***HUHTIKUISET Tammikuussa*** (Ensimmäinen vauva jo syntynyt!)

Hemmi, mä sain siskoltani tällaiset ohjeet asentohuimaukseen ( hänellä oli aika paha n. kk takaperin, käveli suurinpiirtein " seiniä pitkin " ja oksenteli paljon).

2 min makuulla sillä kyljellä kummalla huimaa enemmän
2min selällä makuulla
2min toisella kyljellä makuulla
2min konttausasennossa päätä riiputtaen
2min sillä kyljellä kummalla huimaa enemmän
hetki selällään ja sitte istumaan.

Tätä pitäisi joutaa tekemään ainakin 5krt päivässä ja ainakin siskollani on helpottanut! Joten tätä olen siis pitkin päivää tehnyt.....toivotaan että menisi ohi.

 

synnytystapa arvioinnista, ei ainakaan mulle ole vielä puhuttu mitään

hapsiainen, kurjaa et joku muukin kärsiin vatsanahasta . Sulla on enää ihan vähän äippälomaan... Onko sulla mahollista pitää sitä kummilasta istuen sylissä? vois jaksaa paremminkin kun sais istua niin pitää.

Täällä toukka selvästi tuntuu reagoivan potkimalla kun aamulla menee radio päälle, ikään kuin sanoakseen että huomattu on pitäskö nousta

Jaahas sainpas luettua ja nyt nukkumaan

Unico ja Toukka 27+2

 

Reissusta kotiuduttu illalla, merkkaan vaan ennen ku meen nukkuu ja tuun huomenna lukemaan : )

 

Maanantaita kaikille

Mullakaan ei ennen esikoista oikeastaan koskaan ollut mitään varsinaista vauvakuumetta. Lähipiirissä ei oo ollut pieniä lapsia joiden kanssa olisin ollu tekemisissä. Esikoinen oli itseasiassa ensimmäinen vauva jota pidin sylissäni Ei tietenkään lasketa tähän siis mitään pikkuveljen pitämistä 4-vuotiaana. Meille kävi niinkuin Empuuulle, eka raskaus alkoi vahingossa ja meni sitten kesken. Sen jälkeen oli kyllä vauvakuume, ajatukseen tulokkaasta kun ehti tehokkaasti tutustua sinä lyhyenä aikana jonka ehti olla raskaana. Esikoinen syntyi mun ollessa 26-vuotias, sitten kaksi keskenmenoa ja tämä kakkonen tulisi kun olen 29.

Synnytystapa-arviota ei taideta täällä ainakaan automaattisesti tarjota, ei ainakaan oo ollut neuvolassa puhetta. Harmillista, esikoisesta kävin useastikin painoarviossa. Miehenkin kanssa mietittiin että miten sinne päädyin mutta jossain neuvolalääkärissä (jota tässä raskaudessa ei oo ollutkaan!) todettiin paikkojen vähän jo kypsyneen ja sain lähetteen äitiyspolille ultraan ja lääkärille. Esikoisen neuvolakortista katsoin että ultralla arvioitiin silloin RV33+4 3,2-kiloiseksi sillä hetkellä Sillon ihmettelin miksi painoa alettiin kontrolloimaan mutta nyt ymmärrän oikein hyvin! Viimesin painoarvio tehtiin ultralla 4 päivää ennen tytön syntymää, 4,2kg ja tyttö oli syntyessään 4280g. Meillä siis piti tarkastikin paikkansa. Neuvolatäti arvioi nyt tätä käsikopelolla "ei-niin-isoksi" mutta mä en oikein luota siihen arvioon.. Että toivon vaan ettei ainakaan tuon isompi ole Tai että ymmärtäisi tulla ulos pää oikeassa asennossa.

Synnytys on täälläkin usein mielessä. Jännityksellä! Mä toivon alatiesynnystä. En halua sektioon jos ei ole pakko hädän vuoksi. Pelkään niin isoa leikkausta ja haluan toipua nopeasti.

Yeb 31+2

 

Merkkailen ja tuun vähän myöhemmin lukeen lisää juttuja, nyt on pakko lentää!

buam 27+5

 

*merkkaus*

JääKyynel ja Tuittu 30+6

 

Merkkailen minäkin...

-Toivotaan ja Pikkis 31+4

 

Ihanaa, taas viikko että pääsen työajalla palstailemaan. Laatuaan viimeinen sellainen, koska ens viikolla tulee sitten se mun sijainen "jäädäkseen" ja mun läppärikin siirtyy sitten sille jo. Joten tämä viikko käytetään hyödyksi palstailun suhteen.

