Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**

allie81 mulla ei ainakaan vaikuttanut epiduraali ponnistamiseen. Paine oli niin kova tuolla alhaalla että tiesi mitä pitää tehdä.
Hei te joilla jo lapsia jo ennestään, milloin olette kertoneet tai aijotte kertoa tulevasta vauvasta? Meillä tosiaan -02 ja -04 syntyneet lapset, eli ei ihan pieniä enää. Mietiskelen tässä mikä olis se sopiva aika kertoo ettei olis liian aikaisin (liikaa aikaa odottaa) tai sitten taas että olis kuitenkin sopivasti aikaa sopeutua ajatukseen. en ehkä ihan vielä halua kertoo kun tiedän että ainakin isompi kertoo heti koulussa kavereille ja he sit vanhemmilleen. En siis halua kaikkien tuttujen tietävän ennen kuin omat sukulaisetkaan tietää vauvauutisia

 

Huomenta!

Piti kommentoida pikaseen Milakselle, meillä esikoinen on kans 04 syntyny, ja tästä edellisestä raskaudesta kerrottiin rakenneultraan mentäessä. Oli siis siellä mukana. Ehkä tuo oli ihan hyvä aika toisaalta kertoa, mutta sitten taas toisaalta se odottaminen oli silti hänelle aika pitkä, ja kyselyitä millon vauva tulee, alkoi aika pian sen jälkeen.
Mutta kyllä heti kertoi päiväkodissa että meille tulee vauva ja muuta.
Nyt tässä raskaudessa pidetään sitä vielä häneltä salassa, mutta saa nähdä kuinka pitkään, kun tämä raskaus jo näkyy. Onneksi on jo kylmät ilmat ni saa muilta vielä tämän salattua.

Mutta nyt aamukahvia ja jos lueskelis taas noita teidän juttuja kun on pari päivää mennyt ilman vierailuja.

buam

 

Huomenta. Inhottavia kasvukipuja ollut koko viikon, huomasi silti jännästi että tosiaan kasvusta se johtuu, ku kuuntelin sydänääniä ja tyyppi oliki korkeemmalla ku aikasemmin Nyt on vähän korvat koetuksella ku dopplerilla kuunnellessa välillä tulee niin kovia muksaisuja suoraan mikrofoniin että korvia sattuu Noh, ainaki tietää et siel on kivaa ja jumpat menossa.

Napis ja Elmo 12+4

 

Huomenta!

Täällä kanssa np-ultra jännittää, yksi yö vielä. Liikaa tullut varmaan luettuja surullisia juttua, mitä sieltä voi löytyä. Mutta pakostikin sitä miettiin, kun kuusi elävää, tervettä lasta on saanut, voiko niin hyvä tuuri vielä jatkua?

Liikkeistä Uskokaa tai älkää, minä en tunne niitä vielä, mutta KUULEN ne. Nimittäin tuolla dopplerilla. Siinä kohtaa missä sydänäänet kuuluvat, alkaa silloin tällöin kuulumaan sellainen mukse. Kuin sormella napauttaisi mikrofoniin. Ei voi olla muuta kuin pienten jalkojen tai käsien heilumista. Äänet kuuluvat nyt yllättävän ylhäältä, häpyluun ja navan puolivälistä. Vielä viikko sitten ne kuuluivat jostain kaukaa sisuksista.

Viime raskaudessa tunsin ekat liikkeet rv 14+4, joten periaatteesa ei kovin pitkä aika, kun ne voi oikeesti tuntua. Tosin viikon, kahden tuntumisen jälkeen ne vaimeni varmaan 2-3 viikoksi, mutta onneksi oli doppleri, niin ei ollut aihetta paniikkiin.

Lapsille kertomisesta Mulle aikoinaan annettiin sellainen ohje: kun haluat, että kaikki muutkin (naapurit, pk:n tädit, kaupan kassat jne) saavat tietää, kerro tulevasta sisaruksille. Eli lapset laulavat sen tiedon kyllä helposti eteenpäin, ja jos siinä ei ole ongelmaa, niin ajankohta on ok.

Tosiaan tuo ajankulu kannattaa ottaa huomioon. Alle kouluikäiset harvoin ymmärtävät ajan kulumista. Joten meillä on kerrottu yleensä siinä vaiheessa kun maha alkaa näkyä. Ja meillä tosiaan vaikuttaa tuo kolmen vuoden takainen kohtukuolema. Haluamme säästää varsinkin noita teini-ikäisiä siltä pelolta mahdollisimman pitkään.

Epiduraalista Neljässä synnytyksessä olen sen saanut, kolme kertaa apua ja kerran meni jonnekin ihan muualle. Ei se minulta ainakaan ponnistamisen tarvetta vienyt. Kuten Milas sanoikin, se tuntui paineena tuolla perässä, oli oikeestaan pakko työntää, jotta helpottaa.

Kätilön sanoin: epiduraalin ei ole tarkoitus tehdä oloa aivan tunnottomaksi. Se vie supistuksista sen terävimmän, kipeimmän kärjen, ja yleensä tekee juuri sen, että supistus tuntuu paineena tai kiristyvänä vanteena.

Scala ja Toivo Itunen rv 11+6

Muoks
Napakissa Kovin samoja huomioita olet tehnyt, ja niistä kirjoittanut samaan aikaan. En siis ole kuvitellut noita muksaisuja.

 

Ihana aamu! Aurinko paistaa ja saa kaikki syksyn värit näkymään niin upeesti...

