***HUHTIKUISET Tammikuussa*** (Ensimmäinen vauva jo syntynyt!)

Onnea poksujille!

Vauvakuume on täällä ollut varmaan parikymppisestä, mut kun ei sitä sopivaa miestä ollut. Ja sit kun oli niin e kesti ja kesti ja kesti ja nyt odotetaan esikoista ja jännätään mitä kaikkea, ja lisää lapsia haluisi, mutta saa nähdä tuleeko jos se on yhtä vaikeaa kun ekan saaminen.

Täällä taas maha ahdistaa siis olo ettei mahdu nahkoihinsa, ilmeisesti maha taas kasvaa urakalla. No on siellä liikettäkin et ei nukuta
väsyttää ja motivaatio on hiukan mennyt työssä, no kun vielä hetken jaksais. Eikä olis niin kipeä.
Yöllä herää hirveän helposti pienimpäänkin häiriöön. Ja sit e meinaa enää nukahtaa, ja alkaa närästämään mikä ei sitten ainakaan helpota nukahtamista. No josko sauna antas ens yölle kunnon unet.

Unico ja Toukka 27+1

 

Donu ymmärrän sua tossa seksi synnytyksen jälkeen- asiassa. Mulla oli vähän samanlailla. Ja meillä tais mennä synnytyksen jälkeen 2-3kk ennen "ekaa kertaa" :ashamed: Mulla se kyllä tais johtua vähän pelosta, että mitä jos ei tunnukaan hyvältä ja sattuu.. Mut kyllä se siitä sit ajan kanssa. Ja liukkari oli meillä kyllä aina käytössä, ei tietookaan, että ois ollut liukasteet "omasta takaa" kunnossa.. Mutta ei kaikilla voikaan kaikki olla aina täydellistä, ihmiskehot on niin erilaisia.

Siis ai että mua ärsyttää meidän naapurit!!
Me asutaan pääty rivarissa, ja meidän seinänaapureilla on melkein joka viikonloppu kauheet pippalot. Ja ne on sentään jo jotain keski-ikäsiä! Nytkin kuuluu koko ajan kauheeta huutoo ja mölyä. :kieh: :kieh: Tekis mieli mennä sanoon, että anteeks mut voisitteko olla hieman hiljempaa!
Niin, ja aina valitetaan kun muka nuoret möykkää..

 

Huomenta!

Jos nyt jotain yrittäis kirjotella. Tosiaan koko viikon ollut väsyksissä ja motivaatio muutenki ollu hukassa tänne kirjottelussa. Lukemassa tietty käyny kaikki jutut. Mutt eipä sitä aina tartte olla suu vaahdossa täällä paasaamassa Jospa näin jälkikäteen yrittäsin kommentoida mitä ootte jutellu, vaikka "vanhoja" juttuja jo onkin

Vauvakuumetta on ollu vaihtelevasti. Välillä oli muttei miestä. Sit taas ei ollu kun aatteli, että nuori ja pitää saada olla ja mennä. Sit kuitenkin koko ajan ajatellu, että "ajoissa" ois ne muksut saatava. Eli varmaan reilu parikymppisestä lähtien on ollu aaltoilevana se vauvakuume. Ja tosiaan nyt vasta 32 vuotiaana tulee ensimmäinen :/ Tai no meillä ois jo ensimmäinen jos ei ois sitä tuulimunaa ollu, vaan minkäs asialle voit.

Hitsi ku haluis oikeesti tietää minkä kokonen Tuittu olis syntyessä, mutt sen saa tietää vasta maaliskuun alussa siellä synnytystapa-arvioinnissa. Nythän tosiaan mennään keskikäyrän tuntumassa, mutt ei kai sitä koskaa tiä minkä kokonen tästä tulee. Ite oon 156 ja mies jotain 183. Mies ja sen sisko on olleet yli 4kg ja yli 50cm syntyessään. Ite puolestaan noin 2,5kg ja alle 50cm kun meitä oli masussa kaksi ja käynnistyksellä tultiin maailmaan. Isosiskosta en tiä minkä kokonen oli syntyessään. Pitäski kysyä äidiltä muistaako...tai siskolta. Niin ja joku mainitsi täällä, että oman jalan koon perusteella arvioidaan syntyvän lapsen koko. Oon iteki kuullu jostain tuon, mutta en kuolemaksenikaan muista miten se meni. Se oli muute joku telkusta tuleva synnytysohjelma missä kätilö arvioi naisen jalan koon perusteella lapsen koon. Hmm, olipas sekava sepustus

Nimi on pojalle edelleen valmiina ja molemmat nimet ei ole yleisimmästä päästä. Tytölle ei ole vielä, olen ehdotellut yhtä nimeä, mutt ei mies oo tainnu vielä lämmetä. Pitäs käydä kirjastosta lainaamassa nimikirja ja alkaa pikku hiljaa kattelee myös sitä tytön nimeä.

Täällä myös se kastemekko tulee itse tehtynä. Mainitsinkin jo täällä aikasemmin, että löysin sokerirasituksessa ollessa ihanan virkatun kastemekon ja sen ajattelin tehdä. Pitäs varmaan vaan alotella pikku hiljaa, mutt ikinä ei muista ostaa lankaa :/ Jos ei äidin puolelta ole tallessa suvussa kiertäny kastemekko, jota kyllä epäilen vahvasti! Kastemalja periaatteessa ois valmiina. Avokin äiti ehdotti, että jos kelpaa nii ois se malja missä avokki ja hänen siskonsa on kastettu. No toisaalta ei kai se paha idea ois.

