämensykettä lähemmäs 10-15 minuuttia. Ei löytynyt. Itku meinasi jo päästä, kun masusta kuului vain hurinaa ja oma syke. Argh! Mieheni tarttui sitten koneeseen kiinni, otti kuulokkeet päähänsä ja hymyili hetken päästä. Sitten hän ojensi luurit mulle ja siellähän se pieni sydän pumputti. Ääni oli aika kaukaa tuleva, mutta ihan selvä kuitenkin.

Olen niin iloinen, että päätin tilata tuon laitteen. Yksikään euro siinä ei mennyt hukkaan! Nyt tiedän, mihin turvaudun ennen 5.10. tapahtuvaa ultraa ja ehkä senkin jälkeen, jos tulee pelkoja etten enää olekaan raskaana... Ihan vehje, kertakaikkiaan! Suosittelen kaikille, joita jännittää!

Kaikista kammottavinta keskenmenon pelossani on ollut se, että olen kärsinyt tästä alkuraskaudesta niin kauhean paljon. Oksennellut kuukauden, ollut sairaalassa vajaan viikon ja kotipotilaana jo pian 5. viikkoa... Tuntuisi aivan järkyttävän kohtuuttomalta, että ei tämän kaiken päätteeksi saisikaan lasta. Se olisi vääryys!

Miten muut, miten teillä on pahoinvointi loppunut? Onko se loppunut niin kuin seinään, ihan yhtäkkiä? Heräätte joku aamu ja pum, ei olekaan paha olo? Ja suunnilleen mitkä viikot teillä on ollut, joilla on helpottanut?

Mun pahoinvointi on muuttunut sairaalareissun jälkeen siten, että en ole enää oksentanut. Mutta se johtuu pitkälti siitä, että pakotan itseni syömään jotain pientä tunnin välein. Tosin se on oikeasti pakottamista ja oksennus pyörii kurkussa koko ajan silti. Olo on siis periaatteessa koko ajan yhtä kammottava kuin yrjöillessä, että en voi tehdä mitään muuta kuin maata ja olla. Siispä haen lisää saikkua sunnuntaina jos ei homma parane.

Mietin vaan, että voisiko tää pahoinvointi jatkua vaan sen takia, kun ei pysty syömään kunnon ruokaa? Vai loppuuko se todella sitten niin nopsaan, että sen huomaa heti ja voi alkaa taas syödä hyvällä ruokahalulla? Jotkut aamut on nimittäin olleet jo parempia kuin toiset, että ei ihan niin voimakkaasti ole yrjöttänyt. Tosin, oon syönyt pahoinvointilääkkeitä sairaalasta päästyäni, joka on varmaan ainakin osin estänyt sen oksentelun.

Tälläisiä kuulumisia täällä!
Santtu ja katkarapu 10+3

 

Alkaa itsekin miettiä vieläkö raskaus jatkuu näiden uutisten jälkeen. Toisaalta oireet jatkuu, kipeät rinnat ja etova olo.. Ultraan pääsen vasta vajaan kuukauden kuluttua ja päätettiin miehen kanssa ettei kerrota isovanhemmille ennen sitä ultraa. Että on sitten ihan varma juttu. Mies haluaisi kyllä kertoa jo
Ummetus taitaa pikkuhiljaa helpottaa.. Joutuu vetää vatsaa sisään ettei näy pömppö
Onko muut lopettaneet kokonaan kahvin juonnin? Itse juon edelleen sen aamukahvin, en muutenkaan enempää ole juonut päivässä.

cissus 9+0

 

äizikkä: Mä oon ajatellu synnyttää luomuna. Eihän sitä silti koskaan tiedä, mutta se ois aikomus, ja varsinkaan epiduraalia en halua. Ajattelin tilata tommosen "synnytä rentoutuneena" cd:n ja muutamia levyjä rentouttavaa musiikkia, jos ne vaikka auttais. Ammeeseen varmasti haluan lillumaan... Ihana ku pääsen synnyttään tuone oulaskankaalle, sielä kun ollaan "luomumyönteisiä", ja veteen synnyttäminenkin on mahdollista.


Mun täytyy vissiin rueta velliruualle aamupäivisin ainaki, ku sen saan helpommin alas. Vaikka aika hitaasti, mutta kuitenki. Suolakeksit menee kyllä kans, mut ei kovin hirveästi voi. Munavelliä vetelen nyt, ja taitaa olla että sitä pitää rueta keittelemään useamminki. Ainaki terveellisempää kuin suolakeksit.
Illat kun on helpompia, pitäis vissiin rueta syömään jotain hyvin tukevaa (rasvaista ja vähähiilihydraattista), ettei aamulla (tai no päivällä..) olis niin nälkä joka tietysti pahentaa.