Tuli noista lasten syntymäpainoista mieleen, viime raskauden aikana kun kävin pelkopolilla, kätilö kysyi, että onko kolmannen raskauden jälkeen vaihtunut mies.
Kaksi ensimmäistä oli syntyessääs lähes neli kiloisia ja kolmas oli 4660g. Neljäs oli syntyessään 3225g eli paljon pienempi kuin kolme isompaa veikkaansa. Mies ei ole vaihtunut, mutta olemme mieheni kanssa niin erilaisia. Mies 192 pitkä, syntynyt itsekin viisi kiloisena ja miehen puolen suku on kaikki pitkiä ja raskasrakenteisia. Itse olen 162 pitkä ja minun suvun puolella on vain lyhyitä ja pienikokoisia. Olen ajatellu, että kolme ensimmäistä on tullut isäänsä ja kaksi pienintä on tullut minuun. Saas nähdä mitä kaliiperia tämä kuudes tulee olemaan...

Mulla on ollut kans tosi epävarma olo tämän kuudennen kanssa. Olen miettinyt että voisiko oikeesti käydä niin onnekkaasti, että saisi kuudennen terveen lapsen. Koko ajan odotan, että jotain varmasti menee vikaan

Meillä on kerrottu lapsille aina aika aikaisessa vaiheessa. Joskus ollaan pitkitetty kun ollaan yritetty pitää salassa mahdollisimman pitkään sukulaisilta... Varsinkin keskenmenon jälkeistä raskautta pidettiin lapsiltakin salassa jonkin aikaa... Nyt kerrottiin aika aikasessa vaiheessa rv 6:heart:. Ei pystytty salaamaan onnea! Meillä siis pojat 99, 01, 03, 06 ja tyttö 08... Kolme ensimmäistä ovat jo niin isoja, että tietävät kevääseen olevan vielä pitkä aika ja muistavat tietysti edellisistä odotuksista, ettei se vauva niin nopeasti tule...

Mulla on tiistaina ultra jossa tarkistetaan raskausviikot ja sit myöhemmin päivällä lääkärineuvola... Jännittää=)!

Hyviä vointeja kaikille:wave:!

anna79 ja PikkuKuu rv 11+5

 

huomenia.. ihan hyvin poikinu keskustelua mun alotus luomu vs. lääkkeellinen kivunlievitys.. no siis mulla ekan kohdalla epiduraali nimen omaan aiheutti sen etten kunnolla tuntenu ponnistus tarvetta ja ponnistus veny 16 minuuttiin.. kakkonen luomuna taas tuli ulos 2 minuutissa.. tosin se ponnistus oli kyllä kauheeta luomuna, mut siihen silti tähtään.. ja siis viime synnytyksessä eniten narisin tippaletkua, mikä käteen tökkästiin.. (no ehkä ilkeintä oli luomuna istukan rusikointi ulos)

ammeesta joku oli puhunu; mulla taas oli haaveena (ollu oikeestaan molemmissa raskauksissa) vesisynnytys, mutta koska mulla molemmissa ruvennu lapsivesi tippumaan paria päivää ennen synnytystä; en ole tulehdusriskin takia saanut sitä kokeilla.. ja todennäkösesti tääkin synnytys tulee alkamaan niin että alkaa tihkumaan paria päivää ennen ku on tosi kyseessä.. :/

alkaa jo jännittämään perjantain ultra, vaikka sydänäänet kuuluukin tosi hyvin.. :stick: mä taas epäilen jo mielenterveyttäni, koska must tuntuu et oon alkanu jo tuntee liikettä??!!! onks muita ketä epäilee, et ois tuntunu jo kuplintaa?? tosin mähän en oo käyny kurkkimassa kaveria ylimääräsissä ultrissa, joten mietityttää; miten pitkällä oikeestan ollaan?? mut se selvinnee perjantaina..

ihanaa tytöt miten paljon meillä on ens viikolle ultria; tuodaanhan kaikki hyviä uutisia??!! :heart:

kertomisesta me ollaan jo puhuttu esikolle (täyttää 5.v.) että tulee pikku sisko tai veli.. esikko on sitä mieltä et hän haluaa siskon.. sama se jos tarhassa julkasee, koska meillä sotkee asiaa et kuopus on vauva (8kk:tta).. ja muutenki kun näkyy musta ulos asia.. mut ultranjälkeen julkasen naamakirjassa asian, ni puoli tututkin saa tietää.. ja siis oikeestaan suku jo melkolailla tietääkin, mut asiahan virallistetaan ultran jälkeen..

 

MAR-I Mulla poksuu viikot huomenna maanantaina, 12+0, eli aika samoissa mennään. Ultra on torstaina. On kyllä tosi jännät paikat, paljon enemmän nyt jännittää kuin aiemmin.