Ristiäiset Näin alustavasi puhuttuna aateltiin pitää meillä kotona, kun kerran oli puhetta. Tai minä ehotin sitä, kun on kuitenkin kodikaampaa. Ja ite ehotin muutenkin ettei sinne ristiäisiin kutsuta kuin omat vanhemmat ja siskot miehineen ja tietty kummit, mutt kummit tuleekin meidän siskoista. Ei se jotenkin ole koko suvun juttu tollanen asia. Mutta kukin tekee tyylillään

Synnytystä olen ja en ole ajatellu. Kai se siellä synnytysvalmennuksessa viimestään iskostuu päähän. NYt ei oikein oo vielä tajuntaan tullu koko asia. Toisaalta ihan hyvä vaan, koska vois äkkiä alkaa pelottamaan koko asia. Ei alkanu jännitämään toi asia edes, vaikka oiln perhevalmennuksessa tiistaina, siellä käsiteltiin jus synnytystä yms. sillon. Ens viikolla ois vanhemmuus ja viimesellä kerralla päihteet ja hammashuolto. Ai niin, siellä oli yks nainen jolla oli sama LA kuin mulla

Jaa-a, siinäpä ensi hätään asiat mitä muistan.

|.) Käytiin eilen kattelemassap innasänkyä, mutta jäi kauppaan. Siellä oli älytön ryysis, mistähän ne kaikki immeiset sinne oli nyt tunkenu. Ennen joulua vaa oli rauhallista Siis lastentarvikeliikkeissä. No koitetaan tiistaina paremmalla onnella ja käydään samalla kattelemassa niitä tapetteja tähän tulevaan lastenhuoneeseen. Se sänky on tosi ihana ja minusta se hintaki oli laskenu. Toivottavasti niitä sit kans on vielä siellä! Vähän ärsyttää jos niitä ei enää oliskaa :kieh: Se ois niin meidän tyyliä väriltään yms. ja sopis tosi hyvin meidän sängyn kans yhteen jos aluks pidetään sitä pinnasänkyä meidän makkarissa. Katotaan nyt miten tehdään.

Maha on kasvanu julmetusti. Tuntuu, että viikossa venähtää silmissä. NYt on huomannu sen miten tukala olo tulee jos syö vähänki liikaa. ja illalla on muutenkin niin epämukava olo tän mahan kans kun kiristää ja tekee vaikka mitä. Mutta en valita

Eiköhän tässä tullu nyt juttua ihan riittämiin! Jos menis ettiin aamupalaa ja lisää kahvia

LISÄYS: Enää 13 työpäivää (vapaita ei oo tohon laskettu)

JääKyynel ja Tuittu 30+4

 

Esikoisen olen saanut 23-vuotiaana ja se vauvakuume iski ihan kybällä silloin 22-vuotiaana. Minähän olin teininä ihan satavarma että en ikinä mene naimisiin tai hanki lapsia No sitten 19-vuotiaana tapasin tän mieheni ja se oli menoa :heart: Kummasti alkoi pyöriä mielessä häät ja vauvat ja kaikki Se on kai sitä biologiaa Mies ei ollut silloin heti innoissaan lapsen teosta (on 2 vuotta vanhempi kuin minä ), mieti kaikkia rahajuttuja niin kuin miehet yleensä... Mutta aikansa mietittyä sitten myöntyi yritykseen. Taisi olla järkytys, kun tulin heti raskaaksi

Ekan ja tokan välillä on 3 vuotta ikäeroa, se oli vähän jo etukäteen päätetty, meni sopivasti mun opintojen puoliväliin. Ja siihen sen lapsiluvun alunalkaen piti jäädä... mutta kummasti se vauvakuume aina vaan palasi Tokan ja kolmannen ikäeroksi tuli 4 vuotta (välissä neljännellä kuulla menetetty). Ja nyt sitten Kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulisi 1v10kk. Ja tähän sen nyt aikuisten oikeesti pitäisi jäädä... Niin ja nyt olen siis 31 v.

Seksi synnytyksen jälkeen on sellainen juttu, josta en ole hirveen innostunut ollut Mulla hormonitoiminta on aina aika seis imetyksen aikana, niin se ei ole kauheen kivaa... Mieluusti odotan ainakin sen jälkitarkastuksen ennen hommailuja. Mies on onneksi ollut aika ymmärtäväinen :heart: Alkuun varovaisemmin ja ajan myötä se helpottuu... Mutta seksielämä ihan kunnolla normalisoituu meillä vasta sitten, kun hormonitoiminta kunnolla starttaa - ja yleensä se on startannut vasta kun imetys on kokonaan loppunut (viimeksi ihme kyllä alkoi toimia jo imetysaikana, ja niinpä tulinkin raskaaksi vähän yllättäen ).

stoppis 30+5

 

Jääkyynel no johan nyt, oot saman pituinen kun minä, ja mun mies on saman pituinen kun sun mies, ja meillä on sama laskettu, ja melkein ollaan saman ikäisiäkin

 

stoppis Aika hyvä yhteensattuma

 