 

äizikkä kyselit aikooko joku synnyttää ilman kivunlievitystä. Mä en ainakaan aio Epiduraali sit sopivassa vaiheessa ja täts it. Voi sit käyrältä kattoo et aiku sattuu... Mut sen meinaan tehä et oon pystyssä niin kauan ku vaan kestän. Sit letku selkään ja rentoutumaan joo,synnytyshän on aina tosi rentouttava kokemus...
Välil tulee mieleen hassu juttu viime synnytyksen jälkeen ku mulle ei ollu osastolla paikkaa ja mentiin sit tytön ja ekaa kertaa isäks tulleen mieheni kaa johki ylijäämä huoneeseen kunnes jostain vapautuu . Ite aattelin vähä pötköttää siin synnytyksen jälkeen ja isä oli muuten vaan ihmeissään ni heti ku päästiin sinne huoneeseen istahtaa ni hoitaja siin että kyllä sitä lasta saa pitää sylissä, ottakaa vaan joo... Kumma tyyppi. Vauva siin nukku ihan tyytyväisenä ni en kattonu tarpeelliseks roikottaa sitä kainalossa just sillon. Kauheesta mokastani huolimatta se on nyt ihan reipas eskarilainen ilman sen suurempia tunne-elämän häiriöitä :stick:

 

neliapina mulla taas katto kieroon synnärillä ku kakkonen oli syntyny, ja tokasin etten aio ottaa vauvaa viereen nukkumaan, se on kuulemma nykyään paras vauvalle.. (tuttavan äiti kierähti vauvan päälle, vauva kuoli..) ite en oo ikinä vauva vieressä nukkunu, enkä tee nytkään.. siis vauva nukkuu kyllä vieressä, mut omassa sängyssä..

orion- ei välttis tarvii kuunnella mitään "rentoudun" cd:tä kuuntele mistä ite tykkäät.. nim.kakkonen synty "hevillä".. ja mä viimeks rentouduin vaan sängyssä maaten, ja syvähengityksellä, ja meditaatiolla.. enkä harjotellu etukäteen asiaa mitenkään, tuli luonnostaan..

 

Täällä ollaan sairiksella. Jouduin eilen töissä kolariin. Maha meni mutkalle ratin päälle jne. Työterveyden kautta ultraan, jossa todettiin sikiön olevan hengissä. Aika nopeasti vauvan kyllä tutki. Onneksi maanantaina on np-ultra.

Tää on mun pahin pelko, ja pahenee vain raskauden edetessä, nythän se vauvanalku on vielä niin pieni, että on suht hyvin turvassa. Saas nähdä kauanko pystyn töissä olemaan. Lisäksi yötyössä on mukana jatkuva väkivallanuhka.

Kivunlievityksestä En ehkä ole sadisti, mutta pieni masokisti minussa varmaan asuu. Neljäs lapsi syntyi vahingossa ilman kivunlievitystä ja kätilöä, sairaalassa kylläkin. Isä otti vauvan vastaan, kun kätilö ei mun puheita uskonut, kun sanoin, että vauva syntyy NYT. Lähti sitten vaan pullakahveille. Papereissa merkintä synnytyksen kestoksi 1h 22 min, ja lisämerkintä tulevia synnytyksiä varten "ei saa jättää yksinään, nopea synnyttäjä".

Viidennen lähdin sitten koemielessä synnyttämään ilman kivunlievitystä, ajattelin, että jos menee yhtä nopeasti niin pärjään mainiosti pelkän kuuman suihkun voimalla. Niinhän siinä kävikin. Tunnin olin suihkussa, josta tulin ponnistamaan. Synnytyksen kesto tällä kertaa 1h 35min.

Kuudes lapsi synnytettiin sitten aikamoisessa pöhnässä. Ei minulta juuri kyselty. Kyse oli tästä meidän kohtuunkuolleestä Väinö-pojasta. Kätilön sanoin:"kun ei lapsesta tarvitse välittää, niin kaikki aineet peliin". Kuulosti kyllä ihan hirveältä.

Seitsemäs syntyi ilokaasun voimalla, kun tuntui, että synnytys alkaa kestämään. No, minun mittapuulla se oli hieman pidempi, 2h 46min. Tulevan synnytyksen suhteen ei ole vielä mitään suunnitelmaa. En ole kivunlievitystä vastaan, mutta ilmankin olen selvinnyt, joten sen näkee sitten.

Vauvojen painosta Aikaisemmat ovat painaneet syntyessään

1. 3680g
2. 3300g
3. 3510g
4. 3580g
5. 4005g
6. 4300g (pituus 56cm!)
7. 3460g

heituska Aika hurjan asian kanssa sinäkin tätä raskautta joudut läpikäymään, voimia matkalle kohti huhtikuuta.