Kun aloin odottaa kuopustamme, oli esikoinen kuusivuotias. Marssimme yhdessä apteekkiin eskarin jälkeen raskaustestiä ostamaan, ja kerroin, miten testi toimii. Lapsi jännäsi viivan ilmestymistä yhdessä kanssani. Niinpä sitten positiivisen tuloksen pärähdettyä ruutuun iloitsimme uutisesta yhdessä pojan kanssa, koska mieheni oli töissä, enkä hänen kanssaan saanut jakaa juuri sillä hetkellä ilouutista. Ts. lapseni sai tietää plussasta ennen ketään muuta. Sovimme, ettei asiasta vielä puhuta, ja lapsi piti lupauksen - toisin kuin me vanhemmat, jotka lavertelimme asiasta suurin piirtein jokaiselle kassaneidille. On niin vaikeaa pitää salassa näin onnellisia asoita! Tällä kertaa olemme antaneet palaa ihan alusta asti, meni syteen tai saveen. Raskaudestani tiesi moni jo alkuviikoilla. Emme ole jaksaneet peitellä iloamme/pahoinvointiani/juomattomuuttani tai muita lieveilmiöitä. Välillä minusta on tuntunut siltä, että raskaudesta kertominen alkuviikoilla on jopa "väärin". Näissä asioissa vallitsee uskomaton hyssyttelykulttuuri. Ymmärrän aivan hyvin, etteivät kaikki halua kertoa raskaudestaan heti, sehän on pelkästään järkevää. Mutta jos ei ole malttia olla järkevä, ja haluaa tiedottaa asiasta esimerkiksi oman mukavuuden vuoksi (ei tarvitse valehdella/selitellä jne.), niin kai senkin pitäisi yhtä lailla olla sallittua? Olen vain huomannut, että esimerkiksi muut raskaana olevat äidit saattavat katsoa kieroon, jos vatsattomana keron, että odotan lasta. On tullut kommenttiakin, tyyliin "Ai jaa, me ei kyllä kerrottu kenellekään ennen np-ultraa".

Vatsattomuudesta puheenollen, alkaako teillä jo pömppikset näkyä? Minulla on aamuisin aika "lautavatsa", mutta se kasvaa aina päivän aikana pyöreäksi. Illalla olen raskaana, en aamulla.

 

Synnytyksistä oli täällä ollu puhetta:: Mulla on takana yks käynnistetty synnytys ja sitte sectio. Esikoisen synnytys käynnistettiin korkean vedenmenon takia. Aika pitkään kärvistelin ilman kipulääkitystä, mutta sitten ku alko tajunta hämärtyä, mies pyysi kätilöä tuomaan troppia. Sain petidin-piikin, joka oli aivan karmeeta. Tuli niin huono olo, että laatta meinas lentää, eikä vaikuttanut kipuun lainkaan. Ilokaasua sain heti saliin päästyäni ja sitte lopulta epiduraalin. Se oli kyllä ihan taivas, vei supistuksista kivun täysin,mutta ei ponnistamisen tarvetta. Eli omalla kohdalla toimi täydellisesti.

Tyttö syntyikin sitte suunnitellulla sectiolla. Ihan ok kokemus, paitsi ei meinattu saada spinaalipuudutusta laitettua, kymmenisen kertaa pistivät, ennekuin meni oikeaan paikkaa. Siitä seurauksena spinaalitilan vuoto ja spinaalipäänsärky. Veripaikkaa en antanut laittaa, koska sehän ois tökitty sinne samaan paikkaan, minne eivät meinanneet päästä. Leikkauksesta toivuin tosi nopeeta, tärkeintä oli päästä jalkeille. Puoltoista viikkoa sectiosta olin jo esikoisen kanssa pulkkamäessä

Josko tällä kertaa sitten pääsis siihen asti, että synnytys käynnistyis spontaanisti, kun on kerran se suppareitten välin laskeminen ja se kaikki jännääminen jäänyt kokematta

J-t ja Möttönen rv 11 *POKS*

*muoks* Isommille lapsille kertomisesta: Me kerrottin viime raskaudesta pojalle aika lailla alussa, että osasi varoa masua, eli ei rehannut sylissä jne. Ja samoin toimittu nytkin. Jotenki ajattelen, että kun poika sai ihan alusta asti olla mukana odotuksessa, neuvolakäynneillä jne, niin oltais sen ansiosta vältytty mustasukkaisuudelta. Tiedä sitten.

 

mulla on ainakin jo tuollanen ympäri vuorokauden pömppis :ashamed:

niin ja joku mietti liikkeitä, siis joo mullakin on ollut nyt parina päivänä pienen pieni kuplinnan tunne tuossa alamahalla oikealla missä pikkunen asusteleekin ultran mukaan ja siinä myös kohtukin tuntuu hyvin. kyllä mun kaveri sano tunteneensa liikkeet jo 13 viikolla.. tiedäppä tuota...pitää kysästä tiistaina et mitä ovat kysillä mieltä et voisiko olla liikkeitä.
kyllä tekis mieli jo ostaa pieniä vaatteita ja just kun tilanne vielä niin auki niin tyrkyllä on turvakaukaloa yms yms yms.. mut mitään isompia en uskalla vielä ottaa. kirpparilta on muutamia tosi halpoja ja hyviä vaatteita lähteny mukaan:ashamed:
synnytyksistä onkin ollut puhetta myös, mulla on sektio edessä kun kaikki edelliset kolme on myös leikattu. olen kaikkia yrittänyt alateitse synnyttää mut ei ole mennyt ihan putkeen... jospa jo tämä ilman turhia yrityksia.

aurinkoista syyspäivää!!:flower:

mar-i ja masuasukki 12+0

 

Meillä oli muutto eilen ja rehkin vähän liikaa ilmeisesti. Yöllä oli tullut ruskeaa vuotoa, joka jatkuu edelleen. Hieman huolestuttaa!! Onneksi huomenna aika lääkärineuvolaan. Onko muilla tullut ruskeaa vuotoa? Ei ole kipuja ja toivottavasti ei tulekaan. Olen kyllä ihan paskana, jos tämä menee kesken..