Olen ollut nyt noin tunnin töissä ja kädet on heti ihan voimattomat, tää istuminen ei vaan meinaa sujua enää. Vaihtelen nyt satulatuolin ja tavallisen tuolin välillä ja pakko vaan nousta jalottelemaan yhtenään. Mutta jospa tää ois nyt vaan maanantai aamun jäykkyyttä..

Kävin aamulla antamassa nyt uuden labranäytteen, kerta edellisessä pissanäytteessä oli jotain bakteeria niin otettiin nyt uusinta että onko edelleen jotain häikkää. Huomenna saa tietää.

Kiitti kommenteista tuosta kastetilaisuudesta. Ehkä mä tosiaan pyydän jonkun tuolin siihen niin ei tartte jännittää sitä jaksanko seistä ja pitää tyttöä sylissä. Ja onhan mulla sitten mahdollisuus siirtää tyttö vaikka miehelle syliin jos tuntuu etten pysty sitä pitämään.

Jastu Sain sitten kyyneleet silmiin kun luin tuon sun kommentin ja tuon sanan "luomuihme". Sehän se on. Mutta tosiaan, hoidot rasittavat henkisesti ja kyllä mä uskon että ihan samalla tavalla se koskettaa on hetero tai ei. Raskaita asioita ne ovat kuitenkin.

Poppeliini Kiitti tuosta synnytystapa-arviointi -infosta. Nyt vaan tosiaan alkanut miettiä tuota että tarkastetaanko sitä missään vaiheessa että mahtuuko se mukula edes tulemaan luonnollista reittiä. Mutta eiköhän se sitten lähempänä h-hetkeä selviä.

Seksistä olette keskustelleet jonkin verran. Tämänhetkinen seksi on ollut melko vähäistä. Haluja kyllä löytyy välillä, mutta sitten kun tulee se hetki eteen niin eipä se enää niin ihanalle tunnukaan. Limakalvot ovat sen verran kuivat ja arat, etten edes suostu enää kokeilemaan "omilla liukasteilla" ja sitten vaikka kuinka on käyttänyt liukasteita niin mulla tuppaa tulemaan araksi sitten paikat sen jälkeen. Tosi harvoin meillä on siis varsinaisia yhdyntöjä nykyään, mutta onneksi tosiaan on muitakin keinoja.

Pikkuinen ei muuten nykyään heräile joka kerta kun käyn yöllä veskissä. Tullut ilmeisesti siis isäänsä. Mutta kyllä sitten esim. tänään aamuyöstä oli sellaiset jumppatuokiot menossa että joutu siinä hetken pyörimään hereillä ja ihmettelemään mahan liikkeitä. Eilen aamuna se jo säikäytti mua kun ei ensinnäkään herännyt mun yöllisiin veskireissuihin eikä meinannut aamullakaan heräillä. Tietty mulla oli jo kauhukuvat mielessä että nyt on tapahtunut jotain kamalaa. Piti hetki tökkiä mahaa ja sen jälkeen tuli potkut. Kummasti rauhoitti mieltä. :heart: Eilen kyllä kelailin muutenkin näitä kamalia asioita mielessä, itkin miehellekin etten kestä jos Herne ei olisikaan elossa. Tulee vaan niin elävästi mieleen veljeni perhettä koskettanut kamala tapaus, jossa vajaa kuukausi ennen laskettuaikaa liikkeet loppuivat - lopullisesti.

Mutta nyt yritän keskittyä töihinkin. Vaikka sitä motivaatiota ei kyllä enää ole....

- Hapsiainen ja Herne 31+5

 

Kai mäkin sitten vaan merkkaan.

rv28+5

 

Neuvolassa käyty. Pissasokerit kahdella plussalla :ashamed: Eipä tuota voi oikein auttaa kun mikään ei tehoa. Falskaa kai munuaiset niin paljon sokeria läpi. Jotenkin tuntuu että maha olisi jo laskeutunut vähän kun on helpompi hengittää ja maha tuntuu jotenkin pienentyneen. En tosin ole aivan varma tästä.

Raskausviikko 33. Sikiö on nyt 38-43 senttiä pitkä ja voi painaa jo yli kaksi kiloa. Sormien ja varpaiden kynnet ovat valmiit ja päälaelle tuuheutunut tukka kasvaa pituutta.Vauva nukkuu suurimman osan ajastaan. Silmät avautuvat kun lapsi on hereillä ja sulkeutuvat pienen nukkuessa.

Olen ollut huomaavinani hienoista liikkeiden vähenemistä. Johtunee tuosta että vauva nukkuu suurimman osan ajastaan.