Jääkyynel oot varmasti kuullut sen että ne synnytystapa-arviot ja painoarviot todellakin on vain arvioita. Itse en kovinkaan paljon luota sattuneesta syystä siihen mitä lääkäri sanoo siellä yhden ultran perusteella (tai edes mitä käsikopelolla arvioidaan neuvolassa) :| . Mulle kaikki sanoi esikoisen aikana että on maksimissaan 4kg (käsiarvio) ja yliaikaiskontrollissa rv 42+0 saatiin ultralla painoarvioksi 3,9kg (+-200g maksimissaan sanoi lääkäri). No tuo arvio meni melkein 700g pieleen ja neiti oli sen 4580g syntyessään. Toisaalta jos olisin tiennyt etukäteen että on yli 4,5kg (ja jos oisin tiennyt kaikista muistakin ongelmista..) niin en olisi todennäköisesti uskaltanut synnyttää alakautta kun ensimmäinen kuitenkin oli kyseessä. Onneksi tällä kertaa on tulossa vielä useampi ultra ennen synnytystä, joten ehkä saadaan realistisempi käsitys siitä vauvan koosta kun ei perustu vain yhden lääkärin mittailuihin.

Seksi synnytyksen jälkeen: alkuun kyllä tuntui vähän oudolta, ei kyllä uskaltanut kunnolla hommailla, kun tuntui että paikat hajoo/ei kestä (mulla siis eppari ja pieni repeämä vielä lisäksi) . Mutta ajan kanssa kyllä normalisoitui, tosin pieni lapsi vie aika hyvin haluja kun oikeesti sitä voi haluta illalla ihan vain nukkumaan niin nopeasti kuin mahdollista.

Vauvakuume iski mulla kunnolla vajaa puolivuotta ennen kuin alettiin esikoista yrittämään. Tosin sitten kun päätettiin että vauva saa tulla niin se tulikin sitten heti (itse asiassa on tainnut saada alkunsa ihan samana päivänä kun mies sanoi että "kai meille se vauva vois tulla") . Tämän toisen kohdalla kävi samalla tavalla, eli kun mies antoi siunauksensa asialle niin eiköhän se + pärähtänyt heti siitä kierrosta. Itse olin 25v kun tyttö syntyi (täytin kyllä seuraavassa kuussa 26) ja nyt edin täyttämään 28v ennen kuin kakkonen syntyy.

Mä haluaisin niin lähteä käymään kirpparilla josko sieltä löytäis jotain kivaa. Oon tehnyt tälle (ja esikoisellekin) tosi hyviä löytöjä, vaikka oon tosi tarkka että vaate/tuote on hyväkuntoinen/tietyn värinen/uudenveroinen ja vielä halpa B)

Poppeliini ja poju 28+3

 

vauvakuume juu, on ollu pitkään ja jatkuu "kroonisena" siis se tyhjä tunne sen vauvan syntymän jälkeen mahassa ilman potkuja ja liikkeitä ...niitä tulee ihan ikävä
vauvakuumeen pukkas mulle joskus ihan penskana...lukioaikaan muistaakseni.
Me on menty kihloihin 01/00, naimisiin 11/05 ja lapset syntyny 12/06 ja 02/08.
Mä sain ihan varhaisen km:n toukokuussa enne tätä mökeltäjää...testi näytti plussaa ja seuraavana päivänä järkky vuoto :'( se meni sit siihen
eipä kauaa sitte menny ku uusi ilmoitti jo tulostaan.. :heart:

seksi synnytyksen jälkeen...jaa-a, kyllä me ollaan ainaki ne jälkivuodot odotettu loppuvan...ja kun mulla ne kesti ekasta n 8 viikkoa
limakalvot on kuivat juu ja välillä sattuu mut siihen tottuu no ei vaite, liukkaria ei oo testattu ku ihan hyvin sujunu ilmankin muistaakseni aina jälkitarkastuksen jälkeen vasta sekstailtu kunnolla.

mites teillä seksi nyt mahan kanssa? jos saa utsia...
meillä hiukan hiljasempaa ollu sillä saralla kun nuo kivut niin inhottavia alamahalla ja selässä napsuu niin öklösti...asentoja on hankalaa hakea mut "istuen ratsailla "on jees
:ashamed:

jäänkyynel mulle sanottiin tytöstä et olis noin 3800g mutta syntyi 3400g painoisena 42+1. ja pojasta sanottiin et tulee yli nelikiloinen ja syntyi 3800g 41+3. et meillä "onneks" yläkanttiin arvioineet...

nyt aamupuuron laittoon niin päästään ulos. tosin en tiiä mitä siitä tulee kun alaselkä ja -maha on niin törkeen kipeet. menkkajomottelua meinaa olla ja supistelee...huoh...ei kuitenkaan synnytyssupisteluja...toivottavasti :/

nyt hommiin...

nasum ja napero 28+0 :heart: POOOKKSS!!!