Edellisessä raskaudessa minulla alkoi pahoinvointi hellittämään hieman rv 16 ja jatkui kyllä senkin jälkeen loppuun asti. Nyt voin edelleen pahoin ja laatta lentää edelleen joka aamu vaikka miten söisi ennen sängystä nousua. Kaikkein pahin olo on kuitenkin jo takana, onneksi!

Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin, joka ei mielestäni juurikaan auttanut. Seuraavan toivoisin voivani synnyttää ilman mitään. Epäilen myös nopeaa synnytystä, kun esikoisen synnytyksessä kesti 6h ja supistukset alkoivat ihan täydellä voimalla heti. Sairaalaan mennessä (supistuksia 2,5h noin) olin 5 cm auki, mutta sairaalassa meno sitten hidastui jostain syystä.

Olo on väsynyt, itkuinen ja kauhea päänsärky. Kuvotus on kaverina aina jos verensokeri laskee vähääkään. Närästää myös ja naama kukkii aivan järkyttävästi. Ei ole kyllä raskauden hehkusta tietoakaan!

Tervetuloa uusille odottajille

Dolores ja huima rv 13

 

Allie81 Mulla on jo selkee pömppö aamusta iltaan, mutta iltaa kohen viel kasvaa. Näin viime viikolla pitkään sairaslomalla ollutta työkaveriani, joka tiennyt raskaudesta elokuun puolesta välistä lähtien. Kysyi, että eikö tosiaan kukaan ole töissä huomannut että olen raskaana. Näkyy kuulema jo tosi selvästi. Samoin mies ihmetteli miten kukaan ei oo huomannut. Voihan olla että onkin huomannut, eivät vaan ole vielä kysyneet Jännä muutenkin, koska aikaisemmissa raskauksissa vatsa on alkanut selkeesti näkymään vasta viikoilla 16-18. Vaikuttaneeko sitten kolmas lapsi ja ikä että maha pullahtaa nopeemmin

 

Täällä masu tuntuu omiin näppeihin jo mukavana kumpareena, mutta ei se kyllä kellekkään vielä näjy.. Tai en usko ainakaan.. On tämä oma entuudestaan oleva kumpare sen verran iso että peittää vielä..

Ja nuista liikkeistä... Menen melkein vannomaan että jotain olisin tuntenut.... Välillä ikään kuin muljahduksia ja pientä naputtelua.... En tiedä... Ihana on ainakin näin jo kuvitella.. <3 Etenkin kun kuopuksen ensimmäiset kunnon liikkeet tunsin vasta rv23.. Silloin oli päähajota.. Taisin odottaa silloin jo niin kovasti etten tuntenut sellaisiakaan jotka olisi pitänyt jo tuntea..

Mutta nyt luulen, uskon tunteneeni.. Voi olla ettei ne niitä ole, mutta älkää vaan kertoko sitä minulle!!

lysti rv12+6

 

kuulumiset luettu

täällä eilinen meni tupareita viettäessä, jouduin turvautumaan pieneen vilppikonstiin, kun en halua "suuresta salaisuudesta" vielä mainostaa. ostin itselleni alkoholitonta siideriä, ja nautiskelin sitä pitkin iltaa eikä kukaan epäillyt mitään. saa nähdä tuleeko myöhemmässä vaiheessa sanomista, kun vauvamasu paljastuu, että olisin juonut odottaessani. jännityksellä odotellaan sitten. en vain jaksa selitellä mitään vauvasta, ja varsinkaan kun mummot ja papat eivät vielä tiedä mahdollisesta kolmannesta tulokkaasta. esikoiselta kävi niin, että asuessamme vielä vuokralla, naapurissamme asui oikeasti vajaa nais-ihminen oli ilmeisesti tonkinut roskiamme ja löytänyt raskaustestini. hänen asiansa oli ilmoitella asiasta kuntamme juorukeloille ja salaisuus kiiri 100km päähän juoruakan tyttärelle, joka tietenkin sattui olemaan töissä tätini kanssa samalla työpaikalla. tätini tietenkin soitti äidilleni ja onnitteli mummoutumisesta. äiti sitten tietenkin soittamaan minulle, että mitä ihmettä, onko uutisessa jotain perää.. itseäni otti niin päähän, kun asia levisi tälläistä kautta muiden tietoon. pienen paikkakunnan ihanuuksia :heart: tästä entisestä naapurista saan vieläkin päänsärkyä nähdessäni hänet, tapaus on oikeasti kummallinen ja lapsetkin otettu huostaan aikaa sitten..