 

Greddy Ei sitä varmaan osaakkaan sanoa koska on tarpeeksi auki. Pitää vaan mennä sairaalaan sitten kun tuntuu ettei enää kestä, vaikka onhan teillä tuota maktaa aika pitkälti.
Siinäkin mielessä, kun menee ajoissa paikalle niin kerkiää sitten mahdollisesti saamaan tarvittavat kivunlievitykset myöskin siihen ponnistusvaiheeseen.

Sitä varmaan kannattaa kysyä neuvolasta että onko teidän sairaalassa mahdollista poliklininen synnytys, eli olisit vain n.6t synnytyksen jälkeen sairaalassa ja pääsisit kotiin.
Muuten kai se on se 2vrk jos tuo ei ole mahdollista, tai ainakin meillä 2vrk ikäiset vauvat lääkäritarkistaa ja sen jälkeen pääsee kotiin, olettaen että kaikki on hyvin.

Toisaalta.. kakkosta synnyttäessä oli sama mielessä, että mahdollisimman pian vaan kotiin ja olin sen 2vrk osastolla ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli liian pian. Kuitenkin sitä olisi tullut levättyä paremmin siellä sairaalassa, vaikkei se mitään herkkua ollutkaan.
Joten kolmannesta olin 3vrk. Kysyin vielä että koska pitää lähteä sanoivat vaan että ole niin kauan kun tuntuu että on tarvetta

Synnytystapa-arviointi ensimmäistä odottaessa viimeisellä lääkärineuvola käynnillä lääkärillä oli ultra mukana, sillä tarkasteli vauvan kokoa ja tutki kohtalaisen kovakouraisesti juurikin lantiota ja totesi että normaali kokoisen vauvan pitäisi hyvin mahtua syntymään alakautta.
Silloin pisti korviin "normaalikokoinen" ja -isi pääte.. kauhistutti hieman..

Kolmannen synnytystä suunniteltiin sen vuoksi kun ms-tauti epäilys oli tullut kuvaan ja netistä luin ettei silloin suositella selkäydinpuudutuksia ja halusin meidän sairaalan kannan asiaan koska netissä myös puhuttiin siitä ettei se ole mikään este.
Sinänsä hassua että synnytyslääkäri ei osannut asiaan juuta taikka jaata sanoa ja kun synnyttämään menin epiduraalin tai spinaalin tilasin. Nukkumatti sitten paperit luettuaan sanoi ettei hän sitä suosittele, toki laittaa mutta jos siitä tulee jotain ongelmia se on täysin mun vastuulla.
En sitten ottanut niitä puudutteita.
Kätilö oli siinä mielessä harmissaan mun puolesta kun olisi tajunnut selittää etukäteen (siis se kätilö) tuolle nukkumatille tilanteen ja taustatiedot niin olisi säästtty piikeiltä (mm. verikoe ja tipan laitto)
Mutta eipä tuokaan mua nyt niin harmittanut.

Nythän neuvolassa miettivät tuota sf-mittaa, vissiin sen suhteen ajattelee että on suurehko vauva tulossa, ja ensviikolla mietitään laittaako lähetettä äitipolille koko arvioon.
Mulla myös viimeksi se piti paikkansa rv 36+2 oli näköjään neuvolakortin mukaan 3350g ja syntyessään 38+2 3780g, jos ajatellaan että vauva kasvaa tuossa vaiheessa n.200g/vko niin heitti tuon 20g.
Muistaakseni tuo 3350g oli ultralla ja käsikopelolla 3500g.

Hapsiainen Pyydä vaan se tuoli tosiaan. Meillä myös esikoisen kummina oli tuleva äiti jolla la oli tosin kuukauden päästä siitä kun meillä ristiäiset oli niin varattiin se tuoli jo valmiiksi.
Kyllä siinä vaiheessa kaikki ymmärtää tilanteen, toisaalta jos miehesikin on kummina niin voihan hänkin vauvaa sylissään pitää. Eikai sitä ole missään määräty että sylissäpitäjän täytyy olla nainen.

|.) poika käytetty 4v hammastarkastuksessa, ei reikiä ja purenta hyvä. Hieno homma.
Esikoisellahan niitä reikiä oli, ahkerasta harjauksesta huolimatta. Purentakin ristissä, joten hyvin tyytyväinen olen nyt ettei toisen lapsen kansa jouduta käymään hammaslääkärissä paikkailemassa hampaita.

Esikoiselle piti myös aloittaa oikomishoito elokuussa 09 mutta eipä ole aikaa vielä tullut. On vähän pulaa oikomislääkäreistä :headwall:

Itsellä olisi vielä tänään aika neuron polille, tekee aikataulut hieman tiukkaa kun kodinhoitaja voi olla vain klo 14 saakka ja mun aika on klo13.
Jospa saisi taas vähän mietteitä sen ms-taudin suhteen ja ehkä erityisesti tuleva kiinnostaa, josko olisi joku keskushermostoon vaikuttava särkylääke mitä saisi huoletta käyttää imetyksen aikana niin olisi kyllä huippu juttu. Jos neurologi ei tiedä niin saiskohan sitä lähetettä kipupolille?
Tuo neurofibromatoosi ei sinänsä huoleta yhtään, jota varten tämä käynti on varmaan suunniteltukin kun ne OYSsin (geeni testin) tulokset on tullut.

