kuulumiset luettu
täällä eilinen meni tupareita viettäessä, jouduin turvautumaan pieneen vilppikonstiin, kun en halua "suuresta salaisuudesta" vielä mainostaa. ostin itselleni alkoholitonta siideriä, ja nautiskelin sitä pitkin iltaa eikä kukaan epäillyt mitään. saa nähdä tuleeko myöhemmässä vaiheessa sanomista, kun vauvamasu paljastuu, että olisin juonut odottaessani. jännityksellä odotellaan sitten. en vain jaksa selitellä mitään vauvasta, ja varsinkaan kun mummot ja papat eivät vielä tiedä mahdollisesta kolmannesta tulokkaasta. esikoiselta kävi niin, että asuessamme vielä vuokralla, naapurissamme asui oikeasti vajaa nais-ihminen oli ilmeisesti tonkinut roskiamme ja löytänyt raskaustestini. hänen asiansa oli ilmoitella asiasta kuntamme juorukeloille ja salaisuus kiiri 100km päähän juoruakan tyttärelle, joka tietenkin sattui olemaan töissä tätini kanssa samalla työpaikalla. tätini tietenkin soitti äidilleni ja onnitteli mummoutumisesta. äiti sitten tietenkin soittamaan minulle, että mitä ihmettä, onko uutisessa jotain perää.. itseäni otti niin päähän, kun asia levisi tälläistä kautta muiden tietoon. pienen paikkakunnan ihanuuksia :heart: tästä entisestä naapurista saan vieläkin päänsärkyä nähdessäni hänet, tapaus on oikeasti kummallinen ja lapsetkin otettu huostaan aikaa sitten..
Sinnlos ei ole tarkotus pelotella, immunisaatio on onneksi tosi harvinainen. kohdunsisäinen verensiirto, jonka kakkosen aikana sain, tehdään vain n. 10 äidille vuodessa. useimmilla siis vasta-aineet eivät aiheuta mitään suurempia tapahtumia verikoe-kontrollien lisäksi. itselläni vasta-aineet vain kovin äkäisiä ja nousivat viimeksi "räjähdysmäisesti" ja aikaistuttivat synnytystä. kyllä tässä vähän meinaa pelottaa miten käy, koska vasta-ainepitoisuus vastaa nyt sektiopäätöksen tasoa, ja viikkoja vasta 12+1. päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.
Allie81 joo, äitini on joskus maininnut neljän alatiesynnytyksen kokeneena, että ei se niin herkkua ole
itsestäni vain tuntuu, että jään tavallisesten synnytyskertomusten ulkopuolelle, kun en tiedä semmoisen kulusta mitään. ja kaikki tuttava äitini, joiden kanssa olen tekemisessä, ovat kaikki synnyttäneet alakautta
on mullakin päänvaivat
omista sektiokokemuksista positiiviset fiilikset, esikoilta olin ekalla vaunulenkillä n. 1,5 vkoa sektiosta ja parantuminen oli nopeaa. ongelmia aiheuttivat tikit, jotka painoivat mahaani enkä voinut imettää esim. istualtaan ollenkaan. tikit poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta ja sitten oli paljon helpompi olla.
kakkosen sektiosta parantuminen vei n. 3 viikkoa, haava ei lähtenyt parantumaan ihan niin nopeasti. laiminlöin itse vähän suihkuttelua ja ilmakylpyjä. kakkonen oli parisen viikkoa valohoidossa, ja kävin kolmesti päivässä imettämässä poikaa sairaalassa, aikaa ei tuntunut jäävän enää itselle ollenkaan ja väsymys sekä stressi painoivat mieltä, sekä bilirubiinin hidas lasku ja takapakit kotiuttamisen suhteen.
kun kakkonen vihdoin pääsi kotiin, ja tavallinen ihanan tylsä kotiarki alkoi koko perheen voimin, paraminen alkoi nopeasti ja jaksoin keskittyä enemmän itseeni.
ääh, mies lähtee kertaamaan perjantaina ja on viikon poies. vähän jännittää, miten sitä lasten kanssa jaksaa, kun meinaa välillä tuota väsymystä olla. varmasti tekee hyvää parisuhteelle olla vähän erossa, ja muistaa taas arvostaa toista erillä lailla, kun toinen ei olekkaan kokoajan läsnä. harmikseen sitä pitää välillä toista itsestään selvyytenä, joten tämä on hyvä pikku muistutus
heituska 12+1