Sinnlos ei ole tarkotus pelotella, immunisaatio on onneksi tosi harvinainen. kohdunsisäinen verensiirto, jonka kakkosen aikana sain, tehdään vain n. 10 äidille vuodessa. useimmilla siis vasta-aineet eivät aiheuta mitään suurempia tapahtumia verikoe-kontrollien lisäksi. itselläni vasta-aineet vain kovin äkäisiä ja nousivat viimeksi "räjähdysmäisesti" ja aikaistuttivat synnytystä. kyllä tässä vähän meinaa pelottaa miten käy, koska vasta-ainepitoisuus vastaa nyt sektiopäätöksen tasoa, ja viikkoja vasta 12+1. päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Allie81 joo, äitini on joskus maininnut neljän alatiesynnytyksen kokeneena, että ei se niin herkkua ole itsestäni vain tuntuu, että jään tavallisesten synnytyskertomusten ulkopuolelle, kun en tiedä semmoisen kulusta mitään. ja kaikki tuttava äitini, joiden kanssa olen tekemisessä, ovat kaikki synnyttäneet alakautta on mullakin päänvaivat
omista sektiokokemuksista positiiviset fiilikset, esikoilta olin ekalla vaunulenkillä n. 1,5 vkoa sektiosta ja parantuminen oli nopeaa. ongelmia aiheuttivat tikit, jotka painoivat mahaani enkä voinut imettää esim. istualtaan ollenkaan. tikit poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta ja sitten oli paljon helpompi olla.
kakkosen sektiosta parantuminen vei n. 3 viikkoa, haava ei lähtenyt parantumaan ihan niin nopeasti. laiminlöin itse vähän suihkuttelua ja ilmakylpyjä. kakkonen oli parisen viikkoa valohoidossa, ja kävin kolmesti päivässä imettämässä poikaa sairaalassa, aikaa ei tuntunut jäävän enää itselle ollenkaan ja väsymys sekä stressi painoivat mieltä, sekä bilirubiinin hidas lasku ja takapakit kotiuttamisen suhteen.
kun kakkonen vihdoin pääsi kotiin, ja tavallinen ihanan tylsä kotiarki alkoi koko perheen voimin, paraminen alkoi nopeasti ja jaksoin keskittyä enemmän itseeni.

ääh, mies lähtee kertaamaan perjantaina ja on viikon poies. vähän jännittää, miten sitä lasten kanssa jaksaa, kun meinaa välillä tuota väsymystä olla. varmasti tekee hyvää parisuhteelle olla vähän erossa, ja muistaa taas arvostaa toista erillä lailla, kun toinen ei olekkaan kokoajan läsnä. harmikseen sitä pitää välillä toista itsestään selvyytenä, joten tämä on hyvä pikku muistutus

heituska 12+1

 

heituska, meillä kans mies lähössä viikon päästä kertaamaan. Maanantaista perjantaihi. Minä ku jään ihan yksin vähäks aikaa ni taidan elää sen viikon ku pellossa ja nukkua niin paljo ku ikinä lystää.

 

Huomenta =)

Yritän ehtiä kommentoida, mikäli tuo neiti ylhäisyys jaksaa tuolla sitterissä vielä viihtyä. Onneksi velu on vieressä viihdyttämässä.
Täällä on ollut juttua synnytyksestä, täälä on molemmat synnytykset käynnistetty. Eka sikiön pienen koon takia ja toinen sitten toksemian vuoksi. Esikoinen synty 38+6 viikoilla ja sit neiti nyt 37+5 viikolla. Eli molemmat on olleet pieniä syntyessään, poika oli 2690g ja 46,5cm ja neiti 2535g ja sama pituus ko esikolla. Tai esikoisella mulla oli se ongelma, että napanuorassa ei ollut kuin yksi valtimo, joten vauvan ravinnonsaanti heikkeni viimeisillä viikoilla ja päätyivät käynnistykseen. Pojalta oli kaikki mahdolliset kipulääkkeet, epiduraali, ilokaasu ja kohdunkaula puudute. Synnytys oli pitkä ja vaikea, ponnistusvaihekkin kesti 57 minuuttia. Tytön synnytys meni luomuna, sain onneksi liikkua ihan eri tavalla entä pojalta, joten tämäkin helpotti tilannetta. Siinä vaiheessa kun olo oli sitä että nyt tarvin jotain lääkettä, olinkin jo 9 cm auki ja aukesin loppuun sitten sen tutkimuksen aikana. Ja synnytys oli nopea, alusta loppuun kesti 2,5 tuntia. Ponnistusvaihe oli helppo. En usko että otan enää kipulääkettä, jos vain pärjään ilman.

Ja tänään poksuukin, 12+0. Mutta nyt neiti niin hermostuu, että pakko mennä.

buam

 

synnytyksistä on ollu puhetta. Mulla esikoinen syntyi viikoilla 42+2, käynnistyksellä. Synnytys itsessään oli TOSI nopea. Ensimmäisestä kipeästä supistuksesta meni 2 tuntia 15 minuuttia että tyttö oli maailmassa. :O Kerkesin kuitenki saaha toivomani epiduraalin ja minä koin sen oikeaksi taivaanlahjaksi. Multa se vei kaikista pahimman kärjen supistuksilta, mutta ponnistamisen tarve ei hävinny mihinkään. Mulla itse ponnistusvaihe kestikin 10 minuuttia. Itse synnytyksestä ei jääny mitään traumoja tai tms. Mutta jälki aika oli mulla ihan kamala.:ashamed: Repesin totaalisesti ristiin ja rastiin ja toosa oli täynnä tikkejä ja olin oikeesti kipeä. Tämä johtu taas siitä että tyty synty kyynärpää edellä ja tuli niin vauhdilla että kätilö ei kerennyt etes yrittää käden oikaisemista...Paraneminen vei kolme viikkoa, ennen ku pysty normaalisti istua ja ilman kipua. Noh tästä toisesta toivon etten niin repeäisi, kipulääkitystä aijon käyttää ja epiduraali on se mun juttu.

kertomisesta Meillä tuo 2-vee neiti saa varmaan tietää sitten kun on käyty np-ultrassa. Edellisestä kerrottiin sille heti ja se olikin aina onnessaan taputtelemassa mun mahaa. Mutta sitten ku tuli se keskenmeno, oli todella hankala saaha tyttö ymmärtämään että miksi masussa ei enää vauvaa olekkaan. Tästä raskudesta on nyt kerrottu siis vanhemmille ja muutamalle läheiselle ystävälle. Muuten asia tulee "julkiseksi" sitten kun ne maagiset 12 viikkoa on täynnä. Ilman edellistä keskenmenoa tämä raskaus olis varmaan kuulutettu jo pitkin maailmaa, mutta pelko keskenmenon uusiutumisesta on sen verran kova, ettei olla haluttu asiaa vielä kuulutella.