Olen pari viimeyötä nukkunut todella huonosti ja todella vähän.
Masukki pitää huolen hyvin siitä, potkimalla ja jotenkin pääkin on ihan sekaisin vaikken kyllä tajua miksi tai mistä syystä, kun mitään syytä ei pitäisi olla.

Jostain syystä myös synnytys pyörii jo mielessä.. (heh onhan tässä näitä asioita näköjään mitkä voisi vaivata mieltä, vaikken niitä ajattelekaan tietoisesti niin taitaa silti alitajuisesti mielessä pyöriä)
Olisi kiva tällä kertaa koittaa ammetta.. miltä se tuntuisi... ja saakohan sitä täällä synnyttää veteen..
Pieni hämärä mielikuva olisi siitä että joku olisi sanonut että joidenkin kätilöiden kanssa se onnistuisi muttei kaikkien. Mutta ehkä sekin selviää sitten jossain vaiheessa pitää nyt yrittää olla miettimättä tuota(kin) asiaa.

Mutta, jospa menis vähän siistimään keittiötä, muksut ja kodinhoitaja tulee kohta takaisin lounaalle.

KiiajaVille

 

KiiajaVille ammeesta meidän sairaalassa...kysäsin viimeks siitä niin sanoivat ettei heillä oo kätilöä joka osaa hoitaa vesisynnytyksen :headwall: tiiä sitte onko nyt muuttuneet ja mä synnytin viimeks 2v sitten helmikuussa.

nukkuminen mitä se on meillä on ollu ihan karmeita nyt kaksi yötä kun ollaan muksut siiretty omaan huoneeseen niin kokoajan saa ravata laittamas uudestaan petiin tms...ensiyön kokeilen vielä mutta sitten sanon sopimuksen irti sillä en kohta tunnista kuka peilistä vastaan katsoo...eli väsyttää ihan törkeenä |O |O |O

meille sitten mies tilasi uudet vaunut. Brion happy kombitkohan ne oli kaverilla samanlaiset ja mä tykkäsin et on hyvät...

hohhoijaa, josko sitä alkais vaikka kuorimaan perunoita valmiiksi jo iltaruokaa varten niin helpottas kummasti...

nasum ja napero 28+1 :heart:

 

Hemmi käy kattomassa tätä sivustoa: http://asentohoito.auttaa.fi/ Oon itekin siihen jonkin verran tutustunut mutta en ole varma löytyykö sieltä hoito-ohjeita asentohuimaukseen. Itselläni on jotain noita muitakin tasapainoaistin toimintahäiriöitä. Äitillänikin on herkkä tasapaino (rullaportaat, maan kaltevuus yms) ,mutta tietääkseni hänellä ei ole ollut varsinaista asentohuimausta. Kävin ite tosiaan lopulta korvalääkärillä kun tuntui ettei huimaus helpottanut ja muistaakseni hän testasi, että huimaus johtuisi oikean korvan keskimmäisestä tai takimmaisesta kaarikäytävästä. Mulla asentohoito aina auttaa jotain mutta tuntuu kuin oireet ois osittain kroonisia, tosin en tiedä kuinka paljon kilpirauhasen vajaatoiminta vielä vaikuttaa tähän. Ajattelisin että sinunkin olisi hyvä mennä korvalääkärille jos tuntuu ettei oireet mene ohi ja jos ne tuntuisi johtuvan korvista eikä esim ole jotain verenkiertohäiriöitä. Nyt pitää jatkaa töitä

 

Pakko hehkuttaa tätä odotettu onkin taitaa olla postissa äitiyspakkaus sit kun sen vielä pääsee hakemaan sielä ja kattelemaan mitä sisältää

 

Jospas tässä taas pitkästä aikaa raapustelis muutaman rivin =)
Täällä alkaa toi maha kyllä ahistaa jo aikalailla. Yöt on tosiaan jo ihan kaks tyynyä pitää olla ylimääräistä. Toinen jalkojen välissä ja toinen masun alla. Välillä on selkä kipee ja välillä lonkka. Vessaan pitää herätä......

Seksirintamalla on kyllä melko hiljaista. Ja ei se näin neljän lapsen perheessä muutenkaan oo helppo järjestellä

Ja tota huimausta on täälläki ilmenny. Perjantaina tais olla ihan selvästi kun ihmettelin että hei mikäs nyt tuli kun pyörittää. Kaikennäköset vaivat ne vain taitaa kuulua tähän meidän olotilaan.