 

Vauvakuumetta mullakin ollut teinistä asti. On vain halunnut olla äiti :heart: Mutta maailmakin veti ja kaikenlaista tuli tehtyä ja kokeiltua, ja siinä 25 vaiheessa en todellakaan halunnut vauvaa, kun niin paljon piti saada vielä kokea (eikä ollut tämä mieskään kuvioissa vielä ). Sitten palasin yhteen nuoruuden suuren rakkauteni kanssa, jonka kanssa olimme olleet kaikki nämä vuodet todella hyviä ystäviä. parin vuoden seurustelun jälkeen alkoi palavasti kaipaamaan sitä lastakin siihen jakamaan onnemme ja mieskin kypsyi ajatukselle ja niin sai tulla jos oli tullakseen. Yksi varhainen keskenmeno vähän hillitsi vauhtia, mutta viime kesänä olin taas valmis uuteen yritykseen, ja niin siellä vain joku oli taivaallisessa odotushuoneessa odottamassa :saint: Olen siis 29, eli ikää on ehtinyt kertymään täälläkin. Mutta koen, että juuri tämä hetki on se paras hetki :heart:

Pituus tietääkö kaikki miehensä pituuden? :ashamed: Tajuan, etten taida tietää... Omani on 166, saapi nähdä mitä se kertoopi. Jalka on kokoa 40, joten sen perusteella tulee siis varsin hyvän kokoinen vauva.

Nimiä ei olla mietitty vieläkään, voi olla että sitten syntymän jälkeen jotain tulee mieleen. Voisihan noita valmiiksi jo vähän miettiä tosin. Tytölle ois ollut miehen ehdottama nimi johon itsekin ihastuin.

Kastajaisia ei ole, emme kuulu kirkkoon. Mutta jollain tavalla pitäisi juhlia nimiäisiä kuitenkin. Onhan se suuri siirtymä.

Seksiä on ollut niin köyhästi tässä raskaudessa :/ Ensin oli se puoleen väliin kestänyt pahoinvointi, sitten isän sairaus ja pois meno. Käy miestä sääliksi, ja olen sille surkutellutkin asiaa, mutta se vain halaa ja sanoo, ettei pidä murehtia. Maailman ymmärtäväisin ja auttavaisin on kyllä ollut. :heart:

Sun Rise ja Poikasäde 29+1

 

Lueskelen taas nuo monet sivut illemmalla, mitkä on jääny väliin...
Tulin vaan kysymään, onko teitä muita huimannut tässä vaiheessa raskautta??
Mulla on nyt viikonlopun aikana alkanut huimata, ja kovasti. Verenpaineet on ihan ok, mulla on niihin lääkitys...Rautatabujakin syön, tosin vaihtelevasti kun tuo muisti on väliin melko hatara.... :ashamed: Mut tätä huimausta esiintyy siis jopa makuuasennossa, jos esim. nukun toisella kyljellä ja vaihdan toiselle, tai selälleen, niin hetken maailma pyörii silmissä. Myös kumartelu ( kenkien laittaminen, eilen illalla unohdin koko huimauksen ja saunan jälkeen reippaasti kumarruin laittaakseni pyyhkeen päähäni sykerölle, onneksi oli sänky takana mihin kaaduin.....) aiheuttaa maapallon kallistumista.... Voiskohan olla jotain asentohuimausta.....?
Mä aamusella soittelen terkkarille tästä, että onko ohimenevää vai pitääkö käydä näytillä.... |O
Mut ikinä mulla ei ole vastaavaa ollut joten siksi hieman säikäyttää...

Lanfear 29+4

 

Huomenta!

Nyt parin päivän aikana vauvan liikkeet ovat voimistuneet selkeesti. Viime yönä oli kunnon jytke mahassa, aikaisemmin olen valitellut, kun ei tuo jumppaa kunnolla. Jouduttiin eilen juoksemaan bussipysäkille loppumatka, että ehditään bussiin, nyt on sitten kärsitty liitoskivuista. Hyvä että sängyssä pystyi asentoa vaihtamaan tai nousemaan sängystä pois. :kieh:

Seksi ja kasvava maha En koe, että maha tai kivut olisi seksin esteenä (muutoin kuin että kaikki asennot ei onnistu), mutta väsymys kylläkin. Ei sitä ainakaan illalla jaksa enää touhuilla. Eipä noita halujakaan juuri ole, 1-2 kertaa viikossa on jotain seksiin viittaavaa. :ashamed: Mies onneksi ymmärtää.

Työviikko taas edessä, mulla taitaa olla 18 työpäivää jäljellä, ei paljon siis.

rv28+4

 

Tänne vauvakuume tuli parikymppisenä, takana oli silloisen miehen kanssa muutama vuosi seurustelua ja pari vuotta avoliittoa. Päätimme silloin, että vauva saa tulla jos on tullakseen. No, koskaan se vauva ei sitten ollut tullakseen.

Voisinkin ehkä jakaa tämän koko tarinan sitten tästä entisestä elämästäni samalla...

Olin pikkasen reilu 21 kun aloitimme lapsettomuushoidot. Tuolloin hoidoissa päästiin siihen asti, että saatiin kuulla että "vikaa" löytyi molemmista. Miehelle varsinkin se oli niin kova pala, että päätimme viheltää hetkeksi koko hoitorumban poikki ja keskittyä muihin asioihin.

Vauvahaaveet palasivat sitten muutaman vuoden päästä elämäämme taas niin voimakkaana, että päätimme lähteä jatkamaan hoidoissa käymistä. Miehen tilanne todettiin kuitenkin sen verran pahaksi, että mies koki tilanteen taas liian vaativaksi. Itselläni oli todettu "vain" monirakkulaiset munasarjat ja hormonitoiminnassa heittoja. Tuomiona siis että tämän parin vauvojen saanti tarkoittaisi lähinnä sitä että siittiöitä pitäisi lähteä hakemaan luovuttajalta ja minä joutuisin napsimaan lääkkeitä jotta saataisiin hormonitoiminta kohdilleen. Päätimme siis tässä vaiheessa unohtaa koko touhun - jälleen kerran.