Omaan napaan ei mitään ihmeellistä. Huomenna on neuvola ja toivon niin että sydänäänet sieltä kuuluu. Ens viikolla onkin sitten np-ultran vuoro. Etovaa oloa löytyy edelleenki sillon tällön ja nälkä yllättää useammin, mutta ruokaa ei saa taas syötyä niin paljoa enää kerralla kuin normaalisti. Ja maha on täällä kyllä aika pömpällään, mutta olen sitä koittanut vähän piilotella väljien paitojen alla. Iltasin varsinkin ollaan todella raskaana mahan koon puolesta... Mutta nyt kotihommien kimppuun...

Ihanaa syksyistä päivää kaikille mahankasvattajille!!

liinukka 83 ja nimetön 10+6

 

huomenta, masuasukin vakoilua tän aamulla harjoitettu.. ja siellä se pikku sydän lyö.. :heart::heart:
hyvä että tuli toi dobleri ostettua, ku mulla sen ekan neuvolan jälkeen on vast neuvola rv 20 (ja ekalla kerralla ei ääniä kuunneltukkaan)!! tosin noi ultrat on välillä, mut kuitenkin.. ja on kiva kuunnella pikkusen ääniä näin kotona.. :heart: ja tasan viikko enään riskirajaan..

mä oon ilmeisesti murtanu mun pottuvarpaan, se on ihan älyttömän kipeä!!! ja vielä kun raskaana täytyy sinnitellä vaan panadolilla.. :kieh: ja muutenkin raskaus aikoina, mä en yleensä ota särkyyn mitään, jos kipu on kestettävissä.. :/

ja siis onko muita kellä nää raskaushormonit vaikuttaa jännällä tavalla; tällä äidillä on meinaan alkanu tulemaan numfomaanin oireita.. :ashamed: hyvä kun mies ei juokse karkuun, ku äidillä "tietty kiilto"- silmissä heti kun lapset nukkuu.. :ashamed:

jollain oli ollut jotain vuotoa?? toivottavasti ois ihan vaaratonta.. :hug:

 

Meillä tietää jo oikeestaan kaikki. Sukulaise ,kaverit ja ainaki mun pomo. Kerroin jo aikoja sitte. Lapset tietää kans kun eihän me muuten voitais puhuu asiasta ollenkaan kotona. Jos menee kesken ni menee ja sit kerrotaan siitä.

Maha on ollu pömppö jo monta viikkoa. En oo saanu aikaseks mennä ostamaan housuja kun kaikki nykyiset puristaa niin hitosti. Eikä meil oo lähellä mitää hyvää kauppaa mos ois ä-housuja ku lindexillä ei ollu. Pitää lähtee johki hevonkuuseen ellei cittarissa tai anttilassa oo. Tietääks joku onko? Tai millasii ne edes on...

NeliApina ja projekti 9+3

 

Tervehdys kaikille!

En ole ehtinyt taas kirjoitella sataan vuoteen. Välillä olen kyllä käynyt lukemassa surullisia ja iloisiakin uutisia täältä!

Edellinen synnytys jouduttiin käynnistämään kaksi viikkoa yliajalla kun mentiin ja lapsivesi kävi vähiin. Synnytys oli kyllä lyhyt, rapiat 7 tuntia mutta ponnistus kesti 1h 6min ja lopuksi jouduttiin ottaa imukuppi käyttöön. Varsin kauhea kokemus tuo viimeinen tunti. Alkuperäisesti ajattelin että luomuna mennään mutta nuo käynnistetyt supistukset eivät antaneet hetken lepoa ja niin sain kaksi kipupiikkiä (toinen auttoi kipuun 20min, toinen ei ollenkaan) avautumisvaiheessa mikä sai erittäin nopean aukeamisen aikaan. Aikoivat laittaa spinaalin mutta eivät ehtineet. Sain sitten kohdunkaulan puudutteen enkä osaa sanoa auttoiko vai ei kun kipu oli niin valtava joka tapauksessa. Istua uskalsin kahden ja puolen viikon päästä synnytyksestä. Kipu oli tosi kauan ison epparihaavan seurana. Lisäksi sain virtsarakonlaskeuman "väkivaltaisen" imukupin seurauksena. Imukuppi kuitenkin oli ainoa oikea ratkaisu siinä vaiheessa. Lapsi tuli hieman vinossa ja hänellä oli napanuora olkapään yli joten siksi ponnistus ei tuottanut tulosta vaikka ihan hyvin alkoikin.

Tämän kakkosen synnytän ajatuksella että tilanteen mukaan. Itse vähän kammoksun epiä ja spinaalia mutta en sano ei mikäli tilanne näyttää siltä että siitä voisi olla apua. Kestän aika hyvin kipua joten optimistisella mielellä lähdetään. Joskin epäilen että tämä toinenkin käynnistetään. Saas nähdä.