 

Huhuilenpahan täältäkin vielä, että jos jollain ylimääräisiä LiberoClubCodeja, niin vastaanotan mielellään vaikka yksärinä. Pari vielä puuttuisi jotta saisin vauvalle sen söötin "aappa -pussilakanasetin". Moinen siis löytyy Liberon vaippapaketin yläosasta sisäpuolelta.

...johan nyt, tänään jo toinen viesti, vaikka yleensä olenkin vähän laiskanpuoleinen kirjottelemaan...

 

JääKyynel Se olin minä joka kyseli tosta jalan koosta ja sen perusteella lapsen koon arvioimisesta. Ja juu, se oli kerran tossa Vauvatalossa mikä tulee mtv3 faktalta
Ja tosta painoarviosta.. mulle se tehtiin päivää ennen pojan syntymää, ja se oli 55g yläkanttiin, et aika hyvin Siskolleni taas sanottiin 2 viikkoa ennen la:a, että on n. 2,6kg ja neiti olikin sitten syntyessään n. 4,5kg (syntyi laskettuna päivänä), että sen kohdalla se arvio meni kyllä ihan päin mäntyjä!
Mutta riippuu varmaan tosi paljon lääkäristä, että kuinka osaava on yms..

Hapsiainen Mielenkiintoinen oli toi sun kertomus, hyvä että kaikki kääntyi lopulta hyväksi =)
Mä oon siskontyttöni sylikummi ja sain istua koko toimituksen ajan, (paitsi kun kastettiin, niin silloin toki nousin seisomaan) vaikka en sillon mahallinen ollutkaan Ja voin sanoo, että siinäkin jo puutu käsi aikaslailla! Uskoisin, että lapsen vanhemmat ja muut kyllä ymmärtävät, jos haluat istua toimituksen ajan. =)

Epulis Kuinka paljon sua sit on supistellut, jos ovat kivuttomia olleet, mut silti vaikuttaneet jo paikkoihin..? Ihan sillä kysyn, kun itselläkin on tosi paljon harkkasuppareita.. Kolmen viikon päästä on lääkärineuvola.

Seksi mahan kans ei oo ollut hankalaa. Mut eilen puuhaillessa supisteli aikas lailla ekaa kertaa seksin aikana.. :/

Sen verran oon nyt alkanut tota synnytystä miettiin, et kuinkahan nopeesti tää mahtaa tulla kun esikonkin synnytys kesti "vaan" 7h, joista 3h kerettiin olla sairaalassa ja niistä kaks salissa.. Että tarvii varmaan aika aikasin lähtee sairaalaan ajeleen, jos haluaa olla siellä vauvan syntyessä eikä autossa.. Meillä on siis n. 30min ajomatka sairaalaan.
Eilen kävin katsomassa tulevaa kummityttöäni, joka syntyi viime keskiviikkona, ja kyllä tuli olo, että kun sais jo tän omankin masuasukin syliin :heart:

Katyana & Nanna <3 27+4

 

Siitä piti vielä kommentoimani, että ei meilläkään ihan pitänyt paikkaansa tuo painoarvio. Esikoisen kanssa siis synnytyssairaalalla yliaikaiskontrollissa katsottiin ultralla, painoarvio 4,2kg. Neiti syntyi viikon päästä ja painoi 3580g. Nyt siis menossa arvioon koska ensimmäinen synnytys päätyi kiireelliseen sectioon.

 

Hyvää helmikuuta kaikille! Meidän kuukausi se vain lähenee

Tein viikonloppuna viimeisen yövuoron vähään aikaan. Muuten ihan hyvin meni, mutta aikas lailla kyllä väsytti. Seuraavaksi sitten "yövuoroja" täällä kotona

Seksistä synn. jälkeen mulla on täysimetyksestä huolimatta kuukautiset alkaneet 28 pvää synnytyksestä molempien synnytysten jälkeen (kuulun siihen 10% vähemmistöön, joilla täysimetys ei pidä kuukautisia pois , harmi!) ja ehkä senkin takia seksi synn. jälkeen aika piankin on onnistunut hyvin. Jälkivuotoa ei ole ollut kuin pari viikkoa, niin sen loppumisen jälkeen on jossain vaiheessa sujunut, eikä olla mitään lääkärin aamenta odotettu jälkitarkastukseen asti. Toki alkuun on jännittänyt, kun kuitenkin molemmista episiotomia tehty. Raskauden aikana on seksi myös sujunut ihan hyvin, ei ole tuntunut yhtään pahalta.

