Iltaa!
Täällä jatkuu lonkkakipu ja -särky, tänään oli iltapäivällä niin kipeä olo, ettei vasen jalka pysynyt edes alla enää. Ihan tuskaa. :x Kai sitä olisi lääkäriin mentävä, ei tällaista oikeasti jaksa. Tosin, enpä ole minäkään sitä tukivyötä vieläkään hankkinut, huomenna voisi ultran jälkeen painella ostamaan.
Ultra tosiaan on sitten huomenna, jännittää kyllä jo ihan! =) Ja saan nyt sitten nähdä mitä mun tyttöololle käykään...
Vaikka toisaalta, osittain on mennyt se "varma" tyttöolo jo pois, ja nyt ei oikein ole oloa suuntaan eikä toiseenkaan. Mutta sinisiä vaatteita en osta, vaikka poika tulisikin! B) Mä en vaan ole sinisen ystävä, joten poika jos tulee, hän puetaan varmaan sitten ruskeaan, keltaiseen, punaiseen... Retrojutut on mun mieleen myös, ja niitä jo kaapeista löytyykin, omia vanhoja, veljieni vanhoja jne, suoraan 70-luvulta! Ja olenpa pari retro-henkistä uutta pukinettakin jo löytänyt kaupoista, ja nehän on ollut pakko ostaa.
Tänään olisi tehnyt mieli ostaa H&M:lta Barbapapa-body ja -housut, mutta kokoa 62 ei ollut enää, enkä vielä haluaisi hamstrata suurempia vaatteita liikaa jemmaan, ahtaat tilat ja säilytystilaongelma... Jäi siis Barbat vielä kaupan henkariin.
Miehet ja alkoholi. Täällä kuulutaan siihen onnelliseen ryhmään, jossa alkoholi ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Absolutisteja emme ole, mutta kohtuukäyttökin kuulostaa tapauksessamme suorastaan paljolta...
Meistä kumpikaan ei viihdy ravintoloissa (paitsi syömässä) tai pubeissa kuin korkeintaan yhdellä siiderillä kerran vuodessa. Ennen lapsia kävimme paljon festareilla, ja siellä nyt tuli jonkun verran anniskelualueellakin istuskeltua, mutta aika mietoa on meno meillä aina ollut. Ei siis ole tarvinnut miehen puolesta tuskailla täällä, nytkään ei edes aio mennä firman pikkujouluihin, kun ei vaan kertakaikkiaan viihdy siellä kuitenkaan. Avec-bileet ne kyllä olisivat, mutta ensinnäkään meillä ei ole oikein lastenvahteja tarjolla, eikä kumpaakaan oikeasti edes kiinnosta... Vietämme siis senkin lauantain lasten kanssa kotona. Tylsiä kai olemme...
Auts!
Pikkuinen potkii jo aika tehokkaasti toisinaan! (Nyt juuri) jotenkin tuntuu jo ihan tuohon navan korkeudelle napakoita potkuja, vaikka kohtu taitaa olla vielä hiukan alapuolella kuitenkin. Joku hermo tuossa varmaan. Toisinaan taas tuntuu potkivan suoraan kohdunsuulle, se tekee melkeinpä häijyä... Supistuksen jälkeen varsinkin tuntuu oikein innostuvan takomaan kohdun seinämiä, melkoista menoa toisinaan. Ja maha tuntuu jo tosi isolle, normaalikoon talvitakkia, joka on väljähkö vyötäröltä, ei kohta enää oikeasti saa kiinni, nyt se on vaan todella kireän näköinen päälläni... Heh. Mulla on onneksi se äitiystakkikin olemassa, mutta se on niin kauhean pitkä, ja hihatkin hiukan ylimitoitetut, että mielummin käyttäisin niin kauan kuin vain voin, tätä toista. Hihoja en haluaisi tuosta äitiystakista lyhennellä, sillä toivon saavani sen kaupaksi raskauden jälkeen. Maha tosiaan on jo todella selkeä vauvamaha, ja alkaa jopa olemaan tiellä kumartuessa jne, ottaa reisiin kiinni istuessakin. Hups, kuinkas se nyt tuollaiseksi on jo ehtinyt!? Pallomaha olen siis taas...
Niin, ja
turvotustakin on muuten taas kuvioissa!
Sormukset ovat aamuisin varsinkin ihan todella tiukassa, ja jaloissa taas näkyy illalla päivän tahti. Huoh. Viime raskaudessa viimeiset 2 kuukautta olivat ihan täyttä tuskaa ratapölkyiksi turvonneiden jalkojen kanssa, oikein ihoon koski kun kiristi niin kauheasti. Ja raskausarpia tuli jopa jalkapöytiin!
Söin ananasta, join vettä, vihreää teetä, laitoin tukisukat jalkaan suoraan sängyssä ennen nousua, ja ties mitä kaikkea sitä testattua tulikaan, mutta apua ei ollut oikein mistään. Paitsi sitten synnytyksestä... Ja raskausdiabetestä/-myrkytystä ei mulla ollut, eikä verenpaineetkaan mitenkään koholla. Ja kuopus siis syntyi marraskuussa, eli helteelläkään ei ollut osuutta asiaan. Katsotaan kuinka tällä kertaa käy, pelottaa jo vähän etukäteen...
Kipuileva Bliss ja potkiva pikkuinen 21+3