Tarkoitus oli että kerrottaisiin vasta kun näkyy mutta ososuhteiden pakosta kerrottiin ensin miehen vanhemmille ja sen jälkeen pikkuhiljaa ollaan kerrottu muutamalle muullekin sukulaiselle.

Mulla on ultra vasta 13.10.2010, sitä odotellessa. Nii ja sitä vauvaa!

Hyviä vointeja kaikille!

Maaemo ja Mannankryyni 11+0 (tai neuvolan mukaan 11+1)

 

Täällä ollaan suu korvissa

Np-ultra takana, ja kaikki niin hyvin kuin näillä viikoilla voi olla. Turvotus oli 1mm, joten meillä tutkimukset jää nyt sitten siihen, mitään riskilukuja en halua kuulla. Tuo mun ikä heilauttaisi sitä kuitenkin suuremmaksi. Kätilön mukaan lähes nelikymppisillä puolet jää kiinni, joten meillä ollaan nyt sitten sillä mielialalla, että vastaanotetaan mitä annetaan.

Toki rakenneultraan menen, jotta esim. mahdolliset sydänviat selviäisivät ajoissa ja niihin voisi varautua.

Laskettuaika sitten aikaistui neljällä päivällä, ollen nyt 7.4. Toivo Itunen oli isompi kuin mitä rv 12 tasan viikoilla ollaan, joten en pane pahaksi. Meillä nuo raskauden loppupäivät ovat henkistä helvettiä. Yleensä ei la:ta kuulema muuteta, ellei heitto ole yli 5 päivää, mutta kun mulla tuo edellinenkin la oli arvio, kun raskaus alkoi suoraan keskenmenon jälkeen.

Yllätys oli, että ultra tehtiin mahan päältä vaikka tätä löllöö löytyy ihan kiitettävästi. Hyviä kuvia saatiin mukaan, Itunen heiluttaa kättään suoraan "kameraan".

Tää lähtee nyt fiilistelee, lapset varmaan ihmettelee, miten äiti on nyt noin hyvällä tuulella, kun aamulla viimeksi meinas pinna palaa.

Scala ja Toivo Itunen rv 12+4

 

Päivää masunkasvattajat! :wave:

Onpa kaunis päivä tänään, aivan upea pilvetön, aurinkoinen kirpeä syyspäivä. Aamulla oli kaupunki sumun peitossa ja auton laseja sai raaputella tovin aikaa kun oli muutama aste pakkasta. Rakastan syksyisiä pakkasaamuja yli kaiken, haaveilen niistä koko vuoden enemmän kuin juhannuksesta tai joulusta

heituska: Et sinä nyt minua pelotellutkaan, olen vain muuten jo pelännyt mielessäni tuota asiaa siitä asti kun minulle kerrottiin että minulla on negatiivinen veriryhmä ja että se on verrattain harvinaista ja että se on jonkin sortin riskitekijä mahdollisesti. Kukaan ei vain ole oikein minulle koskaan selittänyt mitä se käytännössä tarkoittaa, siis että vaikuttaako se millä lailla lapsen hankintaan ja onko siinä juuri käytännön riskiä ja jos niin millaisia? Neuvolatäti viime käynnillä koitti siitä jotain kertoa, mutta ei tarpeeksi selvästi ja suomen kielellä niin, että olisin sen sisäistänyt.
Kovasti tsemppiä sinulle kuitenkin, toivotaan että kaikki menee parhain päin!!

Tilasin sitten eilen illalla tuolta raskauskeiju.fi:stä sellaisen dopplerin, mitä olin jo tovin tässä sillä silmällä vähän katsellutkin..ensin mietin että olisin ostanut sen kaiuttimella varustetun ja kalliimman, mutta niitä ei ollut varastossa, joten tilasin sitten sen kuulokkeilla olevan version..jospa tulis pian paketti postiin ja pääsis kuuntelemaan että onko masuasukilla asiat kunnossa!

Olo on ihan kohtalainen ollut, tosin eilen illasta erehdyin syömään Kotipizzasta haetun jauhelihapizzan ja eihän siinä kauaa mennyt niin suurin osa piti oksentaa ulos. Ei olekaan moneen päivään tarvinnut oksentaa, joten silleensä tuli yllätyksenä. Olo kuitenkin helpotti heti oksentamisen jälkeen, eikä tänäänkään ole ollut juuri lainkaan etova olo. Toivottavasti se on hyvä merkki, eikä tarkoita että jotain olisi vinossa. Ruoka ei muuten vain maistu ihan yhtä hyvin kun yleensä ja ruuan sulamiseen menee huomattavasti pidempään kuin ennen. Lisäksi maha tulee paljon pienemmästä määrästä ruokaa täyteen kuin mitä normaalisti. Jotkut hajut ja ruuat edelleen hieman etoo, mutta ei voimakkaasti.

Tänään oli myös verikokeidenottopäivä. Kävin heti aamulla viemässä labraan keskivirtsanäytteen ja ottivat tosi, tosi monta pulloa verta. Ihan meinasi heikkoa alkaa tekemään, piikkikammoisena kun en juuri rokotus- tai mitään piikitystilanteita kamalasti rakasta. Ottivat ainakin pienen verenkuvan, HIV-testin ja jonkun muun?, toksoplasmavasta-ainetestin ja sen jonkin verestä tehtävän sikiöseulonnan vai mikä se nyt onkaan..tulokset kuulee sitten kuukauden päästä neuvolakäynnillä viimeistään.