Vauvakuume on mulla ollut varmaan melkein aina ja ammatinvalintaankin on vaikuttanut. Mieheni kanssa seurustelimme jo yläasteella/lukiossa pari vuotta, sitten oli taukoa nelisen vuotta, kunnes palasimme yhteen -97 loppuvuodesta. Suunnittelimme häitä -00 kesäksi, mutta iloinen vahinko tapahtui syksyllä -99, aloin odottamaan esikoista, jonka la oli hääpäiväksi ajateltu 6.7. Aikaistimme sitten häitä helmikuuhun, olin 20 vkolla raskaana, kun menimme naimisiin. Esikoisen syntyessä olin 24v. Kuopuksen syntyessä olin 29v. ja nyt tämän kolmosen syntyessä olen 33 tai 34v.

Mä olen kuullut, että naisen jalasta, nilkan luista voi päätellä lantion kokoa. Tietysti niin tuo voisi sopia vauvan kokomitaksi, että yleensä onneksi vauvan koko on vähän suhteessa äidin kokoon. Meillä esikoinen oli 3.2kg/51.5cm ja kuopus 3.4kg/49cm. Itse olen 166cm ja mies 183cm. Molemmat olemme syntyessä painaneet n. 3.5kg. Esikoisesta vajaa viikkoa ennen olin äitipolilla, jolloin lääk. arvioi 3.1kg vauvan painoksi. Synnytyssalissa kokenut kätilö arvioi, että 3.2kg painaa vauva ja 3195g oli sitten syntymäpaino Kuopuksesta ei painoarviota tehty varsinaisesti, mutta vähän isommaksi ajateltiin ja niin myös oli.

Synnytystapa-arviointi on viimeisen neuvolalääkärin tarkoitus. Jos lääkärillä herää epäilys, että alatiesynnytys ei ehkä ole mahdollinen, niin sitten lähettää tarkempaa arviota varten äitipolille. Yleensä uudelleensynnyttäjällä näin tehdään, jos edell. synnytyksessä ollut jotain erikoista, imukuppi tai sektio tmv. Myös perussairaus voi olla aihe tarkempaan arvioon, sekä raskausdiabetes. Ja nimenomaan arviohan tuo on, monet asiathan vaikuttaa sitten, että miten synnytys menee. Samoin painoarvio on vain arvio, siihen vaikuttaa kanssa monet jutut, mitenpäin vauva on, onko jo alhaalla, äidin vatsanpeitteet ym. Harmillista se on, jos painoarvio heittää yli 500g ylöspäin.

Täällä on aika hieno ilma, pitäis lähteä pulkkamäkeen, kun esikoinen tehnyt läksyt. Aamupäivän käytinkin vaatehuoneen siivoukseen, aika rankalla kädellä laitoin vaatetta pois, sellaisia mitä en ole pitkään aikaan ennen raskauttakaan käyttänyt. Äitiysvaatteita sain just työkaverilta lainaan; farkkulappuhaalarit, 2 farkut, 1 cargohousut, 1 farkkuhame, 2 lyhythihaista paitaa ja 1 neuleen. Ihanaa, kun mulla menikin enää yhdet farkut (löysä malli) ja sitten yhdet farkkulappuhaalarit tuulihousujen ja talvivaatteiden lisäksi

siru 28+3

 

Nopsaan vaan merkkailen luetuksi.
ja kiitän KiiajaVilleä synnytyskommenteista!

Greddy ja Piksu 30+5 (enää 3 kokonaista päivää jäljellä ennen äippäloman alkua!!! )

 

Terveisiä vatsataudin maailmasta, taitaa olla noro-virus kylässä...

Viikonloppu sujui vauhdikkaasti täällä, esikoisemme, joka nyt sairastaa, täytti perjantaina 6v, ja kolmena päivänä on jo tyttöä juhlittu. Lapsia on ollut talon täydeltä juhlimassa ja meno on ollut sen mukaista. Toivotaan, ettei kukaan vieraista saanut nyt tätä kurjuutta riesakseen.