Tuosta koko vauvarumbasta meille oli tullut joku tapa. Emme huomanneet sitä että meidän parisuhde oli ollut kariutumassa jo pitkään. Meillä oli ollut pettämisiä, puolin ja toisin, mutta emme päässeet silti toisistamme irti. Olimme kasvaneet niin yhteen että eroaminen ei vaan yksinkertaisesti ottanut onnistuakseen. Sitä yritimme aiemminkin, välillä asuimme erikseen, mutta silti huomasimme pitävämme ihan samalla tavalla yhteyttä ja näkevämme toisiamme koko ajan.

Sitten ykskaks tuli tilanne että nyt tää saa olla tässä. Vaikeaa se oli, mutta loppupelissä en ole katunut. Lopullisesta erosta meni useampi vuosi ennen kuin huomasin päässeeni yli kaikesta. Yritin seurustella melko pian tuon eron jälkeen uuden ihmisen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään ja loppupelissä tämä tyyppi sitten petti myös enkä tälle antanut enää mitään anteeksi.

Siitä hetki niin tapasin tämän nykyisen ja melko pian huomasin että nyt mukana on tunteita vähän eri tavalla, exä ei roiku enää mielessä ja muutenkin kaikki tuntui kolahtavan ihan eri tavalla kohdalleen. Melko pian huomasimme että keskusteluissa puhuttiin mahdollisista tulevista yhteisistä lapsista. Olin puhunut nykyiselle siitä etten välttämättä saa kovin helposti lapsia maailmaan, en ainakaan luomusti. Viime kesänä sitten ajattelimme että emme yritä mitään sen enempää, mutta jätetään nyt ehkäisy pois. Ja kappas, lähes heti tuijotin ekaa kertaa elämässäni positiivista raskaustestiä.

Nykyään olen tämän entisen avopuolison kanssa ihan hyvissä väleissä, meillä on yhteinen koira jonka hoidosta olemme sopineet koko ajan keskenämme. Molemmat elämme kuitenkin uusissa parisuhteissa - onnellisena. Uskon näin jälkeenpäin että tällä kaikella on ollut joku tarkoitus.

Tulipas multa pitkä sepostus ja kaikki alkoi vaan kun päätin vastata tuohon vauvakuumeeseen.

Ja sitten asiasta viidenteen. Onko aina, joka paikassa, tuo synnytystapa-arviointi? Kun ei täällä ole mitään puhuttu ainakaan vielä.

Unico Tuo sun teksti tuosta kireästä vatsanahasta, herkistä unista, motivaation puutteesta on kuin suoraan mun näppikseltä. Tuo on juuri sitä mitä minä tunnen tällä hetkellä.
Motivaatio on kyllä plusmiinusnolla töiden suhteen. No 3½ viikkoa ja sitten olis äippäloma. Sitä niiiiiiin odotellessa.

Nyt lähden ulos katselamaan kun mies kolaa pihaa. Saa edes vähän raitista ilmaa haukattua siinä sivussa.

- Hapsiainen ja Herne 31+4

 

Apua, pakko lisätä heti perään kysymys kummiudesta.

Ystäväni pyysi meidät tyttönsä kummiksi ja ristiäiset on 7.3. No nyt ystäväni kysyi että haluaisinko olla sylikummi. Ihana, mikä kunnia, mutta mitä luulette pystynkö mä pitämään sitä vauvaa vielä tuossa vaiheessa sylissä koko toimituksen ajan? Kestääkö se toimitus yleensä kauan? Mulla on kuitenkin laskettuaika 31.3. eli muutama viikko tuosta ristiäispäivästä. Lähinnä mietin jo sitä että jaksanko seistä ylipäänsä siellä koko ajan.
Tosin eiköhän mun tila ole kaikille niin selvä, että jos pahalle tuntuu niin voin antaa tytön vaikka miehelleni ja istahtaa itse.

Nauroin että voin laittaa sen tytön lepäilemään tuon mun mahan päälle niin ei tartte käyttää käsiä ollenkaan.

 

Vauvakuumetta ei ole koskaan ollut...tämä tulokas ei ollut suunniteltu, mutta vei mukanaan täysin, nyt olisi todella outoa ajatella elävänsä ns. normaalitilanteessa

Supistelut veivät sairaslomalle, kivuttomia "harjoitussupistuksia", mutta kypsyttäneet paikkoja niin paljon, että kaikki fyysinen työnteko siivoamista myöten on nyt kielletty ja makuuasennossa pitää olla mahdollisimman paljon. Lääkärintarkastuksia nyt suunnilleen kerran viikossa ja komennus mennä synnärille tarkistuttamaan tilanne jos supistaa kipeästi ja terkkari on kiinni. Virka-aikana lääkäri lupasi ottaa heti vastaan jos siltä tuntuu.
Pitäisi nyt vaan saada ajatuksetkin tuohon lepäämiseen mukaan, kun ei millään malttaisi...

