Tulin vielä ilmoitteleen ultrakuulumisia ja muutakin, ennenkuin "hiljenen" hetkeksi miettimään asioita... Kävin sitten torstaina siellä äitipolilla varhaisraskauden ultrassa. Oli aika turha reissu. Eka kätilö koitti ultrata vatsanpeitteitten päältä, sai jotain näkymään, mutta huonosti, sit se yritti alakautta (ja runnokin kapulallaan sit kunnolla! :'( ) muttei saanu mitään näkymään. Kokeili vielä vatsanpäältä ja uudestaan alakautta. Ei näy mitään. Sit se lähti hätäseen paljon mitään selittelemättä hakemaan lääkäriä avuksi. Siinä vaiheessa olin jo aivan varma, ettei tuolla mun masussani mitään oo, sykettä ainakaan. :'( No, lääkäri tuli, ultrasi kans sekä vatsan päältä, että alakautta, ja sai, onneksi, sykkeen näkymään... :heart: Oli se niiiiiin ihanaa ja helpottavaa. Mut mut... Se lääkäri otti kiireessään sen ekan mahdollisen kuvan, minkä sai, siihen ruudulle mittauksia varten, eikä osannutkaan mitata sitä, jolloin kätilö hyppäs takas puikkoihin ja mittasi pienelle ikää 6 + 3 viikkoa, mikä sit merkattiin myös neuvolakorttiin. Mielenkiintoista toki on se, että jos todellakin olen vasta seitsemännellä viikolla, niin olen tehnyt positiivisen raskaustestin n. vuorokausi hedelmöittymisen jälkeen!!!! Lieneekö edes mahdollista...? :/ Ja jo rv 3+1 neuvolan lääkärin dobleri tunnisti 150-lyöntisen sykkeen mahastani. Juu niin varmaan, kun sikiön sydän täyttyy verellä vasta n. kuudennella viikolla...
Ota tästäkin nyt sitte selvää. Mitään tutkimusta lääkäri ei kerennyt tekemään, ei kokeillut kohdun kokoa millään tavalla (btw, kuten monella muullakin täällä, kohtu tuntuu nyt selällään maatessa n. neljän sormenleveyden verran navan alapuolella). Yks mahdollisuus tietenkin on, että sikiö on kasvussa jäljessä, mikä mitä todennäköisimmin tarkoittaa sitä, että se tulee kesken ulos... :'( :'( LA merkittiin 10.5. mut sitä on turha mihinkään vielä listata, kun ihan varmasti joku on pielessä ja pahasti! Nyt odottelen nt-ultraa, mikä on vasta lokakuun lopussa... Josko siellä vähän selkiäis asiat. Jäi kyllä tosi p***ka fiilis koko ultrareissusta, olivat niin hätäisen oloisia kokoajan siellä, etteivät joutaneet oikein ottamaan selvää mistään. Mitään kuviakaan ei pikku"papusta" saatu mukaan...
Maanantaina tehtiin kuopuksen kans ihan yhtä turha reissu samaiseen laitokseen, silloin vain käynnin aiheena oli lasten kirralla kuopuksen laskeutumaton kives. Tutkijana tällöin ihan yhtä kiireinen ja HYVIN ylimielinen mieslääkäri, joka melkein heti varmisti, että meillä on lapselle vakuutus kunnossa ja sopi (lähinnä itsekseen), että tilataan hänelle YKSITYISELLE SEKTORILLE puolen vuoden päästä aika kontrolliin, niin hän voi sitten tarvittaessa pistää lapsen leikkausjonoon. VOI KIESUS että mulla silloinki v****tti suoraan sanottuna. Kunnallisella puolella ei siis päästä edes seurantaan, kun kerran vakuutus on kunnossa. Ja hänen mielestään "jojokives" ei ole edes välttämätön leikata, kun se kuitenkin lypsettäessä laskeutuu. No, lukemieni tutkimusten mukaan kives, joka suurimman osan ajastaan viettää vatsan puolella eikä pussissaan menettää jo ennen lapsen toisen ikävuoden loppua osan kyvystään tuottaa siittiöitä vanhemmalla iällä liian lämpimien olosuhteiden vuoksi. Suositeltavaa olisi leikata tällainen kives jo ennen ensimmäistä ikävuotta. No, se mahdollisuus meiltä evättiin jo. Tiedänpähän kuitenkin, ketä lähden haukkumaan parin-kolmenkymmenen vuoden päästä, jos selviää, että poikani mahdollisuudet saada biologinen lapsi on heikentynyt. YRITIN kyllä sanoa tälle lääkärille, että eikö sitä voisi leikata jo mahdollisimman pian, kun ko. leikkaus on kuitenkin aika pieni. Suurin riski tulee lähinnä nukuttamisesta.
Anteeksi moinen valittaminen, mutta kummastakaan asiasta en ole yrityksistäni huolimatta saanut oikein aikaiseksi sanoa edes lähimmille ystävilleni ja nyt nää alkaa pakkautua mun sisälleni jo semmoseksi möröksi, että arkailen suutani avata kenellekään, kun pelkään jo murtuvani ja purskahtavani itkuun...
Kantrimaria, edelleen epäselvillä viikoilla