Kävinpä muuten sitten viime torstaina kampaajalla, taisin jo mainitakin, että jotain uutta ilmettä pitäisi saada, ja nyt on! =) Mulla on ollut vuosikaudet pitkät hiukset, viime aikoina kerrostettuna, mutta kuitenkin saman oloiset jo kauan. Nyt sitten on polkkatukka! Edestä pidempi, ja takaa melko lyhyt, muttei kuitenkaan mikään kynitty. Kerroksittain leikattu ja edessä hieman viistottua "otsatukkaa", joka siis ei ole otsalla kuitenkaan. Heh, hassusti selitetty... Mutta on niiin kivaa nyt katsoa peiliin, kun vastassa on entistä olemusta paljon pirteämpi näky. =) Ja tästä päästäänkin siihen esillä olleeseen keskustelunaiheeseen; saako odottava meikata ja näyttää seksikkäältä? No ihan taatusti saa! B) Itse meikkaan päivittäin, se on ihan arkirutiini jopa, en lähde kotoa mihinkään ilman meikkiä... Jotenkin mulla vaan on niin paljon pirteämpi olo, kun olen vähän laittautunut, ei väsytä ollenkaan niin paljon. Enkä ymmärrä ollenkaan, miksi raskaana ollessa pitäisi muuttaa omaa tyyliään miksikään, mä ainakin koitan etsiä mammavaatteistakin sellaiset mallit, jotka muutenkin miellyttäisivät. Korkokantakengistäni olen kuitenkin suostunut nyt taas hetkeksi luopumaan, mukavuus kuitenkin menee tässä asiassa tyylin edelle.

Vauvakuumeesta, sun muusta kysellystä; Mulla ei kunnon vauvakuumetta ole tainnut olla koskaan, tai ehkä hieman kakkosen vauva-aikana, jolloin ajattelin lapsilukumme olevan siinä. Me tosiaan miehen kanssa tapasimme ja aloimme seurustelemaan vuoden -91 alussa, jolloin itse olin 15 ja mies 18. Yhteen muutimme -94, ja elelimme tyytyväisinä ilman lapsia vuosikaudet. Esikoinen sai alkunsa suurinpiirtein sillä sekunnilla kun ensimmäistä kertaa otimme esille mahdollisuuden, että josko kuitenkin kokeiltaisiin että lisäännytäänkö... Ja tammikuussa -04 ensimmäinen pienokaisemme sitten maailman näki. Kakkonen oli puoliharkittu, mutta raskaus lähti liikkeelle taas ensimmäisellä "yrityksellä" ja syntyi marraskuussa -06. Tämä kolmas oli yhtälailla harkittua huolimattomuutta kuin aiemmatkin, mutta nyt saa kyllä olla viimeinen kerta. Ikää esikoisen syntyessä mulla oli 28v, ja nyt olen 34, Mies täytti vastikään 37.

Vastasyntyneen koko suhteessa vanhempien kokoon, itse olen 161,5cm (tärkeä ½cm... ) ja mies on 187cm. Esikoinen oli syntyessään (rv 39+0) 48cm/3290g, kuopus taas (rv 40+0) 54cm/3685g ja molemmat siis tyttöjä. Kuopus oli tosiaan kookkaan kokoinen syntyessään, ja tuntui selvästi erilaiselta käsitellä kuin isosiskonsa aikanaan. Tällä kertaa sf-mitta on mennyt ainakin samaa käyrää kuin kuopuksenkin kanssa, joten en odota tulokkaan olevan kuopusta pienempi... Painoarviot ovat molempien aiempien kanssa menneet aika lähelle, ihan tarkkoja arvauksia en muista, mutta kauheasti eivät heittäneet.

Nimistä Tytölle on jo koko nimi valmiina, joskin voihan se olla, että syntymän jälkeen nimi vielä vaihtuukin, ei voi tietää... Etunimi on vanha, perinteinen, mutta kuitenkin myös kansainvälinenkin, toinen ja kolmas nimi menevät oikeastaan samaa kaavaa nekin. Sama juttu myös isosiskojen nimissä. Pojalle on nimen keksiminen ollut tosi paljon vaikeampaa, eikä kunnon nimeä ole vielä tiedossa, yksi kolmesta nimestä on lähes päätetty, mutta se tuskin on kutsumanimi. Vanhaa, mutta kansainvälistä nimeä koitetaan hakea pojallekin. Tosin, olen kyllä edelleen tosi vahvasti tytön kannalla, en oikein osaa kuvitella että tulokas voisi olla poika. Saa nähdä meneekö kaikki ostamani vaatteisto vielä vaihtoon vauvan synnyttyä.