Semmoista täällä, koitetaan vielä pysyä suurinpiirtein kiinni

epulis ja pieni 28+6

 

Lanfear,kun lueskelet näitä sivuja taaksepäin,löydät dieltä mun edellisen kirjoituksen,oksentelusta ja Huimauksesta.Itse olen nyt miettinyt samaa,että josko minullakin olisi kyse siitä asentohuimauksesta...en tiedä,tämä huimaus on kyllä niin omituinen ja v-mäinen vaiva,mitään en voin tehdä,makuulla olo ihan ok,mutta pystyssä huimaa.Autossa istuminen kaikista pahin,kai se liikkuva maisema saa pään aivan sekaisin,yöks.Ja nyt olen myöskin miettinyt sitä,että jospa se okentaminen (jota oksennustaudiksi luulin)alkuviikosta johtuisikin tästä huimnauksesta,eikä toisnpäin....Paha sanoa,en ole lääkäri,mutta kunpa tähän tilanteeseen tulisi jokin selvyys pian ja selviäis missä vika.Raivostuttava olla näin toimintakyvytön.

 

Ja sitten asiasta viidenteen. Onko aina, joka paikassa, tuo synnytystapa-arviointi? Kun ei täällä ole mitään puhuttu ainakaan vielä.

Monessa paikassa ultralla tehtävä synnytystapa-arvio ei kuulu neuvolan palveluihin. Jos on ollut mm. jotain häikkää edellisessä synntyksessä, tullut sektiolla tai epäillään liian suurta vauvaa äidin lantioon nähden voi sinne päästä. Mullakaan ei ois esikoisesta ollut mitään sen kummempia kontrolleja, mutta kun meni yliaikaiseksi, niin pääsin sinne kontrolliin. Mutta ei siis kuulu automaattisesti "pakettiin" monilla paikkakunnilla. Usein viimeisessä lääkärineuvolassa arvioidaan käsituntumalla että mahtuuko vai ei, ja se on sitten siinä.

 

Nyt kun toi aijaa toimii taas (aamulla ei), niin laitan pitkästä aikaa pikkumasustani kuvaa =)



29+1 otettu

minusta näyttää niin pieneltä, mutta johtuisiko sitten pituudestani, kun en ihan hirmu lyhyt ole, tosiaan sen 166 cm....

 

hapsiainen kyllä kastetilaisuudessa on mahdollisuus antaa sylikummin istua jos siihen on tarvetta eli ihan koko toimitusta ei tarvitse seistä. Yleensä kastetilaisuus kestää n.20min riippuen tietysti siitä onko miten puhelias pappi

 

Leppoisaa sunnuntaita vaan kaikille!!!

Olipas tänne tullut juttua...
Vauvakuumetta meillä on ollut jo useamman vuoden... Itellä se "pahin kuumeaalto" taisi tulla sillon kun yhteen muutettiin mieheni kans kun olin 16 v.
Siitäpä se sit onkin jatkunu tasasena tähän raskauteen asti. Nyt sit ollaan molemmat ihan innoissamme ja tosi onnellisia et tämä raskaus on kestänyt ja masuasukki voi hyvin kun takana jo muutama keskenmeno.... Mut nyt onneks kaikki toooooooosi hyvin

Joku taisi olla maininnut jotain siitä että syntyvän lapsen kokoa voisi mitata oman jalan koon perusteella...(?) Itse kuulin samasta jutusta siitä Vauvatalo-ohjelmasta mikä Faktalla pyörii, siinä se joku pääkätilö kait siitä jotain puhui... Itse äsken kokeilin asiasta jotain etsiä netin kautta mut eipä osunu mitään mun silmiin.
Kastemekoistakin täällä on ollut puhetta... Meillä ei vielä tiedossa mekkoa mut se ollaan jo päätetty et kastajaiset on mutsilla koska siellä meidät vihittiinkin 08 heinäkuussa ja siellä on mut ja mun 2 pikkuveljeäkin kastettu. Sitpähän vähän niinkun meidän osalta ns. ympyrä sulkeutuu kun meille kaikki tärkeet tapahtumat on vietetty ja juhlittu mun kotipaikalla mutsin luona. Ja mutsin luona me vietetäänkin nykyään enemmän aikaa kun kotona kun miehellä se rakennusprojekti ja se viihtyy täällä "maaseudun rauhassa" paremmin kun kirkkonkylällä...

Sitten taas tämä oma napa-osio...

Toissa yönä olin aivan kiluissani kun tajusin et pystyn jo "kutittelemaan" pikkusen jalkapohjaa kun se tuol masus potkiskelee ja venyttelee :heart: Oli aivan pakko herättää mieskin et sekin pääsee osaks tätä mun ihanaa oivallusta keskellä yötä Ja olihan se mieskin sit innoissaan kun pääs npikkusen kans "leikkimään"

Täällä tulee kokoajan lunta ja just itse tulin sisälle kun miehen kans yhes lumityöt tehtiin ja illal kait sit taas homma uusiks No se on hyvää hyötyliikuntaa ja kun mies tekee kuiteskin suurimman osan niin mulle se on enemmän sitä yhdess olemista ja tekemistä, mut tuleepahna vähän liikuttua ja ulkoiltua =) Eilen nautin pitkästä aikaa siitä kun sain ihan itsekseni tehdä tallityöt yksin ja omalla tahdilla. Eihän mun aluksi edes pitänyt siellä mitään kummosta tehdä mut kun aika kävi pitkäks mutsia odotellessa niin siivosinkin molemmat boksit ja laittelin heinät, kaurat j auudet turpeet heposille ja sain tuletkin syttymään padadn alle et sai putket auki kun ne taas olivat jäässä eikä tullut vettä koko navettaan.... Ja pääspähän mutsi suoraan ratsastamaan molemmat pollet ennen pimeetä... Mut nyt sitä huomaa kun itse ei ole pitkään aikaan tallihommia kokonaan tehnyt kun aina on joku joka tekee ne etten vaan rasitu liikaa miten sitä oikeesti jo kaipaa niitä hommia siel tallilla. No onneks on kohta jo kevät ja sit pääseekin jo täyspainosesti kesän alussa takas hevostelemaan, ja siinähän tulee sit se oma rauhottumihetki samalla... (onneks on tuollanen mies joka on sit sen hetken pikkusen kans kun mamma lähtee hevostelemaan hetkeks )