Pari viikkoa ja mullakin ois se kauan odotettu np-ultra, jännittää aivan kamalasti!! Pelottaa niin vietävästi ettei siinä ole kaikki kunnossa, ja toivon enemmän kuin mitään että sieltä voisi lähteä hyvillä mielin hymyssä suin. Mies tulee sinne mukaan ja se tehdään synnärillä. Eniten melkein pelottaa ja jännittää juuri se kun mieskin tulee mukaan, ja vain siksi että jos kaikki ei olisikaan hyvin en halua romahtaa siinä miehen nähden tai halua nähdä pettymystä hänen kasvoillaan siinä tilanteessa, koska tiedän miehen haluavan tätä lasta enemmän kuin mitään muuta.. Itsellekin se olisi kova paikka jos kaikki ei sujuisi hyvin, mutta tiedän että miehelle se olisi henkinen romahdus ja suunnaton pettymys. Mutta ei auta kuin toivoa parasta!

Nyt jos lähtis lukemaan tuota 9 kuukautta-lehteä jonka ostin äsken käydessäni Cittarin Mammuttimarkkinoilla..ja odottelemaan Emmerdalen alkua

Voikaa kaikki oikein hyvin!!

 

Dolores Haze Ymmärrän että huolestuttaa! Ovathan nuo vuodot kuitenkin kovin tavallisia alkuraskaudessa, kun limakalvot turpoavat ja vuotavat. Istukkakin siellä saattaa painaa kohdunseinämää ja aiheuttaa vuotoa. Mullahan oli myös rv 6-8 rusehtavaa vuotoa, ja säikähdin kauheasti. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja vuotokin loppui 10 päivässä. Sitä esiintyi lähinnä ponnistamisen yhteydessä. Toivottavasti kaikki on sinullakin hyvin, ja uskonkin, että on.

MAR-I Mullakin on ollut kuplintaa vatsassa, viimeksi tänään koneen ääressä istuessani. En usko, että kuvittelemme!

Äizikkä Mun seksihalut ovat kyllä karkotettu jonnekin Siperian suuntaan... Ei niin vähempää voisi kiinnostaa mikään eroottinen toiminta. Mies jatkuvasti kimpussa, mutta toistaiseksi olen joutunut tarjoamaan pelkästään lämmintä kättä... Harmittaa miehen puolesta, koska hän on todella seksikäs ja haluttava. Himoitsen häntä, mutta kroppani ei ole samoilla linjoilla.

Sitä piti kysymäni, arvon kanssasisaret, että onko vauva vienyt paitsi seksihalut myös ulkoisen kauneutenne? Itse olen ihan järkyttävän aneeminen tapaus... Tuskin jaksan enää edes pakollista ripsiväriä laittaa naamaan. Sitten tämä iho, huh huh. Kaikki syömäni pizzat ovat siirtyneet kasvoihini. :kieh: Odotan sitä energiaa, joka saa minut näyttämään kivalta. Se on kaiketi myös lähetetty sinne Siperiaan lomalle seksihalujeni kanssa.

 

Unohtui vielä hitunen omaa napaa: Tänään on 12+0, jee!!! Torstaina ultra.

 

Piti tulla nyt kommentoimaan paremmin kun neiti (yrittää) ainakin nukahtaa. On ollu kovin flunssanen tän aamun, että taitaa olla lentsu tulossa pienelle.

Allie81, Mulla raskaus ei oo koskaan vieny seksihaluja, oikeestaan päinvastoin on käyny. Mutta esikoista odottaessani, olin elämäni kunnossa, iho hiukset, koko paketti oli aivan mahtavassa kunnossa. Mutta tyttöä odottaessa ei, silloin en tuntenu kyllä minkäänlaista halua laittaa itseäni tms. Nyt en oo oikein päässy selville et miten päin tässä käy. Mutta väsymys, se on kyllä armoton.

Sydänääniä on moni kuullut, :heart: ihanaa että moni on saanut kuulumaan äänet. Täälläkin tänää kokeilin, ostin dopplerin tytön odotusaikana ja kuuluihan ne.

Mutta nyt taas itkevä neiti huutaa, joten pakko mennä...ei unikaan tuu pienelle kun niin on nuhainen.

 

Täällä poksahti tänään rv13 tasan! Eli uutta viikkoa aloitellaan! :heart:

Täällä olen salaisuuttamme hiljookseen alkanut lähimmille kavereille kertomaan.. En mitenkään kiirehdi vaan lähinnä "päänahka" per.viikko... olen jotenkin toooooosi varovainen kertoessani ja jotenkin koitan suojata itseäni jo valmiiksi typeriä kommentteja vastaan... :| Mua kun tuntuu loukkaavan jo vähän välinpitämättömätkin kommentit.. Niin kuin täs menneellä viikolla yks tuttava tuumas että aijaa.. No onnea nyt sitten... : / Jotenkin mulle niin välinpitämätön kommentti... Toki ymmärrän ettei millään kaikkia voi ja jaksa liikuttaa mun lisääntyminen taas kerran.. Mutta silti, tämä on mulle suuri juttu... Vähän kaipaisi mukana elämistä, etenkin kun puhutaan vielä "paremmista" kavereista.. Ei edes sukulaisista tms...

Omille vanhemmille en oo viellä kertonut, enkä sisaruksille.. Ehkä laitan heille vain ultrakuvan tekstarina??? En tiedä..... En millään halua mitään ajattelematonta korvilleni....

Joo myönnän ehkä musta on tullut hieman liian herkkähipiäinen...