Vauvan vaatteista, esikoisella 50cm vaatteet olivat todella tarpeen, 56cm pyörivät suorastaan päällään, varsinkin housut. Puolipotkarit/potkarit eivät istuneet päälleen lainkaan, ja legginsit ja sukkahousut olivatkin silloin ehdottomat suosikkivaatteet. Kuopukselle taas mikään 50cm ei mennyt päälle missään vaiheessa, 56cm:kin vain hetken, mutta koin ne kuitenkin ihan kivaksi, vaikka vähälle käytölle jäivätkin. Olivat kuitenkin juuri sopivia ensimmäiset viikot ja sitten vaihdettiinkin isompiin. Tulokkaalle en ole kuitenkaan ostanut 50cm vaatteita lainkaan, enkä osta, paitsi korkeintaan kirpparilta. Jos pikkuinen onkin sitten enemmän vanhimman lapsemme kaltainen, saavat isi ja mummit painella vaateostoksille. 62cm:n vaatteita en myöskään ole ostanut vielä kuin ihan pari asua, muut kaikki kokoa 56. Ehtii niitä vaatteita sitten vauvan synnyttyäkin ostella, ja sitten tavallaan näkee jo minkälaiset vaatteet pienelle sopivat, niin malliltaan, kuin tyyliltäänkin. Heh, taidan olla sekaisin, mutta jotenkin kaksi ensimmäistä lastani ovat olleet alusta saakka niin "erinäköisiä", että osa esikoisen vauva-ajan vaatteista jäi kakkosella käyttämättä ihan vaan siksi, ettei kuopus ollut mielestäni vaatteiden näköinen.

Täällä vatsa heiluu ja pikkuinen myllää hurjana, iltaisin ja öisin meno vaan kiihtyy ja ihan uskomattomia sarjoja saa vatsanahka tuntea. Hikkaa vauvalla esiintyy paljon, jopa useita kertoja päivässä, hassulta se tuntuu. Ja tuossa viikonloppuna, kun tuli tosiaan esikoisen synttäreiden vuoksi leivottua aikalailla, huomasin, ettei vauva todellakaan pidä sähkövatkaimen äänestä... Viimeisimmän leivontaoperaation annoinkin sitten suosiolla miehen puuhaksi, mutta vaikka olin toisessa huoneessa, kuuli vauva vatkaimen äänen sinnekin ja aloitti hurjan protestinsa. Ei ole mitään hiljaista tämän pikkuisen potkuilu! B)

Sitten virallinen valitusosuus: Mulla piti olla tänään lääkäriaika, mutta tuon esikoisen vatsataudin alkamisen vuoksi päätin perua sen, en ihan halua kuitenkaan neuvolaan mitään noroa kuljettaa. Siispä en nyt sitten tiedä edelleenkään mitä supistukset, joita tulee päivittäin, ovat saaneet aikaan. Eilenkin supisteli oikein kipeästi illalla... :/ Joogakin jäänee huomenna väliin, se on ollut mukavan rentouttava hetki viikossa, mutta en ehkä halua muihin raskaana oleviin tautia mennä tartuttamaan, vaikken itse olisi huomiseen mennessä sairastunutkaan. Kipeä olo on supistuksien lisäksi muutenkin ihan koko ajan, enkä jaksa seisaallani kauaa olla. Kävelyt alkavat olla kävelty, kauppareissutkin ovat melkoisia suorituksia, enkä enää ilman miestä käy oikein missään. Lasten kanssa ulkoilukin on toisinaan niin suuri urakka, että odottelemme mielellämme iltapäivään sen kanssa. Helpottaa suuresti, että mies tulee pian töistä kotiin ja on sitten hetken pihalla kanssamme. Pulkkamäet sun muut puuhat lasten kanssa hoitelee mies, enää en itse lähde edes mukaan, en vaan kykene. Liitoskivut, lantiokivut, nivuskivut ja kaikki mahdollinen siihen päälle, estävät liikkumisen todella tehokkaasti. :x Ja vielä on aikaa reilusti jäljellä vauvan laskettuun aikaan. Huoh. Tähän jos päälle saan tuon vatsataudin vielä niin oksat pois, voi olla olo kohta aika ankea.

Bliss ja pikkuinen 28+6

 

Katyana-87, supistuksia tuli vähän väliä, alkoivat kun aamulla nousin sängystä ylös, en laskenut määrää, mutta kymmeniä niitä oli päivän mittaan joka tapauksessa. Töissä suppareita tuli levossakin..Nyt on huomattavasti helpompaa, kun saa mennä ja tehdä omaan tahtiin..hitaasti, mutta varmasti

epulis ja pieni 29+0 poks

 

Merkkaan luetuksi! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

syysmama rv 31+4 :heart:

 

*poks 30+0*

Nyt ei ehdi kirjoittaa tai lukea, mut merkkailen kuitenkin.

 

Epulis Mullakin on päivän mittaan monia monia suppareita. Niitä tulee niin liikkuessa kuin ihan sohvalla pötkötellessäkin.. Noh, täytyy odottaa sinne neuvolalääkäriin ja kattoo mitä siellä sanovat. =)

Kysymys suppareista Välillä jos pötkättelen ihan vaan sohvalla ja tulee suppari (ei kivulias), niin välillä tuntuu kun alkais jotenkin tosta rinnasta/kurkusta puristaan, eikä sais kunnolla henkee, jotenkin sillain ahdistaa.. Onko muilla tällästä??