Kait se ois kohta lähettävä takasin ulos ja putsailemaan lumet aitalangoilta etteivät maahan painu... j akohtahan se mutsikin tulee töistä ja tuo mukanaan vanhimman veikkapojan hakemaan kissansa mukaan taas kun kouluviikoks Jämsänkoskelle lähtee, sekin täytyy kaydä sit takas kylälle viemes kun sieltä kihlattunsa kans lähtevät.

Mut nyt sit sinne pihalle...

Ai niin, pitäähän sitä muistaa poksua!!!!!
Tänään tasan 10 viikkoa LA:han :heart: :heart: :heart:
Elikkäs POKS 30+0!!!! :heart:

Cataliina ja masuasukki 30+0 <3

 

Hyvää sunnuntaita! täällä päin Suomea tulee lunta ja voisikin varmaan lähteä tästä ulos lenkille.

Lanfear ja Hemmi: mulla on kans viime aikoina aivan ku ollut huimausta, jotain asentohuimaustyyppistä. Viime vuoden tammikuussa mulla todettiin hyvänlaatuinen asentohuimaus korvalääkärillä ja siellä sain asentohoito-ohjeet jotka tuntu aika nopeasti auttavan. Silloin kyl oksensinkin 3 kertaa, ja vaan sen huimauksen takia. Nyt on taas jotain samantapasta, mutta varsinaisia huimauskohtauksia ei oo ollu mut tuntuu niin kuin ois vähän humalainen olo ja päässä pyörähtää aina välillä. Oon nyt sitten tehnyt niitä asentohoitoja taas ja tuntuu että ne jotain auttaa. mutta muuten kyllä tosi rasittava vaiva. Hemmi, mitä lääkärit on sanonu sulle tosta huimauksesta?

Lanfear vielä: mun korviin tuo sinun vaiva kuulostais ihan asentohuimaukselta, mutta tietty en oo lääkäri. mut sehän on onneksi ihan vaaratonta vaikka onkin inhottavaa!

 

Pakko kirjoittaa, kun luin tuon Hapsiaisen tekstin niin palasi todella mieleen se miltä se hoidoissa käyminen tuntui, vaikka naispari olemme niin eihän se ole samanlaista kun heteroilla, silti minäkin jouduin sekä syömään että pistämään hormoneja että pieni saatiin alulle..
Todellakin siitä tuntui jossain vaiheessa tulevan ennemmin tapa kuin se suuri haave.. Tai olihan se haave, mutta pettyä sai joka kerta kun näki sen negatiivisen testin ja tajusi että sama kuin olis heittäny rahaa vessan pytystä alas ja paljon!
Ennenkaikkeahan noi hoidot rasittavat henkisesti.. Toki myös fyysisesti mutta henkistä puolta enemmän.
Ja aivan ihanalta tuntui lukea tästä "luomuihmeestä" jonka saitte nykyisen miehesi kanssa!! :heart:

Synnytystä koskien se joku esitieto kaavake tms. En nyt muista millä nimellä täällä on siitä puhuttu.. Niin täytetäänkö sellanen kaikkialla?? :O Mulle ei ainakaan ole puhuttu mitään, nojoo mä olen ihan oikeesti käynyt kolme kertaa neuvolassa koko raskausaikana, neljäs kerta on nyt ensi tiistaina ja silloin viikkoja 30+3 jotenkin kuvittelin että niitä käyntejä olisi useemmin mutta ei kai sitten..
Tänään ostettiin sellainen soittorasia, mitä ajattelin ruveta päivittäin Vilperille soittamaan jos sitten synnyttyään rauhoittuisi aina sen äänen kuultaessaan..
Vaikka mä olen ihan tosissani miettinyt onko meidän lapsi kuuro koska täällä monet jo joulun aikaan kirjoitteli että huomasivat hyvin kun joululauluja kuunneltiin että vauva alkoi myllätä masussa, mä olen vaikka mitä musiikkia ja vaikka kuinka kovalla ja hiljasella soittanut eikä mitään reagointia ole kertaakaan tapahtunut!! :O Että pitäisikö tässä jo huolestua?!
Myös kun puolisoni on jutellut ihan mahan vieressä niin ei mitään oo tapahtunu..


jastu ja vilperi 29+1

 

Omena-81,lääkäri ei ole sanonut juurikaan mitään!!Sano vaan ettei sais jäädä vaan makaamaan,vaan huimauksesta huolimatta vaan olla pystyssä sama ku sanois potilaalle jolla jalka poikki että juokset vain,eiköhän se siitä parannu oikeasti tuntuu ettei se mun lääkäri ole ihan perillä kaikistä asioista,ja myös aika erikoinen tyyppi...
Millasia ohjeita sulla siihen asentohuimaukseen on?

 

Hei taas monen päivän kirjoittelutauon jälkeen.
Olen kyllä lukenut teidän monet monet kirjoituksenne, mutten vaan ole ehtinyt päivisin kirottelemaan enkä iltaisin ole jaksanut.