Minäkin toivon, että täällä voitaisiin kirjoitella ikävistäkin/surullisista mieltä painavista asioista. Niitäkin on varsinkin toista tai useampaa lasta odottavalle ehtinyt kertyä. Helmikuisissa kun kirjoittelin ennen keskenmenoa mm. kohtukuolemasta, niin siitäkään ei joidenkin mielestä olisi saanut kirjoittaa. Ensiodottajille kuulema pitää sallia ne ruusunpunaiset silmälasit.

g-l-h Tuo oma ketju tuonne km-puolelle ei ole ollenkaan huono idea. Ennen toista keskenmenoa kirjoittelin lokakuisissa, ja silloinkin tuntui, että meitä putosi matkasta todella monta. Löysimme sitten itsemme samasta ketjusta tuolta keskenmenopuolelta. Mielestäni kirjoittaminen sinne helpotti, kun joku toinenkin kävi parhaillaan samoja tuntemuksia.

Nyt kun lokakuu lähestyy, tulee hieman haikea olo, kun jos tuo raskaus olisi saanut jatkua, meillä olisi pian vauva sylissä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä se aika menee uskomattoman nopeasti, nyt on jo kesäkuisillakin lista alkanut.

Loppuviikon olen metsäleskenä. Mies lähti vanhimman pojan kanssa maalle metsästyksen aloitukseen. Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Scala ja Toivo Itunen rv 11+3 (joka on jo ikäisekseen kokenut paljon)

 

äizikkä: Toki sitä musiikkia mistä ite tykkää. Mulle nämä rentoutusmusiikit onki just hyvä, tykkään kuunnella. Voishan sitä toki vaikka koota levyllisen parasta muutakin musiikkia, jos sit sattuu vaihtelua kaipaamaan. En oo meditaatiota harrastanu, vois sitä rueta harrastamaan välillä, ihan muutenki ku vain synnytykseen valmentautumiseen. Ukko meillä meditoiki ainaki kerran viikossa, useamminki jos ehtii.

 

Joku kahvin juonnista kyseli.... Mulle kahvi on tällä hetkellä tai ollut jo tovin aivan hirvee juttu!!! Jo pelkkä haju on saanut oksennuksen likitulkoon suuhun.... :-/ Alkuviikosta jouduin sitä juomaankin kun naapurissa oltiin.. Ja kyllä se maistui paaaaaaljon pahemmalle, mitä haisi.. *yööööks* Eli olen täysin kahvi poikotissa... Tosin en sitä normistikkaan hirveesti juo..

Täällä on juteltu edelllisten lasten painoista.. Mun edelliset: 4450g,3310g,3400g ja 4230g.
Mutta hei päänympäryshän loppupeleissä ratkaisee! Joten kertokaahan minkä kokoisia päitä lapsillanne on ollut?? Meillä tämä kuopus on ollut muita isompi hattukoolla 38.5!!!

Ja täytyy sanoa että tää juttu vähän kaivelee tuolla takaraivossa.. Tulihan neiti sieltä hetken punnaamisen jälkeen, mutta tuskan takana... :-/ Esikko oli isoin tuon 4450g, mutta pää oli vain 37! Tuli paljon "helpommin"..... Luulen että nyt tehdään kokoarvio samoin kuin edellistenkin aikaan.. Ja tulen vaatimaan että käynnistys olisi viimeistään Laskettuna...

Tosin toisiksi nuorimmaisella sairastuin hepatoosiin ja sen takia kuopuksenkin aikaan olin siitä tarkkailussa... Nyt ekat verikokeet sen tiimoilta otetaan jo sokerirastuksen yhteydessä! Jos vaiva uusi synnytys käynnistetään jokatapauksessa ennemmin....

Onko muilla ollut hapatoosia ennemmin?

 

Synnytyksestä oli puhetta ja mulla ensimmäinen käynnistettiin, niin en osannut toisen kohdalla varautua, että tulisi niin nopeasti. Meiltä on matkaa sairaalaan n.70km ja kakkosestä lähdettiin kotoa n. klo 8.00 ja poika syntyi 8.58 Eli sairaalassa oltiin n.10-15 min. ennen pojan syntymää :O Synnytyksen koknaiskesto oli jotain hiukan alta kaks tuntia ekasta supparista. Ponnistus oli 2min. Tästä sit hiukan pelästyneenä kolmosesta lähdettiin heti kun ensimmäinen supistus tuntui ja ehdittiinkin sitten olla sairaalassa melkein kaksi tuntia ennenkuin poika syntyi. Kokonaiskesto oli 3h. Eli tuntui tosi pitkältä. Kolmonen syntyi ns. avotarjonnassa ja kätilö sanoikin, että se "hidasti" synnytystä, tässä tapauksessa onneksi. Hyvin mahtui silti alakautta syntymään. Eli oon varmaan kanssa aika nopea synnyttäjä, saas nähdä kuinka seuraavalla kerralla käy... =)
Niin ja päänympärykset meidän lapsilla olleet 36,5 , 37 ja 37,5.