(.) Vointi on sama kuin on ollut monta viikkoa. Huomasi kyllä että kovien pakkasten "ansiosta" pääsi kroppa lepäämään hiukan, koska heti kun pävstiin pojan kanssa pitkästä aikaa pulkkailemaan perjantaina, niin johan seuraavana yönä olikin sitten kauheita kipuja eikä nukkumisesta oikein mitään tullut. Eli selkä, lonkka ja häpyluu kipeänä.
Piksun liikkeet tuntuvat aina vain kovempina ja tuntuu että hän on vielä miten sattuu masussa.
Öisin en herää liikkeisiin, mutta joskus kun olen hereillä niin silloin kyllä tuntuu..

Nimi on keksitty tytölle jo esikoisen ollessa masussa. Pojalle on niitä esikoisen vaihtoehtoja joita ei annettu..

Meillä pidetään nimijuhlat kotona, kuten pojallekin. Yksi "kummi" on sitten molemmilla lapsilla. Tuo "kummius" on sellainen olla tärkeä aikuinen vanhempien lisäksi juttu..

Synnytystapa-arviointia ei meille tarjota. Ja tosiaan niille keille se on tehty syystä tai toisesta, on se nimenomaan arvio

Seksi synnytyksen jälkeen Oli ensin vaan "harjoittelua" koska paikat oli hellinä mutta joka kerta oli aina helpompi. Mulle ei muutosta tapahtunut seksissä. Mies sanoo ettei ainakaan ole löystyneet paikat synnytyksen jälkeen..

Ja nyt seksi raskauden aikana ei maistu :ashamed: Nyt ei olla edes kokeiltu näiden kipujen tulon jälkeen..

Vauvakuume on ollut välillä ennen esikoista muttei yritetty kyllä lasta saada ja sitten esikoinen päättikin tulla vahingossa. Tämä kakkonen sai sitten tulla kun/jos tulee. Lähinnä hän on toive esikoisen leikkikaveriksi. En ole koskaan kuumeillut kuin monet tytöt..
Esikoisen syntyessä olin 24 ja nyt olen 25.

Synnytys on aina vaan enemmän mielessä. Ensinnäkin se että mistä tiedän olevani "tarpeeksi" auki. Siis jos vedet ei mene. Täytyy ensi perjantaina neuvolassa kysyä, pääseekö täällä jossain lähempänä kotia tarkistuttamaan paikat ettei liian aikaisin lähde synnärille (matkaa 45min). Eihän se esikkoa ennen mitään haitannut, mutta nyt on esikoinen, jota ei viitsisi "turhaan" jättää pitkäksi ajaksi.
Toiseksi mietityttää ponnistusvaihe. Viimeksi mulla oli vain ilokaasu ja sattui niiiin "piipisti" :x
Ja sitten jännittää kuinka kauan joudun odottamaan kotiutumista. Esikoinen tässä siis mielessä ja se etten viimeksi tykännyt yhtää olla sairaalassa

Muita juttuja en nyt muista kommentoida..

Mukavaa ensi viikon alkua!!

Greddy ja Piksu 30+4

 

Donu ymmärrän sua tossa seksi synnytyksen jälkeen- asiassa. Mulla oli vähän samanlailla. Ja meillä tais mennä synnytyksen jälkeen 2-3kk ennen "ekaa kertaa"

Meidän "eka kerta" oli vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja yli vuosi synnytyksestä homma oli edelleen kivulisasta ja hankalaa. Kuten joku mainitsikin, imetyksellä on saattanut olla melkoisesti tekemistä asian kanssa. Kun hormonitoiminta alkoi käynnistyä, tilanne vähitellen helpottui (minulla kuukautiset alkoivat vasta 1½v synnytyksen jälkeen).

epulis tsemppiä lepäilyyn! Toivottavasti pikkuinen pysyy vielä mahassa kasvamassa!

Lapsi heräsi. :/ :wave:

 

Tuosta synnytystapa-arvioinnista. Ei mullakaa varmaan moista olis, mutta kun valitsin tuon Vammalan sairaalan, niin se tuli "automaattisesti". Sinnehän otetaan vain perusterveitä ja jos raskausaika on menny hyvin. En olisi siis päässyt sinne jos olisi jotain häikkää. Kai ne tuolla arvioinnilla sitten tarkistavat sen, ett tosiaan voin sinne mennä synnyttämään. Eli Tampereelle "joutusin" automaattisesti jos ois jotain. Mistäs tässä siis tietää vaikka sanosivat, ett sori joudut menee Tampereelle. Ja näin ensikertalaisena minua ei yhtää haittaa, ett moinen arvio on. Niin ja tuolla Vammalassahan ei ole tehohoitoa vastasyntyneelle, joutusivat siis viemään Tampereelle jos jotain tulis.

Niin ja teidän juttuja lukiessa oon kyllä huomannu, ett toi on todellakin vain arvio, mutta silti mielenkiintosta kuulla minkä kokoseks arvioivat

Juup, mutt nyt taidan mennä nukkuun. Ollu pitkä päivä, koko päivän menossa ja nyt väsyttää aika lailla. Onneks ens viikko on iltaviikko niin saa aamusin nukkua...ja tiistai vapaapäivä ettei oo todellakaan rankka viikko

JääKyynel ja Tuittu 30+4